Viimeisten päivien koulutreeniä

Äiti liikutti Jetterin maanantaina, käyntitöpöstelyä vajaa tunti. Erinomaista. Jetteri liikkuu jotenkin tosi varovaisesti kotitiellä nyt, vaikka ennen siinä pystyi vetämään täyttä kiitoa. Jetteri on aika haluton jopa ravaamaan, jos "kova" tie jotenkin tekee kipeää niveliin. Huolestuttavaa. 

Minä olin maanantaina niin kipeänä, että piti purra hammasta ja kökkiä koko päivä sisällä. Kasasin sitten huoneeni keskelle tavaravuorta, jonka otan mukaan uuteen kotiin. Eilen olin Ibumaxin ansiosta jo elävien kirjoissa, ja lähdin heti ratsimaan. :) Hoitelin Jetterin huolella, ja hoidin lievää takajalkojen riviä Tummelilla. Laitoin jopa satulan selkään ja lähdin oikein hienona ratsastamaan. 

Alkukäynnit tein tiellä, ja kentällä ratsastin Jetteriä eteen-alas. Otin nopsaan ohjat tuntumalle ja tehtiin ihan kunnolla hommia!

Tein kuvassa olevan näköistä tehtävää. Simppeli, mutta tehokas harjoitus. Käytätin tätä uusilla ratsastajilla helpompana versiona; laukan sijasta mennään käyntiä, ja voltit jätetään pois. Pointtina oli tehdä mahdollisimmat pehmeät ja tarkat siirtymät, mutta vaikeaahan se oli... aluksi varsinkin Jetteri oli ihan että "hohohoo täyttä laukkaa eteenpäin!" :D Lisäksi se kuumui aika reippaasti. Muutaman toiston jälkeen se hokasi homman, ja malttoi varsinkin laukassa kulkea kuolaimella pyöreänä ja rentona. Harjoitusravipätkät olivat perinteisesti vaikeampia, kun minun on niin vaikea mukautua askeleeseen pehmeästi ja rauhottaa Jetteriä tasaisella istunnalla. Heppa liikkui kuolaintuntumalla, mutta osan ajasta etupainoisena, kun käteni oli ihan jäätynyt. Istuntaa pitää kovasti petrata harjoitusravissa.

Muuten oli tosi kivaa tehdä oikeasti hommia. Jetteri liikkui mielellään eteen, vähän liiankin mielellään... Ratsastin tehokkaasti vain 45 min, mutta se oli ihan tarpeeksi. Loppuravien aikaan putte ei jaksanut enää keskittyä kauheasti, joten muutaman hyvän pätkän jälkeen otin mahdollisimman nopsaan käyntiin. Sitten töpöstettiin kentällä ja pellolla pitkät loppukäynnit.

Kamin tulehduskipulääkitys nivelrikon avuksi: 3 tablettia omenan sisälle piilotettuna. Toimii :)

Jetteri uudella pikkulaitumella

Vielä tällainen mielenkiintoinen hevosten värikartta. Tylsinä hetkinä kokeile googletella noita nimiä, löytyy kyllä tosi jänskiä heppavärejä! :) Osoite:  http://gingingray.wantlesspower.com/HorseColors.html

Uusi elämä edessä, mutta entäs se Jetteri?

Oon yks Fb-riippuvainen. Eilisillan tilanpäivitys:

Niin, mullakin alkaa kohta viimein se yliopiston läpikoluaminen. Sitten näen Jetteriä vain viikonloppuisin. 

Jos oisin rikas niin yrittäisin hommata tallipaikan Kuopiosta. Aatella, ois hyvät tilat, valmennusta opetusta ja periaatteessa voisin käydä joka päivä katsomassa puttee. Tutustus muihin hevosihmisiin. Päästäis kisaamaankin Jetterin kanssa vaikka joka kuukaus!!! :)) Ah onnea...

Mut ehkä todellisuus voi olla toisenlainen. On pitkä koulupäivä, jonka jälkeen pitäs kipasta tallille jos vaan jaksaa ja kerkee, sitten tuun iltamyöhällä kotiin ja edessä on kirjojen pänttäämistä ja kotihommia. Ja ai niin, siinä samassa huushollissa asuu sitten poikaystäväkin, jolle vois joskus ehtiä sanomaan moi. Viikonloput olisin varmaan sitten lähes aina Kuopiossa töissä, jotta saisin tarpeeks rahaa tallivuokraan. Oisin vähän jumissa ja kouluun ois niin turha yrittää keskittyä.

