lauantai 24. syyskuuta 2011

Peräänantaen - erikoispostaus

Mistä lyödään vetoa ettet jaksa lukea tätä?! Okei, ei mistään. Kukaan ei lyö ikinä minun kanssa vetoa... :P Tästä aiheesta on kirjoitettu kirjojakin. Tässä tämmönen romaani.

Erikoispostaus, aiheena peräänanto, sillä tavalla kuin minä sen ymmärrän Kyra Kyrklundin ja kouluratsastajaystävieni opetuksista. Jos jaksat lukea tämän teoriapaketin loppuun asti, saat ainakin jonkintasoisen käsityksen, mikä se hemmetin peräänanto on ja miten se "tehdään". Voi olla, että et ole samaa mieltä kanssani. Jos ristiriitoja löytyy, keskustellaan, eli pistäpä kommenttia!

MIKÄ SE PERÄÄNANTO ON?
Vastaus: No katso.
Yllä olevassa kuvassa ravaava Harmony's Rosseau kulkee rehellisessä, aidossa peräänannossa. Se liikkuu rennosti, myötää selästään, kaulastaan, niskastaan sekä suustaan, ja takajalat askeltavat syvälle rungon alle. Hevonen näyttää liikkuvan ikään kuin ylämäkeen, etuosa kevyenä, ja lisäksi hevosen nenäpii on luotiviivalla. 

Voi myös sanoa hevosen liikkuvan pyöreänä tai muodossa. Näitä kolmea käsitettä käytetään silti aika sekalaisesti... Joten ota nämä seuraavat määritelmät silleen suuntaa-antavasti! 

On olemassa monenlaisia muotoja. On korkeaa muotoa, eteen-alasvenytystä ja kaikkea siltä väliltä. Kaikilla hevosilla on erilaisia muotoja, mutta kaikki hevoset eivät taivu korkeaan muotoon. Mutta kun yleensä puhutaan muodossa kulkevasta hevosesta, tarkoitetaan hevosta, joka liikkuu kuolaintuntumalla, työskentelee hyvin takajaloillaan ja kuuntelee ratsastajan apuja, mutta ei välttämättä myötää niskastaan yms., mutta ei kuitenkaan ole ihan kuolaimen yllä. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa hevonen liikkuu muodossa, mutta ei läheskään peräänannossa.

Pyöreänä kulkeminen on aika laaja käsite, ja siihen kuuluu paljon erilaisia hyviä muotoja, joista yksi on peräänanto. Tässä on kuva, kun Eemeli liikkuu pyöreänä (huomaa etupainoisuus):


Hevonen voi myös venyttää itseään eteen-alas ja liikkua matalassa muodossa, kuten alla olevassa kuvassa (kaula vaakatasossa tai jopa sen alapuolella, selkä ylhäällä):

Hevonen voi kulkea myös kuolaimen alla (ks. alakuva). Tästä muodosta on ristiriitaisia käsityksiä. Jos kuolaimen alle pakeneminen johtuu ratsastajan virheistä, vaikka liian tiukasta ohjasta, hevonen liikkuu etupainoisena ja "kaula rullalla". Jos hevonen liikkuu toistuvasti tällaisessa muodossa,  asiasta on syytä huolestua hevosen terveyden, lihasten kuihtumisen ja ratsastajan ratsastustaitojen vuoksi. Alla olevassa kuvassa hevonen on todellakin huonossa muodossa:

Kuva: tuirekaimio.com/hevosenkanssa
Mielestäni ajoittainen kuolaimen alla kulkeminen ok, jos hevonen käyttää kunnolla takaosaansa ja selkäänsä, ja varsinkin jos hevonen on vielä vähän oppimisvaiheessa. Seuraavassa kuvassa Kami liikkuu oikein hienosti, vaikka sen nenäpii onkin vähän luotiviivan takana.



Seuraavassa kuvassa Jetteri liikkuu kuolaimen yläpuolella. Kuolaimen yllä hevonen liikkuu jännittyneesti selkä notkolla ja pää ylhäällä, eikä se käytä lihaksiaan oikein. Useimmiten tämä johtuu siitä, että se ole tottunut kuolaintuntumaan ja hevonen pakenee kuolaintuntumaa ylöspäin. Alla olevassa kuvaa otettaessa kaverini oli juuri ottanut ohjat tuntumalle, ja Jetteri hieman hangoitteli vastaan.


