Hyvää tänne kuuluu, ei hätää!

Voi kauhia miten aika on vierähtänyt! Isot pahoittelut teille kaikille, jotka olette käyneet aina vilkaisemassa meidän blogin kuulumisia. 

Aika kauhea ajatus, että tässä on ollut nyt... melkein 1½ vuotta taukoa, että olen kirjoittanut yhtäkään postausta tai pistänyt yhtään ainoata kuvaa. Ou mai gaad. Anteeksi ja kovasti!!! 

Jetteri on edelleenkin minun oma pieni höntinpöljä karvaturrini, mutta se on saanut muuttaa takaisin synnyinkotiini äitini ja pikkusiskojeni hoiviin. Viime vuodenvaihteessa omassa yksityiselämässäni tuli pari hyvää muuttujaa, mutta sitten kevättalvella 2015 juoduin toteamaan, että ei mulla todellakaan riitä aika, rahat ja jaksaminen pitää Jetteriä Kuopiossa. Pitkään piti sitäkin päätöstä miettiä, ja kyllä minä taisin vähän itkuakin tirauttaa.

Ihana Karkki!

Jetterille muutto taisi olla ihan ookoo, vielä kun jätkä sai uuden tyttökaverin supersöpöstä risteytysponi Karkista. Karkki-neiti tuli kotitallille äitini luokse ylläpitoon Nerkoon ratsutallilta, jossa ponimimmi oli tehnyt hyvän uran tuntiponina. Neidillä on kuitenkin jo hieman ikää ja ennen kaikkea vaivaa toisessa takasessa, joten neitipä pääsi sitten tänne oikein mukaville eläkepäiville! 

Karkki on kovin muikean mukava poni, vaikka mielipiteet kyllä löytyy. Tuntiponin jekut on hyvässä muistissa, että pienten lasten ratsu tää kyllä ei oikein ole, mutta hyvin kiltti hoitaessa. Itse olen juoksutellut Karkkia tallireissuillani sekä treenannut väistöjä maasta käsin. Rapsuttelua Karkki rakastaa melkein yhtä paljon kuin leipäherkkuja. Lähes aina Karkkia moikkaamaan mennessä kuuluu käheää hörinää. Ihanasta Karkista tulee varmaan tässä oma infosivunsa, kunhan joudan tehdä. :)

Jetteri on asunut siis Tarjan tallilla huhtikuusta 2015 saakka. Pojasta on pidetty hyvä huoli, mutta kyllä annoin pirun tarkat ohjeetkin hoitohenkilökunnalle! Pitää kyllä kehua äitiäni ja varsinkin pikkusiskojani, kun ovat pitäneet pojasta niin hyvää huolta. Jalat ovat sillä pysyneet erittäin hyvässä kunnossa, lihakset ovat vähän vajuneet kevyen liikunnan vuoksi. Kuitenkin Jetteri on saanut lähes joka päivä ainakin kävelymaastoja, ja useamman kerran viikossa sillä on ratsastettu kevyesti tai vähän raskaammin kaikissa askellajeissa. Mutta kun minä tulen kylään käymään, niin poika joutuu vähän enemmän tekemään töitä... :)

Toissapäivänä maastoon lähdössä

Nyt olen ollut useamman päivän hevoslomalla/tallityöleirillä (miten sen ottaa!). Aikaisempina päivinä olen tehnyt pidempiä ja lyhyempiä maastolenkkejä, kun kenttä on ollut niin kova. Viime yönä tuprutti sitten niin rutosti lunta, että pellolle oli sitten hyvä lähteä vähän pyörittelemään.

Tämän päivän treenejä, pikkusiskoni otti ratsastuskuvat

Jetteri on aina Jetteri... :D Kauhea höyry päällä ja ihan innoissaan, päällimmäinen ajatus: täysillä eteenpäin niin kauan kuin henki pihisee. Siinä on sitten aina hyvä ja helppo pyytää poikaa keskittymään ja käyttämään kroppaansa tasapainoisesti ja kuuntelemaan pieniä apuja. Jeps jeps. 

