Jetteri KV:llä 15.-30.7.

Perjantaina raahasin itseni ja muutaman kassillisen romppeita Kiuruvedelle. Istuin polvet linkussa ahtaissa busseissa, kun oli ihan pakko päästä katsomaan Jetteriä. Kun näin sen laitumella, pillahdin itkuun ja juoksin suoraan kuralätäköiden läpi sen luo. Siinä sitten vollotin Jetterin kaulaa vasten, huoh kun dramaattista. Viljakin vaan kommentoi, että "Heltsu sun meikkis leviää" :D

Kun olin vähän tokeentunut, laitettiin Jetteri kuntoon ja höpötettiin siinä samalla mm. Jetterin jalasta. Takasessa oli alkuviikosta häikkää, alkava kaviopaise nähtävästi, mutta Vilja aloitti niin napakasti sitä hoitamaan että ongelma meni siinä samantien ohi. Harjattiin Jetteri oikein hyvin, mutta työ meni ihan hukkaan kun käveltiin mutaista polkua pitkin Hinkulan kentälle. Pläh.

Polun varrella oli orivarsoja riekkumassa laitumella

Vilja piti jälleen kerran ihan huipun tunnin. Ratsastettiin pikkukentällä, ja aloitettiin suoristamisharjoituksella. Pitkin ohjin piti ratsastaa 10 x 20 m "pikkukentällä", jonka puolivälistä tehtiin kaarto radan poikki. Ideana oli saada Jetteri kääntymään ja suoristumaan pelkällä pohkeella. Aluksi ratsuni liikkui kuin hidas valtamerilaiva, kun en ite osannut käyttää tehokkaasti istuntaa. Nopeasti Jetteri alkoi kuuntelemaan ja alkoi vapaaehtoisesti työskentelemään kunnolla ilman ohjan tukea. 

Suurin osa tunnista meni ympyrällä temponvaihtelujen parissa. Vilja jakoi Andreas Hessen oppeja mullekin, ja opetti millainen ohjastuntuman pitää olla: tiukka. Oho. Mulla on ollut tapana ratsastaa rennolla ohjalla ja tehdä lyhyitä myötäyksiä, joissa ohja lerpahtaa pyykkinaruksi. Se tuo epätasaisuutta Jetterin suuhun, vaikka itekin tiedän että sillä pitää olla erittäin tasainen tuntuma. Myödätä täytyy, mutta sillä tavalla että ohja pysyy tuntumalla. Ohjan pitää olla sen verran napakka, että on varaa myödätä. Ja käsikin pysyy tasaisena vahvalla tuntumalla.

Vilja kävi myös selässä, ja Jetteri alkoi liikkua hirmu hyvännäköisesti varsinkin ravissa, takajalat astuivat syvälle. Vilja teki muutamat keskiravit lävistäjällä, ja kokosi päädyissä askelta. Itse vielä harjoittelin laukkalävistäjiä, joiden jälkeen piti uralle tullessa tehdä suora siirtymä käyntiin. No ois pitänyt koota enemmän laukkaa, mutta kun oli kuuma ja aurinko häikäisi ja satulassa on vaikea istua ja ja ja. No tuli sieltä yks hyvä siirtymä, muut meni parin raviaskeleen kautta. Oma vika, Jetteri kyllä osaa jos ratsastajakin tekis jotain.

Laukkalävistäjä

Kentän vieressä oli ihania maastoesteitä, ja kokeilla hypätä yhen tukin yli, liekö joku 50 cm. Oon minä Jetterillä menny joskus jonku verran erilaisia hirveitä ja hirveämpiä maastoesteitä, joten luotto oli kohdillaan ja yli mentiin täysin kyselemättä ja nätisti. Kenttäratsastuksesta voi aina haaveilla. Loppuverkat tein siinä nurmikolla, Vilja kuvasi!

Ravin kokoamista, ylläri kun kädet oli liian ylhäällä eikä alhaalla..

Entiset valkoiset pintelit :D

Vesiesteessä kahlaamista, tämä kuva on ©Hetta

Jetteri tuntui hyvältä ratsastaa, vaikka minä olinkin vähän kankea ja tuntuma hevoseen oli vähän hakusessa. Tuon napakan ohjastuntuman kautta se löytyy kyllä. Olin kerrankin tyytyväinen istuntaani. Laukassa varpaat meinaa vielä sojottaa ihan ulospäin, mutta ravissa kantapäät on alhaalla ja kroppa muutenki iha kohillaan osan aikaa! Tai ainakin edustuskuvissa.. :D

Vilja on tehnyt hyvää työtä Jetterin kanssa. Heppani oli tosi pirteän ja hyväntuulisen oloinen, se on tosiaan viihtynyt tuolla. Minäkin opin jotain uutta. Tuo hevonen on mulle yks tärkeimmistä asioista maailmassa, mutta selviän hengissä ainakin vähän aikaa ilman sitä. Kun se tänään palaa kotiin, aloitan hevosettoman loman jälkeen Jetterin ratsastamisen entistä innokkaampana!!!