Mutta entäs tässä, katsokaa miten hyvin Jetteri mene, pää luotiviivalla ja kaikki!


No ihan väärin meni. Olen ärsyttävän usein törmännyt netissä kuviin, joissa hevonen on pakotettu muotoon ja sitten vielä ylpeillään, vaikka hevosen kaula on vedetty ohjilla rullalle ja hepoparka kulkee ihan etupainoisena! Kuvassa on "hyvä" esimerkki. Jetteri näyttää liikkuvan alamäkeen sen ylämäen sijaan, ja sen takajalkojen askel on suppeampi kuin etusten, takajalat vain viuhtovat voimattomina ilmassa etuosan tkantaessa hevosen painon. Jatkuva tässä muodossa työskentely kuihduttaa takaosan lihakset.

Kittaisen muodon voi tuntea selästä käsin jännittyneisyytenä, mutta se on vaikeaa! Tuossa vielä havainnollistava kuva, jossa ensin näkyy tiukasta ohjasta johtuva hevosen jännittyneisyys ja lyhyt takajalkojen askel:


Hyvässä muodossa kulkeva hevonen liikkuu rentona ja korvat hörössä, ja/tai ratsastajaa kuunnellen. Hepan iloinen ilmekin kertoo, että sen on hyvä olla, kuten vaikka näin:


No ihan väärin meni taas! Jetterille tulee tuollainen paha katse, kun ratsastaja pakottaa sen pään alas sisäohjasta vetämällä, mitä ei ikinä saisi tehdä, jos haluaa hevosen kulkemaan pyöreänä! FAIL. Vertaa ilmettä alla olevaan kuvaan, jossa Jetteri on saanut pehmeän ohjan tuen.


Hevosen rakenne vaikuttaa paljon sen mahdollisuuksiin kulkea muodossa. Tärkein tekijä on hevosen leukaperien ja viimeisen atlasnikaman väli, jonka täydellinen väli on kolme sormea. Jetterillä kolme sormea mahtuu juuri ja juuri, mutta Eemelillä vain kaksi. Ahtaat leukaperät estävät siltä korkeassa muodossa liikkumisen, mutta on se nyt viimein oppinut pyöristymään matalampaan muotoon! :)

Atlasnikaman ja leukaperien väli, tosin tuo kauanpuoleinen viiva on vähän hutiloiden  piirretty. Jos katsoo tarkasti, huomaa, että Jetterillä ei oikeasti ole noin paljon tilaa pään ja kaulan liittymäkohdassa.
Hevonen erittäin helppo ja kevyt ratsastaa peräänannossa. Pyöreänä liikkuessaan ratsu kuuntelee erittäin pieniäkin apuja, ja selän kohoamisesta johtuen sen askellajit tuntuvat pehmeämmiltä. 

NO MITEN MINÄ SAAN HEVOSEN PERÄÄNANTOON? D:

Tässä on kasa vinkkejä, miten minä saan hevosen pyöristymään!


Ratsastajan taidot:                                     
 - hyvä tasapaino                                        
 - herkkyys!!!                                             
 - taito antaa apu ja palkita hevosta oikeasta reaktiosta vapauttamalla                                          

Hevosen taidot:
- ratsastettu aiemmin, ainakin vähän "ratsulihaksia"
- kuuntelee pohkeita ja pidätteitä
- helpoin pyöreäksi ratsastettava hevonen on herkkä, vetreä ja sopivan eteenpäinpyrkivä + sopiva rakenne

On useita, hieman toisistaan poikkeavia tapoja ratsastaa hevonen pyöreäksi. Kaikki tyylit eivät toimi kaikilla hepoilla, mutta ystäväni Vilja on opettanut minulle tämän seuraavanlaisen tyylin (ja on kyllä toiminut lähes jokaisen hevosen kohdalla!):

