Ilman varusteita mutahaudassa

Otsikko kertoo oleellisen... kävin tänään pikapikaa tallilla toteuttamassa sen kuuluisan kaljahaasteen, tosin Batterytölkillisen voimalla. Jetteri auttoi mua suht innokkaasti haasteen toteuttamisessa. Poika oli niin innokas, että mielummin jäi pyörittämään takaosaansa ympäriinsä kuin kävelemään tylsästi eteenpäin... <3

Jospa joskus saisi oikein hyvät kuvausolosuhteet ja itselleni vaikka nätin mekon selkään, niin tulisipa materiaalia.. xP Mutta näin tänään!

Viikonloppuna sovitellaan jälleen satuloita, jotka siis ovat aika turhanpäiväisiä tavaroita.

Juoksutus on kivaa

Oli ihana pikkunen lösöloma, josta suurin osa ajasta kului jonkun hemmetin esseen parissa, jonka pitäsi käsitellä kaivosten (kavioiden) aiheuttamia ympäristöongelmia. Illalla sitten perhevierailujen jälkeen raahauduin muutaman tunnin ajaksi tallille. Se on ihan hirveän kumma juttu, että vaikka pitäisi tehdä nopsa pikaliikutuskeikka tallille, niin se aina venähtää ainakin puoli tuntia lisää. :D

Itse juoksuttamisessa ei mennyt kuin se puolituntinen alku- ja loppukävelyineen, mutta minusta on niin hauska jäädä tallissa silittelemään Jetteriä... ja kiusaamaan sitä...

Jetterillä oli ihan rajattoman tylsää omasta mielestään, niin annoin sille sitten vähän pohdiskeltavaa. Jetteri sai leikkiä piilosta. 

Sitten viimein päästiin kentälle tositoimiin. Jetteri totteli ravissa ja käynnissä hyvin, rentona ja aktiivisena, mut jessus sen laukan kanssa. Kun sanoin "laukka", äijä hyppää kunnon rodeopukin ja lähtee laukkaamaan täysillä... Siinäpä riittää vielä hiomista, että saa edustusmateriaalia. :D Tuossa alla aika kökkölaatuinen klippi ravista. Huomatkaa mun ahkera ehdollistetun vahvisteen käyttö: Jetteri on yhdistänyt hyvä-sanan positiiviseen mielialaan. Äänensävy tuo pojalle hyvän mielen ja ympyrän juokseminen on kivaa.

Ja sitten oli hyvä mieli. Jetteri on niin kauhean hassu. Kulutin vielä aikaa venyttelemällä Jetterin jalkoja ja putsaamalla märän satulan ja suitset. Tallilla oli niin mukavaa, että pääsin vasta iltayhdeksän jälkeen kotiin. 

Vastalaukkaa ja PINKKEJÄ sulkutaivutuksia

Kuulostaa hienolta, mutta alkeita me vain harjoittelimme. Olin ihan kauhea ratsastajalissu, ja puin päälle pinkin topin ja valkoiset ratsastushousut... okei. Tää oli vika tikki :D

Enää puuttuisi sydänkuvio satulahuovasta tai vaaleanpunaiset koristekukkaset Jetterin korvan takaa...

Alla video päivän treeneistä. Jos ette katso videota, voitte saada kuvien perusteella valheellisen hyvän käsityksen mun ratsastustaidoista. Mun pitää opetella hallitsemaan kroppa...

Ja miksi toi videokuva on noin leveä. Musana Scandinavian Music Groupin Hölmö rakkaus.

Pikkuserkkuni Janica ja pikkusiskoni Jossu kuvasivat minut könötystäni ja perunasäkkeilyäni sitä vastaan, jos pidän heille illalla pikku estetunnin. Homman kanssa kävi kuitenkin niin, että kun tulimme kotiin tallinbongailureissulta, vettä satoi ihan tarpeeksi ja kellokin lähestyi jo yhdeksää. Syöttelin Jetteriä hetken ulkona, ja pistin sen vilusta tärisevän Kamin kanssa talliin. Musta heppaparka on tosi herkkä sateelle... räkä vaan valui ja jalat löivät kirjaimellisesti loukkua. Eikun loimi niskaan ja lämpenemään.

Vissiin joo tapahtunut kehitystä

Alla olevan videon kuvasi Emma nyt perjantaina 17.5.2013. Mietin, että tästä videosta saisi hyvän opetusvideon aiheena "ratsastajan tiedostamattomat virheet ratsailla", mut jätin infotekstit pistämättä... :D ehkä joku käden heilunta ja ohjista nykäisy jää huomaamatta. Vielä puuttuu paljon tasaisuutta meidän menosta. Viimeisimmästä kunnon koulutreenistä on varmaan lähes puolitoista kuukautta Jetterin takajalkaepisodin takia. Videossa on ravitaivuttelua, tosi jänskää...

Tämän alla olevan videon on kuvannut Marika reilu vuosi sitten 28.04.2012.

Heppatytöillä oli muuten hauskaa opiskelijacityssä viime yönä. :) Eilen aikaisemmin päivällä käräytettiin Marikan kanssa olkapäät, kasvot, käsivarret yms., kun rakennettiin porukalla kesälaidunta hevosille. Kympin sää. Aamulla saatiin vielä lisäannos aurinkoa, kun Marika sai houkuteltua minut maastoreissulle Jetterin ja Kamin kanssa. Neuroosini Jetterin jalan kanssa alkaa parantua. Vissiin on Jetteri kipeä, kun maastossa se innostui niin, että meinasi väkisin pomppia raville/laukalle tai ihan mihin suuntaan vaan, kun oli niin innoissaan. Ihanaa, en harmistunut villiytymisestä, olin vaan iloinen, kun Jetterin hyperkäynti oli taas löytynyt. :D

Oli muuten just semmonen ihana viikonloppu. Pitää nauttia elämän pienistä ihanista asioista. <3 Kiitos kaikille ihanille ihmisille ja ihanalle hevoselle olemassaolostaan. 

