Este/koulutunti by Marika

Kotipiha klo 7:30

Olipas aikanen herätys tänään, tai ainakin se tuntui siltä :P Tein aamutallin ja loimitin hepat ulos tihkusateeseen. Sitten tulikin jo ihana Marika, joka lupasi pitää mulle estetunnin! :O Jestas, esteitä, ties millon viimeksi olen hypännyt. 

Harjauksen lisäksi tsekkasin Jetterin hokkitilanteen, ja vaihdoin kuluneet kärkihokit uusiin. Pyllynpesu oli myös edessä... ei jestassss sitä sotkua. Jetterin maha on yhä ihan rokulilla huolimatta siitä, että turve vaihdettiin puruun. Kokeilen jättää Biometin-lisäaineen pois, sillä ripulointi alkoi samoihin aikoihin, noin kolmisen viikkoa sitten, kun kauran sekaan lisätitin ensimmäisiä kertoja kavioita vahvistavaa ainetta. Ens viikonlopuksi tuon varuilta mahan toimintaa tasapainottavaa ainetta.

Hahaa, sain ensimmäistä kertaa toisen ratsastussaappaistani kerralla kiinni! Wuhuu! Kentälle kuravelliin saapastellessani Henna-Riikkakin tuli vuokraheppaansa Rusinaa liikuttamaan, ja tuli myös Marikan tunnille. 

Aluksi hyvä tarkkuus-/rentoutustehtävä: käynnissä kiemurauraa. So simple? Not. Kiemuraura on hyvä perusharjoitus, siinä tulee taivuttelua ja suoristamista niin paljon, että hevonen vertyy ja aktivoituu väkisinkin. Marika opasti minua käsieni kanssa, ja joutui yllättävän monta kertaa sanomaan, että hellitä siitä sisäkädestä. Kättä ei saa myöskään pakonomaisesti liikuttaa pään tahdissa, vaan rennosti ja luonnollisesti, tietenkin. Jetteri oli aluksi aika pinkeän oloinen, mutta  rentoutu nopeasti kun keskitty rentoon sisäkäteen ja ratsasti pehmeesti ja vahvasti pohkeella. Kun minä sain oman kroppani käytöksestä suunnilleen kiinni, otettiin mahdollisimman hallittuja, mutta rentoja ravisiirtymiä. 

Villin laukkailun jälkeen tehtiin ite estetehtävä, 4 toisiinsa eri kulmissa olevaa estettä, joiden väliin eka tehtiin voltit ja myöhemmässä vaiheessa hypättiin kaikki suoraan sukkana. Aloitettiin ravissa volttien kera (kuvassa). Eka kerta meni säätäen, mutta parin yrityksen jälkeen tulin jo laukassa ja se meni näppärämmin kuin yksikään ravitehtävä! Jetteri meni ihan superlyhyttä laukkaa ja teki tosiaan jonkun 8 metrin halkaisijaltaan olevat laukkavoltit. Oho kun oli hyvä heppa. Mullekin jäi hyvä mieli, kun Marika sanoi että myötäsin oikeissa kohdissa enkä jäänyt ihan ohjasta vetämään.

Volttitehtävä laukassa

Suorasta ristikoiden ylityksestä piti tulla suora, mutta meni kyllä aika mutkille... Mutta yli mentiin iloisesti! Jetteri vaihtoi aina oikean laukan, sama kumpaan suuntaan mentiin. Hitsit sen jalkaa. Se tykkää niin kovasti esteistä...

 Marika otti vielä loppujumppailusta kuvia, ja viimeiset kerrat kopisti käsieni käytöstä.

Jetteri naksuttaa. Vika näkyy käsissä.

Tästä Marika sanoi; oikea käsi "hakkaa mahaa vasten" + nää perusvirheet, jalka koukussa ja etukönö.

Aina siitä omasta ponista pitää olla huolissaan

Mulla meinas mennä päivä ihan plörinäksi, kun aamun kahvikuppi jäi kokonaan välistä. Oon ihan koukussa. Hups.