Käytännössä sitten aloitin ottamalla hyvin pehmeän ohjastuntuman ajatuksella "tuntuma on yhtä kuin ohjan paino", ja avut annoin koko ratsastuksen ajan vain istuntaa ja pohkeita käyttäen. Mun käsi on yhä edelleen epävakaa ja liian raaka pidätteitä antaessa, ja Jetteri menee koko rungosta kasaan ja selästä tyhjäksi, jos suuhun tulee yhtään rumaa painetta.

KESKITTYMISHARJOITUKSIA REIPPAALLE HEVOSELLE

1. Suorat tiet, 90:n asteen kulmat käynnissä

Molemmilla pohkeilla ratsastetaan pehmeästi ja vahvasti hevosta suoraksi eteenpäin tiettyä kiintopistettä kohti. Istunnalla "pidetään kiinni" tarvittaessa, jos hevonen tarjoaa ravia tai meinaa kävellä ihan kohtuuttoman holtittomasti. Kädet joustavat täydellisesti hevosen askeleen mukana kiristämättä ollenkaan, korkeintaan pidätteiden ohessa kymmenesosasekunniksi ottavat pehmeästi vastaan ja jatkavat askeleen mukana myötäämistä välittömästi.

Suorat tiet ratsastetaan käyntiä vahvan pehmeästi eteen, ennen päätettyä käännystä pieni istunnan tiivistys, katse ja ulkopohkeella nopea käännös sisäpohkeen ympäri. Tärkeintä olisi, että hevonen reagoi välittömästi kääntävään apuun. Jos hötkelö hevonen ei reagoi välittömästi, sitä saa napauttaa ulkopohkeella ja suunnata eteenpäinvievä energia kääntymiseen. Itse voisin käyttää myös pitkää kouluraippaa varovasti pohkeen eteen, vaikka hevonen olisikin reipas.  hevosesta riippuen. 

Pohkeilla ja istunnalla on ratsastettava, vaikka hevonen olisi jo reipas. Istunta ottaa kiinni vastsalihaksilla ja reisien "sulkemisella" hetken verran hidastaen menoa, ja jos tätä hötkelöheppa ei kuuntele, vahvistetaan apua säännöllisesti lyhyillä pidätteillä ja pärryyttämällä! Jetterin tapauksessa en ottanut ohjasta ollenkaan... Kun jätkänrenttu meinasi hipsaista ravin puolelle, käytin sopivasti tai vähän enemmän ääntä... :D Jetteri on hyvin oppinut kunnioittamaan äänensävyäni, ja kuuntelee sitä hyvin. Viereisessä metsässä kulkijaa olisi tosin voinut pelottaa ärinäni...

2. Siirtymät suorilla teillä 

Suorilla teillä hevosta ratsastetaan edelleen vahvan pehmeästi suoraan eteen, ja muutaman metrin ajaksi hevonen siirretään raviin avaamalla lonkkien kulmaa, työntämällä kevyesti istuinluilla ja sulkemalla pohkeet hieman tiiviimmin hevosen ympärille. Sitten pitää parin sekunnin ajan yrittää etsiä se täydellisen pehmeä ja joustava istunta harjoitusravissa, josta hevonen pyydetään takaisin käyntiin istunnalla. Eli jännitä vatsalihaksiasi, sulje lonkkia tai toisin sanoen purista hieman reisillä ja venytä kantapäät kauas alas kohti maata. Säilytä koko ajan täydellisen pehmeä ohjastuntuma. Ja jos ei mee pidäte läpi, niin sitten välittömästi hyvin nopea ja kevyt pidäte, tai sitten teet kuten minä: "EI NYT JUOSTA!!!" Ravisiirtymien lisäksi on hyvä tehdä pysähdyksiä ja peruutuksia, käynti-ravi-seis-käynti-ravi-seis. Jokaisen rauhallisen siirtymän jälkeen ainakin kehaisu ääneen ja silitys kaulalle.

3. Lyhyet väistöt ympyrällä

Kun hevonen malttaa ravata yhä pidempiä pätkiä rauhassa kuunnellen, jatka hyvästä ravista ympyrälle ja väistätä sisäpohkeella varovasti muutama askel ulospäin, suorista ja siirry käyntiin. Kentällä tämä onnistuu hyvin aloittamalla uralta ravivoltti, joka kasvatetaan pieneksi ympyräksi ja jatkamalla sitten uraa pitkin. Ja jos sisäpohje ei mene läpi, vaan vauhti vaan kasvaa, niin ota käynnissä pari isoa väistöä, ja sitten vasta raviin. Taas piti ärähtää Jetterillekin pari kertaa, kun jätkä vaan meinas kiihdyttää vauhtia eikä keskittynyt. Tiukalla keskivartalolla ja sitä kautta hyvin hiljaisella istunnalla oli iso vaikutus Jetterin keskittymiseen ja rentoutumiseen.