Mandi ja sen ex-kipeän hevosen tutkimista

Yllä kuva Jetterin kameleonttivaiheesta: pikkuhiljaa karvan väri muuttuu toffeenruskeasta tummaksi suklaaksi. Nam. :) Nyt tummaa kesäkarvaa näkyy selvästi lavalla, rinnassa ja päässä, mutta kun muualta talvikarvanrippeet eivät millään meinaa irrota, vaikka millä jynssäisi ja hankaisi... 

Eilen tein lyhkäisen hömppäilytyöskentelyn kentällä, taas samantapaista matalaan muotoon pyrkimistä ja laukkaa kevyessä istunnassa avaamaan liikkeitä. Mulla taisi olla liiankin pitkä ohja, Jetteri ei saanut tarvitsemaansa tukea ja tuntui siksi epävakaammalta kuin edellisinä päivinä. Vetreyttä tosin löytyi myös vasempaan kierrokseen, oli hyvä lopettaa työskentely hienoon avotaivutukseen ja siitä suoraan maastoon kävelemään. Alla lyhyt videopätkä hömpästä laukkahömppäilystä ja klippi wannabekouluratsastaja-menosta, jossa mulla on vähän löpperö ohja. Eikö oo muuten ihan jees treenimusaa? Ja Marika on söpö :D

Lisäksi kävin lauantaina Annan kanssa naapurin hevosia morjestamassa, ja minäkin näin pitkästä aikaa Mandia. Sulonen tammuska, tulla kipitti ravilla portille mun luo, vaikka ei olalkaan oltu ku muutama kerta tekemisissä ja aina oon raahannut sen töihin. Kiltti tyttö. 

Mandi laitsalla liikutuksen jälkeen

Juoksutin Mandilta liinannokassa energiat pois satulan kanssa, niin juoksutuksen jälkeen pääsisi suoraan maastoon kävelemään. Tyttö vähän tuittuili, oli varmaan vähän epävarma tai "tosi hevosihmisen" mielestä teki tahallaan kiusaa; hyppi pystyyn, yritti vaihtaa suuntaa itsekseen ja temppuili. Kannustin Mandia vahvasti, mutta asiallisesti eteenpäin siirtymällä hieman sen "taakse" ja pyysin eteenpäin. Paineen (tässä tapauksessa raipan heilutus, ääni ja elekieli) lopettamisella Mandi ymmärsi, että ahaaaaaa, näin mun pitää tehdä. Jossain välissä mimmi jopa esitti puolivahingossa tosi rauhallista ja solvujaa laukkaa muutamia askeleita, hyvä!

Juoksutin samalla lailla myös Annan ratsastaman suokkipojan, joka oli vielä paljon jäärämpi tapaus kuin suloisenkiltti Mandi. Päästiin kyllä yhteisymmärrykseen, mihin suuntaan piti mennä ja mitä tahtia, mutta sitä ennen tuli nähtyä semmosta rodeota, että en kyllä ite ois halunnu olla kyydissä... 19-vee ruunalta irtoaa kyllä liikettä jos haluaa. :D Kamera ois ollu poikaa. Lopuksi käytiin kävelemässä ja vähän ravailemassakin maastossa hevosilla. Mandi yllätti taas herkkyydellään ja rohkealla mielellään.

Illalla Soile Pelkonen tuli vielä hoitamaan Jetteriä, mikä onni. Pojalle tehtiin lymfanestehieronta, kraniosakraalikäsittely ja mobilisointi, joka palauttaa lihakset ja nivelsiteet normaalipituuteen ja parantaa lukkiutuneen nivelen liikelaajuuksia. Minä jännitin kauhulla, mitä Jetterin takaosasta löytyy. Kenties siellä on joku paikka ihan kenollaan? Mutta ei siellä ollut muuta kuin vähän jäykkyyttä, HUH. Mobilisoinnissa jalkoja pyöritetään ja liikutetaan ääriasentoihin joka nivelestä, joten jalat tuli rumputettua kunnolla läpi. So happy me :)) 

Tänään epätoivoisen talvikarvanpoistosession aikana Jetteri lepuutti OIKEAA takasta. Juhlien paikka?

Tänään taluttelin Jetteriä ja tein maastatyöskentelyä hieman sen kanssa sekä toki pidettiin ällösöpöjä rapsutteluhetkiä. Minua enemmän piristi kuin ärsytti Jetterin porhallus käynnissä, se innokkaana yritti harppoa minun ohitseni riimussa, kun tahti oli sen mielestä liian hidas. Vaikuttaa siltä, että se on tosiaan palautunut tästä jalkaepisodista. Mutta... pessimisti ei pety :P

Eemelin muistovideo

Kun katson näitä videoita ja kuvia itsekseni, hiljaa omassa rauhassani, kyyneleet tulevat. Siitä on nyt vähän yli vuosi, mutta.......

Suurin osa kuvista ja videoista on otettu vuosina 2009-2012. Tästä löytyy vanhempi video Eemelistä, materiaali vuosilta 2007-2010, jolloin vasta oltiin tutustumassa toisiimme ja otettiin mittaa toisistamme, kumpi oli se kovempi tapaus. Loppujen lopuksi annoimme molemmat periksi ja elimme onnellisina... jonkin aikaa yhdessä.

