Jetteri

Välillä tuntuu, että elämä on aika haastavaa. Ihan kuin sinunkin elämä varmasti välillä on. Mutta kun on tämmöisiä rankkoja viikkoja, miettii, miksi tätä tekee, miksi minä täällä olen.

Ensiksi vilkaisen sivulleni, oikealle puolelle; siitä löytyy ihana mies, rajattoman ihana elämänkumppani, joka osaa pistää mulle sopivasti vastaan, kasvattaa mua ihmisenä ja rakastaa.

Toiseksi, katson työpöydän taustakuvaani, ja näen siinä niin kiltin ja omalla tavallaan todella hienon hevosen; minun ikioman suklaapoikani Jetterin, jonka tunnen täysin, niin sen hyvät kuin huonotkin puolet.

Päällepäin Jetteri näyttää tuommoiselta keskikokoiselta, hauskan ruskealta ja vähän jalkavaivaiselta suomenhevoselta, jolla on kuitenkin hassun/ärsyttävän ailahtelevainen, mutta kiltti perusluonne.

Mutta tässä 4½ vuoden aikana olen todennut, että Jetteristä on tullut paljon enemmän.

TIESITKÖ, ETTÄ...

• Jetteri meinasi ennen rynniä talutuksessa, mutta nykyään se seuraa kiltisti perässäni tai halutessani sivullani täysin löysällä riimunnarulla. Pysähdykset tapahtuvat kehonkielellä, harvemmin tarvii riimunnarusta nykiä. Myös vieraassa paikassa poika seuraa narussa paremmin kuin useat koirat. Jetteri seuraa myös vapaana mielellään perässäni.
  
• Jetterin luokse voi mennä ihan noin vaan hengaamaan laitumella. Eilen kävin ihan liian nopeasti tallilla sovittamassa uutta talliloimea. Marssin tarhan keskelle, tervehdin Jetteriä rakkaudella ja heitin uuden loimen selkään ja laitoin soljet kiinni pojan seisoessa vapaana paikallaan. No problem.

Tuo loimi siis oli nätisti viikattu tuohon.

• Voin jättää karsinanoven melko huolettomasti auki tallissa ja käväistä vaikka satulahuoneessa, eikä Jetteri lähde kävelemään karsinasta.
  

• Jetterin kanssa voi huoletta lähteä uusille maastoreiteille vaikka laukkailemaan. Ensimmäisen reissun maastossa uudella tallilla teinkin ilman satulaa.
  

• Jos Jetteri huolestuu jostakin, voin olla aivan varma, että se myös rauhottuu nopeasti, jos en itse jännity. Luotto minuun on niin suuri, olipa kyse hassusta lehmästä selän takana tai myrskytuulesta. Olemme ohittaneet isoja rekkojakin lähietäisyydeltä ilman, että mun on tarvinnut tehdä yhtään pidätettä.
  
• Jetterin kanssa maastosa saa tulla toisia heppoja vastaan, eikä se jää niiden perään kuikuilemaan.
  
• Jetteri on ihanan eteenpäinpyrkivä. Nyt vanhemmiten se on vähän onneksi rauhoittunutkin, ja jatkuvien pidätteiden sijaan välillä saa ratsastaa kunnolla pohkeellakin. Eteenpäinpyrkimys onkin pojan suuria ratsastuksellisia plussia.

• Laukkaa ja energisyyttä on kehuttu niin koulukisoissa kuin valmennuksissakin.
• Jetteri rakastaa paijauksia ja huomiota. Se työntää päänsä mielellään syliin ja nauttii silityksistä. Myös rapsuttelut ja nojailu ovat mukavia.
  
• Jetteri rakastaa esteitä. Olen aika vakuuttunut, että siitä saisi huipun kenttäratsun, jos se vain olisi ehjä. En ole varmaan ikinä saanut niin huikeaa fiilistä, kuin niillä harvoilla kerroilla Jetterin kanssa kunnon maastoesteradoilla.