4. Ympyrällä väistöstä laukka 

Jetteri kuumuu aina edelleenkin ihan mahdottomasti laukasta... Voi voi vain. Ja mun on nykyään vähän vaikea päästä kunnolla istumaan laukassa treeninpuutteen takia ja seli seli.

No, eikun ympyrä ja siinä hyvä, rauhallinen käyntiväistö, ja hyvin pehmeilä ja selkeillä avuilla laukannosto. Sitä pitää ratsastaa molemmilla pohkeilla, kuitenkin istunnalla hilliten istumalla syvällä keskivartalo vahvana. Sitten pidäte istunnalla, lonkat hieman kiinni, vatsalihakset, kantapäät alas. Ja ärähdys päälle, jos ei kuuntele. Jetteri oli ihan mahdoton alussa laukassa, mutta kyllä se sitten malttoi edetä ihan sillä nopeudella, mitä pyysin... Mutta surullisesti kyllä kiikuin siellä vauhdissa mukana. :(

Ja sitten kun on muutama hallittu nosto ja hidastus takana väistöineen, niin sitten vaan mukavat loppuravitaivuttelut ja pitkälle kävelylle maastoon loimi niskassa... Voi että miten hyvällä mielellä!

Hiki tuli, mutta kyllä kelpasi!

Nyt lähden vielä iltatallin tekoon, hevoset ovat saaneet olla tänään pitkän päivän ulkona. Pitäkää peukkuja, että seuraavaan postaukseen ei mene taas reilua vuotta! Kiitos näkemiin. :)

Toispuoleista tosituuppailua

Torstaipäivän heppailuista haluan kertoa vähän enemmän, kun olen edelleen niin innoissani ja onnellinen. Tuona päivänä tuupattiin Jetteriä antaumuksellisimmin ja onnistuneimmin kuin useaan kuukauteen!! Ja muutenkin, koko päivä oli yhtä heppaa. :)

Nean kanssa lähdettiin heti aamusta liikenteeseen, ja aloitettiin irlannincob Rollosta, Nean ihastuttavasta vuokraruunasta. Nea aluksi irtojuoksutti poikaa hieman (ihan villejä pukkeja ja laukkaa!)  ja sitten Nea  itse ratsasti ilman satulaa. Pääsin opetushommiin pitkästä aikaa!

Repäisin päästä avotaivutustehtävän; aluksi pyysin Neaa vain väistättämään Rolloa ympyrällä ulospäin pieniä pätkiä, ja kehumaan jokaisen hyvän pätkän jälkeen. Väistöjä  varten Rolloa piti koota yllättävän paljon ulko-ohjan tuelle istunnan avulla. Tää oli sekä mulle että Nealle yllärys, sillä ennen Rollo on ollut kuulemma kentällä laiska ja hidas. Kun liike-energia saatiin keskitettyä helposti lyhyitä hetkiä sivusuuntaan eteenpäin liikkumisen sijasta, vaihdettiin tehtävää. Sitten väistätettiin ainoastaan takaosaa ulospäin ja pidettiin etuosa ympyrän uralla. Noh, tuohan on itse asiassa sulkutaivutus, mut oli kuitenkin hyvää jumppaa... :P Rollo herkistyi avuille ja ratsastuksesta tuli kevyttä ja helppoa.

Sitten minä ja mun ex-rampa suomenratsuni! Jetterillä oli kaks palauttavaa maastoilupäivää takana, joten töitä oli hyvä lähteä tekemään. Mainitsinko muuten, että sain viimein vaihdettua kuolaimen Jetterille? Tällä hetkellä sillä on suora kumikuolain ja ollaan molemmat taidettu olla ihan tyytyväisiä. Pähkäilin, että kun Jetteri malttaa pitää vakaalla kädellä suunsa hiljaa, se kaipaa hiljaisuutta suuhun. Suora kuolain ei liiku suussa kuten nivel, ja paine vaikuttaa ikenien sijasta pääasiassa kieleen. Aluksi Jetteri vähän hömelönä aukoi suutaan, että mitä ihmettä se tunki mun suuhun. Mutta se hassu hampaiten naksuttaminen on kuitenkin reippaasti vähentynyt lyhyessä ajassa, mikä kyllä minusta kertoo, että tää sopii Jetterille. Huippua! Kiitos kuolaimen "myyjälle", Rosannalle. :)

