Kesä

Postauksen kuvat on ottanut Laura Parviainen. Paljon kiitoksia!!!

Mun ja Jetterin kesä on ollut täynnä onnea ja haasteita.

En tiedä, kuvittelenko omiani, mutta Jetteri on nykyään jotenkin paljon rennompi ja pehmeämpi ratsastaa. Maltan antaa sille edestä tilaa, käyttää istuntaa. Saan kiittää taitavaa tallikaveriani Reettaa paljosta. Hänen valmennustunneillaan on keskitytty rauhallisuuteen, tahtiin ja pieniin, mutta erittäin tärkeisiin yksityiskohtiin istunnassa. Osaan hallita Jetterin kuumumista vähän paremmin ja palauttaa sen rennoksi. Olisi hauska saada joltain kunnon ratsastukselta kunnon kuvamateriaalia tänne blogiin.

Kurja vasemman takajalan rasitusvamma on parantunut hyvin, eikä vasemman etusen hankoside ole oireillut. Mutta sitten Jetteri tapojensa vastaisesti säikähti tallinkäytävällä sähköistä kärpäsansaa, ja poika veti hullua laukkaa paikallaan mun katsellessa hölmönä vieressä ohjat toisessa kädessä. Jetteri rauhottui kahdessa sekunnissa, mutta betonilattialla hyppiminen pisti oikeaan etusäären paksuksi. Ontumista ei onneksi ilmennyt, ja kylmähoidolla ja kävelytyksellä jalka on kunnossa. Nyt ollaan jo treenattu lyhyitä aikoja tehokkaasti, kuten tänään. Taivuttelua käynnissä ja ravissa, laukkaa pituushalkaisijalla. Mukavan teknistä ja rentouden ylläpitämistä. Ihana Jetteri.

Tämän postauksen kuvat on otettu viime viikolla, kun tallikaverini kanssa käytiin ottamassa "hienoja kuvia" läheisellä pellolla. Jälkikäteen tajusin ylpeänä, että tää yli parikymppinen opiskelija on ihan yhtä kaheli kuin silloin muutama vuosi sitten. Ja Jetterillä ei edes keittänyt pahemmin yli parista peltolaukasta huolimatta. 

Jetterin lisäksi olen ratsastanut ahkerasti suokkiruuna Konstinolla, tutummin Konstalla. Toivottavasti (ei) vakituinen vuokraaja löytyisi, sillä tuo hurmuripoika on todella mukava tyyppi.

Ehkä tästä innostun saamaan postaustahdin johonkin kuosiin. Kuvaajat ovat harvassa, joten olisitte saaneet pettyneitä huomata, että ne olemattomat kesä- ja heinäkuun postaukset olisivat olleen täysin kuvattomia. :D Joten ehkä parempi näin. Hengissä kuitenkin ollaan, ja Kuopiossa me pysytään sitten varmaan ikuisesti. jos vaan töitä riittää. Koulu alkaa tällä tytöllä syyskuun alussa.

Nauttikaa hellepäivistä. Tämä on kesä!!! <3

Satulaa mä metsästän, tahdon saada sopivan...

Satulanmetsästysoperaatio on pitkä ja tuskainen, ellei sitten kutsu satulansovittajaa paikalle. Suosittelen lämpimästi, erityisesti jos itsellä ei ole juurikaan tietoa tai kokemusta satuloiden istuvuudesta. Mutta koska itse olen jo toistakymmentä vuotta pyörinyt hevosten jaloissa ja selässä, olin rohkea ja lähdin kevättalvella etsimään tallikavereiden tuen turvin käytettyä ja edullista, mutta Jetterille täydellistä koulusatulaa. 

Metsästyspaikkojani olivat Facebook, ratsut.fi-sivusto ja hevostalli.net. Erilaisia satuloita esiteltiin runsaasti läheltä ja kaukaa, parhaimmat otin postin välityksellä sovitettavaksi ja osan kävin hakemassa sovitukseen Kuopion alueelta. Osa myyjistä oli tosi reippaita, ja antoivat satulan ilman panttia tai mitään sovitukseen ilman aikarajaa. Sovin aina heti alkuunpostikulujen maksamisesta ja mahdollisen pantin suuruudesta (ja sen palauttamisesta), ettei jälkikäteen tulisi ongelmia rahajuttujen kanssa.

