Mun pieni lemmikki, terapiaeläin ja urheilukumppani.

Juuri noita ylläolevia asioita Jetteri merkitsee minulle. Heppahetket antavat ihan ihmeellisesti voimaa arkeen. Mulla on varsinkin viime kertoina ollut ihan lötkö olo, kun kaikki stressi on vaan valunut pois.

"Leipäautomaatti tulee, ou jea!" Ainakin voi aina toivoa...

Jetterillä on tuuppailtu hyvin ahkerasti viime viikkoina, ja meno on tuntunut tosi hyvältä. Minulta on vaatinut aika paljon malttia olla herkkä ja pehmeä ratsastaja. Oon kokeillut aina voimistuvien apujen sijaan "pitää pidätettä päällä", kunnes se menee läpi. Eli sen sijaan, että ottaisin voimakkaammin ohjasta Jetterin vain juostessa alta, jarrutan hiljaa istunnalla ja pidän ohjalla ihan hieman vastaan. Kun Jetteri kokoaa tai rauhoittaa askelta, rentoutan käden ja välillä annan runsaasti ohjaa. Jetteri kiittää ja kulkee. :)

Jälleen kerran todistettu: ohjasta väkisin nykimällä ei saa heppaa kulkeemaan oikein päin. 

Tuuppailua ja maastoilua on sen verran tulut harrastettua, että lähdin tänään kemian tentin ja kuntosalitreenien jälkeen oitis tallille, vielä kun oli valoisaa. Harjailin Jetteriä melkein tunnin verran (sisälsi myös antaumuksellista rapsuttelua, silittelyä, edelleen jatkuvan ripulin kauhistelua ja jutustelua). Sitten pistin Jetterille varusteet sävy sävyyn, liina kuolaimiin kiinni ja kentälle mars!

Jetteri oli aika energinen vapaapäivänsä jäljiltä. Laukka nousi välillä ihan ilman lupaa, kenttä kun oli vähän liukas. Voi voi poikaa...

"Moi Hellu, enkös olekin aika komee?! Vitsi, sen yhden Eevi-tamman pitäiis kyllä nyt oikeasti nähdä mut... Kävisitkö hakeen sen tuohon kentän laidalle?"

"Höh ei sitten. Tylsä muija."

Sivuohjat olisivat varmasti paremmat juoksutuksessa, kun piuhoilla Jetteri ei saa kaipaamaansa tukea. Kyllä onneksi noilla piuhoilla alias joustochamboneillakin pärjää, kun pystyn liikuttamaan Jetteriä muutenkin monipuolisesti. Tänään teki aika kovastikin mieli mennä taas ilman varusteita, mutta sitten olin ilon irti kauniista säästä. Kameran asetukset tosin heittelivät minne sattui.. Tosin mitä muuta voisi odottaa, kun toisessa kädessä on liina vuorovaikutuksessa hevosen suuhun.

Sitten loppuhoidot. Heti kentällä fleece niskaan, tallissa lämmintä melassivettä ja lumipussi pintelillä jalkaan. Ja lopuksi piti antaa kuivuneita limppuja, sellaisia oikein isoja leipäpaloja Jetterille ruokakippoon herkuteltavaksi. Siinä on pojalla vähän ajanvietettä, kun miettii, miten tuosta saisi haukattua oikein kunnon palan.

Lopuksi putsasin vielä suitset (kuten aina nykyään, minuahan voi melkein kutsua ahkeraksi) ja tällä kertaa myös satulan. Tallipuuhastelut tekevät niin hyvää, että kannoin vielä vedet valmiiksi ulkotalliin Jetterille ja sen karsinakaveri Vellulle. Siinä vaiheessa mulla alkoi olla jo kiire kotiin, ennen kuin mies tulisi kotiin. 

Mutta hepat. <3 Ei voi kyllästyä.

Mahtava sarjakuva.

I'm not suggesting big horses are stupid, just that ponies are the ones who have figured us out! 

Suomennokset: 
Liinakko: Ootko ikinä miettinyt, että ihmiset saattaisivat olla pieniä ja heikkoja?
Tyyppi: Ravia!!!
Ruunikko: Älä oo naurettava! Eihän ne muuten pomottelisi ja komentelisi meitä koko ajan!
Liinakko: Typerä ajatus joo... unohda että otin sen puheeksi.
Poni: Minua NIIIN houkuttaisi kertoa heille...

Ponit tietävät totuuden ihmisistä. :D Onko näin?

Jetteri

Välillä tuntuu, että elämä on aika haastavaa. Ihan kuin sinunkin elämä varmasti välillä on. Mutta kun on tämmöisiä rankkoja viikkoja, miettii, miksi tätä tekee, miksi minä täällä olen.