Torstaina oli kyllä niin kiva puksutella ja maistella omalla hevosella ratsastamisen ihanuutta. Välillä Jetterin kiirehtiessä kuului suusta "naksnaksnaks", kun se stressaantui jostain mun epämääräisestä avusta tai istunnasta tai vaadin sitä liian ärtsysti keskittymään haahuilun sijaan. Kun Jetterin sai ratsastettua silleen kivasti "hollille", kuulolle, rennoksi, tuntumalle, kuolaimelle tai pohkeen eteen, miten sen voi ikinä sanoakaan, ja itse pidin kädet hiljaa, tehden vain hyvin selviä, yksittäisiä pidätteitä, niin niin poika oli niin tyytyväinen. Huikeaa kun oppii ratsastamaan, ja kehitettävää aina riittää...

Huvittavan keskittynyt ilme. Molemmilla! 

Nyt varsinkin on tullut selväksi, että käytän kehoani toispuoleisesti. Mun oikea käsi ja jalka ovat selvästi vahvempia kuin vasen puoli, ja meinaan kallistua aina vasempaan. Mitäs tälle oikein tekisi? Keppi kädessä ratsastusta ja vasemmassa kierroksessa hevosen taivuttelua?? Vai salilla vasemman puolen treenaamista? Jetteri on valitettavasti jo tainnut tottua tähän, mutta välillä kyllä huomaa, miten se kulkeepää kallellaan. :(

Ympyrällä väistöä

Lämpimät kiitokset seurasta ja valokuvista Nealle!

PS. Ehkä minä yritän jatkossa kirjoittaa vähän useammin kuin kerran kuukaudessa. ;)

Koeratsastus!

Toissapäivänä aamuvuorosta selvittyäni äitini ja siskoni saapuivat Saabinrottelolla pihaamme ja aloitimme hevosenmetsästysmatkan suuntaamalla kohti Pohjanmaan rannikkoa. Hevosta me tosiaan lähdimme kaikki kasomaan, komeaa, jo vähän pidemmällä elämänkokemuksella varustettua suomenhevosherraa Hietalan Tähteä.

Matka oli kauhean pitkä, mutta perille päästiin. Paikka oli hurmaava useamman hevosen maalaistalli, ja hienohan oli toki Poikakin: hieman reilu 160 cm, 14-vuotias liinaharja, joka oli asunut syntymästään saakka samassa kodissa.

Hevosesta tulisi koko perheen yhteinen (vaikka mulla on tietty Jetteri, niin ehkä minäkin saisin välillä käydä ratsastamassa uudella hepalla synnyinkodissani), jota myös 11- ja 13-vuotiaat pikkusiskoni pystyisivät helposti käsittelemään ja ratsastamaan. Kaikkein tärkein asia olikin, että hevonen olisi luonteeltaan rauhallinen ja kiltti käsitellä, ei siis mitään kauheaa herkkistä ja mörköjen näkijää.

Sellainen Poika vaikutti olevankin. Pakettiauto kulki ihan lyhyen matkan päästä vierestä, ja tytöt saivat taluttaa Pojan harjauspaikalle. Kaviot nousivat kiltisti, kuolainten ja satulan pukeminen tapahtuivat ilman mutinoita. Eikä korvaat menneet missään välissä edes luimuun.

Toinen tärkeä asia oli löytää terve hevonen. Ihan lupaavalta vaikutti, omistaja kertoi, että koko elämänsä aikana, jona Poika oli asunut heillä, hevosella ei ole ollut mitään sairauksia tai muita ongelmia. Kavioissa ei ollut kenkiä, mikä kertoo hyvästä kaviolaadusta, vaikka ne kaipasivatkin vähän vuolemista. Jalat olivat täysin kuivat ja viileät, ja jänteet ja luut jne. erottuivat käteen selvästi.