Ja kaikki tietää, joka hevonen tarvitsee täydellisesti istuvan satulan, muuten selkä, lavat, takaosa tai joku muu paikka kipeytyy ja pahasti. Vaihtoehto b on mennä ilman satulaa nyt ja aina (suosittelen), mutta 

1) ratsastuskilpailuissa valitettavasti vaaditaan satula selkään ja

2) aktiivisesti ratsastusta treenaava ihminen säästää hevosen selkää käyttämällä hyvää satulaa, jolloin ratsastajan paino jakautuu tasaisesti hevosen selkään.

Ja ehkä kolmanneksi jutuksi voisi sanoa, että ihmiset yleensä pysyvät hevosen selässä paremmin satulan kanssa kuin ilman. 

Lämmittelytehtävä ja testi! Mikäs näistä kaikista sovitetuista satuloista sopii parhaiten Jetterille?

1. Kieffer, koulupenkki

2. Stübben Tristan, koulupenkki

3. Wintec Pro Cair, yleispenkki

4. Albion Legend, koulupenkki

5. Hubertus, koulupenkki

6. Rungoton koulumalli

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Vastaus: Sivusta otetuista kuvista on paha sanoa mitään. Kuitenkin noista näkee, että kaikki kolme ensimmäistä satulaa ovat liian edessä.Olisin ehdottomasti ottanut Hubertuksen (nro 5), mutta koska se oli liian leveä, päädyin hyvillä mielin Albioniin (nro 4).

Kaikista satuloista ei saanut tarkkoja mittoja, eikä kuvistakaan aina ollut helppo arvioida satulan sopivuutta. Halusin aina tietää millaisella hevosella satula on aikaisemmin ollut käytössä, ja usein sainkin tietää, miksi satulasta ollaan luopumassa. Ikää ja yleiskuntoa tiedustelin myös aina, vaikka ykkösprioriteetti ei ollutkaan saada superhienoa luksussatulaa.
2) miksi

Kieffer olisi sopinut muuten, mutta sen siipi oli liian pitkä, ja asettui ihan lavan päälle. Jetteri liikkuikin todella jäykästi ja lyhyin askelin sen kanssa. Lisäksi se oli vähän turhan pitkä Jetterin lyhyehköön selkään (satula ei saa ulottua viimeisen kylkiluun kiinnityskohtaa taaemmaksi).

1. Kieffer

Stübben Tristan oli muuten ihastuttava satula, jossa pääsi vaikuttamaan hyvin istunnalla. Kuitenkin sen malli oli sitä sarjaa, että se istui liian eteen ja valui siitä vielä lisää lavoille, joten muuten istuva malli oli pakko hylätä. Lavojen päälle valahtaminen olikin suurin ongelma Jetterille sopivan satulan metsästyksessä.

2. Stübben Tristan

Wintecin Pro Cair -satula oli myös turhan pitkä, ja valui eteenpäin. 

3. Wintec Pro Cair

Rungotonta koulusatulaa kokeilin ollessani jo aika epätoivoinen. Toiset inhoavat rungottomia ("ei koskaan sellaista") ja toiset taas kannattavat niitä kovasti. Minun pyllyyni rämä merkitön, mokkanahkainen satula tuntui vähän kovalta istua, mutta hylkäsin tämän satulan kuitenkin sen olemattoman säkä- ja selkärangantilan vuoksi. Tietenkään rungottomassa ei voi olla yhtä paljon tilaa selälle, mutta tämä istui ihan kiinni sekä takaa että edestä. Ja lisäksi valui hieman lavoille...

6. Rungoton koulumalli

Hubertus oli aivan ihana. Se oli hyvässä kunnossa, edullinen ja istui hyvin ryhdikkäästi Jetterin selkään. Se oli juuri sellainen, että ei varmasti valu lavoille. Tämän olisin ottanut ehdottomasti, mutta se oli hieman liian leveä; säkätila katosi ratsastajan ollessa selässä. Harmitti hitsisti.