Siks minä päätin jo kauan sitten, että Jetterin on parempi jäädä kotiin, ihan sen itsensäkin takia. Sen rakenne ei kestä kovaa valmentautumista, vaan se romujalka hajoaa. Kuopion tallit voivat olla aika ruuhkaisia ja stressaavia ympäristöjä hiljaiseen pikkutalliin tottuneelle. Perheeni tulee onnelliseksi, kun he pääsevät kunnolla ratsastamaan. Ite treenailen ja hömppään tiiviisti viikonloput. Ja miksen vois kävästä viikollakin kotona, kun tunnin ajomatkalla selviää. Tai että majoitan Jetterin viikoksi tai pariksi päiväksi kuopiolaiselle tallille valkkaviikonlopuksi tai kisojen ajaksi.

Arkiviikolla olen siis ahkera opiskelijanainen, jolla on sosiaalista elämää ja menoja sekä ihana mies. Perjantaina tapahtuu muodonmuutos pikku heppatytöksi, jonka suuri rakkaus on suokkipoika nimeltä Jetteri.

Ei ehkä helpoin päätös, mutta oikea ratkaisu. Jetteri on tyytyväinen täällä maalla, ja minäkin oon onnellinen tahollani. Mutta nyt ärsyttää. Vika viikko täällä ja minä oon niin kipee että silmät seisoo päässä! Nappia poskeen, huomenna ratsastetaan!

Lepäilypäivän ruoka: kasvisruisleipä, paistettua vaaleaorakasta, salaattia, maitorahkaa mustikoiden ja kauraleseiden kanssa ja iso muki kuumaa viinimarjamehuu. On hyvää ja terveellistä! Oon jo aika kasvis, sori lihansyöjät :))

Hevoskohtaloita

Ok, this is the situation:

Jetteri on ehjä. Kolme hierontakertaa ja eläinlääkärin tarkastus. Lihakset ok, etusen vanha rasitusvamma johtuu luultavasti hankositeen ärtymisestä. Sitä rasittaa puikkoluiden päät, jotka ovat irrallaan sääriluusta ja ne sitten hankaavat hankkaria. Liikutusta saan jatkaa samaan malliin. Ja tänään ratsastinkin, perkele kaikki työ oli kyllä vaivan arvoista <3 Rakastan sitä hevosta, sen liikkeitä, sen olemusta.

Kami ei ole ehjä. Sillä on iän tuoma nivelrikko oiekassa etupolvessa. Hierojan ja eläinlääkärin tarkastus. Hoitona kevyttä liikuntaa usein, esteet pois. Lääkkeillä, liikunnalla ja salvoilla Kami voidaan saada lähes normaaliin ratsastuskäyttöön, jos on onnea. Pelottaa vähän mitä seuraavaksi tapahtuu. Tänään kävin lenkittämässä Kamia käynnissä reilun parin kilsan lenkin. Onneksi hevosella on hyvä elämänasenne. :)

Capo di Valle & Pipariina

Ystäväni Alma-Kaisa houkutteli minut tiistaina mukaansa toiselle tallille, "naapuriin". Tosiaankin naapuriin, matkaa oli 30 km? Sovittiin että pidän Ammalle koulutunnin pikkuisella suokkitammalla Pipariinalla.

Tunnin ohjelma (päästä vedetty, nähtävästi hyvä aktivointi- ja herättelyharjoitus):

1. Suorakaiteen ratsastus uran sisäpuolella, hyvät kulmat, joihin aina voltti taivuttaen. 

   Tää oli hyvä tutustumisharjoitus, näin miten ratsukon yhteispeli toimii. Ratsastajan pitää käyttää jatkuvasti pohjetta vuorotellen suoristaen ja taivuttaen hevosta, mikä pistää sekä ratsastajan että puten tekemään töitä. Ensin tehtiin harjoitus ihan käynnissä, ja sitten siirryttiin ottamaan reipasta ravia pitkillä sivuilla. Harjoitus tehtiin molempiin suuntiin.

2. Suorakaide ravissa uran sisäpuolella, laukannosto keskellä pitkää sivua ja pari keskiympyrää reippaassa laukassa.

   Vieläkään ei mennä uralla! Simppeli laukannostoharjoitus teki hyvää, Amman piti tehdä töitä pohkeella ja joustaa kädellä huolella, jotta Pipariina saisi askeleen venymään. Kulmiin piti tehdä silti voltit aktiivisessa ravissa  huolella taivuttaen. Harjoitus tehtiin molempiin suuntiin.

3. Loppuravit.

Tiheään tehdyt askellajinvaihdokset, jatkuva eteenpäinratsastus ja taivutuksen ja suoristamisen vaihtelu tuotti tulosta, jee. :) Amma sai Pipariinan käyttämään selkäänsä ja takaosaansa mukavasti, ja näytti hemmetin hyvältä, vaikkei heppa korkeassa gp-muodossa muodossa ollutkaan eikä todellakaan tarvikaan, ellei ole semmoinen gp-ratsu. Paljon mielummin hevonen kulkee pää alhaalla selkää käyttäen, kuin kasaan vedettynä kaula rullalla. Pipariina hikosi ihan kunnolla jo 40 minsan tehokkaasta treenistä, ja liikkui ja toimi niin huipusti, niin jätettiin se siihen. Ihan üüüberhienoa! :D Miekin oli vähän itseeni tyytyväinen kun osasin vielä vähän opettaa. Ja oli kivaa.