Hauta

• Jetterin perusominaisuuksiin ei kuulu "vieteriefekti". Se on kerran pukittanut 3½ vuotta sitten yhden tytön alas, mutta muuten poika on hyvin jalat maassa oleva tyyppi. Pyöreitä, pehmeitä pukkeja tulee vain joskus laukannoston ja raipan yhdistelmästä.
  
• Jetteri osaa hienosti tärkeitä peruskäskyjä: väistöt maastakäsin, peruutuksen, paikallaan seisomisen vapaana ja luoksetulon.
  
• Jetteri ei ihmettele, jos sen selässä kiipeilee tai liikkuu hassusti. Pystyn heiluttelemaan jalkojani ja käsiäni vapaasti selässä, ja voin kiipeillä istumaan vaikka Jetterin lautasen päälle istumaan tai satulan päälle seisomaan, ja lopuksi laskeudun pyllypulelta pitkin alas.. Jetteristä se on ihan ok.

MUTTA OLEN MYÖS JOUTUNUT TOTEAMAAN, ETTÄ...

• Jetteri on järkyttävän perso ruualle. Jos se tietää, että mulla on leipäpala kädessä, se seisoo huuli pitkällä ja onnistuu vain ninpin napin hillitsemään hamuiluyritykset. Jos nenän eteen sattuu mehevä ruohotukko tai heinäkasa, siitä on ihan pakko maistaa, vaikka Hellu suuttuisikin..
  
  
• Jetteri on liian pieni. Tai sitten minä olen liian pitkä. Hepan säkä 155 cm ja ratsastaja 177 cm, vähän kuin ponilla ratsastaisi.
  
  
• Jetteri on rikki. Sen vasen etujalka oli jo alkujaan huonossa hapessa, josta kertoivat rasituksesta syntyvät nestepussit. Kaksi kertaa hankoside on hajonnut ja parantunut kiitettävästi, mutta tarvitsee jatkuvaa ja huolellista kylmähoitoa.
  
  
• Koska Jetteri on rikki, sillä ei voi hypätä kuin harvoin miniesteitä, mikä on ERITTÄIN masentavaa.
• Jetteri on herkkä takajaloistaan, ja onkin antanut mulle kunnon potku-uhkauksia, jos olen kiskaissut takasen liian nopeasti jalan päälle puhdistettavaksi. Myös kengittäjältä  vaaditaan rauhallisia otteita.
  
  
• Jetteri on ottanut tavaksi naksuttaa hampaitaan yhteen ratsastaessa, erityisesti, kun sitä vaaditaan kantamaan itsensä. Ongelma saataisiin ainakin mun "tutkimusten" pohjalta poistumaan, jos ratsastaja pidettyä annettua tarpeeksi tasaisen käden.

Tässä tosin vain leikitään.

• Jetteri on ihan mulkku toisia hevosia kohtaan. Ihana Eemeli oli ainoa, joka sieti sitä ja sai omalla jäyhänjöröllä käytöksellään pitämään pennun kurissa. Muita hevosia Jetteri pomottaa julmasti. Esimerkiksi entisessä kodissaan Jetterin jalkavaivainen heppakaveri täytyi pitää eri tarhassaan, koska Jetteri paimensi sitä kuulemma koko ajan edellään. Ja Kamin Jetteri ehtikin toissakeväänä pureskella täysin rei'ille, en ole koskaan nähnyt niin haavaista hevosta. Rusinalle meinasi käydä samoin, joten jätettiin tarhakaveritestit lyhyeen.
  



Siis Jetteri kyllä tulee toimeen toisten heppojen kanssa, jos vain ruokaa riittää. Mutta jos ruoka loppuu edes hetkeksi, niin...... Eemeli, Kami ja Jetteri syksyllä 2011. 



• Jetteri on ratsastaessa herkkä, vähän itsepäinen ja keskittymisongelmainen, joista seuraa epävakaus ratsastaessa. Ja koska ratsastajakin on epävakaa, seuraa kauheaa hoppuilua ja jännittyneisyyttä.

• Jetteri kasvattaa paksunpaksun talvikarvan loimituksesta huolimatta. Jos vielä saisin kartutettua pojan loimisaldoa, voisin harkita pientä klippausta.
  