Pimeänä lauantai-iltana poikaystävä kävi tiputtamassa mut kotitallille vähän krapulaisen oloisena kahvinpuutteen takia. Marika oli siinä ratsastamassa Kamin kanssa kentällä, ja kävin katsomassa ratsukon menoa. Hyvältä näytti taivuttelun ja asettamisen vaihtelun myötä!

Olo oli tietenkin heti nousussa, ja lähdin hoitelemaan sitten Jetterin ratsastusta varten. Jetteri on välillä tallissa vähän yrmy, mutta satuloitaessa se oli selvästi ärtynyt; päänpudistelua ja paha ilme. Vemppasin vielä vähän satulaa selässä, ettei olisi kyse opitusta pikkutemppuilusta satuloitaessa, mutta sama reaktio. Otin satulan pois, ja tunnustelin selän lihaksia käsin, hieroin, painelin ja venytin sormilla selän lihaskalvoa. Ja sama reaktio, joskin . Oh shit, mitä ihmettä! Koko viikko menty suht rennosti, suurimmaksi osaksi ilman satulaa?! Mitäs ihmettä...

Jätin satulan pois kokonaan ja hetken taluttelun ja maastatyöskentelyn jälkeen kokeilin irtojuoksuttaa Jetteriä. 

Näyttääpä takakorkealta.. :o Seisomistempusta,
Jetteri keskittyy ihan täydellisesti...

Peruutus ja käsimerkki

Jetteri lähti alkuun hitaasti liikkeelle, rentoa töp-töp-ravia. Kun ekat laukat nousivat ilman lupaa, olin tyytyväinen; on tämä se sama liikuntaintoinen Jetteri. :) Kun vauhti kasvoi Jetterin ehdoilla ja tuli muutama kunnon rodeopukki, niin kivi vierähti sydämeltä. On se kunnossa.

Nousin itse paljaaseen selkään, ja taivuttelin Jetteriä käynnissä tehokkaan juoksutusverkan jälkeen. Oikea kierros oli jees, Jetteri pystyi asettamaan, taivuttelemaan ja väistättämään sisäpohkeella ihan niin paljon miten teki mieli, mutta vasen pohje ei millään meinannut mennä rehellisesti läpi. Heppani kyllä näennäisesti asettui, mutta kaarevilla teillä tunsi miten se painoi pohjetta vasten eikä reagoinut siihen kunnolla. Korjasin asiaa väistättämällä ympyrällä vaiheittain; Kun Jetteri väisti naputtavaa sisäpohjetta, annoin pohkeen olla hetken hiljaa ja aloitin alusta. Tätä toistamalla Jetteri herkistyi ja väisti pienenpääkin sisäpohjetta ilman että olisi rynnännyt eteenpäin, eikä puolipidätteitä tarvittu juurikaan. 

Otin vähän ravia ja pyöreää laukkaa, joissa yritin ratsastaa Jetteriä mahdollisimman pyöreäksi alas. Ois voinut olla pidempi ohja, mutta jäin nipottamaan asettumisesta; en uskaltanut päästää ohjaa ihan pitkäksi, ettei heppani olisi lähtenyt ryntäämään lapa edellä. Ois pitänyt uskaltaa antaa venyä enempi, pohkeella kun ratsastaisi, niin ei hätää. Pitkällä askeleella mentiin, ja ravissa oli hienoja hetkiä, kun Jetteri lyhensi ravia "keskiravista" selvästi kootumpaan pelkällä istunnalla. Huh :)

Maastossa tehtyjen loppukäyntien oli edessä perushoidot, jalan kylmäys vesisaavissa, hieman laimeaa mellavettä ja loimi välittömästi päälle lihasjumien välttämiseksi. Samalla kirjoitin Jetterin liikutuspäiväkirjaan ratsastuksesta.