Amma palkitsemassa Pipsua sisäkädellä silittäen

Sitten oli minun vuoro nousta nuoren Kaapo-orin alias Capo di Vallen selkään. Tuossa viime kesänä tehdyssä postauksessa minulla on tosi kökkö istunta, sieltä voi taas katsoa esimerkkiä että miten EI kiikuta hevosen selässä. Ja myös, että millaiseen muotoon hevosta EI pidä ratsastaa. Lyhyt askel, kuolaimen takana jnejne. Urgh. Ja kun noista kuvista olin joskus ylpeä... Olen kirjoittanutkin että "sittenpä heppa kulkikin koko ajan peräänannossa". No paskat kulki, ei kulkenut tiistainakaan kuin hetkiä jotenkin vähän jostain työskennellen, kun en vielä osaa. On sitä joskus luullut olevansa viksu?? 

Kaapo oli aluksi ihan höperönä orihormoniensa takia, karsinassa piti vähän varoa, etten littaantunut seinään. Kentällä taluttelin sitä reippaassa käynnissä ja tein lyhyitä pysähdyksiä sen kanssa, mikä oli ihan fiksu teko. Oripoika rauhottu vähän kun sai kävellä. Sitten kun pääsin selkään ja kävelin pari kiekkaa, Kaapo näki tammat! JEEEEEEEEEEE, se oli hyppy eteenpäin riehakkaasti hirnuen, pystyynnousu ja vielä muutama pukkipomppu kohti tammalaidunta. Uhhuh, onneks nojasin taakse ja istuinluut pysy kerrankin satulassa, niin ei ollut rodeon aikana mittään hättää. Sitten vaan eteenpäin!

Otin vaan vähän tuntumaa Kaapoon, ratsastin eteenpäin ja yritin taivutella volteilla. Kokeilin laukkaa vähän, vähän epävarman tuntuista mutta liikkui rennosti ja eteenpäin! Vuosi sitten oli tönkömpää ja vaikeempaa menoa. Nyt tiistaina sain kuitenkin lopuks Kaapon kulkemaan kiemuraurien avulla jotenkin päin ravissa. Siihen oon kovin tyytyväinen, että sain huligaaniorin rentoutumaan ja rauhottumaan. Väli- ja loppukäynneissä Kaapo mennä löntysteli rentona turpa maassa, vaikka tammat kuikuilivatkin kauempana laitumella ihan näkyvissä.

 

Mie tykkäsin Kaaposta, sen peruslunkista luonteesta ja pirteydestä. Ois hauska vielä tässä lähiaikoina käydä uudelleen kattomassa tätä tyyppiä ja tutustua lisää. :) 

Leivänmurujen voimalla

Maastatyöskentelyvideo viime torstai-illalta, Marika kuvasi ja Kami avusti. :D Ei tarvi ihmetellä tärinää! Musiikkina Train-yhtyeen Soul Sister.

***

Ihan liikaa tätä biisiä... ei mitään järkeä. Tai ihan vähän. Nuo sanat, tuo rytmi ja tää melodia. Mitä ihmettä.

Olin tänään kaverin kanssa "naapuritallilla" ratsastamassa yhellä villiorilla :) Se oli yhtä hupaisa ja hieno kuin viime kesänä, vain vähän villimpi. Oli kuitenkin tosi kivaa! :) Asiasta lisää, kunhan saan kuvia!

Rusinan selässä

Ihanaa, pääsin hevosen selkään! Ihana Rusinan omistaja kysyi minua liikuttamaan tänään heppansa, ja minä olin ihan onnessani. 

Ja osasinkin vielä vähän ratsastaa. Vasenta laukkaa harjoiteltiin kuitenkin eka liinassa alkuravien jälkeen. Rusina yritti kovasti, mutta vain parilla kerralla nousi se vaikea vasen laukka. Selässä olin aika kankee ja tönkkö, mutta mitä sitä puolustelemaan ratsastustauolla... Välillä jotenkin ihmeen kautta sain Rusinan liikkumaan mukavasti pieniä pätkiä. Ihan hassua. Hieno Rusina.

Siirryin nopsaan esteille. Kun Rusina on vielä ihan ihan aloittelia esteillä ja viime kerrasta oli niin pitkä aika, tein tosi helppoja tehtäviä. Pitkälle sivulle pikkinen in-and-out-sarja (puomi - ristikko 30 cm, hurjaa) ja sitten hyppäsin vinolla tiellä ristikkoa, joka nostettiin 50 cm:n pystyksi. Vähän Rusinapoika epäröi, mutta ohi ei menty! Ihana oli hypätä, vaikka esteet oli niin miniminiminiä... mutta ei saa ahnehtia liikaa. Yhyy. Ääh. Rusina oli kuitenkin hieno ja teki parhaansa. :) Ja ihana pikkusiskoni Johanna tosiaan suostui kuvaamaan meitä vähän. 