5. Hubertus, koulupenkki

Albion Legend oli vähän saman oloinen kuin Hubertuskin, vaikka sen siivet menivätkin enemmän eteen. Mutta kun säkätila oli jees, satula ei valunut eteen ja hinta oli äärimmäisen edullinen (käytetyt Albionit ovat yleensä aina reippaasti päälle 1000 €). Nyt ollaan siis ratsastettu reipas 1½ kk luksussatulalla. Albion on myös erittäin mukava istua.

4. Albion Legend, koulupenkki

Tässä lopuksi kasa perusjuttuja, jotka pitää käydä läpi satulaa sovitellessa. Korostan, että itse en ole mikään ammattilainen, vaan nämä ovat tällaisia "joka heppatytön perusjuttuja", jotka olen oppinut paremmiltani.

1. Aseta satula selkään oikealle kohdalle ilman huopaa ja satulavyötä. Katsotaan yleiskuva, että istuimen syvin kohta asettuu keskelle. Satulan takakaaren pitäisi olla hieman korkeammalla kuin etukaaren (ei välttämättä yhtä paljon kuin tässä kuvassa)

2. Varmistetaan, että lavalle jää tarpeeksi tilaa liu'uttamalla kättä siiven reunaa pitkin.

 

3. Säkätilan tarkistus: 3 sormenleveyttä "uuden" satulan kanssa (siis hevoselle uuden, tarkoittaa myös käytettyjä satuloita. Vanhan satulan sopivuus kannattaa tarkastaa aika ajoin, 2 sormenleveyttä riittää tällöin).

4. Paneelien istuvuus: Takapaneelit eivät saa jäädä ilmaan (jolloin satula on liian kaareva) ja niiden pitää levätä koko matkalta tasaisesti hevosen selässä (jos jäävät keskeltä ilmaan, satula voi olla liian suora).



5. Myös selkärangantila täytyy tarkistaa. Tässä satulassa on ainakin reippaasti tilaa.

6. Ratsaille. 

 Jos käy niin onnellisesti, että satulaa tuntuu istahtavan kohdilleen joka suunnasta, täytyy aina myös ratsastaa. Tarkista kaikki ylläolevat kohdat myös selästä käsin, erityisesti säkätila. Useinkaan yksi ratsastuskerta ei ole riittävä, jos oikeasti haluaa löytää istuvan satulan, mutta muutamassa päivässä yleensä selviää, jos satula on se "oikea". Kannattaa laittaa vaaleahuopa alle ja katsoa ratsastuksen jälkeen hien ja pölyn muodostamasta kuviosta, että satula istuu joka puolelta tasaisesti eikä paina tietystä kohtaa.

Jos olet yhtään epävarma satulan istuvuudesta, kannattaa ehdottomasti satulansovittaja tai ainakin kokenut hevosihminen sanomaan mielipiteensä.

Jetterillä meinasi kyllä mennä paikoin hermot tuossa satulasirkuksessa. mutta sen ja mun hermojen kiristys kannatti. Nyt meillä on hieno, erittäin mukava ja istuva Albion Legend! :)

"Hellu mä en kestä tätä satularumbaa...!!!!"

"Noh okei pitää ottaa huumorilla...

Jee sopiva satula löytyi!

Onko teillä lukijoilla kokemuksia (hyviä tai huonoja) satuloiden ostamisesta käytettynä?
Tai tiedätkö hevosen, jolle oli erityisen haastavaa löytää sopivaa satulaa?

Ihmeresepti suun aukomiseen

On pieni lottovoitto, että Jetteri on nyt tyytyväinen suustaan ratsastaessa. Aina alusta saakka, vuodesta 2009 lähtien se on aukonut suutaan enemmän tai vähemmän stressaantuneena, kun siltä on vaatinut asioita eikä ole sen vain antanut juosta hömpöttää pää taivaissa.