Loppuilta tallissa meni vähän koomaillessa. Siivosin karsinat läpi ja muutenkin vähän järjestelin paikkoja, ja otin hevoset talliin syömään iltakauroja. Loppuilta meni mättäessä ruokaa :p

Tänään on taas ihana sadepäivä ja Marika lupasi pitää mulle pikku estetunnin Jetteri-ponin kanssa! :O Wuhuu! 

Noloa... mutta virheistä oppii

Tätä postausta tehdessäni selasin kaikki ratsastuskuvat viimeisen vuoden ajalta läpi, ja tuli vähän (tai aika paljon) semmonen olo, että millon sitä oikein oppii ratsastamaan? Tämä juttu kertoo tavoitteistani ja suurista mokistani Jetterin kanssa. Toivon, että tästä on ehkä jotain apua muille enempi tai vähempi kokeneille ratsastajille. 

Älkää järkyttykö näistä kuvista liikaa. :P Näitä kuvia valitessani olen kiinnittänyt eniten huomiota Jetterin muotoon, ja istuntani on aika hirveä useimmissa otoksissa. Ottakaa oppia tai sitten olkaa tyytyväisiä, jos osaatte paremmin.

Ehkä sitä osaa bongailla toisten virheitä, mutta että osais itse ratsastaa täydellisesti tai ilman hölmöilyjä! Ja paskat. Oon ollu jo pitkään sitä mieltä, että Jetteri olisi oikeasti aika upea suokkiputte, jos minä osaisin homman. Oma hevoseni on mulle todellinen opetusmestari.

Ongelmat: Ohjassa roikkuminen ja kykenemättömyys istua syvälle satulaan.

Jetteri on herkkä, mutta itsepäinen hevonen. Jos sen kanssa on liian kiltti ja varovainen, se hömpöttää menemään lapa edellä. Alkuaikoin Sitä pitää ratsastaa hyvin lempeästi, mutta kuitenkin vahvasti.

Aikaisemmin mulla oli tavoitteena saada Jetteri kulkemaan mahdollisimman rauhallisesti ja myös rennosti pyöreässä muodossa. Keinot, tai pikemminkin asenne oli vain väärä; heppa mahdollisimman nopeasti peräänannontapaiseen ja myötäämään niskastaan. Tämän tein liian vahvalla ja usein epätasaisella ohjan tuella, kun vielä myötäsin sisäohjasta reilusti Jetterin myödätessä niskastaan. Jetteri oppi, että hetken helpotuksen saa niskasta myötäämällä, mutta muuten sen muoto oli yksi oikea feikkiperäänanto. Meno oli aikamoisen epävakaata ja yhtä ohjista kiskomista.

Nenäpii on luotiviivalla, mutta Jetterin ilmekin kertoo fiiliksen. Koko keho on kireä ja selkä notkolla.

Edistymiseni on ollut kovin hidasta. Samat syvään juurtuneet istuntahölmöilyt vaivaavat yhä, mutta oon tajunnut jotain ihan itsestäänselvää. Hevosta ei voi ratsastaa peräänantoon väkisin, ei ainakaan  vemppaamalla ohjilla, ei varsinkaan tarkkasuista Jetteriä.

Jetteri kyllä kertoo selvästi, kun teen asiat oikein. Kaikki lähtee joustosta. Kroppaa tai käsiä ei saa jännittää, vaan pitää liikkua juuri saman verran hevosen kanssa. Kädet liikkuvat edestakas juuri sen verran, mitä hevonen liikuttaa päätään, ja näin saadaan pidettyä tasainen, lempeä mutta tehokas tuntuma.

Kun koulutusvaiheessa oleva hevonen pyöristyy ekoja kertoja, (sisä)ohjalla reilusti myötääminen on ihan paikallaan. Mutta mulle tämä myötääminen jäi päälle, eikä Jetteri siksi saanut kaipaamaansa erittäin tasaista ohjaa. Se saattoi pyöristyä pikkusia hetkiä, mutta ohjan löysäämisen ja kaulalle taputuksen myötä se nousi lähes poikkeuksetta ylös ja kiihdytti iloisesti vauhtia, ja homma alkoi alusta.