Kävin pienellä viikonloppulomalla Kalajoella. Tulipa uitua!

Lainahevonen Jetteri #1

Hei vain!

Tosiaan; täällä kirjoittelee tällä kertaa Vilja eli Jetterin tämän hetkinen lainailija -ja joskus oon lukenut Heltsun minua jonkinlaiseksi koutsiksi myös nimittäneen(?!) Opiskelen siis Kiuruvedellä ratsastuksenohjaajaksi nyt toista vuotta ja hevoset taitaa nykyisin määritellä koko elämän kulun. Harvoin minua näkee muualla kuin tallilla... :) Sen vielä mainitsen, etten ole koskaan kirjoittanut blogiin! Mutta ei itsestä sen enempää, hevonen on tälläkin kertaa tärkeämpi.

Ja siinähän se hevonen sitten on! Minun oma seuraavat kaksi viikkoa ja voisko hienompi olla? EI.

Jetteri saapui sunnuntaina ja tulin itse K-vedelle maanantaina aamulla. Maanantai oli miulla koulua ja aidantekoa oli ohjelmassa. Kyllä siinä aitatolppia maahan pökkiessä kävi useamman kerran mielessä, että hevosta olisi ihan kiva päästä katsomaan! Pakoreittiä jo etsiskelin välillä, mutta sitten kiltti heppatyttö sisälläni voitti ja olin ahkerasti koululla neljään saakka. Kellon lyödessä tasan me sitten hypättiin Sinin autoon hevosenhoitaja-Hannan kanssa ja suunnistettiin tallille kahtasataa!

Siellähän se odotti. Oikein kivalla pikku laitumella se söi ja ravasi luokse kun huusin! Kuulostan erehdyttävästi pieneltä tyttöseltä ensi kertaa tallilla, mutta oli se niin hieno tunne, kun ystävä tuli mielissään halaamaan. :) Ei me olla Jetterin kanssa nähty aikoihin, mutta hyvältä se näytti ja oli saanut paljon mahaa. ;) Nappasin sen siitä messiin ja vein tallin eteen kiinni puomiin. Pistin sen kuntoon ja lähdin ratsastamaan tallin omistajan kanssa kohti Hinkulaa (missä kenttä ja maneesi sijaitsee). Mukana olin tuonut lampaankarvaromaanin estesatulan alle (lainattu ystävältä), uuden vihreän harjan lahjaksi ja ihanan pinkin riimunnarun, jolla taluttelen herraa seuraavat viikot. <3 Heltsu vihaa minua, mutta sehän on jo eri tarina...

Ratsasteltiin aika reippaaseen tahtiin Hingunniemeen (n. kilsa matkaa) ja harjoitusradalla otettiin verryttelylaukat. Jetteri meni aika kovaa. :D Mietin siellä kyydissä, että tämä se ei varmaan pysähdy, mutta mikäs siinä kun hauskaa oli! Jetteri oli yllättävän energinen, tai sitten en vaan ole mennyt aikoihin reippaalla hevosella. Perillä hömpyttelin maneesiin sisälle ja kävelin muutaman sata kierrosta. Sitten keräilin piuhat ja hevonen lähti kyselemättä ravaamaan. Tais olla ravurimoodi päällä!

Reenailin tunnin erilaisia kuvioita. Ensin eteen alas kaikki askellajit, sitten raviväistöjä keventäen, kahdeksikkoa laukassa (vaihdot käynnin kautta) ja lopuksi harjoitusravissa ah niin ihanaista kolmikaarista. Jossain vaiheessa tuntia maneesin ovesta ryntäsi sisälle apinalauma (korjaan: taisivat olla ahkeria tallipäivystäjiä), mutta ainakin Jetteri säikähti asenteella enkä yhtään ihmettele. :D Tytöt hyökkäsi sen luokse taputtelemaan ja kehumaan, miten hienolta poitsukkeli näyttää. Sitten hyö istu onneksi nätisti katsomoon katselemaan. Pyysin meidän luokan Idaa opettamaan ja tämä autteli sitten minua lopputunnin. :) Ja oikein hienosti toimi hepsu! Ainoa vaan, että alkaa naksutella heti, kun kerää vähänkin kootumpaan muotoon. No, onneksi apua on lähipäivinä luvassa.