Kun kuolain liikkui tai pistettiin liikkumaan liian kovilla ohjasotteilla Jetterin suussa, se pakeni epämukavaa tunnetta aukomalla suutaan niin, että hampaat vaan naksuneet yhteen nak nak nak. Hampaat Jetterillä ovat aina olleet hyvässä kunnossa, Joku fiksu vinkkasi, että kokeilepa vaan pistää alaturpis oikein tiukalle turvan ympäri, kyllä se suu pysyy kiinni. No ei pysynyt, pikemminkin Jetteri vaikutti stressaantuvan enemmän ja aukoi suutaan yhä tiheämmässä tahdissa.

Minä opin joskus jossain välissä vähän ratsastuksen taitoja, ja pitämään kädet rauhallisemmin. Pieninä hetkinä, joina kädet olivat paikallaan, Jetteri oli hiljaa suustaan. Tällaisia mahtavia tapauksia tuli kuitenkin hyvin, hyvin harvoin. Kuopioon muuton jälkeen kokeilin remonttiturpista, joka myös pikkuisen tukisi kuolainta suussa ja ehkäisisi suunaukomista ehkä "kiltimmin" kuin normi alaturpis. Tämä ehkä hitusen auttoi asiaa, mutta vasta kun vaihdoin vanhan, paksuhkon nivelkuolaimen suoraan kumikuolaimeen suun aukonominen väheni erittäin nopeasti. Ekalla ratsastuskerralla Jetteri vältteli vanhasta tottumuksesta kuolainta, mut esimerkiksi eilen ja toissapäivänä se liikkui suurimman osan aikaa oikein tyytyväisenä ja hiljaa suustaan. Jay!

Suun aukomiseen siis auttaa...

 - pehmeä käsi. Opettele ratsastamaan istunnalla

 - erittäin harkitut, selkeät ja pehmeät avut ohjilla

 -  pehmeämpään kuolaimeen vaihtaminen

 - remonttiturpahihna

 - ylimääräisten stressitekijöiden poisto (turhat apuohjat, kiinnihirtetty alaturpis tms. kikat)

 - tarkista suun kunto & muut mahdolliset kipua aiheuttavat tekijät, kuten satula

Kippurassa ja etupainoisena

Seuraava haaste on saada Jetterin takaosa alle paremmin, minä olen onnistunut ratsastamaan sen vain vähän selästä tyhjään, näennäisesti hyvään muotoon. Pitäisi saada se edestä ylös, liikkumaan ylöspäin, koko ajan. Tosin olen vielä saikun jäljiltä harrastanut Jetterin kanssa vain suorien teiden ratsastamista ja siirtymiä istunnalla... Joten tässähän pitää alkaa kehitellä jotain treeniteemoja! Ja kovasti täällä odotetaan kesän valmennuksia, ainakin tää kaksijalkainen tyyppi...

Jetterin liikunnat viime päiviltä:

To - Vp

Pe - Kevyt käynti-ravimaasto Katin kanssa

La - Kentällä pyörimistä ja askellajit läpi, siirtymiä

Su - Eteen-alas ravissa ja laukassa, loppukäynnit maastossa

Jetteri viikon alussa Katin ratsastettavana hyvällä mielellä ja hyvässä tasapainossa

Mitäs tänään? Luulen että lähden pitkälle maastolle ja huomenna on sitten rivakampi treeni laukkasiirtymiä ja lävistäjiä työstäessä. Ja sadekin loppui, ainakin tälle päivää....

Toispuoleista tosituuppailua

Torstaipäivän heppailuista haluan kertoa vähän enemmän, kun olen edelleen niin innoissani ja onnellinen. Tuona päivänä tuupattiin Jetteriä antaumuksellisimmin ja onnistuneimmin kuin useaan kuukauteen!! Ja muutenkin, koko päivä oli yhtä heppaa. :)

Nean kanssa lähdettiin heti aamusta liikenteeseen, ja aloitettiin irlannincob Rollosta, Nean ihastuttavasta vuokraruunasta. Nea aluksi irtojuoksutti poikaa hieman (ihan villejä pukkeja ja laukkaa!)  ja sitten Nea  itse ratsasti ilman satulaa. Pääsin opetushommiin pitkästä aikaa!