  1. Kaikki lähtee ulko-ohjasta, hevosta täytyy tukea sillä koko ajan. Jos se roikkuu pyykkinaruna, sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia saada hevosta pyöreäksi! 
  2. Sisäohjasta et saa vetää hevosen kaulaa lyttyyn. Sillä houkuttelet hevosta asettumaan sormien liikuttelun avulla, pidä siis kuolain pienessä liikkeessä hevosen suussa. Pelkällä ohjista vemputtamisella saat korkeintaan vain kaulan rullalle. Pohkeet ja ISTUNTA tekevät suurimman työn.
  3. Vetreä hevonen ja taivuttelu ovat erittäin tärkeitä. Siksi kannattaa taivuttaa hevosta reippaasti ympyröillä ja volteilla niin sisään kuin uloskin, varsinkin raakoja ja jäykkiä hevosia. Jos hevonen puskee menemään lapa edellä kaikki voltit ja kulmat, sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia hienoon muotoon. Eemelikin oppi pyöristymään vasta, kun olin taivutellut sitä tosissani vuoden päivät kaikissa askellajeissa. 
  4. UUSI KOHTA. Palkitse hevosta oikeasta reaktiosta. Mikäli hevonen on raaka ja jäykkä, ja se asettuu hieman niskastaan ja rungostaan, pehmennä avut välittömästi. On houkuttelevaa jäädä jatkamaan pohkeilla painamista, mutta kun hevonen huomaa, milloin se saa olla avuilta rauhassa, se varmasti tekee niin toisen kerran, ja pitkällisen harjoittelun myötä koko ajan.
Kaikki apusi, istunta, pidätteet ja pohje toimivat yhdessä, yhtä aikaa, jatkuvasti. Et saa jäädä hetkeksikään täysin vain matkustamaan selässä, vaan muokkaat hevosen liikettä jatkuvasti! Erityisesti ravin kokoaminen ja taivutukset ovat tehokkaita liikkeitä. Tässä vaiheessa tarvitset sitä herkkyyttä: esimerkiksi sinun täytyy pystyä ennakoimaan, milloin hevonen on aikeissa hidastaa kootusta ravista käyntiin, ja ehtiä korjata tämä pienellä istunta- ja pohjeapujen muutoksella. Ja heti seuraavassa hetkessä joudut muuttamaan istuntaasi, ettei raviaskel lähde pitenemään liikaa.

Muista kuitenkin, että annat avun, ja kun hevonen tottelee, lopetat avun antamisen. Esimerkiksi painat sisäpohkeella - hevonen taipuu - palautat sisäpohkeen pehmeälle tuntumalla. Kun tunnet, että hevonen meinaa suoristua, vasta silloin anna apu uudestaan, ja vapauta se välittömästi hevosen reagoidessa. Jos aistit hevosen liikkeet tarpeeksi herkästi ja reagoit niihin välittömästi, hevonen jatkaa liikettä pyöreänä - ja erittäin tyytyväisenä.

On hyvän ratsastajan taidonnäyte ratsastaa hevonen oikeaan peräänantoon - ja saada hevonen pysymään siinä!

Kun ratsastajan ja hevonen yhteispeli on toimii hyvin, hevonen on kuulolla ja ratsastaja osaa vaatia asioita tarpeeksi pienillä avuilla, ratsukko liikkuu rentona ja harmoniassa. Sanotaan, että hevonen palkitsee ratsastajan pyöristymällä.

Kun hevonen pyöristyy ja on rehdisti peräänannossa, sinun pitäisi pystyä myötäämään sisäohjasta ilman, että hevonen nousee ylös. Team Marika & Kami hallitsee tämän jutun hyvin (ks. alakuva)! Jos heppa nostaa päätään, älä jää vetämään ohjasta, sillä oma on vikasi kun et ole ratsastanut oikein. :P Käytä pohkeita, ja tarkista ettet roiku sisäohjasta


Joo. Sitten vaan kokeilemaan. Kiitos ja ylistys jos jaksoit lukea. Toivottavasti tässä jutussa oli jotain hyödyllistäkin tietoa! :P

PS. Tämän postauksen teossa meni viisi päivää, että respektiä. :D 

31 kommenttia:

  1. lyödään vaan vetoo ;D voitin :PP ku luin tämän koko jutun, ja vielä ajatuksen kanssa((; tutkin kuviaki :D jja samaa mieltä siinä, että Kami ja Marika osaa sen(: jja hieno on teksti :D asiaa(((;
    ~Maikkii~

    VastaaPoista
  2. jeee, jaksoin lukea ;) koska olin oottanut tätä postausta :D tykkäsin!

