Onnellinen Jetteri

Jaha, ihmisen päivä vähän venähti eilen pitkäksi. Aamu alkoi koululla, sitten odotellessa miestä hakemaan mut romanttiselle kauppareissulle kävin koulun kuntosalin puolella treenaamassa keskivartalon syviä lihaksia ja venyttelemässä. Kauppareissu tietty venähti apteekissa pyörähdyksineen ja marketinvaihtoineen, ja sitten olinkin vasta puoli seitsemän aikaan kolistelemassa ruokakattiloita liedelle. Kun kello löi puoli kahdeksan, tuli mieleen, että vieläkö pitäisi tallille lähteä? No tietenkin!

Tallille selvisin sitten kahdeksaksi, ja kattelin Jetterin kropan läpi harjatessa. Lanneselkä  oli yhä turvonnut ja arka, mutta mieliala ihan ylivirkeä. Jetteri oli koko ajan vaatimassa mun huomiota, jos lähdin turhan kauas, niin pää ja korvat vaan kääntylivät vuorotellen luimuun ja mun suuntaan. Kun tulin pojan luo, niin voi sitä innostuksen ilmettä... :)) "Hellu joko mennään, jooko!!!"

Vanhempi tarhassa ottamani kuva

Harjauksen jälkeen iskin pintelit varuilta vakiovarusteena etusiin, ja lähdettiin kentälle. Päästin Jetterin vapaaksi (tai no, se seuras mua silti...) ja käveltiin siinä vähän aikaa. Harjoiteltiin vähän väistöjä sivullepäin sekä aika uutena juttuna ympyrällä kulkemista, vähän kuin juoksutusta, mut ilman narua. Se oli melko helppoa siinä tilanteessa, Jetteri yritti kovasti hivuttautua mun luo herkkujen toivossa, mut minä pidin narukädellä sen kauempana. Kun etäisyys oli sopiva, rentouduin hieman, ja nostin narukäden taas torjuvasti ylös, jos Jetteri yritti tulla turhan lähelle. Tätä harjoiteltiin kuitenkin vasta käynnissä.

Jetterillä oli tylsä hetki... tai sitten tämä jakkaran heitto ylösalaisin oli mielenosoitus leipäpalojen vähäisyydestä. :D 

Seisomistemppu. Jetteri ei jaksa posettaa, mut kuuntelee sitäkin tarkemmin

Maastakäsittelyn jälkeen hyppäsin jakkaralta tyylikkäästi selkään (ääääh puuuh) ja töpösteltiin sitten taas rauhassa kenttää ympäri. Tehtiin ensin vähän käännöksiä etuosan ympäri. Aikaisemmin nuo käännökset ovat olleet vähän sekavaa paikallaan pyörimistä, mut pikkuhiljaa etuset jäävät polkemaan paikalleen ja vain takaosa pyörii. :)

Jetteri kekkasi, että peruuttaminen on ihan supernasta juttu. Se oli siitä niin hauskaa, että se meinasi lopuksi tarjota aina ensin peruutusta, kun pyysin sitä liikkeelle. :D Voe höpö. Sama juttu oli etuosakäännösten kanssa, pohkeita antaessa piti varovasti kysyä, että "Pitikös mun nyt lähtee pyörimään? Saanhan lähteä pyörimään?! No okei, entäs tää peruutus?!" Liioittelin istunta-apuja, jotta saisin selvän eron peruutuksen ja eteenpäinlähdön välille.

Siinä kanssa yksi Puuha-Pete, jolle maastakäsittely ja uuden oppiminen on hitsin suuri onni. Herkkupaloilla tai ilman!

Ja tänään sitten hieronta. Onneksi!

Prison Break ja varusteitta taas kerran

Mulla oli eilen lauantaina ihana heppapäivä usean päivän tauon jälkeen. Jetteri on kyllä hyvin saanut liikuntaa, kiitos Katille, ja minä sain sairastella rauhassa nuhakuumeen pois ja kääriytyä sohvannurkkaan peiton alle. Eilen nokka nyt oli vähän tukossa ja happi vähän vähissä, mutta se ei haitannut ollenkaan, kun tallille lähdöstä oli kyse.