Repäisin päästä avotaivutustehtävän; aluksi pyysin Neaa vain väistättämään Rolloa ympyrällä ulospäin pieniä pätkiä, ja kehumaan jokaisen hyvän pätkän jälkeen. Väistöjä  varten Rolloa piti koota yllättävän paljon ulko-ohjan tuelle istunnan avulla. Tää oli sekä mulle että Nealle yllärys, sillä ennen Rollo on ollut kuulemma kentällä laiska ja hidas. Kun liike-energia saatiin keskitettyä helposti lyhyitä hetkiä sivusuuntaan eteenpäin liikkumisen sijasta, vaihdettiin tehtävää. Sitten väistätettiin ainoastaan takaosaa ulospäin ja pidettiin etuosa ympyrän uralla. Noh, tuohan on itse asiassa sulkutaivutus, mut oli kuitenkin hyvää jumppaa... :P Rollo herkistyi avuille ja ratsastuksesta tuli kevyttä ja helppoa.

Sitten minä ja mun ex-rampa suomenratsuni! Jetterillä oli kaks palauttavaa maastoilupäivää takana, joten töitä oli hyvä lähteä tekemään. Mainitsinko muuten, että sain viimein vaihdettua kuolaimen Jetterille? Tällä hetkellä sillä on suora kumikuolain ja ollaan molemmat taidettu olla ihan tyytyväisiä. Pähkäilin, että kun Jetteri malttaa pitää vakaalla kädellä suunsa hiljaa, se kaipaa hiljaisuutta suuhun. Suora kuolain ei liiku suussa kuten nivel, ja paine vaikuttaa ikenien sijasta pääasiassa kieleen. Aluksi Jetteri vähän hömelönä aukoi suutaan, että mitä ihmettä se tunki mun suuhun. Mutta se hassu hampaiten naksuttaminen on kuitenkin reippaasti vähentynyt lyhyessä ajassa, mikä kyllä minusta kertoo, että tää sopii Jetterille. Huippua! Kiitos kuolaimen "myyjälle", Rosannalle. :)

Torstaina oli kyllä niin kiva puksutella ja maistella omalla hevosella ratsastamisen ihanuutta. Välillä Jetterin kiirehtiessä kuului suusta "naksnaksnaks", kun se stressaantui jostain mun epämääräisestä avusta tai istunnasta tai vaadin sitä liian ärtsysti keskittymään haahuilun sijaan. Kun Jetterin sai ratsastettua silleen kivasti "hollille", kuulolle, rennoksi, tuntumalle, kuolaimelle tai pohkeen eteen, miten sen voi ikinä sanoakaan, ja itse pidin kädet hiljaa, tehden vain hyvin selviä, yksittäisiä pidätteitä, niin niin poika oli niin tyytyväinen. Huikeaa kun oppii ratsastamaan, ja kehitettävää aina riittää...

Huvittavan keskittynyt ilme. Molemmilla! 

Nyt varsinkin on tullut selväksi, että käytän kehoani toispuoleisesti. Mun oikea käsi ja jalka ovat selvästi vahvempia kuin vasen puoli, ja meinaan kallistua aina vasempaan. Mitäs tälle oikein tekisi? Keppi kädessä ratsastusta ja vasemmassa kierroksessa hevosen taivuttelua?? Vai salilla vasemman puolen treenaamista? Jetteri on valitettavasti jo tainnut tottua tähän, mutta välillä kyllä huomaa, miten se kulkeepää kallellaan. :(

Ympyrällä väistöä

Lämpimät kiitokset seurasta ja valokuvista Nealle!

PS. Ehkä minä yritän jatkossa kirjoittaa vähän useammin kuin kerran kuukaudessa. ;)

Koeratsastus!

Toissapäivänä aamuvuorosta selvittyäni äitini ja siskoni saapuivat Saabinrottelolla pihaamme ja aloitimme hevosenmetsästysmatkan suuntaamalla kohti Pohjanmaan rannikkoa. Hevosta me tosiaan lähdimme kaikki kasomaan, komeaa, jo vähän pidemmällä elämänkokemuksella varustettua suomenhevosherraa Hietalan Tähteä.