Ekoja kertoja, kun sain Jetteriä pyöristymään. Kevättalvi 2011

Jetteri sekunnin verran hyvä, kesä 2011.
Seuraavaksi löysään sisäohjan palkinnoksi, ja Jetteri nousee ylös.

Monen sanomisen ja kantapään kautta oppimisen kautta aloin pitää ohjia käsissä, aluksi ihan liian tiukalla, jolloin Jetteri ei saanut mahdollisuutta käyttää selkäänsä ja takaosaansa. Siinä vähän lisää feikkiperäänantoa; kaula kaarella, pää luotiviivalla, mutta selkä notkolla ja takajalat perässä laahaten, koko hevonen kireänä epämukavan olon takia.

Kevättalvi 2012: Vaikka tässä kuvassa ohja on hetken rento, olen ohjalla kiskonut Jetterin rumasti kasaan. Kaula on lyhentynyt ja selkä notkolla. Takaosan lihaksisto on heikosti kehittynyt, kenties väärän ratsastustyylin vuoksi?

Löysä sisäohja ja paha etupainoisuus. Ratsastajan istunta ei ehkä voisi olla pahempi. :P Kevät 2012

Jetterillä on hassu tyyli aukoa suutaan ja naksuttaa hampaitaan yhteen aina, kun sitä ratsastaa pehmeällä tai huonolla tyylillä pyöreäksi, olipa ratsastaja melkein kuka tahansa. Todisteaineistona useissa tämän postauksen kuvissa Jetterillä näkyy hampaat. Ennen luulin sen olevan opittu juttu, kuten eräs valmentajakin sanoi, mutta väärin meni. Suun aukominen ja hampaiden louskutus on Jetterin protesti epävakaata kättä vastaan. Mitä pahempi käsi, sitä kovemmin Jetteri yrittää paeta kuolainta ja aukoi suutaan. Nyt, kun omat käteni ovat pikkuhiljaa rauhottuneet, Jetteri on kulkenut välillä pitkiäkin aikoja tyytyväisenä. Myös parilla oikeasti osaavalla ratsastajalla sillä on ollut tarpeeksi hyvä olo. Jetterillä on ollut kevyt ja pieni nivelkuolain vuosia, mutta voisi tehdä hyvää kokeilla pehmeämpää kuolainta.

Nyt syksyllä on tullut paljon pieniä SUURIA ahaa-elämyksiä Jetterin kanssa. Ohjastuntuma täytyy olla, ei kovana, mutta vahvana, kuitenkin pehmeänä ja erittäin joustavana. Tessan kommentoimista vinkeistä tuntuu olleen apua. Kiitos :)

Nykyään pyrin ratsastamaan Jetteriä lempein, mutta oikeaoppisin ottein käyttämään oikeasti selkäänsä ja takaosaansa. Ennen yritin vain hidastaa Jetterin menoa ohjassa roikkumalla, mutta nyt yritän kovasti opetella tekemään joustavia puolipidätteitä ja painottaa jatkuvasti enemmän istunnan merkitystä. Haluan jättää kokonaan kovat ohjasotteet ja rentouttaa hevosen istunnalla. Haluan aktiivisuutta, herkkyyttä ja rentoutta, rohkaista Jetteriä käyttämään oikein kehoaan.

Joustava, tasainen käsi (vaikka huiteleekin kaukana kyljistä) ja kas, suu on kiinni! Takaset polkee ja selkä kohoaa, edes hetken verran.

Jetteri liikkuu takaa eteen ja , vaikka onkin kootumpaa menoa. Selkä ei oo ainakaan oo notkolla.