Ensiksi vilkaisen sivulleni, oikealle puolelle; siitä löytyy ihana mies, rajattoman ihana elämänkumppani, joka osaa pistää mulle sopivasti vastaan, kasvattaa mua ihmisenä ja rakastaa.

Toiseksi, katson työpöydän taustakuvaani, ja näen siinä niin kiltin ja omalla tavallaan todella hienon hevosen; minun ikioman suklaapoikani Jetterin, jonka tunnen täysin, niin sen hyvät kuin huonotkin puolet.

Päällepäin Jetteri näyttää tuommoiselta keskikokoiselta, hauskan ruskealta ja vähän jalkavaivaiselta suomenhevoselta, jolla on kuitenkin hassun/ärsyttävän ailahtelevainen, mutta kiltti perusluonne.

Mutta tässä 4½ vuoden aikana olen todennut, että Jetteristä on tullut paljon enemmän.

TIESITKÖ, ETTÄ...

• Jetteri meinasi ennen rynniä talutuksessa, mutta nykyään se seuraa kiltisti perässäni tai halutessani sivullani täysin löysällä riimunnarulla. Pysähdykset tapahtuvat kehonkielellä, harvemmin tarvii riimunnarusta nykiä. Myös vieraassa paikassa poika seuraa narussa paremmin kuin useat koirat. Jetteri seuraa myös vapaana mielellään perässäni.
  
• Jetterin luokse voi mennä ihan noin vaan hengaamaan laitumella. Eilen kävin ihan liian nopeasti tallilla sovittamassa uutta talliloimea. Marssin tarhan keskelle, tervehdin Jetteriä rakkaudella ja heitin uuden loimen selkään ja laitoin soljet kiinni pojan seisoessa vapaana paikallaan. No problem.

Tuo loimi siis oli nätisti viikattu tuohon.

• Voin jättää karsinanoven melko huolettomasti auki tallissa ja käväistä vaikka satulahuoneessa, eikä Jetteri lähde kävelemään karsinasta.
  

• Jetterin kanssa voi huoletta lähteä uusille maastoreiteille vaikka laukkailemaan. Ensimmäisen reissun maastossa uudella tallilla teinkin ilman satulaa.
  

• Jos Jetteri huolestuu jostakin, voin olla aivan varma, että se myös rauhottuu nopeasti, jos en itse jännity. Luotto minuun on niin suuri, olipa kyse hassusta lehmästä selän takana tai myrskytuulesta. Olemme ohittaneet isoja rekkojakin lähietäisyydeltä ilman, että mun on tarvinnut tehdä yhtään pidätettä.
  
• Jetterin kanssa maastosa saa tulla toisia heppoja vastaan, eikä se jää niiden perään kuikuilemaan.
  
• Jetteri on ihanan eteenpäinpyrkivä. Nyt vanhemmiten se on vähän onneksi rauhoittunutkin, ja jatkuvien pidätteiden sijaan välillä saa ratsastaa kunnolla pohkeellakin. Eteenpäinpyrkimys onkin pojan suuria ratsastuksellisia plussia.

• Laukkaa ja energisyyttä on kehuttu niin koulukisoissa kuin valmennuksissakin.
• Jetteri rakastaa paijauksia ja huomiota. Se työntää päänsä mielellään syliin ja nauttii silityksistä. Myös rapsuttelut ja nojailu ovat mukavia.
  
• Jetteri rakastaa esteitä. Olen aika vakuuttunut, että siitä saisi huipun kenttäratsun, jos se vain olisi ehjä. En ole varmaan ikinä saanut niin huikeaa fiilistä, kuin niillä harvoilla kerroilla Jetterin kanssa kunnon maastoesteradoilla.

Hauta

• Jetterin perusominaisuuksiin ei kuulu "vieteriefekti". Se on kerran pukittanut 3½ vuotta sitten yhden tytön alas, mutta muuten poika on hyvin jalat maassa oleva tyyppi. Pyöreitä, pehmeitä pukkeja tulee vain joskus laukannoston ja raipan yhdistelmästä.
  
• Jetteri osaa hienosti tärkeitä peruskäskyjä: väistöt maastakäsin, peruutuksen, paikallaan seisomisen vapaana ja luoksetulon.
  
• Jetteri ei ihmettele, jos sen selässä kiipeilee tai liikkuu hassusti. Pystyn heiluttelemaan jalkojani ja käsiäni vapaasti selässä, ja voin kiipeillä istumaan vaikka Jetterin lautasen päälle istumaan tai satulan päälle seisomaan, ja lopuksi laskeudun pyllypulelta pitkin alas.. Jetteristä se on ihan ok.

MUTTA OLEN MYÖS JOUTUNUT TOTEAMAAN, ETTÄ...