Mulla oli diili tallikaverini Virpin kanssa, että vaihtaisimme hevosia tänään päikseen; hän menisi minun suklaapallollani ja minä pääsisin kokeilemaan hänen hienoa puoliveriruuna Prison Breakia, tutummin Justusta. Ai että, mitä onnea! Ja mikä parasta, uusi ystäväni Nea tuli vapaaehtoisesti kuvaamaan meidän ratsastusta. Ihan huippua! Voiko tallille lähtöä odottaa niin innoissaan?

Lämipät kiitokset kuvaajalle Nealle. Kuvat olivat erittäin laadukkaita, mutta niistä myös paljastui julma totuus... mun istunta! Yhyy. Tästäpä siis harjoittelemaan...

Nean blogi, josta löytyy myös kuvia tämänpäiväisestä: tupsujalka.blogspot.fi

Justus ja eskimotyttö

Virpi Jetterin selässä

Ja minä Justuksen selässä

Justus on nuori puoliveriruuna, jonka suvussa on puoliveristä ja emän puolelta täyttä verta, sekä englantilaista että arabialaista. Vähän kyllä kutkutti vatsanpohjaa, kun näin hienon tyypin kyytiin sain luvan nousta. Parhaani yritin tehdä, ja kiitos Virpin ohjeiden, lopussa sain vähän tuntumaa Justuksen upeisiin raviaskeleisiin. Vau mikä liito, enhän minä meinannu pysyä siinä kyydissä ollenkaan...

Justuksen mielipide ratsastajan tasapainon heittelystä kyllä näkyy.

Suurimman osan aikaa minä taisin vain epätoivoisesti kiikkua kyydissä ja ratsastaa sisäpohjetta läpi... En ole yhtään tyytyväinen istuntaani, vasta kuvista huomasin, miten etupainoinen olin. Eteenpäinnojaamsiesta seurasi pohkeiden siirtyminen taakse ja irtoaminen kyljistä, siis todellinen riipputuoli-istunta. Justus oli kyllä kovin hieno, mulla oli koko ajan sellainen fiilis, että jos saan fiksattua itteni kuntoon, niin Justus on kuin ajatus. Hirmu mukavaa, kun onnistuin lopussa ratsastamaan sen kunnolla tuntumalle, ja herra vaikuttikin sitten erittäin tyytyväiseltä. Enkä edes sahannut kaulaa rullalle. Ensi kerralla (joka on jo ensi viikolla, can't wait) on sitten helpompaa. 

Oikeasti joka ratsastajan pitäisi säännöllisesti erilaisten hevosten selässä, koska muuten helposti jumahtaa siihen yhteen tyyliin ratsastaa hevosta, eikä sekään ole välttämättä paras sille yhdelle hevoselle. Justus tarvitsi yllättävän hyvän ulko-ohjan tuen, jotta se keskittyisi ja kantoi itsensä. Jetterin kanssa olen taas todennut suuren pehmeyden paremmaksi, vaikka ohjan pitää olla silti vakaa. Molempia hevosia ratsastaessa pohkeen on hyvä olla hollilla, lähellä kylkeä valmiina toimimaan.

Justukseen tutustumisen jälkeen menin vielä ikään kuin loppuverkaksi Jetterillä ilman varusteita. Poika totteli yllättävän hyvin, ainoastaan laukassa äijä halusi kaasutella kenttää ympäri eikä tehdä mitään tylsiä piiperryslaukkaympyröitä... Mutta muuten pysähdykset, ravi- ja käyntivoltit sujuivat suunnilleen kuten pyysinkin! Tuntuu niin hyvältä, kun uskaltaa kivuta oman heppansa selkään ja lähteä laukkailemaan varusteitta. Tällä kertaa mulla ei ollut edes hätävarana leipäpaloja taskussa. Ei ois kovin tarvetta ollutkaan... mutta kyllä Jetteri totteli niin hyvin, että se olisi ansainnut varsinkin niistä pysähdyksistä kunnon palkinnon. :)

Siirtymä ravista käyntiin...