Vaikka ylöspäin ratsastaminen onkin tärkeää ja pyöreäksiratsastamisen idea, hevosen täytyy antaa venyttää itseään usein. En taivuttele Jetteriä vain napakalla ohjalla ja ratsasta tietyssä hienossa muodossa, vaan välillä ratsastan Jetteriä eteen-alas koko ratsastuksen ajan, ja toisinaan päästän sitä venyttämään askeleitaan maastossa ja kentällä irtojuoksuttaen. Mitä enempi kokoaa, sitä enemmän pitää hevosen antaa venyttää itseään. 

Löysällä ohjalla pyöreä muoto, selkä pyöristyy. 

Vapaampi venytys pitkällä askeleella.

Tänä syksynä Jetteri on saanut monipuolisesti liikuntaa: Äitini tekee sillä usein rentoja käynti-ravi-lenkkejä maastossa, ja pikkusiskoni ratsastaa sitä pehmeästi hienoja koulumuotoja vaatimatta kentällä taivutellen ja laukannostoja treenaten. Jetteriä vuokraa myös ystäväni Emma, joka tekee tehokkaampaa koulutreeniä sillä, hyppää myös silloin tällöin ja tekee reippaampia maastolenkkejä. Ja kun minä tulen viikonloppuna kotiin, on edessä usein reipas maasto tai vielä useammin kunnon koulua; taivutteluja, väistöjä, kokoamista. 

Edessä on paljon opittavaa, hidast etenemistä ja niitä tuskanhetkiäkin, kun ei vaan onnistu. Korjattavaa on vielä paljon istunnassani ja jäykissä käsissäni, mutta tiedän, mihin pitää pyrkiä. Jetteri kyllä kertoo, milloin onnistun, kun sitä malttaa kuunnella. :)

Ihana tämä hetki

Uni toteutui.

Viikolla minulla oli karmaiseva ikävä Jetteriä, niin että näin siitä untakin. Ratsastin Jetterin kanssa raviympyröitä. Kaikki palikat olivat kohdallaan, Jetteri kantoi itsensä upeasti, taipui ja liikkui kuin ajatus, ja minun oli niin hyvä ja kevyt olo siellä selässä.

Tänään se uni toteutui. Kenttä oli viimein sulanut, ja kaikki hepat pääsivät purkamaan energiaansa. Anna ja Rusina esittivät komeeta vasenta laukkaa, joka on aikaisemmin ollut hakusessa. Tänään näin myös omin silmin, miten Rusina nosti ravista kevyesti sen vaikean vasemman laukan. Luonnollisesti se on vielä vähän epätasapainoista, mutta siitä se nopeasti harjaantuu. Meno oli kyllä niin iloisen ja kevyen näköistä, että kyllä pisti hymyilemään!

Hymy säilyi ja leveni noustuani Jetterin selkään. Voi kun se tuntui hyvältä! Eilisen käyntijumpat ja käden joustoon keskittyminen varmasti auttoivat. Ohjat käteen, pohkeet pehmeästi kiinni ja  hevonen liikkuu aktiivisesti eteen niskastaan myödäten! Ei tarvi muuta. 

Aloitin väistättelemällä takaosaa käynnissä volteilla, ja siitä jatkoin ravissa sisäpohkeen läpiratsastusta: nap-nap-nap, sisäpohkeella ulko-ohjalle ja käsi joustaa, pienet kokoavat puolipidätteet tarvittaessa, pohkeilla eteen ja matala jäntevä kevennys. Sama laukassa, käsi joustaa. Vaikka kova oli yritys, Marikan piti muistuttaa sisäohjan rentona pitämisestä ja kehotti aukaisemaan nyrkkejä välillä rentoutusharjoituksena. Jetteri tuntu ihan huikealta. Kerran se tosin vedätti minua, roikale vetäisi laukkaympyrältä ulos väärään suuntaan ulkopohkeella ojentamisesta huolimatta. Perkele. Otin pysähdyksen ja annoin pari raipannäpäystä lavalle, ja sitten laukkaa eteenpäin pehmein avuin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toimi!