Kolmanneksi, hevosen täytyisi olla turvallinen ratsastaa, mutta mitään kovin hienoja kouluratsastusliikkeitä sen ei tarvitsisi osata. Äiti vähän ravaili Pojan kanssa, ja minä otin sitten siihen enempi tuntumaa. Pohkeista liikkui eteen hyvin herkästi, ohjasta pysähtyi, pidättävät istunta-avut olivat tuntemattomia. Ylälinja jäi notkolle varsinkin ravissa, mutta varmasti osittain johtui siitä, että Poika jännitti vähän mun aktiivista ratsastustyyliäni ja kenties ohjastuntumaakin (?!). En tunnetusti ole kaikkein paras ratsastaja.. 

Ravi ja käynti olivat aluksi kovin hätäisiä, mutta pikkuhiljaa pohkeiden mennessä läpi ja mun keskittyessä hiljaiseen tuntumaan Poika rentoutui, ja käytti hetkiä selkäänsäkin. Pojalla oli hyvä kestävyyskunto runsaan maastoilun takia, ja huomasi, että kyllä sillä on kentälläkin ratsastettu. Askelissa oli voimaa ja lennokkuuttua, ja  suht tasapainoinen laukka nousi helposti molempiin kierroksiin! Ja Poikahan osaa myös hypätä... ;)

Tälläinen pakkaus löytyi, sitten vain kypsytellään, pääseekö tämä tapaus uuteen kotiin! Voisiko tästä tulla naisvaltaisen perheen uusi jäsen, elinikäinen ystävä ja harrastuskaveri, joka opettaisi koko perhettä pelkän hiljaisen olemuksensa voimalla?

Reissussa meni ihan koko päivä, ja tämä ihmisraato oli vasta klo 11 illalla kotona opiskelijacityssä. Onneksi Jetterillä on ihana vuokraaja...

Monta upeaa ratsua

Tämä kulunu kuukausi on menny rauhalliseen Jetterin kuntouttamiseen. Ja töissäkäyntiin ja kouluun ja niistä palautumiseen ja nukkumiseen. Anteeksi, kun en ole kirjoitellut, se satulapostaus on myös tuolla projektina odottamassa. Sekin vielä valmistuu!

 Nyt viimein tuntuu siltä, että voi huokaista helpotuksesta Jetterin kanssa!! Eka viikkohan meni täysin tarhassa seisoessa, seuraavat 1½ viikkoa käveltiin rauhassa, jonka jälkeen otettiin hyväkuntoisella kentällä suorilla teillä varoen ravipätkiä. Ekat laukat ja ravivoltit tehtiin viime viikolla. Eilen otettiin oikeastaan ekaa kertaa kunnon treeniä, keskiraveja ja laukan ratsastamista eteen, paljon siirtymiä. Kouluratsastus omalla hevosella on jotain aivan mahtavaa, nautin suuresti! Jokainen päivä, jona Jetteri on hyväntuulinen ja liikkuu puhtaasti, on oikea lottovoitto.

Kesä edessä, terve hevonen alla ja varuste- ja rahoitusasiat kunnossa. Voiko olla mitään parempaa? Nyt pitää vaan vähän malttaa, ettei innostu kauheasti liikaa... :D 

Kun Jetterin kuntoa on pikkuhiljaa nostettu, minä oon saanut parantaa omia ratsastustaitojani muiden hevosten kanssa. Kiitän vielä tässä yhteydessä kaikkia näitten upeitten hevosten omistajia!

Lv-t Buena Express, "Essi"

Rosanna kysy jos tulisin morjestamaan tätä kaunista neitiä. Entinen ravurihan hän on, mutta kantanut ratsastajia selässään jo pidemmän aikaa. Essi oli kovin hieno ja herkkä, vaikka odotin tuittupäistä villitammaa! Sain opettaa Essille vähän kääntämisessä ja pysähdyksissä tarvittavia istunta- ja pohjeapuja. Lisäksi aloiteltiin taipumisen alkeita. Kyllä osasi olla fiksu ja oppivainen tamma!!

Pv-t Ieva, "Eevi"

Eevin omistaja pyys liikuttamaan tammuskaa parina päivänä. Noh, Eevi koulutti sitten vuorostaan minua, miten hienoa rouvaa pitää ratsastaa. Parin lehmänpotkun ja keskustelujen jälkeen päästiin yhteissymmärrykseen kentällä. ja molemmille tuli hyvä mieli. Aika makeata ravia sain jotenkin ihmeen kaupalla taiottua esiin tuosta topakasta Eevistä.