• Jetteri on järkyttävän perso ruualle. Jos se tietää, että mulla on leipäpala kädessä, se seisoo huuli pitkällä ja onnistuu vain ninpin napin hillitsemään hamuiluyritykset. Jos nenän eteen sattuu mehevä ruohotukko tai heinäkasa, siitä on ihan pakko maistaa, vaikka Hellu suuttuisikin..
  
  
• Jetteri on liian pieni. Tai sitten minä olen liian pitkä. Hepan säkä 155 cm ja ratsastaja 177 cm, vähän kuin ponilla ratsastaisi.
  
  
• Jetteri on rikki. Sen vasen etujalka oli jo alkujaan huonossa hapessa, josta kertoivat rasituksesta syntyvät nestepussit. Kaksi kertaa hankoside on hajonnut ja parantunut kiitettävästi, mutta tarvitsee jatkuvaa ja huolellista kylmähoitoa.
  
  
• Koska Jetteri on rikki, sillä ei voi hypätä kuin harvoin miniesteitä, mikä on ERITTÄIN masentavaa.
• Jetteri on herkkä takajaloistaan, ja onkin antanut mulle kunnon potku-uhkauksia, jos olen kiskaissut takasen liian nopeasti jalan päälle puhdistettavaksi. Myös kengittäjältä  vaaditaan rauhallisia otteita.
  
  
• Jetteri on ottanut tavaksi naksuttaa hampaitaan yhteen ratsastaessa, erityisesti, kun sitä vaaditaan kantamaan itsensä. Ongelma saataisiin ainakin mun "tutkimusten" pohjalta poistumaan, jos ratsastaja pidettyä annettua tarpeeksi tasaisen käden.

Tässä tosin vain leikitään.

• Jetteri on ihan mulkku toisia hevosia kohtaan. Ihana Eemeli oli ainoa, joka sieti sitä ja sai omalla jäyhänjöröllä käytöksellään pitämään pennun kurissa. Muita hevosia Jetteri pomottaa julmasti. Esimerkiksi entisessä kodissaan Jetterin jalkavaivainen heppakaveri täytyi pitää eri tarhassaan, koska Jetteri paimensi sitä kuulemma koko ajan edellään. Ja Kamin Jetteri ehtikin toissakeväänä pureskella täysin rei'ille, en ole koskaan nähnyt niin haavaista hevosta. Rusinalle meinasi käydä samoin, joten jätettiin tarhakaveritestit lyhyeen.
  



Siis Jetteri kyllä tulee toimeen toisten heppojen kanssa, jos vain ruokaa riittää. Mutta jos ruoka loppuu edes hetkeksi, niin...... Eemeli, Kami ja Jetteri syksyllä 2011. 



• Jetteri on ratsastaessa herkkä, vähän itsepäinen ja keskittymisongelmainen, joista seuraa epävakaus ratsastaessa. Ja koska ratsastajakin on epävakaa, seuraa kauheaa hoppuilua ja jännittyneisyyttä.

• Jetteri kasvattaa paksunpaksun talvikarvan loimituksesta huolimatta. Jos vielä saisin kartutettua pojan loimisaldoa, voisin harkita pientä klippausta.
  
• Ratsastaessa Jetteri reagoi epävakaaseen käteen pakenemalla kuolaimen alle, eikä kanna itseään kunnolla, vaan auraa etupainoisena eteenpäin.

Vikoja on, mielestäni suhteellisen paljon. Mutta silti, se on mun oma ihana hevoseni. Ei täydellinen, vaan ihana.

Ravin pompottamista ilman satulaa

Oho. Tuli lunta.

Onneksi juuri torstai-aamuna Jetteri sai tallin kengittäjän toimesta kunnon ratsukengät hokkeineen jalkaan. Sitten ehdinkin tehdä taivuttelu/siirtymätreeniä, kunnes lauantaina tuli lumimyrsky. Hyvä ajoitus. Perjantaina pompoteltiinkin varoen kentän lumi-mutamössössä ja pidettiin sormia ristissä, ettei lennetä nurin. Käynti oli vähän tönkköstä, mut ravissa ja laukassa tilsat lenteli pois kavioista. Vapaamielisen koulutreenin teeman olivat laukkasiirtymät suorilla teillä. 

Vasen laukka oli jostain syystä hakusessa, joten sitten tehtiinkin vasemmassa kierroksessa uran sisäpuolella laukannostoja toisensa perään. Rennosta ja nopeasta laukannostosta palkitsin Jetteriä antamalla sen laukata ympyrällisen vapaasti  kevyessä istunnassa, ja kyllä pojan korvat nousivatkin höröön. :) Torstaina oli ollut vähän huonommin sujunut treeni, molemmat olimme yhtä mulkkuja toisillemme.. xP 

Jetteri oli kiireinen ja jäykkä, ja tuntui vain heittävän kaarevilla teillä takaosaa ulos. Noo, sitten mentiin sulkutaivutusta ympyrällä, ensin käynnissä kunnolla läpi ja sitten ravissa, ja joka ympyrälle pysähdykset tasajaloin. Kuitenkin Jetteri suli vasta kahdesikkoharjoituksen jälkeen, jossa pysäytin Jetterin aina ymypröiden risteyskohtaan. Sen jälkeen nostelin käynnistä laukkoja pituushalkaisijalla, ja poika kulki niin tasaisesti ja istunta-apuja kuunnellen. Uskomatonta. Mitähän tuli tehtyä oikein?