Jetterin alter-ego

Ja mitäs tänne kuuluu? Ei ainakaan ratsukoiden kehittymisen kannalta kovin hyvää. Tai miten sen nyt ottaakaan sitten... ainakaan hienoja kouluvääntöjä ei oo nyt voinut tehdä, surullista. Kenttä on syksyn pahimmassa vaiheessa; jäässä, kova ja kuhmurainen. 

Ei auta. Heppatyttöjä harmittaa ja hepoille kasautuu ylimääräistä energiaa (ks. video postauksen lopussa). Perjantai-iltana tyydyttiin Marikan kanssa ihan vaan maastakäsittelemään hevosia, mutta se teki enempi ku hyvää. 

Jetterin ilme viikon poissaolon jälkeen: "No en mä ainakaan susta tykk'ää"

"Ooooooooh, sillä on leipää..."

"Mitä vaan ikinä haluat, kuningattareni"

Kuvat ovat leffasta Tangled, suomiversiona Kaksin karkuteillä. Ihan huippuelokuva Disneyltä, hauska ja idearikas, vaikka onkin välillä vähän lässy. Ainakin tämä kuvissa esiintynyt Maximus-hevonen on paras valkokankaalla nähty hevoshahmo ikinä. Saan aina niin hyvät naurut, kun Maximus on ihan ilmiselvästi Jetterin se toinen minä, alter-ego.

Jetteri teki "kesyyntymisen" jälkeen maastakäsittelytehtäviä hyvin mielissään, vähän liiankin innokkaasti! Palkintona käytin ääntä ("Hyyyyyyvä"), silittämistä ja välillä pieniä ruisleipäpaloja.

• Ihmisen seuraaminen ilman narua (pysähdys, liikkeellelähtö ja käännökset)
• Yksin seisominen paikallaan ja luoksetulo kauempaa (tseh! :D)
• Peruuttaminen erikseen ääni- ja käsimerkistä
• Vähän väistöjä

Lisäksi Marikan "leikkiratsastettiin" pelkällä riimulla ja riimunnarulla, ja annettiin hevosten kulkea miten ne itse halusivat. Jetteri oli hassu, kun se teki pienen voltin käynnissä ja pysähtyi sitten kuin odottamaan kehuja, miten taitava kouluratsu se olikaan. Tämän tempun se toisti jotain kolme kertaa, ja minua nauratti!

Jetteri ei ole kuitenkaan ihan täysin kunnossa, sillä on maha ihan kuralla jo toista viikkoa. Oli pieni järkytys, kun kurkkasin sen takajalkoja, ihann paskassa hännänalusesta vuohisiin saakka. Auts. Aina voin leikkiä ajatuksella, että Jetterirassulla on niin ikävä minua. Koko syksyn sillä on ollut välillä ripulia, mutta viime viikonloppunakin hännänalus oli aika järkyttävä. Jetterin leveää pyllyä on pitänyt pestä ihan urakalla lämpimällä vedellä ja sienellä. Jos ongelma johtuu turpeensyönnistä, vatsan toiminnan pitäisi rauhottua, tällä viikolla vaihdettiin purualusiin. 

Tänään lähdettiin Marikan kanssa iltapäivällä hämärän jo laskiessa maastoon käppäilemään. Mentiin hyvin varovasti, ravia mentiin vain sulissa kohdissa hiekkatietä. Hepat käyttäytyivät hyvin autojen ja traktorienkin puksuttaessa ohi. Oon minä kyllä aika ylpee noista meidän puteista! Ajan kanssa niistä on tullut niin lunkeja ja rentoja tyyppejä. Esimerkiksi meille tullessaan Jetteri pelkäsi autoja suht paljon, mutta nykyään minä ratsastan sen kanssa maantiellä ihan rennoin ohjin, vaikka tulisi kuorma-autojakin vastaan. Sen kanssa on aina turvallinen tunne. Vaikka Jetteri kiihtyisikin jostakin, niin tietää, että se pysyy varmasti hallinnassa ja myös rauhottuu nopeasti. Suomenhevosten ja lämpösten hyvät puolet. :)

Teksti meinaa vähän hypellä... niin, minä ja Marika köpöteltiin hiekkateillä, kunnes meinasi oikeasti alkaa  tulla hämärä. Ratsastus ei jäänyt siihen, vaan kotikentällä innostuttiin sitten vielä treenailemaan pohkeenväistöä, avoja ja sulkuja käynnissä. Minä keskityin pitämään rentoa, hyvin joustavaa kättä ja istumaan syvällä satulassa. Vaikeinta on tehdä pidäte pelkästään puristamalla niin, että se menee läpi, muttei ole liian kova eikä käsi lukkiudu. Temmon pitää rauhoittua, mutta aktiivisuuden ja rentouden säilyä. Hahaa, onnistuin, muutamia kertoja niistä paristatuhannesta pikku pidätteestä. Ja kehityin taas ihan "hirmu kovasti".  Opettelen ratsastamaan pikkuhiljaa. Ja hei, Jetteri kuunteli hyvin pohjetta, taipui mahtavasti ja teki hyviä avoja ja sulkuja lämmittelyn jälkeen! Kyllä se oli niin ylpeä itsestään.... :D

Ilmiselvästi Jetteri. 

Marika ja Kami kentällä taivuttelujumpan jälkeen

Loimet ovat valloittaneet satulahuoneen!