Pv-r Prison Break, "Justus"

Jupekin opetti mua ratsastamaan muutamia kertoja. Okei, viimeistään kuvista huomasin, että kyllä mun kouluratsastustaidot ovat aika ö-luokkaa, istunta huono, pohkeet liian takana ja kädet seikkailevat. Justus kertoi kyllä mielipiteensä eikä liikkunut minnekään, kunnes sitten pistettiin pari estettä kentälle. Oli todella makeaa hypätä varmaan yli puolen vuoden tauon jälkeen!! Mut oon silti aika aloittelija. Voivoi. Tekee hyvää, että joku palauttaa maanpinnalle.

Tää tais olla yks ainoa niistä kuvista, joissa pohje oli siellä vaikuttamassa ja Justuskin vähän liikkui. Yksi ainoa.

Hyppääminen oli kuitenkin kivaa!

Sh-t Touko-Neiti, "Tyyne"

Autoin Tyynen omistajaa tamman liikutuksissa. Tyyne-mummun kanssa sain harjoittaa mun kökköpaskaa istuntaa, sillä vain pehmeällä ratsastustyylillä Tyynen sai rennoksi ja kuulolle. Suomenhevoset ovat ihan mun hevosia, huomaa kyllä. :)

Lähes kaikkien hvosten kanssa huomasi, että vasemmalle oli paljon vaikeampi taivuttaa hevosia, suorittaa avoja tai ylipäätään ratsastaa hevonen pehmeäksi ja kuulolle. Nähtävästi mun toinen jalka on reippaasti toista heikompi! Jaha, olen erittäin toispuoleinen koko kropasta käsien lisäksi... Erilaisilla hevosilla ratsastaminen antoi paljon ideoita ja hyvää koulutusta koko kropan rauhalliseen hallintaan.

Tämä oli tällainen kokoomapostaus viimeisestä kuukaudesta, pian tulee postaus eilisestä kolutreenistä Jetterin  ja Nean kanssa! :)

PS. Anteeksi nyt vielä tästä tauosta. Bloggausinto on yhä kohdillaan, vuorokauden tunnit vaan meinaavat loppua välillä kesken!

Myö käytiin klinikalla

... ja selvittiin hengissä takaisin.

Oho, siitä reissusta onkin itse asiassa jo viikko... Mulla on arki turhankin reipastempoista hetkittäin, tai useimmiten. 

Sorsasalon Animagi-klinikalla käynti oli ensimmäinen laatuaan sekä mulle että pulleroiselle suokilleni. Onneksi meillä oli hyvä esiliina, tallinomistaja Tuula kyytijänä ja henkisenä tukena. 

Oikeasti mun olisi pitänyt kyytsätä Jetteri klinikalle jo viime kevättalvena, kun heppani alkoi yhenäkin ontumaan vasenta takastaan. Pitkän lepokauden ja nopeasti reipastetun liikunnan jälkeen jalka ihmeellisesti vertyi, mutta sen jälkeen sen selkä on vuoden aikana parikin kertaa mennyt jumiin vasemmalta puolelta. Lisäksi olen koko ajan kytistänyt, että onko sen liikkuminen täysin puhdasta.

Noh kuukauden päivät sitten selkä taas meni jumiin ja vtj laahasi perässä. Selkä parani, mutta Jetterin palautuneesta liikkumisinnosta huolimatta päätin repiä rahapussini sydämen riekaleiksi ja lähteä vasta-avatulle klinikalle vain 60 km päähän. Kuopioon onkin kaivattu hevosklinikkaa. 

Tässä vaiheessa oltiin jo huppelissa, röngtenkuvat otettu ja valmistaudutaan piikitykseen.

Olin henkisesti valmistautunut suht dramaattisiin tuloksiin, mutta eipä sieltä löytynyt mitään kintereen nivelrikkoja tai kissing spine -tautia..!! Ongelma ei ollut kintere(i)ssä, vaan vasemmassa vuohisessa. Mitään kummempaa ei kuitenkaan röngtenissä näkynyt. Ell:n mukaan jalka oli rasittunut kovalla alustalla ratsastamisesta, mikä voi olla hyvin mahdollista.... jalka ei ole päässyt palautumaan, vaikka olenkin yrittänyt mennä kevyesti. Toinen vaihtoehto on joku nuljahdus tarhassa riekkumisen seurauksena.