• Ratsastaessa Jetteri reagoi epävakaaseen käteen pakenemalla kuolaimen alle, eikä kanna itseään kunnolla, vaan auraa etupainoisena eteenpäin.

Vikoja on, mielestäni suhteellisen paljon. Mutta silti, se on mun oma ihana hevoseni. Ei täydellinen, vaan ihana.

Jetteri KV:llä 15.-30.7.

Perjantaina raahasin itseni ja muutaman kassillisen romppeita Kiuruvedelle. Istuin polvet linkussa ahtaissa busseissa, kun oli ihan pakko päästä katsomaan Jetteriä. Kun näin sen laitumella, pillahdin itkuun ja juoksin suoraan kuralätäköiden läpi sen luo. Siinä sitten vollotin Jetterin kaulaa vasten, huoh kun dramaattista. Viljakin vaan kommentoi, että "Heltsu sun meikkis leviää" :D

Kun olin vähän tokeentunut, laitettiin Jetteri kuntoon ja höpötettiin siinä samalla mm. Jetterin jalasta. Takasessa oli alkuviikosta häikkää, alkava kaviopaise nähtävästi, mutta Vilja aloitti niin napakasti sitä hoitamaan että ongelma meni siinä samantien ohi. Harjattiin Jetteri oikein hyvin, mutta työ meni ihan hukkaan kun käveltiin mutaista polkua pitkin Hinkulan kentälle. Pläh.

Polun varrella oli orivarsoja riekkumassa laitumella

Vilja piti jälleen kerran ihan huipun tunnin. Ratsastettiin pikkukentällä, ja aloitettiin suoristamisharjoituksella. Pitkin ohjin piti ratsastaa 10 x 20 m "pikkukentällä", jonka puolivälistä tehtiin kaarto radan poikki. Ideana oli saada Jetteri kääntymään ja suoristumaan pelkällä pohkeella. Aluksi ratsuni liikkui kuin hidas valtamerilaiva, kun en ite osannut käyttää tehokkaasti istuntaa. Nopeasti Jetteri alkoi kuuntelemaan ja alkoi vapaaehtoisesti työskentelemään kunnolla ilman ohjan tukea. 

Suurin osa tunnista meni ympyrällä temponvaihtelujen parissa. Vilja jakoi Andreas Hessen oppeja mullekin, ja opetti millainen ohjastuntuman pitää olla: tiukka. Oho. Mulla on ollut tapana ratsastaa rennolla ohjalla ja tehdä lyhyitä myötäyksiä, joissa ohja lerpahtaa pyykkinaruksi. Se tuo epätasaisuutta Jetterin suuhun, vaikka itekin tiedän että sillä pitää olla erittäin tasainen tuntuma. Myödätä täytyy, mutta sillä tavalla että ohja pysyy tuntumalla. Ohjan pitää olla sen verran napakka, että on varaa myödätä. Ja käsikin pysyy tasaisena vahvalla tuntumalla.

Vilja kävi myös selässä, ja Jetteri alkoi liikkua hirmu hyvännäköisesti varsinkin ravissa, takajalat astuivat syvälle. Vilja teki muutamat keskiravit lävistäjällä, ja kokosi päädyissä askelta. Itse vielä harjoittelin laukkalävistäjiä, joiden jälkeen piti uralle tullessa tehdä suora siirtymä käyntiin. No ois pitänyt koota enemmän laukkaa, mutta kun oli kuuma ja aurinko häikäisi ja satulassa on vaikea istua ja ja ja. No tuli sieltä yks hyvä siirtymä, muut meni parin raviaskeleen kautta. Oma vika, Jetteri kyllä osaa jos ratsastajakin tekis jotain.

Laukkalävistäjä

Kentän vieressä oli ihania maastoesteitä, ja kokeilla hypätä yhen tukin yli, liekö joku 50 cm. Oon minä Jetterillä menny joskus jonku verran erilaisia hirveitä ja hirveämpiä maastoesteitä, joten luotto oli kohdillaan ja yli mentiin täysin kyselemättä ja nätisti. Kenttäratsastuksesta voi aina haaveilla. Loppuverkat tein siinä nurmikolla, Vilja kuvasi!