Marikan kanssa on ollut vireillä villi suunnitelma joulukuuksi: Kuskataan Jetteri ja Kami komealle yksityistallille, jossa viikon aikana osallistuttaisiin kouluvalmennuksiin ja ratsastettaisiin kunnon maneesissa. Jos vaikka itse ehkä, ehkä, EHKÄ sattuisin pääsemään ajokokeesta läpi, voisin ihan ite ajella autolla ihanan lyhyiden koulupäivien jälkeen ratsastamaan. Aina voi haaveilla, mutta tämä suunnitelma taitaa onnistua! Ja rahaa palaa.

Muuten, tänään oli yksi hupaisa hetki tallinsiivouksen keskellä Jetterin touhuja seuratessa. Se oli löytänyt tarhastaan kepakon, ja rapsutteli sillä jäälammikosta paloja irti. Hömelöillä on hauskempaa!

Leiriviikonlopusta materiaalia!

Jasmin editoi parit videot, paljon kiitoksia hänelle!!!

Tämä ensimmäinen kertoo perusiltatallin teosta.



Jasmin vielä teki tallaisen kivan miusta ja Jetteristä :))

Livistin jo tänä iltana kotiin, ja sain Kamin ex-vuokraajasta Emmasta seuraa. Hän tuli ratsastuttamaan Jetterillä pari virolaislasta, joille hän opetti suomen kieltä. Minusta on aina hirmu hauska nähdä, miten ihmiset reagoivat tavatessaan hevosen ja noustessaan ensimmäistä kertaa sen selkään. Useimmiten ja tälläkin kertaa kuului iloista naurua ja hihkumista, ääneen ihmettelyä ja lopputuloksena oli leveä, sammumaton hymy. Hevoset ovat ihmeellisiä otuksia, ne lumoavat niin monet ihmiset. 

Menin muuten ilmoittautumaan kouluvalmennukseen Nerkoolle Jetterin kanssa. JES! Tänään tein vain lyhkäisen "tarkistusratsastuksen" lasten ratsastelun jälkeen, runsaasti siirtymiä ja taivuttelua ilman satulaa, ylläri. Pyrin tasapainoon, rehelliseen taivutukseen koko kropasta ja rentouteen eteen-alas. Jetteri oli vähän liian kuuma oli aikaisen laukan takia, ja vasen kiekka oli se tönkömpi suunta. Jetteri tuntui volteilla vähän puukepakolta, mutta kyllä se siitä vertyi ja relasi. Aina sen selässä (varsinkin jos menee ilman satula.....) tulee sellainen mahtava flow-fiilis, ainakin hetkittäin. En minä sillä kympisti osaa tosiaan ratsastaa, kun se on niin hieno. Ihana poni.

Huomenna villi maastolenkki?! :))

Naapurin kentällä ilman satulaa

Eilen lähdettiin Marikan ja Kamin kanssa yhdessä ratsastamaan pitkästä aikaa, ihanaa. Jetteri on tuntunut vähän aralta selästään, heilutellut vähän ärsyyntyneenä päätään satuloitaessa, tarjonnut välillä pikkupukkeja ja reippaasti ristiselän kohdalta harjatessa niiannut. Pikkiriikkisiä, olemattomia ja ehkä väärinkin tulkittuja merkkejä, mutta mielelläänhän minä ilman satulaakin menen. :D 

Lähdettiin vaihtelun vuoksi naapurin kentälle tuuppailemaan. 200 m:n maantieosuus on aina vähän jännä, mutta Jetteri ja Kami eivät saa enää rekoistakaan hepulia. Hiekkatielläkin mentiin aika rauhassa ravihömppää, vaikka virtoja olisikin hevosilla ollut... varsinkin Kamilla, jonka piti olla rikki etupolvesta. Se on liikkunut nyt ihan puhtaasti! Tulehduskipulääkekuuri, nivelrehu ja säännöllinen liikunta ovat auttaneet hämmästyttävän hyvin! Huippu juttu. :)) 

Kentän reunalla heitettiin heijastinliivit pois ja alettiin tehdä töitä. Ööö... ite taisin jossain välissä treenata ympyrällä käynti-laukkasiirtymiä, 1/4 laukkaa, 1/4 käyntiä jne., mutta lisäksi treenin vähän lisäyksiä ja kokoamista. Aikalailla hömppäiltiin ilman tarkempaa suunnitelmaa. Jetteri totteli hyvin ja oli kuulolla! Minä istuin vaan kippurassa ja nojasin liikaa taakse, kattokaa tuosta videosta, jonka Marika kuvasi. Ohjastuntumankin pitäisi olla tasaisempi... :p Mutta... ratsastus on kivaa ja Jetteri on ihana. Musakin kertoo siitä, vaikka onkin ihan yli-imelä. Yrittäkää kestää.

Videon ja kuvat otti tosiaan Marika. Kovasti kiitos hänelle ja hänen ihanalle Canonilleen!

"Jee nammii omppua!"

"Hei saisko lisää?"

Team!

Leivänmurujen voimalla

Maastatyöskentelyvideo viime torstai-illalta, Marika kuvasi ja Kami avusti. :D Ei tarvi ihmetellä tärinää! Musiikkina Train-yhtyeen Soul Sister.

***

Ihan liikaa tätä biisiä... ei mitään järkeä. Tai ihan vähän. Nuo sanat, tuo rytmi ja tää melodia. Mitä ihmettä.

Olin tänään kaverin kanssa "naapuritallilla" ratsastamassa yhellä villiorilla :) Se oli yhtä hupaisa ja hieno kuin viime kesänä, vain vähän villimpi. Oli kuitenkin tosi kivaa! :) Asiasta lisää, kunhan saan kuvia!

