Erilaista ratsastusta: koulua ilman varusteita

Tehtiin miehen kanssa pikavisiitti töiden ja oman kaupunkikodin siistimisen ohessa heppakotiin. Parasta oli nähdä ystäviä pitkästä aikaa, Emmaa ja Marikaa. <3 Nyt kyllä saa pistää sydämen lauseen perään!

Pöllöiltiin tallissa hevosten kanssa, Marika siivoili samalla tallikaappeja. Kätköistä löytyi reikäisiä ratsikäsineitä, jotka lensivät suoraan roskiin, ja muuta vastaavaa. Minä harjailin samalla kuraista Jetteriä liikutusta varten. Tallin molempien heppojen hampaat oltiin raspattu toissapäivänä, joten mehän mentiin sitten suitsia ja satulahan on muutenkin vähän turhanaikainen kapine. :D

Oon ratsastanut Jetterillä vain kerran kolme vuotta sitten ilman mitään varusteita. Silloin vain rällättiin kenttää ympäri ja varottiin putoamasta... Tänään nousin ihan intopinkeänä Jetterin paljaaseen selkään Marikan ja Emman ollessa henkisenä tukena. Kaikista kuvista suuri kiitos Marikalle.

"Oho, tämähän kääntyykin"

"Missä minä näitä oikein käsiä pidän? Taskussa?"

"Vai taivaissa?"

"Tää ei oo totta... hieno Jetteri!"

Wrrrrruuummm

Suunnanvaihto lävistäjää pitkin

"WOHOOOOO"

"Käänny nyt!!!"

"Haha, hassu heppa, ei sun tarviis!"

Painoavut päällä

Kaasua

Vähän kokeiltiin hypätä, ja pari kertaa mentiin ohikin.

Ratsastus täysin ilman ohjia tuntui hassun luonnolliselta, ei niille tuntunut olevan tarvetta. Jetteri kääntyi yllättävän hyvin ja reagoi pohkeeseen nopeasti. Välillä kyllä joutui vähän paukuttamaan pohkeella, kun poika jumittui uralle... Mutta kyllä sieltä tuli asiallisia ympyröitä, jopa volttejakin. Ja minähän pystyin jopa taivuttamaan Jetteriä! Istunnalla ja äänellä pidättäminenkin onnistuivat siedettävästi... heh... kunnes Jetterillä oli vähän liian hauskaa. Se lähti ilman lupaa ravailemaan oikein hienossa eteen-alas-muodossa, ja minä en tiennyt, pitäisikö sitä komentaa vai nauraa onnesta.

Liian hieno, liian upea. 

Kun pohkeella ja istunnalla piti tosissaan yrittää ratsastaa, Jetteri alkoi nopeasti hakea alas pyöreäksi. Olihan se aika etupainoinen, mutta mun suu oli silti yksi suuri O. Siis... tämähän on tosi hieno ratsu, näin helppo ratsastaa ainoastaan istunnalla ja pohkeella! Kuka tämä on kouluttanutkaan villistä pikku ex-ravurista tällaiseksi... ? Ai olinko se minä.

Sydän paisui ylpeydestä oman suklaapoikani puolesta. Ihan järkyttävän hieno hevonen.

"Meinaat sä syyä mun kypärän?"

Loppukäynnit tehtiin maastakäsin ilman mitään naruja Aluksi Jetteri meinasi, että sen pitäis kerätä vähän voimia, mutta seurasi sitten ihan kiltisti löntystellen. Lopuksi testasin vielä, miten normaalit väistökäskyt sujuvat.

Peruutus askelmerkistä

Takaosan väistö käsimerkistä ja kypäräkampaus x__x

Suklaapoika sai paljon kehuja ja silityksiä hiestä märälle kaulalleen. Sitten mentiinkin pesulle suihkuttaan hiet pois ja hoitamaan invalidijalka kylmällä vedellä ja linimentillä.

Jetterin lisäksi minun päivästäni tekivät aivan mahtavan ystäväni. Marikan kanssa kulutettiin aikaa tallissa, ja seurasin vierestä mielenkiinnolla heidän maastatyöskentelyhetkeänsä. Tuntuu, että viimeiset Tarjan tallin hetket ovat käsillä, sillä puolentoista viikon sisällä molemmat hevosasukit lähtevät kohti uusia seikkailuja. Kamia odottaa rauhaisa eläkepäivien ylläpitokoti, ja minun ja Jetterin yhteinen taival jatkuu opiskelijacityssä. 

Tänään oli yksi ihanimpia päiviä Tarjan tallilla. Ikävä tulee.