Ravin kokoamista, ylläri kun kädet oli liian ylhäällä eikä alhaalla..

Entiset valkoiset pintelit :D

Vesiesteessä kahlaamista, tämä kuva on ©Hetta

Jetteri tuntui hyvältä ratsastaa, vaikka minä olinkin vähän kankea ja tuntuma hevoseen oli vähän hakusessa. Tuon napakan ohjastuntuman kautta se löytyy kyllä. Olin kerrankin tyytyväinen istuntaani. Laukassa varpaat meinaa vielä sojottaa ihan ulospäin, mutta ravissa kantapäät on alhaalla ja kroppa muutenki iha kohillaan osan aikaa! Tai ainakin edustuskuvissa.. :D

Vilja on tehnyt hyvää työtä Jetterin kanssa. Heppani oli tosi pirteän ja hyväntuulisen oloinen, se on tosiaan viihtynyt tuolla. Minäkin opin jotain uutta. Tuo hevonen on mulle yks tärkeimmistä asioista maailmassa, mutta selviän hengissä ainakin vähän aikaa ilman sitä. Kun se tänään palaa kotiin, aloitan hevosettoman loman jälkeen Jetterin ratsastamisen entistä innokkaampana!!!

Kävin pienellä viikonloppulomalla Kalajoella. Tulipa uitua!

Tragedia ja onnenhippusia

Oli ihana tuo viime viikonloppu! Ystäväni Vilja tuli Joensuusta käymään, ja kolmestaan minä, hän ja Marika heppailimme oikein urakalla ja ventimme rajojamme isommiksi. Ensimmäisen illan hämärissä laukkasimme tandemilla Eemelillä ilman käsiä niin kovaa kuin herra itse halusi, ja päässä vain riimu naruineen. Olipa adrealiinit kohdillaan! :D Rakensimme lisää maastoesteitä, ja harjoittelimme 1,5 metriä pitkän trippelin hyppäämistä (kork. 90 cm). 

Sitten pamahti. Sunnuntaina Vilja piti minulle huipun kouluvalkan, ja innostuttiin sitten hyppäämään maastoesteitä. Ah, miten Jetteri rakastaa niitä. Mikään ei taida olla siitä hauskempaa, se syttyy niin. :) Niin, sitten alapihalle parkkipaikalle rakennettiin semmonen ristieste. Olimme niin innoissamme Jetterin kanssa. Ensin menimme 70 cm, ja Vilja korotti 90 cm:iin. Olipa hyvät fiilikset, Jetteri oli niin onnellinen ja minä sen mukana... 

Eemelin kanssa juostiin kilpaa :D

Harjoiteltiin taas kumartamista ja Eemeli pääsi ihan uudelle tasolle!

Ilman avustajaa... leuat loksahtaneet jo tässä vaiheessa

Ja selästä käsin kumarrus (huomaa uusi tyyli)...

...ja alas tyylillä :D

Vilja ja Eemeli trippelillä

Vilja leiskauttaa Empulla haudan yli :)

Banketti!

 

Katkeransuloinen ristieste

Maanantaiaamuna Jetteri ontui tosi pahasti. Olin todella kauhuissani. Minä rikoin sen. Omani, rakkaan, maailman upeimman hevosen. Minä.

Ei.

Eikä...

Ei.

Niin.

Hirveää. Maanantaina iltapäivällä Jetteri sentään otti normaalisti painoa jalalle käynnissä, mutta ravissa ontuminen alkoi ja paheni joka askeleella. Ongelma on sama kuin ensimmäisenä kesänä: vanha rasitusvamma oireili liikarasituksesta. Ristiesteestä se varmaan johtuu, liian iso hyppy liian kovalla alustalla. Toivon niin kovasti että se menisi levolla ohi... Jospa lepo ja kylmäys auttavat. Jos ei, minulle käy huonosti. En kestä jos sen loppuelämä on pilalla... ja minun takiani.