Maastakäsittely

Jetteri totteli eilen hirmu hyvin eilen talutuksessa erilaisia maastakäsin annettuja pyyntöjä, kun kuljetin heppoja edes takaisin laitumien ja tallin väliä. Tässä vuosien varrella oon kouluttanut Jetterin mahdollisimman kevyeksi käsiteltäväksi.  Surkeinta on hoidella ja taluttaa sellaista hevosta, jota pitää voimalla käskeä siirtymään tai joka jyrää talutettaessa ihmisen päälle. Oonki pikkuhiljaa harjoitellut talutettaessa ja joskus ihan muutenkin vapaa-ajalla maastakääsittelyä, mm. peruuttamista, väistämistä yms. mahdollisimman pienistä avuista. Nyt Jetteri osaa seuraavat peruskäskyt:

 - tulla luokse ("Jetteriiiii" tai käsimerkki) 

 - seisoa irti paikallaan ("seiso" + käsimerkki)

 - väistää takaosallaan ("väistä" tai käsimerkki)

 - peruuttaa ("peruuta" tai kehonkieli)

 - nostaa ravin 

 + malttaa odottaa ruokailutilanteessa lupaa syödä!

Ja nuo ovat tosi käteviä hoitotilanteissa, ja jos Jetteri hössää jotain talututettaessa, niin ei kyllä tule päälle! Fiksu putte oppii herkkujen perässä nopeasti. :D Tuossa on tältä päivältä video, jossa maastatyöskentelen Jetterin kanssa ilman apuvälineitä. Marika kuvasi, ja taustamusiikkina The Verven Bittersweet Symphony. 

Vastalahjaksi videon kuvaamisesta pidin Marikalle kunnon koulutunnin, jolla harjoiteltiin sopivan pehmeää ohjastuntumaa ja temponvaihteluja laukassa ja ravissa. Oli hauska kiljua osaavammalle ratsukolle. On ne hieno pari, melkeen voisin olla kateellinen kun Marika on löytänyt noin hienon hevosen. Kami on yks kultakimpale kaikkien lämpösten joukossa!

Kamin pusuhuulet, suttas Terramycin-haavansuoja-ainetta huuliinsa.

Pssst. Marikan blogi  http://kami-samamylittlepony.blogspot.fi/

Rusina itkemässä Kamin perään

Ja huomenna tulee kengittäjä! Jee, oitis ratsimaan sitten!

Niin viaton?

Ei tuolle hölmölle voi kauhean vihainen olla - ainakaan pitkään. Eikä se kiukkuilu auta mitään, rankaisu pitää tehdä tilanteen päällä jos sen tekee. Siksi olikin häijysti sanottuna hauskaa, kun Marika sai Jetterin kiinni tilanteen päältä. Kami oli eksynyt Jetterin tarhan viereen, ja pääpahis ryntää suu apposellaan kohti heppaparkaa. Marika oli siinä vieressä, ja teki siinä samassa pikkutarhassa Jetterin kanssa reippaan join-upin. Hevosta ei siis tietenkään hakattu tai mitään muuta epäkypsää, mutta Jetteri nöyrtyi  hyvin ja kyllä seurasi sitten niin auliisti Marikaa! Tiedä sitten oppiko kultaheppani mitään. :p

Eikö ookin aika viattoman olonen? Ja uhrikin tuolla taustalla..

Tänään oli heppailupäivä Marikan kanssa! Lupauduin eka pitämään hänelle tunnin Jetterin kanssa, kun sen höperön takia Kamin selkään ei voi mennä. Haavat hankautuvat auki. Treenattiin kouluratajuttuja; käynnissä rata pituussuuntaan leikkaa ja pysähdys G-kirjaimeen, ja lävistäjiä laukassa ja keskiravissa. Vaikein taisi olla tuo suoran tien ratsastaminen käynnissä! :D Oli hyvä treeni. Hienot keskiravit tuli!

Sovittiin jo aikaisemmin että minäkin ratsastaisin Jetterillä. Minä kipusin selkään ja tuuppasin menemään! Marika kopisti ihanasti istunnasta, teki hemmetin hyvää. Ratsastelin oikeastaan vain ympyröitä pitkiä aikoja, ja yritin istua asiallisesti. Ja oli niin niin vaikeaa. Ongelmakohdat olivat sisäkäden painuminen alas ja jalkaterän asento (kantapää ylhäällä ja varpaat ulkona) sekä lantion joustavuus. Välillä ohjat luisuivat liian pitkiksi ja varsinkin laukassa kädet elivät ihan omaa elämäänsä... Tarvitsen ehdottomasti lisää tasaisuutta menoon. 

Videot heiluvat tuolleen hassusti, kokeilin mitä tapahtuu jos käyttää Youtuben heilumisenkorjaus-asetusta!

Sori muuten tuo kypärän puuttuminen. Ei se niin hohdokasta ole mennä noin, ja justhan oli se yksi ratsastusonnettomuuskin Pirkkalassa. Jos ei tuo kypärättä ratsastaminen kerro luottamuksesta hevoseen, niin ainakin itsesuojeluvaiston puutteesta. :p

Jeps, mutta korjattavaa riittää, jos haluaa niin saa antaa asiallista palautetta ratsastuksesta. On ihan tervetullutta! Jetteri on kiva heppa. Mun pitää vain kehittyä kovasti, varsinkin istunnan osalta, jotta saan suklaapojan parhaimmat puolet kunnolla esiin. Se on hieno hevonen... <3

Loppuvenytystä ja ohjat ihan löysänä!

