lauantai 19. joulukuuta 2015

Hyvää tänne kuuluu, ei hätää!

Voi kauhia miten aika on vierähtänyt! Isot pahoittelut teille kaikille, jotka olette käyneet aina vilkaisemassa meidän blogin kuulumisia. 

Aika kauhea ajatus, että tässä on ollut nyt... melkein 1½ vuotta taukoa, että olen kirjoittanut yhtäkään postausta tai pistänyt yhtään ainoata kuvaa. Ou mai gaad. Anteeksi ja kovasti!!! 

Jetteri on edelleenkin minun oma pieni höntinpöljä karvaturrini, mutta se on saanut muuttaa takaisin synnyinkotiini äitini ja pikkusiskojeni hoiviin. Viime vuodenvaihteessa omassa yksityiselämässäni tuli pari hyvää muuttujaa, mutta sitten kevättalvella 2015 juoduin toteamaan, että ei mulla todellakaan riitä aika, rahat ja jaksaminen pitää Jetteriä Kuopiossa. Pitkään piti sitäkin päätöstä miettiä, ja kyllä minä taisin vähän itkuakin tirauttaa.

Ihana Karkki!
Jetterille muutto taisi olla ihan ookoo, vielä kun jätkä sai uuden tyttökaverin supersöpöstä risteytysponi Karkista. Karkki-neiti tuli kotitallille äitini luokse ylläpitoon Nerkoon ratsutallilta, jossa ponimimmi oli tehnyt hyvän uran tuntiponina. Neidillä on kuitenkin jo hieman ikää ja ennen kaikkea vaivaa toisessa takasessa, joten neitipä pääsi sitten tänne oikein mukaville eläkepäiville! 

Karkki on kovin muikean mukava poni, vaikka mielipiteet kyllä löytyy. Tuntiponin jekut on hyvässä muistissa, että pienten lasten ratsu tää kyllä ei oikein ole, mutta hyvin kiltti hoitaessa. Itse olen juoksutellut Karkkia tallireissuillani sekä treenannut väistöjä maasta käsin. Rapsuttelua Karkki rakastaa melkein yhtä paljon kuin leipäherkkuja. Lähes aina Karkkia moikkaamaan mennessä kuuluu käheää hörinää. Ihanasta Karkista tulee varmaan tässä oma infosivunsa, kunhan joudan tehdä. :)

Jetteri on asunut siis Tarjan tallilla huhtikuusta 2015 saakka. Pojasta on pidetty hyvä huoli, mutta kyllä annoin pirun tarkat ohjeetkin hoitohenkilökunnalle! Pitää kyllä kehua äitiäni ja varsinkin pikkusiskojani, kun ovat pitäneet pojasta niin hyvää huolta. Jalat ovat sillä pysyneet erittäin hyvässä kunnossa, lihakset ovat vähän vajuneet kevyen liikunnan vuoksi. Kuitenkin Jetteri on saanut lähes joka päivä ainakin kävelymaastoja, ja useamman kerran viikossa sillä on ratsastettu kevyesti tai vähän raskaammin kaikissa askellajeissa. Mutta kun minä tulen kylään käymään, niin poika joutuu vähän enemmän tekemään töitä... :)

Toissapäivänä maastoon lähdössä

Nyt olen ollut useamman päivän hevoslomalla/tallityöleirillä (miten sen ottaa!). Aikaisempina päivinä olen tehnyt pidempiä ja lyhyempiä maastolenkkejä, kun kenttä on ollut niin kova. Viime yönä tuprutti sitten niin rutosti lunta, että pellolle oli sitten hyvä lähteä vähän pyörittelemään.

Tämän päivän treenejä, pikkusiskoni otti ratsastuskuvat

Jetteri on aina Jetteri... :D Kauhea höyry päällä ja ihan innoissaan, päällimmäinen ajatus: täysillä eteenpäin niin kauan kuin henki pihisee. Siinä on sitten aina hyvä ja helppo pyytää poikaa keskittymään ja käyttämään kroppaansa tasapainoisesti ja kuuntelemaan pieniä apuja. Jeps jeps. 

Käytännössä sitten aloitin ottamalla hyvin pehmeän ohjastuntuman ajatuksella "tuntuma on yhtä kuin ohjan paino", ja avut annoin koko ratsastuksen ajan vain istuntaa ja pohkeita käyttäen. Mun käsi on yhä edelleen epävakaa ja liian raaka pidätteitä antaessa, ja Jetteri menee koko rungosta kasaan ja selästä tyhjäksi, jos suuhun tulee yhtään rumaa painetta.

KESKITTYMISHARJOITUKSIA REIPPAALLE HEVOSELLE

1. Suorat tiet, 90:n asteen kulmat käynnissä

Molemmilla pohkeilla ratsastetaan pehmeästi ja vahvasti hevosta suoraksi eteenpäin tiettyä kiintopistettä kohti. Istunnalla "pidetään kiinni" tarvittaessa, jos hevonen tarjoaa ravia tai meinaa kävellä ihan kohtuuttoman holtittomasti. Kädet joustavat täydellisesti hevosen askeleen mukana kiristämättä ollenkaan, korkeintaan pidätteiden ohessa kymmenesosasekunniksi ottavat pehmeästi vastaan ja jatkavat askeleen mukana myötäämistä välittömästi.