...ja pysähdys. Täti on niin kauhian ylpee, kun hänen pikku heppansa pysähtyy niin topsakasti tasajaloille! 

Ja jälleen pysähdys tasajaloin! Apua, Jetteri ainakin poksahtaa ylpeydestä.

Hieno poika. Treenit ottivat vähän Jetterin voimien päälle, ja se oli ihan rento ja vähän uneliaankin oloinen - ainakin siihen asti, kunnes kuuli karsinaan melassikauhan kolinan ämpärissä. Piti vähän aikaa odotella, ennen kuin poika malttoi vähän höristää nätisti korviaan, eikä vaan hosunut päällään korvat puoliluimussa. Vasta nätisti pyytämällä sai herkkulimpparia. Yleensä pistän mukavan lämpöistä vettä sisältävään sankoon noin ½-1 desilitran verran sokerimelassia, ja tänään Jetteri hörppi onnessaan ainakin sen 50 litran edestä nestettä. Tekee hyvää näin talvipakkasilla, eipä pääse kroppa kuivumaan. 

Loppukäynnit

Lopuksi oli mukava viedä molemmat hevoset nautiskelemaan päiväheinistänsä ja lähteä kotiin lämmittelemään ja syömään.

***

Tänään minulta oli voimat päässeet loppumaan. Lyhytkin kävelymatka meinasi alkaa uuvuttamaan, vaikka lämpöä nyt ei ollut. Urheasti ja innokkaana huristelin illalla tietenkin tallille Jetteriä tervehtimään, kyllä tosi heppatyttö jaksaa... Jos olisin kerennyt valosan aikaan tallille, olisin lähtenyt rennolle maastolenkille ilman satulaa, mutta kun ei. No, jos mulla olisi ollut yhtään enempi ollut voimia, niin olisin ratsastellut Jetteriä kevyesti eteen-alas tms., mutta kun ei. Siispä tyydyin taluttelemaan Jetterin riimunnarussa kentälle hyvin lyhyillä ja hitailla mummoaskelilla.

Kentällä päästin Jetterin vapaaksi, ja puuhastelin sen kanssa maastakäsin työskennellen. Palautettiin mieliin kaikki väistöt ja peruutukset, otettiinpa joku kumarruskin. Lopuksi pyysin Jetteri ravaamaan kenttää ympäri välillä suuntaa vaihtaen. On se kyllä aika komean näköinen pikkuheppa. :) Häntä korkealla ja sieraimet tötteröllä liitelee maanpinnan yläpuolella. Jetterin lihakset pääsivät mukavasti vertymään, kun pyysin sitä laukkaamaan ja ravaamaan pitkin askelin, ja välillä pyysin sitä pysähtymään reippaasta ravista. Ja jätkä totteli, äänimerkistä välitön pysähdys! Ihana Jetteri. Se on maailman kultaisin.

Jetteri

Välillä tuntuu, että elämä on aika haastavaa. Ihan kuin sinunkin elämä varmasti välillä on. Mutta kun on tämmöisiä rankkoja viikkoja, miettii, miksi tätä tekee, miksi minä täällä olen.

Ensiksi vilkaisen sivulleni, oikealle puolelle; siitä löytyy ihana mies, rajattoman ihana elämänkumppani, joka osaa pistää mulle sopivasti vastaan, kasvattaa mua ihmisenä ja rakastaa.

Toiseksi, katson työpöydän taustakuvaani, ja näen siinä niin kiltin ja omalla tavallaan todella hienon hevosen; minun ikioman suklaapoikani Jetterin, jonka tunnen täysin, niin sen hyvät kuin huonotkin puolet.