Matka oli kauhean pitkä, mutta perille päästiin. Paikka oli hurmaava useamman hevosen maalaistalli, ja hienohan oli toki Poikakin: hieman reilu 160 cm, 14-vuotias liinaharja, joka oli asunut syntymästään saakka samassa kodissa.

Hevosesta tulisi koko perheen yhteinen (vaikka mulla on tietty Jetteri, niin ehkä minäkin saisin välillä käydä ratsastamassa uudella hepalla synnyinkodissani), jota myös 11- ja 13-vuotiaat pikkusiskoni pystyisivät helposti käsittelemään ja ratsastamaan. Kaikkein tärkein asia olikin, että hevonen olisi luonteeltaan rauhallinen ja kiltti käsitellä, ei siis mitään kauheaa herkkistä ja mörköjen näkijää.

Sellainen Poika vaikutti olevankin. Pakettiauto kulki ihan lyhyen matkan päästä vierestä, ja tytöt saivat taluttaa Pojan harjauspaikalle. Kaviot nousivat kiltisti, kuolainten ja satulan pukeminen tapahtuivat ilman mutinoita. Eikä korvaat menneet missään välissä edes luimuun.

Toinen tärkeä asia oli löytää terve hevonen. Ihan lupaavalta vaikutti, omistaja kertoi, että koko elämänsä aikana, jona Poika oli asunut heillä, hevosella ei ole ollut mitään sairauksia tai muita ongelmia. Kavioissa ei ollut kenkiä, mikä kertoo hyvästä kaviolaadusta, vaikka ne kaipasivatkin vähän vuolemista. Jalat olivat täysin kuivat ja viileät, ja jänteet ja luut jne. erottuivat käteen selvästi.

Kolmanneksi, hevosen täytyisi olla turvallinen ratsastaa, mutta mitään kovin hienoja kouluratsastusliikkeitä sen ei tarvitsisi osata. Äiti vähän ravaili Pojan kanssa, ja minä otin sitten siihen enempi tuntumaa. Pohkeista liikkui eteen hyvin herkästi, ohjasta pysähtyi, pidättävät istunta-avut olivat tuntemattomia. Ylälinja jäi notkolle varsinkin ravissa, mutta varmasti osittain johtui siitä, että Poika jännitti vähän mun aktiivista ratsastustyyliäni ja kenties ohjastuntumaakin (?!). En tunnetusti ole kaikkein paras ratsastaja.. 

Ravi ja käynti olivat aluksi kovin hätäisiä, mutta pikkuhiljaa pohkeiden mennessä läpi ja mun keskittyessä hiljaiseen tuntumaan Poika rentoutui, ja käytti hetkiä selkäänsäkin. Pojalla oli hyvä kestävyyskunto runsaan maastoilun takia, ja huomasi, että kyllä sillä on kentälläkin ratsastettu. Askelissa oli voimaa ja lennokkuuttua, ja  suht tasapainoinen laukka nousi helposti molempiin kierroksiin! Ja Poikahan osaa myös hypätä... ;)

Tälläinen pakkaus löytyi, sitten vain kypsytellään, pääseekö tämä tapaus uuteen kotiin! Voisiko tästä tulla naisvaltaisen perheen uusi jäsen, elinikäinen ystävä ja harrastuskaveri, joka opettaisi koko perhettä pelkän hiljaisen olemuksensa voimalla?

Reissussa meni ihan koko päivä, ja tämä ihmisraato oli vasta klo 11 illalla kotona opiskelijacityssä. Onneksi Jetterillä on ihana vuokraaja...

Monta upeaa ratsua

Tämä kulunu kuukausi on menny rauhalliseen Jetterin kuntouttamiseen. Ja töissäkäyntiin ja kouluun ja niistä palautumiseen ja nukkumiseen. Anteeksi, kun en ole kirjoitellut, se satulapostaus on myös tuolla projektina odottamassa. Sekin vielä valmistuu!