Suorat tiet ratsastetaan käyntiä vahvan pehmeästi eteen, ennen päätettyä käännystä pieni istunnan tiivistys, katse ja ulkopohkeella nopea käännös sisäpohkeen ympäri. Tärkeintä olisi, että hevonen reagoi välittömästi kääntävään apuun. Jos hötkelö hevonen ei reagoi välittömästi, sitä saa napauttaa ulkopohkeella ja suunnata eteenpäinvievä energia kääntymiseen. Itse voisin käyttää myös pitkää kouluraippaa varovasti pohkeen eteen, vaikka hevonen olisikin reipas.  hevosesta riippuen. 

Pohkeilla ja istunnalla on ratsastettava, vaikka hevonen olisi jo reipas. Istunta ottaa kiinni vastsalihaksilla ja reisien "sulkemisella" hetken verran hidastaen menoa, ja jos tätä hötkelöheppa ei kuuntele, vahvistetaan apua säännöllisesti lyhyillä pidätteillä ja pärryyttämällä! Jetterin tapauksessa en ottanut ohjasta ollenkaan... Kun jätkänrenttu meinasi hipsaista ravin puolelle, käytin sopivasti tai vähän enemmän ääntä... :D Jetteri on hyvin oppinut kunnioittamaan äänensävyäni, ja kuuntelee sitä hyvin. Viereisessä metsässä kulkijaa olisi tosin voinut pelottaa ärinäni...

2. Siirtymät suorilla teillä 
Suorilla teillä hevosta ratsastetaan edelleen vahvan pehmeästi suoraan eteen, ja muutaman metrin ajaksi hevonen siirretään raviin avaamalla lonkkien kulmaa, työntämällä kevyesti istuinluilla ja sulkemalla pohkeet hieman tiiviimmin hevosen ympärille. Sitten pitää parin sekunnin ajan yrittää etsiä se täydellisen pehmeä ja joustava istunta harjoitusravissa, josta hevonen pyydetään takaisin käyntiin istunnalla. Eli jännitä vatsalihaksiasi, sulje lonkkia tai toisin sanoen purista hieman reisillä ja venytä kantapäät kauas alas kohti maata. Säilytä koko ajan täydellisen pehmeä ohjastuntuma. Ja jos ei mee pidäte läpi, niin sitten välittömästi hyvin nopea ja kevyt pidäte, tai sitten teet kuten minä: "EI NYT JUOSTA!!!" Ravisiirtymien lisäksi on hyvä tehdä pysähdyksiä ja peruutuksia, käynti-ravi-seis-käynti-ravi-seis. Jokaisen rauhallisen siirtymän jälkeen ainakin kehaisu ääneen ja silitys kaulalle.




3. Lyhyet väistöt ympyrällä
Kun hevonen malttaa ravata yhä pidempiä pätkiä rauhassa kuunnellen, jatka hyvästä ravista ympyrälle ja väistätä sisäpohkeella varovasti muutama askel ulospäin, suorista ja siirry käyntiin. Kentällä tämä onnistuu hyvin aloittamalla uralta ravivoltti, joka kasvatetaan pieneksi ympyräksi ja jatkamalla sitten uraa pitkin. Ja jos sisäpohje ei mene läpi, vaan vauhti vaan kasvaa, niin ota käynnissä pari isoa väistöä, ja sitten vasta raviin. Taas piti ärähtää Jetterillekin pari kertaa, kun jätkä vaan meinas kiihdyttää vauhtia eikä keskittynyt. Tiukalla keskivartalolla ja sitä kautta hyvin hiljaisella istunnalla oli iso vaikutus Jetterin keskittymiseen ja rentoutumiseen.




4. Ympyrällä väistöstä laukka 
Jetteri kuumuu aina edelleenkin ihan mahdottomasti laukasta... Voi voi vain. Ja mun on nykyään vähän vaikea päästä kunnolla istumaan laukassa treeninpuutteen takia ja seli seli.
No, eikun ympyrä ja siinä hyvä, rauhallinen käyntiväistö, ja hyvin pehmeilä ja selkeillä avuilla laukannosto. Sitä pitää ratsastaa molemmilla pohkeilla, kuitenkin istunnalla hilliten istumalla syvällä keskivartalo vahvana. Sitten pidäte istunnalla, lonkat hieman kiinni, vatsalihakset, kantapäät alas. Ja ärähdys päälle, jos ei kuuntele. Jetteri oli ihan mahdoton alussa laukassa, mutta kyllä se sitten malttoi edetä ihan sillä nopeudella, mitä pyysin... Mutta surullisesti kyllä kiikuin siellä vauhdissa mukana. :(

Ja sitten kun on muutama hallittu nosto ja hidastus takana väistöineen, niin sitten vaan mukavat loppuravitaivuttelut ja pitkälle kävelylle maastoon loimi niskassa... Voi että miten hyvällä mielellä!



Hiki tuli, mutta kyllä kelpasi!

Nyt lähden vielä iltatallin tekoon, hevoset ovat saaneet olla tänään pitkän päivän ulkona. Pitäkää peukkuja, että seuraavaan postaukseen ei mene taas reilua vuotta! Kiitos näkemiin. :)