Laukassa ratsastin Jetteriä kevyessä istunnassa eteenpäin, pitää tehdä jatkossa niin useammin verryttelyharjoituksena, tekee hevoselle hyvää. Marika oli ihana, antoi mulle paljon pieniä iskeviä vinkkejä, mitä mun pitäis tehdä ja mitä ei. Sitten otin muutamia käynti-laukka-käynti-siirtymiä, jotka menivät hyvin siinä suhteessa, että Jetteri malttoi kävellä suht. nätisti venyttäen itseään. Yleensä se kuumuu laukasta oitis niin, että tarjoaa koko ajan ravia ja askel tökkii. Keskityin vaan pitämään sen äärimmäisen tasaisen ja pehmeän käden, ja heti pidätteen jälkeen rentouttamaan nyrkin.

Vielä ravissa ja laukassa tein takaosanväistätysharjoituksia ympyrällä. Ravissa se alkaa jo sujua ilman kokoavia pidätteitä, mutta laukka on vaikeampi. Tosin eilen sain pari kertaa nätisti kasattua laukan ja siirrettyä takaosan ulos. Tässä vielä riittää hiomista!

Loppuraveissa VIIMEISTÄÄN tuli se unenkaltainen fiilis: Jetteri kulkee rentona ja kuuliaisena alla, keventäminen ja jopa harjoitusrvipätkät tuntuvat helpoilta. Ihana flow.

Paska laatu mutta se fiilis. Kesä 2012

Jetterin alter-ego

Ja mitäs tänne kuuluu? Ei ainakaan ratsukoiden kehittymisen kannalta kovin hyvää. Tai miten sen nyt ottaakaan sitten... ainakaan hienoja kouluvääntöjä ei oo nyt voinut tehdä, surullista. Kenttä on syksyn pahimmassa vaiheessa; jäässä, kova ja kuhmurainen. 

Ei auta. Heppatyttöjä harmittaa ja hepoille kasautuu ylimääräistä energiaa (ks. video postauksen lopussa). Perjantai-iltana tyydyttiin Marikan kanssa ihan vaan maastakäsittelemään hevosia, mutta se teki enempi ku hyvää. 

Jetterin ilme viikon poissaolon jälkeen: "No en mä ainakaan susta tykk'ää"

"Ooooooooh, sillä on leipää..."

"Mitä vaan ikinä haluat, kuningattareni"

Kuvat ovat leffasta Tangled, suomiversiona Kaksin karkuteillä. Ihan huippuelokuva Disneyltä, hauska ja idearikas, vaikka onkin välillä vähän lässy. Ainakin tämä kuvissa esiintynyt Maximus-hevonen on paras valkokankaalla nähty hevoshahmo ikinä. Saan aina niin hyvät naurut, kun Maximus on ihan ilmiselvästi Jetterin se toinen minä, alter-ego.

Jetteri teki "kesyyntymisen" jälkeen maastakäsittelytehtäviä hyvin mielissään, vähän liiankin innokkaasti! Palkintona käytin ääntä ("Hyyyyyyvä"), silittämistä ja välillä pieniä ruisleipäpaloja.

• Ihmisen seuraaminen ilman narua (pysähdys, liikkeellelähtö ja käännökset)
• Yksin seisominen paikallaan ja luoksetulo kauempaa (tseh! :D)
• Peruuttaminen erikseen ääni- ja käsimerkistä
• Vähän väistöjä

Lisäksi Marikan "leikkiratsastettiin" pelkällä riimulla ja riimunnarulla, ja annettiin hevosten kulkea miten ne itse halusivat. Jetteri oli hassu, kun se teki pienen voltin käynnissä ja pysähtyi sitten kuin odottamaan kehuja, miten taitava kouluratsu se olikaan. Tämän tempun se toisti jotain kolme kertaa, ja minua nauratti!