Tuo loppuvenytysjuttu on hirmu hyvä, hevonen saa mennä löllöttää vapaasti ja selkä venyy. Jetteri vaan meinasi eka nousta koko ajan, niin Marika tuli näyttämään miten se tehdään. Sisäkädellä ohjasta vähän pidätteitä ja pohkeilla ratsastusta, niin heppa myötää. Tietty pitää olla hirmu hyvin avuilla. Mutta minäkin sain Jetterin venymään, jeee! :D

Yhdessä hoidettiin Jetteri ja annettiin sille mellavedet, harjailtiin, kylmättiin jalka yms. perusjutut. Sen se vasen etunen on ollut nyt hyvä, eipä erikoisen pahaa turvotusta. Joskus se nestepatti on ihan pinkeä, mutta ei nyt. Eli ihan jees! Ja lihaakin heppakulta on saanut kylkien ympärille. Vähän vielä lihotuskuurilla oloa, sitten voi jostain vähän vähentää. Mitäs vielä? Jetterillä on hyvä kunto! Tänään mentiin Marikan kanssa tehollista treeniä jotain puolitoista tuntia, ihan mukavasti laukkaa ja reipasta ravia, pitkiä pätkiä. Eikä tullut edes kovin pahasti hikeen! Jay! :)

Ja mikä parasta, kohta on kaikki lumet sulaneet. Huomenna uusiksi Marikan kanssa!

Onko teillä ongelma

Hevoskerho oli tänään! Harjattiin viiden pikkuneidin porukalla hepat oikein huolella. Huh sitä karvan määrää... Jetteri oli oikeasti äksynä, yritti useammankin kerran näykätä ja sai lämäisyt palkinnoksi. Oon kovin huolissani siitä. Tuo happamuus (vain kun enemmän tai vähemmän vieraat ihmiset tai arat hevosenkäsittelijät hoitavat), takajalkojen nostelu varsinkin satuloitaessa ja satunnaiset pukit laukannostoissa viittaavat kipeään selkään. 

Iloinen pikkuheppa lihaksineen.

Iloinen pikkuheppa syömässä (no tää ilme tässä tilanteessa on ihan perus)

Tuo ökykallis Stübbenin satula (sinne meni autokoulurahat) sopi Jetterille ihan kympillä silloin keväällä 2011. Nyt sen selän lihakset ovat muuttuneet, toivottavasti parempaan suuntaan... se tietää toppausten uusimista.

Heppakerhon loppupuolella ratsastin pikaisesti Jetterillä satulatta tyttöjen jälkeen. Hienosti kulki olemattomilla alkuraveilla, ja sitten innostuin vähän hyppäämään. Kerholaiset halusivat välttämättä kuvata, niin annoin heille kännykkäni. Laatu on aika ö-luokkaa... 

Tuossa videossa Jetteri yritti vähän niinku tiputtaa mut, ja teki sitä parikin kertaa. Tuli huudot! :D En sentää tippunu, onnistuin pysymään pystyssä. Tuommoinen pomppiminen voi kanssa johtua kipeästä selästä... pukkeja ei tullut muuten kuin just esteen jälkeen reippaassa vauhdissa suoralla. Voihan ne olla "ilopukkejakin". :D

Tuossa vähän asiallisempaa menoa:

Huolta on. Mut ihan kaikista Jetterin kanssa koetuista vaikeuksista huolimatta 

se on aivan ihana hevonen. <3

Jetterin temppuvideo

Lupaamaani materiaalia viimeisimmästä heppailuviikonlopusta Viljan ja Marikan kanssa! Videossa Jetteri kumartelee, tekee etuosakäännöksen tapaista ja peruuttaa ilman kosketusmerkkejä. Seisomista tai ilman narua seuraamista en tajunnut pistää videoon, mut ne on ihan perus... :p

Koulua ja kuvamateriaalia med. hra Esa-Eemeli

Oli tosi upea sää tänään, huomasitteko? Aamulla pidin ystävälleni Ammalle tunnin Jetterillä, saivat treenata laukan lyhentämistä ponnistuspaikan määräämistä varten. Kun kuivaharjoittelua ol itehty pitkillä sivuilla ja puomeilla, lopuksi Amma sai hypätä Jetterillä muutaman esteen. Hän sai kunnian olla eka tuntiratsastaja, joka hyppäsi Jetterillä ekan kerran puolen vuoden tauon jälkeen! :) Ratsukolla sujui tosi hienosti lyhennykset ja hypyt, väliin meno oli tosi hyvän näköistä ja poni toimi!

Ite ratsastin Eemeliä, ja Amma suostui erittäin ystävällisesti kuvaamaan minua superjärjestelmäkamerallaan. Alkuravien jälkeen verrytin Eemeliä laukalla ja aloin sitten työstämään ravia ihan kunnolla. Aluksi Emppu oli kauhee sättä ja yritti vain juosta kädelle painaen, mutta pikkuhiljaa se alkoi kulkea yhä pidempiä pätkiä rennosti ja itseään kantaen. Lopuksi se oli tosi upea... Välillä otin laukkaakin, mutta se oli kyllä aika kaahausta. Kyllähän se Eemeli rauhottui, mutta piti kyllä ottaa suusta turhankin napakasti... Hypättiin vähän yhtä pystyä rata pituussuuntaan leikkaalla, mutta ne kuvat kyllä epäonnistuivat! :D 

Videossa ja kuvissa huomatkaa häikäisevän tyylikäs Marimekon paita (tuli kuuma ja takki piti riisua!) ja pahankuriset jalkani. Kaiken materiaalin on kuvannut Amma, suuri kiitos hänelle! :)

Matkalla esteelle, josta ei kuitenkaan saatu kovin edustavia kuvia... huom. koulusatulalla (y).