    -jasmin

    VastaaPoista
  3. Oho! :) Onpa kiva, hienoa jos jaksoit lukea, kiitoksia! Tämä juttu pääsi vähän paisumaan...

    VastaaPoista
  4. Tap,Tap :D Minä en olis jaksanu kirjottaa tuomosta ;D mutta jaksoin lukea (: Sain tarpeellista tietoo :D

    VastaaPoista
  5. Minä kirjoitinkin vähän liian innoissani... xD Hyvä jos oli hyötyä!

    VastaaPoista
  6. mulle oli periaatteessa kaikki tuttua jo :D jotai pientä lisäämistä tuli vielä sinne ((; oot selittäny mulle nää ihaiha livenä ;DD ainaki suurimmanosan :D ja sitte muutki :DD
    ~Maikkitaasen~

    VastaaPoista
  7. Hyvä, tässä nyt vielä tämmönen laajempi paketti kertaukseksi! :D

    VastaaPoista
  8. Kivaan juttuun pääsi Veller osalliseksi :)

    VastaaPoista
  9. Hyvä jos tykkäsit! Kiitoksia vielä kuvasta, se on kovin hieno, ja hevonen muutenkin tosi komea! :D

    VastaaPoista
  10. Minun on paaakko kysyä nyt tässä kun muuten en muista :D että entäs jos hevonen on jo 'valmiiksi' etopainoinen tai miten se nyt sanotaan niin onkos se paha jos se menee etupainossa jos se ei silleen jännästi voi ees mennä epä etupainossa? :o tuli mieleen. vai oonko ihan tyhmä ja luulen että semmosia hevosia on. kuten jotkut shettikset minun mielestä :]

    VastaaPoista
  11. Vähän vaikeasti selitit... ööm. Jos tarkoitat että hevonen on jotenkin rakenteeltaan etupainoinen, niin se sitten vaan on, mutta sekin varmasti pystyy ratsastaessa pistämään painoa enemmän takaosalle, kun vain ratsastaja osaa asiansa! :)

    VastaaPoista
  12. Hyvä! juuri sitä tarkoitin! Kiitos Kiitos Kiittoosss: D
    Sinä kyllä AINA tajuat minun oudoimmista oudoimmatkin selitykset;)

    VastaaPoista
  13. Haha :D No hyvä, jos oli apua! ;)

    VastaaPoista
  14. Niin asiaa! Kiitos, opin paljon! :)

    VastaaPoista
  15. Löysin tämän google kuvahaun ansiosta ja tiesin suurimman osaa asioista mutta tässä tuli hyviä pikku niksejä :) Kiitos!

    VastaaPoista
  16. Mukava jos oli apua, olen hirmu iloinen siitä! Jes! :D

    VastaaPoista
  17. Kiitos paljon ! Tästä oli paaaljon apua minulle, osaan itse kyllä ratsastaa hevosen peräänantoon, mutta nämä kuolaimen yllä ja alla kulkemiset ja luotiviivat oli mulle ihan uusia käsitteitä :p oon aina jotenkin hirveellä selittämisellä selittäny nuo asiat ja niihin onkin vain yksi sana .. WAU! :D eikä tehnyt tiukkaa lukea, ei ollenkaan. Missäpäin työ muuten asutte ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa jos tämä teksti selvensi juttuja! Ja vielä parempi jos jaksoit lukea tämän loppuun saakka. :) Jesss. Minä asun Kuopion lähellä, Pohjois-Savossa pikkupaikkakunnalla, ihan metän keskellä! Onko jotain mielessä?

      Poista
  18. Hyvä postaus!yritin just ettii tällästä tietoa kun yritän saada 19v puoliverisen peräänantoon:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa jos oli apua! Taivuttele paljon ja tee tiheitä siirtymiä, neu auttaa paljon.