Ajeltu vtj seuraavana aamuna, kun side oli otettu pois.

Hoidoksi pistettiin kortisonipiikki vuohiseen ja määrättiin viikko lepoa. 2-3 viikon aikana aloitetaan kävelylenkeistä ja pikkuhiljaa siirrytään hieman raskaampaan työskentelyyn. Samalla pitäis hoitaa jalkoja aina jatkossa kylmällä aina rasituksen jälkeen. Eli kaikkiin jalkoihin linimenttiä!

Lisäksi tuli tärkeää infoa Jetterin paikkojen kunnosta yleensä. Kyllä, oej:ssa on vanha hankosidevamma, ja oikeasta etusesta löytyi pikkuinen irtopala, mutta joka ei ole kyllä haitannut menoa ollenkaan. Kehut tuli käytöksestä! Jetteri totteli hienosti ontumatutkimuksen juoksutuksissa ja rauhoituspiikin saatuaan kiikkui hiljaa paikallaan röngtenissä lyijyliivisten tätien keskellä. Röngtenkuvaukset olivat hyvin mielenkiintoisia, ihan omien opintojenikin takia. 

Nyt on sitten viikko lusittu tarhassa... Jetteriä olen kerennyt käydä pari kertaa katsomassa, harjannut sen ja vähän keksinyt sille ajanvietettä. Seisomistemppua on ollut turvallista harjoitella! Kuusenoksia olen vienyt tarhaan jyrsittäväksi, kuten talvellakin välillä. Niistä riittää iloa. Huomenna lähdetään vähän käymään kävelemässä.

Ja oonhan mä päässyt ratsastamaankin vähän... Puoliveritamma Eevin omistaja pyysi käyttämään rouvaa maastossa, ja minähän sitten lähdin iltapäivämaastolle. Muahan jännitti toki koska
a) tuulinen päivä, todella tuulinen ja voimakkaat puuskat ja kaikki möröt muuttaa joka puskan ja nurkan taakse asumaan
b) Eevi on Eevi, siis todella neiti halutessaan
c) Eevi oli just saanut päiväheinät eteensä tarhaan ja mun piti hakea se
d) ja koska Eevi on Eevi, siis todella vahvatahtoinen tarvittaessa.

Noh. Kaikki sujui täysin ongelmitta ja minä ihastuin Eevin suloisen uteliaaseen luonteeseen. Olin oTosin kyllä huomasi, että tyttö ei nauttinut maastossa reippaasta hömppilystä puoliakaan kuin mun oma villi täysiveriorhini.

Hieno Eevi helmikuussa omistajansa kanssa

Toinen tamma, jonka selkään pääsin viime viikolla, oli suokkimummu Tyyne. Sain luvan perästä tehdä kunnon koulutreenin, mutta kenttä oli aamusta tietty ihan joustamaton... Joten tehtiinpä sitten vain kiemurauria käynnissä taivutellen ja pysähdyksiä istunnalla, ja plus rauhallistempoisten pohkeenväistöjen harjoittelua. Olipahan siinä kolmeksi vartiksi puuhaa. 

Mutta huomennapa sen mun hevosen luo... <3

Avainsiirtymät ja Rollo

Monta päivää sitten lauantaina pääsi Wintecin Pro Cair -satula Jetterin selkään. Hitsi, sehän sopi edestä tosi hyvin suorine siipineen ja leveyden puolesta, ja vielä mahtava tuki jalalle. Ihana satula, niin mukava istua ja jätti lavoille paljon kaivattua tilaa.



Noh... selkärangantila oli takaa aivan liian ahdas, ja ratsastajan kanssa satula otti sitten takaa selkärankaan kiinni. Syynä oli väärä malli ja/tai liian pitkä malli. Huooh. Ehkäpä samanmallinen, mutta lyhyempi satula olisi parempi? Hmmm...