Päällepäin Jetteri näyttää tuommoiselta keskikokoiselta, hauskan ruskealta ja vähän jalkavaivaiselta suomenhevoselta, jolla on kuitenkin hassun/ärsyttävän ailahtelevainen, mutta kiltti perusluonne.

Mutta tässä 4½ vuoden aikana olen todennut, että Jetteristä on tullut paljon enemmän.

TIESITKÖ, ETTÄ...

• Jetteri meinasi ennen rynniä talutuksessa, mutta nykyään se seuraa kiltisti perässäni tai halutessani sivullani täysin löysällä riimunnarulla. Pysähdykset tapahtuvat kehonkielellä, harvemmin tarvii riimunnarusta nykiä. Myös vieraassa paikassa poika seuraa narussa paremmin kuin useat koirat. Jetteri seuraa myös vapaana mielellään perässäni.
  
• Jetterin luokse voi mennä ihan noin vaan hengaamaan laitumella. Eilen kävin ihan liian nopeasti tallilla sovittamassa uutta talliloimea. Marssin tarhan keskelle, tervehdin Jetteriä rakkaudella ja heitin uuden loimen selkään ja laitoin soljet kiinni pojan seisoessa vapaana paikallaan. No problem.

Tuo loimi siis oli nätisti viikattu tuohon.

• Voin jättää karsinanoven melko huolettomasti auki tallissa ja käväistä vaikka satulahuoneessa, eikä Jetteri lähde kävelemään karsinasta.
  

• Jetterin kanssa voi huoletta lähteä uusille maastoreiteille vaikka laukkailemaan. Ensimmäisen reissun maastossa uudella tallilla teinkin ilman satulaa.
  

• Jos Jetteri huolestuu jostakin, voin olla aivan varma, että se myös rauhottuu nopeasti, jos en itse jännity. Luotto minuun on niin suuri, olipa kyse hassusta lehmästä selän takana tai myrskytuulesta. Olemme ohittaneet isoja rekkojakin lähietäisyydeltä ilman, että mun on tarvinnut tehdä yhtään pidätettä.
  
• Jetterin kanssa maastosa saa tulla toisia heppoja vastaan, eikä se jää niiden perään kuikuilemaan.
  
• Jetteri on ihanan eteenpäinpyrkivä. Nyt vanhemmiten se on vähän onneksi rauhoittunutkin, ja jatkuvien pidätteiden sijaan välillä saa ratsastaa kunnolla pohkeellakin. Eteenpäinpyrkimys onkin pojan suuria ratsastuksellisia plussia.

• Laukkaa ja energisyyttä on kehuttu niin koulukisoissa kuin valmennuksissakin.
• Jetteri rakastaa paijauksia ja huomiota. Se työntää päänsä mielellään syliin ja nauttii silityksistä. Myös rapsuttelut ja nojailu ovat mukavia.
  
• Jetteri rakastaa esteitä. Olen aika vakuuttunut, että siitä saisi huipun kenttäratsun, jos se vain olisi ehjä. En ole varmaan ikinä saanut niin huikeaa fiilistä, kuin niillä harvoilla kerroilla Jetterin kanssa kunnon maastoesteradoilla.

Hauta

• Jetterin perusominaisuuksiin ei kuulu "vieteriefekti". Se on kerran pukittanut 3½ vuotta sitten yhden tytön alas, mutta muuten poika on hyvin jalat maassa oleva tyyppi. Pyöreitä, pehmeitä pukkeja tulee vain joskus laukannoston ja raipan yhdistelmästä.
  
• Jetteri osaa hienosti tärkeitä peruskäskyjä: väistöt maastakäsin, peruutuksen, paikallaan seisomisen vapaana ja luoksetulon.
  