Epätoivoisen onnellinen ratsastaja myötää sisäohjasta palkinnoksi. Rusina meni huikean puoliympyrällisen ihan huikeassa muodossa!

Hihhihi ei mennä otsa rypyssä :)

Aurinko..

Ja ratsastaja myötäääääääähhh.... melkeen venyy

Ihan mahottoman kokonen este

Anna hallitsee paremmin Rusinan kanssa nää eteen-alas-ratsastukset...:p Sisäkäsi pitäis olla alhaalla., ihmekää jos ei heppa toimi.

Kami & Rusina - true love :D No ei, ihana kun ne tulee niin hyvin juttuun.

Minua nauratti tänään ihan hirveästi, kun katsoin oman hevoseni menoa laitumella. Jetteri taisi leikkiä itsekseen jotain maastoestekisoja: se laukkasi pellon perältä porttia kohti, mutta teki hallitun kurvin oikealle ja loikkasi pukittaen ojan yli. Hetkeksi se pysähtyi syömään, mutta viiletti sitten häntä iloisesti hulmuten laitumen toiselle puolelle. Kun huusin Jetteriä nimeltä, oli hetken ihan hiljaista. Sitten se jytisti kunnon kiitoa portille ja seisoi siinä miun edessä niinniin polleana. Hän on niin kova kenttäratsu. :DD Ja vissiin tosi kipeä kanssa... Tulin niin iloiseksi, kun Jetteri oli niin selvästi oli energinen pöljä itsensä. Huomenna taas hierontaa. Sitten katsotaan mikä on tilanne.

Susta en suostu nyt enkä koskaan luopumaan

Hevosen sairastuessa asiaan voi suhtautua kahdella tavalla:

"Voi paska! Hevoseeni sattuu, enkä tiedä miksi!"

tai

"Jes! Hevoseeni sattuu, ja tiedän miksi!"

Vielä tänään fiilikset olivat ensiksi mainitun kaltaisia, mutta Marikan kanssa tallilla puuhastellessa fiilis muuttui. Jetteri on sittenkin yhä tosi pinkeenä takaa. Tuntui, että takaosan alueen lihaksien ympärillä olisi kova rumpukalvo, se ollut semmoinen normaali löysä ja rento lihasrypäs. Kun tein sivelyhierontaa, Jetteri siirsi takaosaansa pois päin tai nosteli takasiaan korvat hieman luimussa. "Au!!!" Hahaa. Jes, nyt tiiän miks se on niin kipeä. Se on sittenkin ne lihakset. Helpottavaa tietää. mutta mitä oon tehny väärin, kun olen liikuttanut sitä joka hemmetin päivä kevyesti, venytellyt ja hieronut varoen mutta paljon? Ois hauska tietää.

Marikan, Kamin ja Jetterin seura kuitenkin piristi ihan huimasti. Pidettiin hauskaa kentällä kimpassa, tai no, aloitettiin Kamin etusen taivutuskokeella: kipeä etujalka pakettiin nivelet ääriasentoon, siinä minuutti ja suoraan raville. Askel selveni hetkessä, joten vika ei oo nivelissä. Huomenna selviää, onko sitten Kamillakin joku ärsyttävä isompi tai pienempi lihasjumi.

Hömpättiin siinä kimpassa ja vuorotellen napsittiin kuvia toisistamme. Vähän maastakäsittelyä ja selässä kiikkumista sekä paljon naurua ja hauskanpitoa, niin hevosilla ku ihmisilläkin. Ei sitä tosiaan aina tarvi ratsastaa että vois hevosista nauttia :) 

"Ootsää ihana heppa?" "No entä ootsää sitten?"

"Namia?"

Luottamus viety jo korkeelle; Jetteri ei edes ötököitä hätistäny mahan alta ku kiikuin selässä. 

Kami ja Marika :) Suitset jäivät päähän lyhyen juoksutustestin jälkeen.

Lapset, muistakaa pestä hampaanne aamuin illoin! ;))

Rakkaudesta sydän repiytyy verille

Ja Jetterin kuntoutus jatkuu. Mulla oli sille aikaa vasta eilen myöhään illalla, surullista. Se on niin sulonen kun tulee aina niin iloisena luokse: "Jee sinä tuli viimein, mitäs myö tänään tehhään?!"