Noh satula-asioista joudan lärppäämään toiste lisää. "Se oikea" löytyi ehkä eilen! Mut lauantaina lopputreeni mentiin ilman satulaa, Wintec otti selkään kiinni niin, ettei saanut sormia alle

Tosiaan, eilen olin Nean kanssa liikenteessä heppamaailmassa mun työaamun jäljiltä (neljän tunnin yöunien ja kahvin voimalla!). Ensin ajettiin Jetterin luokse, ja minä innostan kihisten sovittelin tuota Winteciä tallissa ja sitten mutaisella kentällä. No, satula ei sitten sopinut ja kenttä oli yhtä kuramössöä. 

Kun Nealla oli kuitenkin kamera mukana, tein sitten ilman satulaa mitä pystyin:  pehmeästi ratsastin siirtymiä kaarevilla teillä "kuivemmissa" kohdissa. Jetteri liikkui mielellään eteen, ja lopulta laukastakin antoi alas säilyttäen niskan rentouden ja kehon jouston. 

Vain hyvillä ratsastajilla kädet ovat hassussa asennossa, älä ihmettele. Heillä on joku salainen kikka miten hepan saa toimimaan heiluttelemalla kyynärpäitään... Oikeanlainen istunta on aloittelijoille. :D

Taktiikkani oli seuraavanlainen: kun Jetteri alkoi yhtään kiirehtimään ja juosta alta, pidin istunnalla ja pehmeästi ohjalla vastaan, kunnes Jetteri selvästi rauhotti askelta, jolloin annoin edestä tilaa ja mahdollisuuden liikkua rennosti eteen. Jos näin ei käynyt nopeasti, vaadin Jetteriä pysähtymään ja myötäsin vasta, kun poika malttoi rauhassa mua kuunnellen seistä paikallaan.

Sitten taas eteenpäin, ja tarvittaessa heti uus pysähdys. Välitön myötäys ja pehmeät, mutta varmat avut olivat avainasemassa.

Apua kun täti ei pysy kyydissä...

Laukkapätkät uralla olivat parasta, Jetteri aina hypähti laukkaan, ja eteni niin pehmeästi ja mielellään. Voi mun peintä onneani. :) Ravissa ja käynnissäkin oli paljon hyviä pätkiä "kuivemmissa" kohdissa, mutta merialueille saavuttaessa Jetteri aina tietty jännittyi. No silloin ei ainakaan saa sahata hevosta rullalle. Kunpa vaan vielä olisi ollut satula, niin olisin pystynyt tarjoamaan tasaisemman käden. Tai se ratsastuspohja!! Kesää odotellessa... <'3

Nealle valtava kiitos kuvista. Hänellä on taito ja kuvauskalusto kohdillaan! Kuvausportfolio ja yhteystiedot löytyvät osoitteesta Nea Ahtiainen. Suosittelen lämpimästi. :)

Jetterin jälkihoitoihin kuului takajalkojen venyttelyt ja lämpimän melassiveden tarjoilu. Namnam. Pintelit ja jalat olivat ihan kurassa, niissä riitti putsaamista.

Kun Jetteri oli viety karsinaan odottelemaan iltaheiniä, lähdettiin kohti toista tallia, jossa asuu Nean vuokrahevonen Rollo, muhkea irlannincob-ruuna. Piti irtojuoksuttaa poika, mutta kenttä oli kovin huonossa kunnossa, routakuoppia täynnä. Tyydyttiin sitten harjailemaan vaan  Rollo ja minä tietty vähän innostuin siedättämään poikaa päähän koskettamiseen... :)

Käsi ylös hitaasti ja rauhallisesti, katse käännettynä sivuun. Aluksi nostetaan kättä niin vähän, ettei hevonen huolestu, ja lasketaan saman tien rennosti alas. Tätä toistetaan muutama kerta, ja nostetaan korkeutta pikkuhiljaa ja ojennetaan kättä pikkaisen enemmän kohti hevosen otsaa. Jos hevonen jännittyy ja nostaa päätään, pidetään kättä samassa asennossa niin kauan, että heppa rauhottuu ja laskee päätä alas, jolloin myös käsi lasketaan. Eli rauhallisuudesta seuraa palkinto, käden laskeminen (negatiivinen vahviste). :)

Kunnon heppapäivän jälkeen oli ihana päästä syömään, omnom. Nukahdin ennen puolta kymmentä.

Muuten, tykkäisikö porukka, jos tekisin pienen tai isomman satulansovituspostauksen?