Good bye!

Tehoviikonloppu osa 1!

Vilja ja Marika tulivat meille eilisiltana, jee! Painuimme saman tien tallille laittamaan hevosia kuntoon ratsastusta varten. Tuuppasimme kaikki "omia" hevosiamme; mulle Emppu, Viljalle Jetteripoika ja Marika meni Kamilla. Siellä sitten tuupattiin kimpassa, naisillakin meni hyvin ratsujensa kanssa. Vilja antoi meille kaikille tehtäväksi ratsastaa sisäpohje läpi pidättämällä ulko-ohjasta ja väistättämällä takaosaa sisäpohkeella. Ja sitten myötäys sisäohjasta, jos heppa toimi. 

Vilja on ihan huippu, opin aina hurjasti, kun hän on meillä käymässä. Eilisillan tunnilla hän huomautti, että sahaan ohjilla. Ai että mitä?! Joo-joo. Kun teen pidätteen ulko-ohjasta, otan saman tien kiinni myös sisäohjasta. Ja sisäohjan pidätteet olivat surkea nytkyttelyä, pitäisi tehdä pitkiä pidätteitä ja vaatia hevosta ensin myötäämään. Fail. No siinä sitten väistättelin Eemeliä ympyröillä ja keskityin käsien oikeaoppiseen käyttöön. Ja Eemeli toimi aika hyvin, pyöristyi hetkittäin kauniisti ja vieläpä, kun sillä oli nivelet suussa! Hieno jätkä. Olympiakuolaimia en taida enää itse käyttää ollenkaan. Alunperinhän ostin ne juuri Viljan vinkistä, kun Eemeli oli niin kauhea kaahari ja kovasuinen. On se vieläkin vähän, mutta se pystyy  kokoamaan itseään.

Tänään oli sitten se kunnon kouluvalkka. Vilja kopisti minua ja Marikaa kovasti, mulla oli Jetteri ja Marikalla Kami. Ratsastimme sisäpohjetta läpi. Jetterin kanssa piti käyttää alussa raippaakin, kun se ei reagoinut pohkeeseen. Vaikka löin pelkästään reiteen, Jetteri stressaantui ja veti välillä paikallaan jopa laukkaa. Tavallaan hyvä, ainakin näkee että se pystyy kokoamaan laukkaa äärimmilleen! Pikkuhiljaa se siitä rentoutui, ja uskalsin mennä sitä hirveän vaikeaa harjoitusraviakin, kuntuu niin että en osaa istua siinä rauhassa rentona. Se sitten sujuikin välillä ihan asiallisesti, noissa videoissa ei ole mitään upeinta laatua, mutta keskiravit pitkällä sivulla on kohtalaiset, samoin avo- ja sulkutaivutukset ravissa! :) Laukasta tykkäsin, vaikka takaosa lagasikin välillä. Jetteri pysyi kuitenkin hienosti alhaalla ja rentona. Jee. 

Tehtiin Viljan kanssa muuten huiput pintelipatjat Jetterille Eemelin pinkistä, vanhasta satulahuovasta! Tulipas hyvät! :D Saatiin idea siitä, kun Jetterin "kipeän" etusen takaosassa oleva rupi alkoi kuoriutua pois, ja alta paljastui haavaihomikälie. Pistettiin desinfiointiaine Terramyciniä ja vanutyyny väliin, ja hyvä paketti tuli! Jetteri saattaa olla jotenkin allerginen noille linimenteille, tai sitten villapintelit vain hankaavat jalkaa, veikkaan. Joka tapauksessa aion kylmätä jalkaa vain vedellä, se on jopa vähän tehokkaampi kylmääjä kuin linimentti.

Tuossa alla parit videot, laukantyöstämistä ja pienenpienet ravinlisäykset.

Vilja vielä ratsasti Eemeliä. Aluksi oli vaikeaa, mutta gramaanien pukemisen jälkeen se kulki tosi hienosti! Sitten Emppu avin kulki liian läheltä aitatolppaa, ja Viljan polvi hajosi... aijjai. Minä sain siten nousta selkään, ja Vilja piti tuntia. Hyvinhän tuo meni, Eemeli meni tosi upeasti! Ihanassa muodossa, pehmeänä, vetreänä ja kevyenä kädelle. Ihana.

Illalla vielä esteratsastusta! Wuhuu! :)

Terve Jetteri ja ratsastusvideot

Heppailupäivä! Päivä alkoi tunninpidolla, Eemeli joutui kevyeen työhön. Sitten tuli Kamin vuokraajaehdokas koeratsastamaan Kamia. Marika tarvitsee viikkoisin liikutusapua sen kanssa. Samalla kun Kamia testailtiin, minä innostuin ratsastamaan Jetterin. Alunperin oli tarkoitus vain harjata se, kun se oli niin likainen kuin hevonen voi ikinä olla! Muta oli kovettunut karvaan kuin kipsikerroksksi...

