Capo di Valle & Pipariina

Ystäväni Alma-Kaisa houkutteli minut tiistaina mukaansa toiselle tallille, "naapuriin". Tosiaankin naapuriin, matkaa oli 30 km? Sovittiin että pidän Ammalle koulutunnin pikkuisella suokkitammalla Pipariinalla.

Tunnin ohjelma (päästä vedetty, nähtävästi hyvä aktivointi- ja herättelyharjoitus):

1. Suorakaiteen ratsastus uran sisäpuolella, hyvät kulmat, joihin aina voltti taivuttaen. 

   Tää oli hyvä tutustumisharjoitus, näin miten ratsukon yhteispeli toimii. Ratsastajan pitää käyttää jatkuvasti pohjetta vuorotellen suoristaen ja taivuttaen hevosta, mikä pistää sekä ratsastajan että puten tekemään töitä. Ensin tehtiin harjoitus ihan käynnissä, ja sitten siirryttiin ottamaan reipasta ravia pitkillä sivuilla. Harjoitus tehtiin molempiin suuntiin.

2. Suorakaide ravissa uran sisäpuolella, laukannosto keskellä pitkää sivua ja pari keskiympyrää reippaassa laukassa.

   Vieläkään ei mennä uralla! Simppeli laukannostoharjoitus teki hyvää, Amman piti tehdä töitä pohkeella ja joustaa kädellä huolella, jotta Pipariina saisi askeleen venymään. Kulmiin piti tehdä silti voltit aktiivisessa ravissa  huolella taivuttaen. Harjoitus tehtiin molempiin suuntiin.

3. Loppuravit.

Tiheään tehdyt askellajinvaihdokset, jatkuva eteenpäinratsastus ja taivutuksen ja suoristamisen vaihtelu tuotti tulosta, jee. :) Amma sai Pipariinan käyttämään selkäänsä ja takaosaansa mukavasti, ja näytti hemmetin hyvältä, vaikkei heppa korkeassa gp-muodossa muodossa ollutkaan eikä todellakaan tarvikaan, ellei ole semmoinen gp-ratsu. Paljon mielummin hevonen kulkee pää alhaalla selkää käyttäen, kuin kasaan vedettynä kaula rullalla. Pipariina hikosi ihan kunnolla jo 40 minsan tehokkaasta treenistä, ja liikkui ja toimi niin huipusti, niin jätettiin se siihen. Ihan üüüberhienoa! :D Miekin oli vähän itseeni tyytyväinen kun osasin vielä vähän opettaa. Ja oli kivaa.

Amma palkitsemassa Pipsua sisäkädellä silittäen

Sitten oli minun vuoro nousta nuoren Kaapo-orin alias Capo di Vallen selkään. Tuossa viime kesänä tehdyssä postauksessa minulla on tosi kökkö istunta, sieltä voi taas katsoa esimerkkiä että miten EI kiikuta hevosen selässä. Ja myös, että millaiseen muotoon hevosta EI pidä ratsastaa. Lyhyt askel, kuolaimen takana jnejne. Urgh. Ja kun noista kuvista olin joskus ylpeä... Olen kirjoittanutkin että "sittenpä heppa kulkikin koko ajan peräänannossa". No paskat kulki, ei kulkenut tiistainakaan kuin hetkiä jotenkin vähän jostain työskennellen, kun en vielä osaa. On sitä joskus luullut olevansa viksu?? 

Kaapo oli aluksi ihan höperönä orihormoniensa takia, karsinassa piti vähän varoa, etten littaantunut seinään. Kentällä taluttelin sitä reippaassa käynnissä ja tein lyhyitä pysähdyksiä sen kanssa, mikä oli ihan fiksu teko. Oripoika rauhottu vähän kun sai kävellä. Sitten kun pääsin selkään ja kävelin pari kiekkaa, Kaapo näki tammat! JEEEEEEEEEEE, se oli hyppy eteenpäin riehakkaasti hirnuen, pystyynnousu ja vielä muutama pukkipomppu kohti tammalaidunta. Uhhuh, onneks nojasin taakse ja istuinluut pysy kerrankin satulassa, niin ei ollut rodeon aikana mittään hättää. Sitten vaan eteenpäin!

Otin vaan vähän tuntumaa Kaapoon, ratsastin eteenpäin ja yritin taivutella volteilla. Kokeilin laukkaa vähän, vähän epävarman tuntuista mutta liikkui rennosti ja eteenpäin! Vuosi sitten oli tönkömpää ja vaikeempaa menoa. Nyt tiistaina sain kuitenkin lopuks Kaapon kulkemaan kiemuraurien avulla jotenkin päin ravissa. Siihen oon kovin tyytyväinen, että sain huligaaniorin rentoutumaan ja rauhottumaan. Väli- ja loppukäynneissä Kaapo mennä löntysteli rentona turpa maassa, vaikka tammat kuikuilivatkin kauempana laitumella ihan näkyvissä.

 

Mie tykkäsin Kaaposta, sen peruslunkista luonteesta ja pirteydestä. Ois hauska vielä tässä lähiaikoina käydä uudelleen kattomassa tätä tyyppiä ja tutustua lisää. :)