Väsyneenä yritin tehdä fiksusti ja en aloittanut tuuppailua, siihen tarvii aikaa ja väkisin vääntämällä heppaa ei saa ikinä kulkemaan mitenkään. Irtojuoksutin Jetteriä vähän Juoksuttaessa askel oli taas aika jäykän näköinen, eikä menointoa oikein ollut... pistin laitumella seisoskelun ja nähtävästi liian lyhyen alkuverkan piikkiin. Ratsailta käsin alkukäynteihin saa energiaa ja intoa. En väkisin alkanut sitä verryttämään, kun askel ei parantunut ravaamalla. Sitten jumppasin Jetteriä muuten. Maastatyöskentelin sen kanssa (ilman narua harjoiteltiin puomienylityksiä, peruutuksia, seisomista ja luoksetuloa sekä väistöjä. Takaosakäännös suju tyylipuhtaasti!) ja kävin vähän selässä istuskelemassakin käynnissä... hihi hups. Selästä käsin tein sivulle taivutuksia ja sain Jetterin jopa peruuttamaan ja pysähtymään pelkällä istunnalla ilman suitsia! Wuhuu! :D Lopuksi venyttelin ja vanuttelin hienoo poikaa yli puoli tuntia. Hepat sit vaa yöpuulle.

Tänä aamuna siivosin silmät sikkurassa tallia. Aikaa ei ollut paljoa ennen autokouluun lähtöä, joten en ehtinyt kunnolla ratsastaa... No, minä kävin vaa hakeen Jetterin laitsalta, kypärä päähän, naru kiinni riimuun, tyyppi selkään ja mehtään menoks. Pujoteltiin siellä puiden lomassa, oli aika jänskää. Jetteri oli mukavan innostuneen oloinen ja minä rutistin harjaa leikisti paniikissa inisten. Tuntui, että kuljettiin ihan yhteisymmärryksessä; kun katsoin että tuossa olisi hyvä väli mennä, Jetteri suuntasi oitis sinne. Tuo on ehkä sitä kuuluisaa istunnalla ratsastamista. ♥ Olipa jännä kokemus. Suokki elementissään.

***

Päivälle tuli hyvin surullinen loppu. Illalla lähdin innoissani varustamaan Jetteriä "kunnon" ratsastusta varten, ihan jopa laitoin satulankin selkään. Iloisesti lähdin verkkaamaan, käynnissä ja ravissa eteen-alas, ravissa otin välillä ohjia tuntumalle ja pyysin Jetteriä liikkumaan yhden ympyrän ajan vähän kootummin. Ja sehän liikku ja taipu! Voi kun Jetteri tuntui hyvältä ratsastaa niiden pienien hetkien ajan. Ravi alkoi sitten pikkuhiljaa tökkimään ja tökkimään...

Ja niin, kun otin sitten käyntiin, perkele se raukka ontui sitä oikeaa takasta. Sama takanen, joka jumi viikko sitten kovalla tiellä. Ja tää hepparaukka liikkui just äsken tosi hienosti ja reippaasti, vaikka jalkaan sattui...  Miun hieno heppa. Se teki niin parhaansa. Vitsi kun minulla teki pahaa.

Hieroja tulee perjantaina. Oon taas vaihteeksi huolesta vääränä.

Syksy 2011 ja oot mulle vielä rakkaampi kuin silloin

Takaosan ja selän venyttelyt - info!

Tässä tämä erikoispostaus näistä liikkeistä mitä oon tehnyt Jetterin kanssa. Heppani tosiaan meni todella jumiin reippaan treenin, pitkän kuljetusmatkan ja tallissa seisomisen takia. No minä oon tehnyt katumusharjoituksia ja jumpannut Jetteriä ahkerasti. 

Lue tarkasti venyttelyohjeet ennen kuin revit hepalta jalat irti.

MILLON JA MIKS KANTSII VENYTELLÄ? :o

 - Noh, aina ratsastuksen jälkeen. Kyllä! Venytykset ovat kuitenkin vain bonusta huolellisen loppuverkan päälle. Kylmiä lihaksia ei saa venytellä. Jos haluaa oikeasti hyötyä jotain, venytellä pitää säännöllisesti. Itsestäänselvää?

 - Venyttely lisää hevosen taipuisuutta ja liikkuvuutta, sekä palauttaa lihakset harjoituksesta. Se parantaa hepan tasapainoa ja kaupan päälle tulee vietettyä hevosen kanssa aikaa maasta käsin. :) Tosin juuri kuulin, että venyttelystä ei oiekasti ole juurikaan hyötyä niin ihmisten eikä hevosten kohdalla... mutta ei siitä kyllä varmasti ole haittaakaan, jos sen tekee oikein!

NO MITES SE VENYTTELY TAPAHTUU?

 - Jos sekä sinä että heppa ootte ensikertalaisia, niin ole hyvin, hyvin varovainen. Hevonen voi ihmetellä että mitä ihmettä tapahtuu, ja sinä alat luultavasti venytellä hevosesi jalkoja ihan liian rivakasti. Sitten tulee revähdys ja sitten heppa on rikki.