Ja taas vaan ilman satulaa pistelin sillä Jetterillä menemään. Nyt oikeasti tsemppasin käsien kanssa, ja meno olikin vähän hallitumpaa. Oikeaan kierrokseen Jetteri oli aika jäykkä, mutta vertyi. Ravi tuntui hyvältä, nyt kun se ei yrittänyt juosta pois alta, ja pyöristyi kohtalaisesti.... :P Laukkaakin menin. Aluksi laukka oli vähän liian lötkö, mutta liike tuntui hyvältä ja rennolta, joskin voimattomalta. Pistin vähän pökköä pesään, ja Jetteri liikkui eteenpäin sopivasti imien ihanassa muodossa. Aah. Joskin se vähän tuntui siltä, että tallikin olisi vetänyt sitä puoleensa tietyssä kohtaa ympyrää. :D 

Askeleet tuntuivat joka askellajissa tasaisilta ja puhtaila, kysyin Marikalta ja vuokraajaltakin mielipidettä. Ihanaa! Olin kovin tyytyväinen, ehkäpä tämä poika on viimeinkin terve. :)

Sitten Eemeli joutu uudestaan töihin, Marika oli luvannut pitää estevalkan meille. Treenattiin suhteutettuja välejä vinoilla teillä. Eemeli hyppäsi rehdisti kuten aina, ja minäkin tein parhaani, hehe. Mutta se istunta, jössessss.... No tuo seuraava video kertoo jotakin. 

Tuossa seuraavassa videoklipissä vielä ravityöskentelyä. Eemeli on kehittynyt hyvin hitaasti, ratsuttajallakin meinasi iskeä epätoivo silloin reilu viisi vuotta sitten. Nyt, pitkän ja kärsivällisen kitkuttelun jälkeen, Emppu on oppinut jotain. 

Huomatkaa taas istunta. Huoh. 

Dream - video

Päivän postaus nro 2. 

Minun ja Sadun yhteinen videoprojekti. Minä sekoilin Eemelin kanssa ja hoidin reksviitat, Satu kuvasi ja editoi.

Tarina kertoo tytöstä, joka saa hevosen lahjaksi, mutta ei pärjääkään sen kanssa alkuunkaan. Tytön muistot/ihanneminä/haavekuva tulee aaveen hahmossa hakemaan hevosta parempaan paikkaan. Ennen keskiyötä tyttö tajuaa, mitä on tapahtumassa.

PS. Valituksia eläinrääkkäyksestä ei oteta vastaan, Eemeliltä ei katkennut karvaakaan kuvauksissa.

Peräänanto käytännössä + leirin finaali

Eilinen ja tämä päivä olivat hyvin puuhakaita heppapäiviä. Eilisaamuna kahdeksalta ylös, ja sitten melkein suoraan Jetteriä ratsastamaan! 

Opetin siis eilen Jasminille käytännössä peräänannon ratsastamisen hienouksia, ja Jetteri sai toimia myös opettajana.  Ratsastin ensin itse Jetterin pyöreäksi käynnissä ravissa. Jetteri oli tosi kiva käynnissä, sulkutaivutuksista peruutukseen saakka, mutta ravi tuntui tosi vaikealta. Se vain mennä höselti eteenpäin, asiaa ei yhtään auttanut minun surkeat, etukaaren luo lukittuvat käteni! Seuraavassa videossa Jetteri kulkee hetkittäin hyvinkin, mutta epätasaiselta näyttävä meno johtuu minun käsien pienestä, mutta Jetterin herkälle suulle kohtuuttoman suuresta riehumisesta. Kun kädet sattuvat pysymään hetken paikallaan, Jetterin askelluskin pysyy tasaisena.

Siispä sisuunnuin ja skarppasin. Näissä Jasminin myöhemmin ottamissa kuvissa kädet lagaavat kuitenkin...  Vikassa kuvassa ainoa kunnon yritys! Kiitoksia kuvaajalle! ;)

Pikatuuppauksen jälkeen Jasmin pääsi selkään. Tässä on vielä opetuksen lopputulos ja minun opetusnäytteeni... naurakaa äänelleni xD Ja ihailkaa ratsukkoa!

Mennään lähes joka kuvassa ja videossa oikeassa kierroksessa, mutta kyllä me siihen vasempaankin kiekkaan mentiin myös! Hyvä vain, kun tuli treenattua enemmän tuota vaikeampaa suuntaa.

Iltapäivällä lagailtiin koneen ääressä kuvia muokaten. Illalla ratsastusrääkki jatkui, kun Eemeli pääsi hyppäämään kunnon esteratoja Jasminin kanssa. Maastoesteillekin ratsukko pääsi! Jasminin viime ratsastuksista on ollut yli kuukauden tauko, ja tänään hän sitten hyppäsi elämänsä isoimman esteradan laukassa! Eemeli pisti välillä perinteisesti hanttiin, mutta Jasmin antoi takaisin yhtä kovalla kädellä, että se siitä. :D

Tänään herätys oli jo seitsemältä, että Jasmin ehtisi kahdesti ratsaille. Ensin teimme aamutallin, ja sitten lähdimme puolentoista tunnin maastoratsastukselle, Jasmin Empulla, minä Kamilla! Huuu, jännää. Kami oli kuitenkin tosi kiva, se meni itse asiassa paremmin tiellä kuin kentällä, ainakin jos puhutaan pyöreänä liikkumisesta, pidätteiden kuuntelusta ja laukasta. Ravissa hassu heppa meni melkein koko ajan pyöreänä ja etuosa kevyenä :D Lenkki oli siis todella ihana. Eemelikin pelitti Jasminilla, ja laukkasimme paljon. Iltapäivällä leiriläinen sai mennä vielä Eemelillä ilman satulaa. Tulipa kaiken maailman selässäseisonnat ja intiaaninkannot kokeiltua, ja saipa hän vielä hypätäkin muutaman esteen! :) Eikä edes tippunut.

Tuossa vielä pari ottamaani kuvaa tästä päivästä.

Maastossa

"Kouluponi Eemeli."
No niin vissiin, oikeasti se kyttää tienvarren herkullisia ruohotupsuja! :D

Hyvin nuo Jetterin jalat paranevat tällä menolla... -__-

Jasmin ja Eemeli 16.10.2011