• Jetteri ei ihmettele, jos sen selässä kiipeilee tai liikkuu hassusti. Pystyn heiluttelemaan jalkojani ja käsiäni vapaasti selässä, ja voin kiipeillä istumaan vaikka Jetterin lautasen päälle istumaan tai satulan päälle seisomaan, ja lopuksi laskeudun pyllypulelta pitkin alas.. Jetteristä se on ihan ok.

MUTTA OLEN MYÖS JOUTUNUT TOTEAMAAN, ETTÄ...

• Jetteri on järkyttävän perso ruualle. Jos se tietää, että mulla on leipäpala kädessä, se seisoo huuli pitkällä ja onnistuu vain ninpin napin hillitsemään hamuiluyritykset. Jos nenän eteen sattuu mehevä ruohotukko tai heinäkasa, siitä on ihan pakko maistaa, vaikka Hellu suuttuisikin..
  
  
• Jetteri on liian pieni. Tai sitten minä olen liian pitkä. Hepan säkä 155 cm ja ratsastaja 177 cm, vähän kuin ponilla ratsastaisi.
  
  
• Jetteri on rikki. Sen vasen etujalka oli jo alkujaan huonossa hapessa, josta kertoivat rasituksesta syntyvät nestepussit. Kaksi kertaa hankoside on hajonnut ja parantunut kiitettävästi, mutta tarvitsee jatkuvaa ja huolellista kylmähoitoa.
  
  
• Koska Jetteri on rikki, sillä ei voi hypätä kuin harvoin miniesteitä, mikä on ERITTÄIN masentavaa.
• Jetteri on herkkä takajaloistaan, ja onkin antanut mulle kunnon potku-uhkauksia, jos olen kiskaissut takasen liian nopeasti jalan päälle puhdistettavaksi. Myös kengittäjältä  vaaditaan rauhallisia otteita.
  
  
• Jetteri on ottanut tavaksi naksuttaa hampaitaan yhteen ratsastaessa, erityisesti, kun sitä vaaditaan kantamaan itsensä. Ongelma saataisiin ainakin mun "tutkimusten" pohjalta poistumaan, jos ratsastaja pidettyä annettua tarpeeksi tasaisen käden.

Tässä tosin vain leikitään.

• Jetteri on ihan mulkku toisia hevosia kohtaan. Ihana Eemeli oli ainoa, joka sieti sitä ja sai omalla jäyhänjöröllä käytöksellään pitämään pennun kurissa. Muita hevosia Jetteri pomottaa julmasti. Esimerkiksi entisessä kodissaan Jetterin jalkavaivainen heppakaveri täytyi pitää eri tarhassaan, koska Jetteri paimensi sitä kuulemma koko ajan edellään. Ja Kamin Jetteri ehtikin toissakeväänä pureskella täysin rei'ille, en ole koskaan nähnyt niin haavaista hevosta. Rusinalle meinasi käydä samoin, joten jätettiin tarhakaveritestit lyhyeen.
  



Siis Jetteri kyllä tulee toimeen toisten heppojen kanssa, jos vain ruokaa riittää. Mutta jos ruoka loppuu edes hetkeksi, niin...... Eemeli, Kami ja Jetteri syksyllä 2011. 



• Jetteri on ratsastaessa herkkä, vähän itsepäinen ja keskittymisongelmainen, joista seuraa epävakaus ratsastaessa. Ja koska ratsastajakin on epävakaa, seuraa kauheaa hoppuilua ja jännittyneisyyttä.

• Jetteri kasvattaa paksunpaksun talvikarvan loimituksesta huolimatta. Jos vielä saisin kartutettua pojan loimisaldoa, voisin harkita pientä klippausta.
  
• Ratsastaessa Jetteri reagoi epävakaaseen käteen pakenemalla kuolaimen alle, eikä kanna itseään kunnolla, vaan auraa etupainoisena eteenpäin.

Vikoja on, mielestäni suhteellisen paljon. Mutta silti, se on mun oma ihana hevoseni. Ei täydellinen, vaan ihana.