      Poista
  19. Olen lukenut monista blogeista peräänanto-asiaa mutta tämä on tähän mennessä ollut paras ja informatiivisin mitä on tullut vastaan. :) Kiitos tästä siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, siinä tuli oikea tunnustus... olen erittäin otettu... Huh. :o Kiitos itsellesi!

      Poista
  20. Heips!

    Hyvä postaus! Haluaisin kysyä, mitä tehdö kun hevonen tosiaan kulkee ajoittain kuolaimen yläpuolella? Onko mitään kuolainta mikä ns. Estäisi tuon?

    Kyse kovasuisesta, kuumasta suokkiruunasta. Olympioilla toimii, mutta kun eivät ole sallittu kisoissa...

    Olisiko niksejä miten lehteä työstämään tällaista, mikä useimmiten liikkuu kuolaimen yläpuolella? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisenä kiitän ja kovasti! Tosi mukavaa, jos tästä on apua. :)
      Mutta sun hevosesi kuulostaa ihan meiän Empulta; tykkäs jyrätä reippaasti eteenpäin oikein ravurimaisesti, ja oli aika kankeanpuoleinen ja kovasuinen. Olympioissa ja myös kankikuolaimissa on vipuvaikutus, joka aiheuttaa painetta hevosen niskaan, ja kannustaa/pakottaa hevosen myötäämään, mutta tällöin kyse on usein ihan hevosen kaulan vetämisestä rullalle, eikä taida edes oikein toimia tuommosilla jytäkkäkaulaisilla suokeilla. Hevosen saa ratsastettua pyöreäksi vain hyvällä ratsastuksella!
      Olympiakuolaimilla on hyvin vaikeaa saada nätti, tasainen tuntuma hevosen suuhun, mutta Eemelille hankin ne alunperin sen kovasuisuuden (?:D) vuoksi. Mielestäni on parempi tehdä pari nättiä puolipidätettä vähän vahvemmalla kuolaimella, kuin tehdä nivelkuolaimella hullunvahvoja pidätteitä oman kropan rentouden kärsiessä, kun heppa ei kuuntele istunnalla annettuja pidätteitä. Olympiakuolain oli kuitenkin vain ohimenevä apuväline, jonka avulla sain koulutettua Empun herkäksi pidätteille. Mahdollisimman pian aloin käyttämään nivelkuolainta ainakin koulutreeneissä.
      Olympiakuolain tosiaan houkutteli Eemeliä myötäämään niskasta ja ottamaan takaosaa alle, mutta aluksi se vaati pitkää pohjatyötä; se piti saada rehdisti taipumaan. Vasta, kun se alkoi joidenkin ratsastuksien lopulla oikeasti vähän taipumaan, se alkoi kantaa itseään.
      Eli ei taida olla oikotietä onneen. Sun pitää kovasti, todella kovasti ratsastaa siirtymiä, jotta saisit pidätteet läpi, ja vaatia heppaasi taipumaan ihan tosissaan. Jos hevosesi toimii hyvin olympioilla, ei auta kuin vaihtaa nivelet tilalle, ja ratsastaa pidätteet ja sisäpohje läpi. Aloita käynnistä ja ravista, ja vasta kun ne sujuvat oikeasti helposti, niin ota napakoita laukkasiirtymiä. Kun saat ratsastettua aktiivisen, rennon ravin, ja heppasi on valmis vaikka pysähtymään siltä seisomalta, voit tehdä pari pientä pidätettä sisäkäden pikkurillillä ja tadaa… :) Oliko tästä apua? Saa kysyä, jos sulla on eriävä mielipide tai lisää kysyttävää.