Tänään oli vuokraajan päivä, mutta maastoreissun lisäksi kävin kuitenkin myös ite katsomassa Jetteriä perheen kanssa. Oli ollut pikkusiskoilla ja äidillä ikävä. Jetteri voi kaikenkaikkiaan hyvin. Se oli rauhallinen ja hyväntuulinen hoitaessa, ja tuli tarhan portille vastaan. Poika on kyllä hyvin viihtynyt täällä opiskelijacityssä, ei voinut äitikään väittää vastaan. 

Nämä postauksen kuvat on otettu tänään ja eilen iltapäivällä. Harjailun ja Jetterin paijailun jälkeen käytiin kentällä pyörimässä, minä vedin muutaman verryttelykierroksen ravia epätasaisella pohjalla, ja päästin pikkusiskoni Jossun ja serkkumme selkään. Kenttä on kyllä vähän kökkökunnossa, mutta ei onneksi sentään kivikova. Huomenna olisi ihana lähteä pellolle rälläämään. Jetteri on varmasti samaa mieltä.

Jetteri kulkee ylivoimaisesti parhaiten niinä hetkinä, kun olen saanut ratsastettua sisäpohkeen läpi, se liikkuu pohkeiden ja molempien ohjien välissä rentona, ja minä pompotan ravia antaen vain pieniä, yksittäisiä apuja hellittäen paineen välittömästi pyynnön jälkeen.

Päästäisiinpä pian treenaamaan taas oikein kunnolla... :)) Jetteri osaa jo.

Viimeinen päivä

Illalla tuuppasin räkäsäässä koulua ilman kummempia suunnitelmia. Istuin paljon harjoitusravissa ja jankkasin ympyrällä taivutusta ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi vähän aikaa laukassa. Lisäksi Jossu kävi välissä Jetterin selässä, ja harjoittelimme laukan valmistelua ja kokoamista.

Aktiivisessa käynnissä tehdään puolipidäte vakauttaen ja tiivistäen istuntaansa vajaan sekunnin ajan ja antaen ohjalla pienen impulssin. Eikö kuulosta hienolta. :D Jossua neuvoin pienen hetken jännittämään vatsalihaksiaan ja vähentämällä käden joustavuutta hieman ja tekemällä samalla pienen pidätteen. Näin jälkikäteen olisi voinut lisätä, että venytä jalat alas, jolloin ne olisivat olleet lähempänä Jetterin kylkiä ja istunta olisi tiivistynyt.

Sieltä sitten nosteltiin suoraan käynnistä laukkoja sateessa kuraisella kentällä. Laukka-käynti-siirtymät vaativat tosin hiomista, mutta kyllä isosiskonkin pitää niitä harjoitella... XP Samoin kuin istuntansa vakautta yms. yms.

Kuvien laatu parasta ö-luokkaa, siksi näitä on niin vähän. Kiitos kuitenkin Jossu! :)

Heh, pinteli meinas valua ja se oli sitten niin hiekkainen, ettei kehdannut pistää jalkaan enää takaisin hankaamaan. Ei se niin haittaa, kun ei ollut romujalka kyseessä.

Lopuksi matalammassa muodossa loppuravit

Eilen meinasi harmittaa, kun tämän päivän lähtö siirtyikin iltaan, mutta eihän siitä voi ketään syyttää. Minua vain harmitti. :D Mutta ehdinpähän lukea ekologiaa... tajun paksu kirja englanniksi, 2. vuoden yliopisto-opiskelijaa hirvittää. Ja vieläpä kerkeän käymään lenkillä, ratsastamaan Jetterin (voisi harjoitella niitä laukka-käynti-siirtymiä...) ja putsata varusteet vielä uudemman kerran. 

Aamu oli todella kaunis.

Tappajahevonen tuli ja melkein puri mun kaulan poikki

Pian laidun on tyhjä...

Kenttä autioituu...

Ja talli hiljenee.

Voi hitsi. Minä en tiiä, palataanko me enää Jetterin kanssa tähän pieneen hevosmaailmaan. Tuntuu että elämä on mullistumassa, mutta ei se ehkä niin iso juttu oikeasti ole... On vaan niin jännää. Seuraavan kerran postaan sitten uudesta paikasta!!!