 - Aluksi kannattaa viedä jalkaa johonkin suuntaan ihan vähän, ja pitä sitä asennossa ihan vain muutama sekunti. Jos hevonen pullikoi vastaan nykäisemällä jalkaansa nopeasti pois, siihen sattuu. Silloin tietenkin venytä vähemmän ja varovaisemmin. Venytys on kohdillaan, kun venytettävä lihas on rento ja heppa näyttää tyytyväiseltä.

 - Kun venyttelykertoja on takana useampi, voi alkaa vaatia enemmän; jalkoja voi vetää pidemmälle ja pitää asennossa pidempään, puoli minuuttia on jees. 

VENYTYKSIÄ TAKAOSALLE JA SELÄLLE!

 - Ja saatte luvan perästä nauraa piirroksilleni... :D Kaikki ©minä!

 1. Takasen vienti taakse

 2. Takasen vienti eteen. Voi vetää sekä ylös niin, että sääri on melkeen vaakatasossa, tai sitten alas kohti etukaviota.

 3. Takasen vienti ristiin mahan alle (vedä kohti vastakkaista etukaviota)

 4. Takasen vienti sivulle

 5. Takasen pyöritys mahan alla.
Tämä ei oo venytys, mutta hyvää verryttelyä hepan pakaroille. Muista molemmat suunnat! Aloita pienestä ympyrästä (halk. 10 cm) ja suurenna sitten joskus myöhempien venyttelykertojen myötä.

 6. Häntäjumppa!
Vie häntä sivulle, vedä sitä suoraan taakse ja pyörittele. Huom. varo potkuja! ;D

 7. Porkkavenytys sivulle.
Tarjoa namia hevosen kyljen vierestä, ensin vaikka mahan kohdalta, mutta kyllä notkea heppa venyy sen ottamaan tarvittaessa vaikka ristiselänkin päältä!

 8. Porkkavenytys alas.
Nami tarjotaan etujalkojen välistä, mahan alta. Hyvä venytys selälle!

Muistakaa jumpata puttejanne. Minä ainakin teen noita venytyksiä jatkossa, vielä sillonkin kun Jetteri liikkuu paremmin kuin ikinä. Ehkä just noiden venytysten takia. :)

Muistakaa myös etuosan venytyksen: etujalan vienti taakse mahan alle sekä eteen venyttää tehokkaasti ryntään ja vatsan lihasia, jotka usein ovat ratsuilla kovassa käytössä.

Ahahaha, nauroin välillä ihan hervottomana noille piirrustuksilleni. Uhhuh. Oli ihan pakko piirtää joku (melkein) asiallisen näköinen putte!

Riddding and stable cleannning

Oon kaulaani myöten paskassa. Noh, en nyt ihan, mutta oli tuo talli ihan tarpeeksi likainen... Huh. Marikan kanssa urakoitiin kuusi tuntia ja saatiin tallin käytävä ja melkeen kaks karsinaa puhtaaksi! Kummasti sitä likaa ja tomua on kertynyt vuodessa. Hiki tuli ja kädet joutu koville. Huomenna jatkuu.

Jetterin huussinurkka. Seinän yläosa putsattu, alaosa jäljellä.

Minä aloitin seinien jynssäämmisen ennen kymmentä, ja neljän jälkeen lähdettiin Marikan kanssa palkitsemaan itsemme. Hepat puoli-puhtaaseen talliin jynssättäviksi ja menoksi! :) Ilman satulaa toki. Ah takamus kiittää, mutta ei se mitään...

Tänään uskalsin ratsastaa vähän pidempään ja topakammin kuin eilen. Vähän käynnissä mentiin puomeja, mutta muuten ympyrää ja suoraa eteen-alas. Ratsastin kaikkia askellajeja hetken ohjastuntumalla. Laukassa Jetteri tuntui aluksi ihan huipulta, se pomppi menemään tosi ilmavilla askelilla eteenpäin! Myöhemmillä laukkajaksoilla olin vähän liikaa onnen huumassa, Jetteri painui luotiviivan taakse, eiiii näin. Pitkin ohjin Jetteri kulki hyvin tyytyväisenä ja kevyesti alhaalla. Minäkään en kiikkunut  seläss ihan niin pahasti kuin eilen. Loppukäynnit tehtiin taas metsässä ja pellolla rytystellen! 

Alla olevat kuvat nappasi Marikan ratsastuksen puolivälistä viiden minuutin sisällä. Fiilis oli korkealla!

Mun piti kuvata Marikaa, mutta Kami alkoi jälleen kerran ontumaan, liekö jo kolmas kerta parin viikon sisään. Lauantaina sillä oli vp maastoreissun jälkeen, mutta sunnuntaina se liikkui hyvin. Ja nyt askel alkoi tökkimään alkuverkkojen jälkeen? Jalassa ei tietenkään näy mitään. Voi mikä huoli, kun ei tiedä syytä. 