      Poista
  21. Mielestäni kankikuolain ei ole mikään hevosen "lyttäysväline", jolla hevonen pakotetaan muotoon, vaan yksinkertaisesti vain kuolain tarkempaa apua varten. Lisäksi kankikuolain on aina hivenen löysemmällä kuin nivel (esim. ravi, jossa käsi hieman nykii jokatapauksessa) jottei epätasainen käsi vahingossa nykäise suoraan siitä terävämmästä kuolaimesta..
    Eli kankikuolain on siis vain tarkennusta varten käytettävä apuväline, siinä missä vaikkapa raippakin (ja kannukset, niilläkään ei ole tarkoitus jatkuvasti naputtaa hevosta kylkiin). Kankikuolain tehostaa nivelen vaikutusta antamalla nopeamman ja selkeämmän viestin tilanteessa, johon nivelkuolain on liian hidas. Se ei ole ihmevempele, jolla päästään menemään korkeampia luokkia, sillä kaikki kouluratsastuksessa suoritettavat liikkeet tulisi osata myös ilman kankia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, olet aivan oikeassa. Pahoittelen ykspuolisen surkeaa kuvausta kangen käytössä ratsastaessa. Osaavan ratsastajan kanssa näin on, kankiohjaan kosketaan vain tarvittaessa. Tuossa edellisessä kommentissa viittasin joihinkin näkemiini ratsukoihin, joissa hevonen pidetään enemmän tai vähemmän kangen avulla "paketissa", kun ratsastaja vahingossa tai puolitahallaan pistää jatkuvasti painetta kankikuolaimeen. Kiitos paljon tarkennuksesta! :) Pikaisesti kirjoittaessa tekstistäni tulee helposti yksipuolista ja mustavalkoista.

      Poista
  22. Mäkin jaksoin lukea ihan helposti. :) Aihe kiinnostaa nyt kun olen ehkä kenties jonkinmoisen tuntuman saanut muotoon ja myös pikkuruisen pätkän ihan rehdisti peräänannossa saanut hevosta ratsastettua (vaikka ajattelin että siihen on vielä valovuosi). En siis hirmuisesti ole aiheeseen perehtynyt, sillä kaikki "näin ratsastat hevosen peräänantoon" on mennyt yli hilseen enkä ole saanut käsitystä miten se tehdään. Nyt kun valmennuksessa on päästy vähän tätä aihetta menemään niin ymmärtää paremmin nämä nettiohjeetkin. :) Ehkä se tästä pikkuhiljaa vauvanaskelin..

    VastaaPoista
  23. Ikivanha postaus, mitenlie eksyin tänne, mutta se ei ole ratsastajan _TAITO_ että on vahva pohje? Ei missään nimessä saisi olla vahva pohje. Hevonen tulisi ratsastaa herkäksi pohkeelle, jotta vahvoja apuja ei tarvisi milloinkaan käyttää. Muuten oli hyvin selitetty ja hahmotettu aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Kiitos kommentoinnista! En ole vilkaissutkaan ikivanhaa blogiani vuosiin, mutta kannan edelleen osittain vastuuta kirjoituksistani. Siispä hieman päivitän tätä kirjoitusta. Vahvan pohkeen korvaisin apujenkäytön herkkyydellä. Riippuu hevosen koulutustasosta, miten pohjetta tulisi käyttää. Mikäli hevonen ei tiedä, mitä taivuttava pohjeapu tarkoittaa, apu tulee antaa hyvin kevyenä ja tasaisena, pehmeästi avustaa ohjalla, ja välittömästi pienestäkin asettumisesta palkita pehmentämällä avut. Tällöin hevonen jatkossakin kuuntelee kevyttä pohjeapua. Tuire Kaimion kirjasta Hevosen kanssa löytyy lisää asiaa perusapujen opettamisesta hevoselle.

      Mikäli hevonen ymmärtää taivuttavan pohjeavun, se annetaan joka tapauksessa ensin niin kevyesti kuin mahdollista, ja mikäli hevonen ei tähän kevyeen apuun reagoi välittömästi, apua voimistetaan. Kun hevonen reagoi, palautetaan pohje hyvin kevyelle ylläpitävälle tuntumalle palkinnoksi. Tämä vaatii ratsastajalta herkkyyttä ja nopeita reaktioita. Ei siis ole mielekästä jäädä puristamaan pohkeella, vaan palkita hevosta hyvin selkeästi aina oikeasta reaktiosta. Tällöin hevonen oppii jatkuvasti kuuntelemaan yhä kevyempiä apuja. Vahva pohje on tässä tapauksessa saattanut tarkoittaa taitoa voimistaa pohjeapua oikealla hetkellä, mutta ei voi kyllä oikein muistaa, miten asian pohdin seitsemän vuotta sitten. Kiitos Anonyymi!

      Poista