Tiistaina eli tänään oli sitten koulussa vuorossa aidanrakennusta, again! Tänään vedettiin verissä sormin aitalankoja, eikä vieläkään saatu valmiiksi. :D Ilma muuttui päivän aikana sateisesta paahtavaksi, ja kun me viimein Hannan kanssa pitkän päivän jälkeen suunnattiin Petterin luokse, se oli aivan kurainen! Kuvaa ei ole, mutta todistusaineistoa siistiksi harjatusta eläimestä kyllä löytyy:

Tässä kuvassa hänet on tosin jo ratsastettu, mutta semipuhdas silti. Huomatkaa hei ihQ pinkki naru. ;)

Suunnitelmissa oli lähteä Handen kanssa tandemratsastukselle. :D Ja niin me iskettiin hepsulle suitset ja pintelit ja itsemme selkään. Ja siitä lähti ehkä huterin maasto aikoihin! Ratsasteltiin ympäri metsiä, peltoja ja polkuja ja hauskaa oli. Käytiin Hinkulassa ravailemassa harjoitusradalla ja (kuningasidea hei!) laukkaamassa hiittisuoralla! Laukan tahtiin mennessä hevonen jopa melkein pysähtyi! Sitten tuli uusi älynväläys ja ratsastettiin rantaan. Siellä sitten päätettiin, että kyllähän herra veteen menee kun neljät pohkeet on käskemässä! Noh, veteenhän se ei mennyt mutta Vilja ja Hande kyllä pääsi maistelemaan rantahiekkaa. Onneksi tipuin Handen päälle, niin eipähän käynyt kuinkaan. Hannaan vissiin vähän kävi kylkeen kipeää, mutta ei se mitään! :D Matka jatkui heti kun oltiin käyty vedessä, eikä sen jälkeen suurempia ongelmia. Vedessä käytiin maasta käsin. Ensi viikolla tavoitteena selästä käsin uitto, jos löydetään sopiva ranta siihen puuhaan...

Ratsasteltiin sitten mielissämme kotia ja pistettiin hevonen again puuhuun kiinni. Sitten tutkittiin jalat ja kuinka ollakaan meidän kengittäjän taidot pääsi koetukselle! Jetterillä oli kahdesta takakengästä puoliksi irti pari naulaa, ja toiseen piti iskeä yksi uusi naula kiinni. Ja kotkauksetkin piti kiristää kaikista jaloista -hiivatin mutakeli!!! Mietittiin siinä aikamme ja päädyttiin siihen, että Hande kolme kengityskurssia käyneenä (minä vain 2) sai hoitaa tämän elämää suuremman homman. Ja hyvinhän tuo saatiin kuntoon, kun "tallimestari" lainasi välineitä.

Ammattilais-Hanna kenkäämässä ja kiva oli tietysti katsella vierestä! Menossa justiinsa kotkausten kiristys.

Huhheijaa! Poika meni takaste laitumelle ihan tyytyväisenä ja me suunnattiin kylää kohti. Mahtavaa tämä hevosen pitäminen, vaikka meinaa kuolema iskeä, kun ei tiedä kuinka se pieni kullannuppu siellä pärjää. :) Onneksi toistaiseksi kaikki OK.

Petteri ja uusi kaveri Jörö!

Huomenna tosiaan minun opettaja lupautui ratsastamaan Jetterillä, ja toivottavasti rautias on edukseen! Vaikka en kyllä epäile sitä hetkeäkään. :)
Palaillaan!

~Vilja

P.S. Oikeasti kukaan ei kutsu sitä täällä Jetteriksi. Petteri se on kaikille!

Come back so we can play together

Iltapäivällä vietiin Jetteri Kiuruvedelle, Hingunniemen lähistölle. Siellä se on, menkää ja bongatkaa se laitumelta! 

Aamulla heräsin ajatukseen: Tänään se putte lähtee. Kipitin sängystä melkeen suoraan ulos (omena lähti messiin!). Aamukaurojen jälkeen ratsastaa hömppäsin ensin kentällä vähän keskittyen. Jetteri tuntui vähän tasapainottomalta, kun se lähti helposti puskemaan lapa edellä ympyrällä, joten taivuttelin sitä kootummassa temmossa. Askel oli kuitenkin eteenpäinpyrkivä :) Juh, oli yksinkertainen mutta hyvä harjoitus! Ja pysyin selässäkin jopa. Tasapaino on kuitenkin kiikertynyt tässä puolen vuoden sisään, so sad...

Siitä muutaman tunnin kuluttua pistin Jetterin ja kamat kärryyn, ja ajettiin se reilu 100 km perille. Matka suju hyvin, eikä Jetteri höösännyt perilläkään. Tosiaan se mua rakastaa, uuden laitumen ruoho kiinnosti enemmän kuin mun haikeet hyvästit... :DD 

Sinne jäi Jetteripoika pariksi viikoksi. Vilja lupas välillä kirjoitella Jetterin kuulumisia jos vain kerkeää!