Rahdattiin läppäri talliin kuvien siirtoa ja klinikoiden tutkiskelua varten, jos vaikka vietäs Kami kuvattavaksi. Turvallista tietokoneenkääsittelyä. Siinä samalla minä venyttelin Jetteriä (lue venytyksistä tuosta seuraavasta postauksesta, saapuu tässä tunnin, parin sisällä!) ja tarjosin sille melassivettä. Minä ymmärrän hyvin Marikan tuskan. Minunkin huoli on suuri.

Heppahierontaa ja sieniä

Jetteri oli tosiaan hierojan huostassa perjantaina. Ja kyllä sekä hepan että omistajan olo helpottui! Hieroja Anne katsoi heti, että ristiselkä on jännittynyt ja aika jumissa. Anne käytti sekä käsiään että jännää hieromakonetta työskennellessään. Voi Jetteri-parkaa, se oli sille vähän kauhun paikka. Sen ilmeet olivat lähes koomisen näköisiä. Hieromakoneen ääni oli ihan hiljainen, mutta se tärinä taisi aiheuttaa kauhistelua. Koko aikaa se ei sentään ollut pinkeänä hermoilusta. Annen mukaan paljon pahempiakin tapauksia oli tullut vastaan (pv:t toki...).

Sovittiin uusi hierontakerta viikon päähän, sillä useampi hierontakerta peräkkäin on tehokkain. Innolla sitä oottaen, Anne kyllä teki tosi hyvää jälkeä. Voin suositella! Annen kotisivut: http://akhevospalvelut.suntuubi.com/

Tänään otin varovasta Jetterin käsittelyyn. Kävelyttelin sitä maasta käsin, ja tein peruutuksia ja väistöjä sen kanssa, hyvää jumppaa takaosalle ja selälle. Sitten nousin puten paljaaseen selkään ♥ ja ratsastin sitä pehmeästi eteen-alas käynnissä ja ravissa isoilla ympyröillä. Välillä mentiin neljän puomin sarjan yli, joka kanssa on hyvää jumppaa ja vaihteluakin.

Hihi, Jetteri toimi vitsin hyvin :) Hyvä ettei turpa laahannut maata välillä, ainakin haki alas! Tempo oli ok, ei mitään hullua räjähdysvalmista askelta, mutta ei tökkivääkään menoa. Puhdas, vaikka vähän jäykkä askel. Muuten menin pitkin ohjin, mutta käynnissä taivuttelin Jetteriä varoen, mutta kunnolla. Meni hemmetin hyvin kuolaimella, kiitos Hinkula-viikot! Puomit menivät nätisti jalat korkealla, että ratsastajatäti irvisteli vain selässä kun ei tasapaino oo enää ennallaan. Surkeeta. Vuosi sitten minä vedin sitä ysikympin rataa ilman mitään satuloita Empun kanssa, heippa vaan ne päivät...

Puomit on hyvää jumppaa joo, ja eteen-alas venytys tekee tosi hyvää joo, mutta eihän niitä oo pakko tehdä kentällä miljoonaa tuntia. Minä painuin loppuverkaksi mehtään ja annoin Jetterin mennä siellä. Jalat nousi, kun piti varoa kiviä ja kantoja ja turpa kulki maassa että näkee minne mennään. Ihanaa. Metsä tuoksui sieniltä ja löydettiin jopa vaaleaorakkaita. :)

Hieroja antoi lisää hyviä hieronta- ja venyttelyvinkkejä selälle ja takaosalle, ja tein niitä sitten niiden vanhojen hyviksi havaittujen venytysten lisäksi. Mun työ on tehnyt tulosta, Jetterin jalkojen liikelaajuus on kasvanut! Kiitos myös ihanalle hierojalle. :) Venyttelyistä pyydettiin jo postausta, että millaisia ne sitten on. Jos laitan tässä lähipäivinä tulemaan? Jos ehin. Huominen päivä ja sitä seuraava menee tallia siivotessa.

Huoli puristaa sydäntä

Jetteri pari päivää sitten lähdössä innokkaana hommiin! Kunnon laukkaa laitumen perältä mun luo...

Miten tuommoinen "pieni" otus voi vaikuttaa järkevään ja ajattelevaan ihmiseen niin paljon. Oon ollut ihan huolesta soikeena mielessäni salaa, kun Jetterin liikkuminen on ollut parina päivänä surkean näköistä. Toissapäivänä lähdin oikein ilosella mielellä ilman satulaa tielle käppäilemään, kun Jetteri alkoi ontua oikeaa takasta (ei sitä ex-kaviopaisejalkaa). Tänään soittelin huolissani eläinlääkärille, kengittäjälle ja soitin hierojallekin, joka lupasi tulla jo huomenna. Keskustelujen loppuyhteenvetona ongelma on luultavasti lihaksissa, kengittäjämme arveli että selässä. Hyvä, ainakaan minkään paikan ei pitäs olla rikki!