Eemeli lohduttaa. Hyppäsin sillä pitkästä aikaa ilman satulaa! Taivuttelin sitä ensin huolella käynnissä ja ravissa, sehän meni upeasti. Etuosa keveni, kaula kaartui ja laskeutui, ja Eemeli oli todella kevyt kädelle. Hieno hevonen. :) Osittain kyllä olympioiden ja "leukaketjun" ansiota, sillä olympiakuolaimet vaikuttavat myös niskaan ja Eemeli pyöristyy kunnolla vain niillä. Gag-kuolaimet pitäisi hommata. 

Hyppäsin sitten pientä rataa, aloitin 50 ja 70 cm:stä, lopuksi menin 90 cm pystyä 70 cm korkean ja yhtä leveän okserin kanssa. Jee uusi korkeusennätys ilman satulaa! :) Marikan pikkusisko liikutti samalla hänen ylläpitohevosensa Kamin, ja ehdin välillä opettaakin hieman. Kiva jätkä tuo Eemeli.

Ja mikä vielä mukavampaa, Jetteri oli hyväntuulinen tänää kylmätessäni sen jalkoja vedellä. Jospa se siitä. Toivon niin... toivon...

Jetteri yllättää - jälleen! + maastoestekuvat

Ihan älytöntä! Miten hevonen voi olla noin herkkä ratsastaa?! D:

Toissapäivänä ratsastin Jetterillä koulua. Sitä edellisellä tuuppauskerralla olin taas kauhuissani kuvista, olin vetänyt Jeterin kaulan ihan rullalle sisäohjalla, kuten aiemminkin itkin täällä... mitään en oppinut. Eilen tsemppasin kunnolla. 

Tulin siihen lopputulokseen, että Jetteri on jotenkin herkistynyt suustaan niin paljon, että se tarvitsee äärimmäisen tasaisen käden, jotta se voisi rentoutua ja kulkea oikeaoppisessa peräänannossa. Kun sillä tappelutuuppauskerralla nykäisin karkeuttani heppaa suusta, sen pää nousi ylös, ja minä sitten vedin sen kaulan sisäohjalla kasaan täydellistä peräänantoa halutessani. Jee. Just näin. :S 

Harjoittelin sitten peräänantoon ratsastamisen sijaan tasaista kättä. Ravia ympyrällä, ulkokädellä otin kauhukahvasta kiinni ja keskityin asetukseen ja rentoon sisäkäteen. Huh kun vaikeaa, yritäpä kuvitella käsivartesi joustavaksi kuminauhaksi! 

Jetteri oli kiihtynyt, en ollut itse tarpeeksi herkkä kädestä vieläkään. Hidastin heppaani istunnalla, kun en muuta voinut (ulkokäsi kiinni kauhukahvassa, sisäohjasta vetäminen kielletty). Ja herrajumala. JETTERI TOIMI UPEASTI. Jokaisen ratsastuspätkän jälkeen istuin satulassa typertyneenä ja leuka loksahtaneena. Taputtelin vain äimistyneenä Jetterin kaulaa. Niin pienen pienillä istunnanmuutoksilla sain Jetterin kokoamaan ravia lähes passageen, tekemään lisäyksiä, nostamaan laukan, kääntymään, asettumaan. Pelkillä hienovaraisilla istunta-avuilla! O__________O

Siinä sitten kävi lopuksi niin, että Jetteri meni pätkiä kauniissa ja rauhallisessa peräänannossa olemattoman pienillä avuilla. Ensin laukassa ympyrällä, ja lopuksi myös ravissa kahdeksikolla. Olin niin onnellinen, että annoin koulutyöskentelyn olla ja painelin rakkaan hevoseni kanssa maastoon!

Jetteri ja minä keväällä 2011.
Samaan malliin myös eilen, hetkittäin <3

Ratsastin pari päivää sitten Eemelillä, ja sain ystäväni Maria K.:n kuvamaan! Kuvat ovat siis hänen ottamiaan.

Näkyy melkein mahalaukkuun saakka! :D

Hampaat jääny pesemättä..

 Ja maastoesteitä!

Pian sitten ovatkin estekisat edessä. Pitää nyt katsoa, mihin luokkiin osallistun. Kilpailuja odotellessa sitten menee aika... :)