 Nyt viimein tuntuu siltä, että voi huokaista helpotuksesta Jetterin kanssa!! Eka viikkohan meni täysin tarhassa seisoessa, seuraavat 1½ viikkoa käveltiin rauhassa, jonka jälkeen otettiin hyväkuntoisella kentällä suorilla teillä varoen ravipätkiä. Ekat laukat ja ravivoltit tehtiin viime viikolla. Eilen otettiin oikeastaan ekaa kertaa kunnon treeniä, keskiraveja ja laukan ratsastamista eteen, paljon siirtymiä. Kouluratsastus omalla hevosella on jotain aivan mahtavaa, nautin suuresti! Jokainen päivä, jona Jetteri on hyväntuulinen ja liikkuu puhtaasti, on oikea lottovoitto.

Kesä edessä, terve hevonen alla ja varuste- ja rahoitusasiat kunnossa. Voiko olla mitään parempaa? Nyt pitää vaan vähän malttaa, ettei innostu kauheasti liikaa... :D 

Kun Jetterin kuntoa on pikkuhiljaa nostettu, minä oon saanut parantaa omia ratsastustaitojani muiden hevosten kanssa. Kiitän vielä tässä yhteydessä kaikkia näitten upeitten hevosten omistajia!

Lv-t Buena Express, "Essi"

Rosanna kysy jos tulisin morjestamaan tätä kaunista neitiä. Entinen ravurihan hän on, mutta kantanut ratsastajia selässään jo pidemmän aikaa. Essi oli kovin hieno ja herkkä, vaikka odotin tuittupäistä villitammaa! Sain opettaa Essille vähän kääntämisessä ja pysähdyksissä tarvittavia istunta- ja pohjeapuja. Lisäksi aloiteltiin taipumisen alkeita. Kyllä osasi olla fiksu ja oppivainen tamma!!

Pv-t Ieva, "Eevi"

Eevin omistaja pyys liikuttamaan tammuskaa parina päivänä. Noh, Eevi koulutti sitten vuorostaan minua, miten hienoa rouvaa pitää ratsastaa. Parin lehmänpotkun ja keskustelujen jälkeen päästiin yhteissymmärrykseen kentällä. ja molemmille tuli hyvä mieli. Aika makeata ravia sain jotenkin ihmeen kaupalla taiottua esiin tuosta topakasta Eevistä.

Pv-r Prison Break, "Justus"

Jupekin opetti mua ratsastamaan muutamia kertoja. Okei, viimeistään kuvista huomasin, että kyllä mun kouluratsastustaidot ovat aika ö-luokkaa, istunta huono, pohkeet liian takana ja kädet seikkailevat. Justus kertoi kyllä mielipiteensä eikä liikkunut minnekään, kunnes sitten pistettiin pari estettä kentälle. Oli todella makeaa hypätä varmaan yli puolen vuoden tauon jälkeen!! Mut oon silti aika aloittelija. Voivoi. Tekee hyvää, että joku palauttaa maanpinnalle.

Tää tais olla yks ainoa niistä kuvista, joissa pohje oli siellä vaikuttamassa ja Justuskin vähän liikkui. Yksi ainoa.

Hyppääminen oli kuitenkin kivaa!

Sh-t Touko-Neiti, "Tyyne"

Autoin Tyynen omistajaa tamman liikutuksissa. Tyyne-mummun kanssa sain harjoittaa mun kökköpaskaa istuntaa, sillä vain pehmeällä ratsastustyylillä Tyynen sai rennoksi ja kuulolle. Suomenhevoset ovat ihan mun hevosia, huomaa kyllä. :)

Lähes kaikkien hvosten kanssa huomasi, että vasemmalle oli paljon vaikeampi taivuttaa hevosia, suorittaa avoja tai ylipäätään ratsastaa hevonen pehmeäksi ja kuulolle. Nähtävästi mun toinen jalka on reippaasti toista heikompi! Jaha, olen erittäin toispuoleinen koko kropasta käsien lisäksi... Erilaisilla hevosilla ratsastaminen antoi paljon ideoita ja hyvää koulutusta koko kropan rauhalliseen hallintaan.

Tämä oli tällainen kokoomapostaus viimeisestä kuukaudesta, pian tulee postaus eilisestä kolutreenistä Jetterin  ja Nean kanssa! :)

PS. Anteeksi nyt vielä tästä tauosta. Bloggausinto on yhä kohdillaan, vuorokauden tunnit vaan meinaavat loppua välillä kesken!