Aamulla ennen soittorumbaa tarkistin Jetterin liikkumisen irtojuoksuttamalla sitä. Huh, Jetteri ei enää liiku takajalkaa selvästi aristaen, vain aika jäykästi ja haluttomasti. No ei sekään ole hyvä. Loppuverkaksi tein maastatyöskentelyä: Komensin Jetterin seisomaan paikallaan, kävelin kymmenen metrin päähän ja pyysin sitä tulemaan luokse käsimerkillä ja äänellä. Ja sehän tuli, paremmin tottelee kuin meidän koira... Ihana heppa, vaikka se on kipeä, silti se jaksaa olla hyväntuulinen ja pirteä!

Tallissa venyttelin selkää kengittäjän ohjeiden mukaan vetämällä takasia mahan alle. Etsin kipeitä kohtia muuttamalla jalan asentoa ja venytyksen määrää, mutta Jetteri ei reagoinut. Se vaan rentoutui ja nautti, ja välillä nosti jalkansa valmiiksi venytystä varten! :D Suht lupaavaa. Laitoin vielä loimen hyiseen "kesäsäähän", että selkälihakset eivä kylmety ja jäykisty sen takia.

Minä en oo kauheesti ratsastellut, niin oon sen sijaan treenannut muuten. Tällä viikolla 5 km juoksulenkki ja tunnin verran vietin kuntosalilla aikaa. Sen lisäksi, että oon rampannut tuolla ulkona aidanteossa ja hevostenhoidossa ja siivonnut karsinoita monta tuntia. Nyt on vähän tuo yläkroppa jäykänoloinen. :D Venyttelemään?

Lopuksi vielä Rusinan ja omistajansa Annan edistymisestä kuvia. Rusinalla oli muutaman päivän lepo uusintarokotuksen takia, mutta tänään Anna käväisi sillä maastossa. Alla olevat kuvat ovat jo viime viikolla otettuja.

Alhaalla työskentely kehittää selkälihaksia. Liian aikaisessa koulutusvaiheessa ei saa vaatia korkeaa muotoa, koska hevosen lihaskunto ei riitä!

Ja eteen-alas vaan..

Jetteri veti perjantaina irtojuoksutuksessa sellaista rodeota, että tosiaankin on joku takaosa kipeänä... caprioleja ja ilmahyppyjä, oripoika  Jetterillä oli ihan hurjan hauskaa. Jepa jee. :D Harmi kun ei ollut kameraa. Liikkuminen näytti niin sutjakalta, että pyysin Marikaa liikuttamaan Jetterin ratsain sillä välin, kun ite olin poikaystävän luona lusmuamassa. Marika piti Jetteristä hyvän huolen, ratsasti sitä pyyntöni mukaan eteen-alas ja venytteli sen todellakin huolella! Marikan blogista lisää asiasta ja Kamista: http://kami-samamylittlepony.blogspot.fi/

Tänään nousin itse hyvin innokkaana Jetterin selkään. Suunnitelma oli, että ratsastan Jetteriä koko ajan eteen-alas pitkällä ohjalla, ilman mitään kasaanratsastamisia. Mahdollisimman matala muoto ja Jetterin tahdilla eteenpäin! Uralle laitoin puomit pikkukavaleteiksi, joiden yli mentiin välillä. Jalkojen nostelu on hyvää jumppaa. 

Alkukäynneissä käytin ahkerasti pohkeita, ja Jetteri aktivoitui niistä ehkä vähän liiankin tehokkaasti. Raippa jouti veks heti alkukättelyssä. Ihanaa, Jetteri on taas oma räjähdysvalmis itsensä! :) "Ihanaa"... No, poika oli erittäin reipas mutta kuulolla. Se haki helposti kaikissa askellajeissa alas, välillä toki nousi, mutta sain ratsastettua sen nopeasti alas takaisin pohkeenpainalluksella. Puomeilla se välillä kolisteli, mutta kaikissa askellajeissa tuli näppäriäkin ylityksiä!

Lopuksi annoin äidin tehdä loppukäynnit ja käytiin maastossa yhdessä kävelemässä. Venyttelin ja pyörittelin Jetterin takajalkoja, ja toinen puoli jumi enemmän kun toinen. Sille siis useampi venytyskerta. Jalkojen kylmäystä ei pidä unohtaa. Ei ikinä. Ainakaan tän jepen kanssa.

Marika otti ratsastuksen puolivälistä "muutaman" kuvan. Kovasti kiitoksia, tykkään Nikonin kameroista! 

Ei oo istuinluut satulassa...

Jetteri liikkui tänään erittäin reippaasti, niin ettei täti meinannut pysyä kyydissä. :D Ei ole heppa enää köyhä eikä kipeä. Ihanaa. Huomenna voisi lähteä maastolenkille lihasjumeja vielä aukomaan ja päälle vielä venyttelyitä ja hyvästi hierontaa.