Jetteri ei ole kuitenkaan ihan täysin kunnossa, sillä on maha ihan kuralla jo toista viikkoa. Oli pieni järkytys, kun kurkkasin sen takajalkoja, ihann paskassa hännänalusesta vuohisiin saakka. Auts. Aina voin leikkiä ajatuksella, että Jetterirassulla on niin ikävä minua. Koko syksyn sillä on ollut välillä ripulia, mutta viime viikonloppunakin hännänalus oli aika järkyttävä. Jetterin leveää pyllyä on pitänyt pestä ihan urakalla lämpimällä vedellä ja sienellä. Jos ongelma johtuu turpeensyönnistä, vatsan toiminnan pitäisi rauhottua, tällä viikolla vaihdettiin purualusiin. 

Tänään lähdettiin Marikan kanssa iltapäivällä hämärän jo laskiessa maastoon käppäilemään. Mentiin hyvin varovasti, ravia mentiin vain sulissa kohdissa hiekkatietä. Hepat käyttäytyivät hyvin autojen ja traktorienkin puksuttaessa ohi. Oon minä kyllä aika ylpee noista meidän puteista! Ajan kanssa niistä on tullut niin lunkeja ja rentoja tyyppejä. Esimerkiksi meille tullessaan Jetteri pelkäsi autoja suht paljon, mutta nykyään minä ratsastan sen kanssa maantiellä ihan rennoin ohjin, vaikka tulisi kuorma-autojakin vastaan. Sen kanssa on aina turvallinen tunne. Vaikka Jetteri kiihtyisikin jostakin, niin tietää, että se pysyy varmasti hallinnassa ja myös rauhottuu nopeasti. Suomenhevosten ja lämpösten hyvät puolet. :)

Teksti meinaa vähän hypellä... niin, minä ja Marika köpöteltiin hiekkateillä, kunnes meinasi oikeasti alkaa  tulla hämärä. Ratsastus ei jäänyt siihen, vaan kotikentällä innostuttiin sitten vielä treenailemaan pohkeenväistöä, avoja ja sulkuja käynnissä. Minä keskityin pitämään rentoa, hyvin joustavaa kättä ja istumaan syvällä satulassa. Vaikeinta on tehdä pidäte pelkästään puristamalla niin, että se menee läpi, muttei ole liian kova eikä käsi lukkiudu. Temmon pitää rauhoittua, mutta aktiivisuuden ja rentouden säilyä. Hahaa, onnistuin, muutamia kertoja niistä paristatuhannesta pikku pidätteestä. Ja kehityin taas ihan "hirmu kovasti".  Opettelen ratsastamaan pikkuhiljaa. Ja hei, Jetteri kuunteli hyvin pohjetta, taipui mahtavasti ja teki hyviä avoja ja sulkuja lämmittelyn jälkeen! Kyllä se oli niin ylpeä itsestään.... :D

Ilmiselvästi Jetteri. 

Marika ja Kami kentällä taivuttelujumpan jälkeen

Loimet ovat valloittaneet satulahuoneen!

Marikan kanssa on ollut vireillä villi suunnitelma joulukuuksi: Kuskataan Jetteri ja Kami komealle yksityistallille, jossa viikon aikana osallistuttaisiin kouluvalmennuksiin ja ratsastettaisiin kunnon maneesissa. Jos vaikka itse ehkä, ehkä, EHKÄ sattuisin pääsemään ajokokeesta läpi, voisin ihan ite ajella autolla ihanan lyhyiden koulupäivien jälkeen ratsastamaan. Aina voi haaveilla, mutta tämä suunnitelma taitaa onnistua! Ja rahaa palaa.

Muuten, tänään oli yksi hupaisa hetki tallinsiivouksen keskellä Jetterin touhuja seuratessa. Se oli löytänyt tarhastaan kepakon, ja rapsutteli sillä jäälammikosta paloja irti. Hömelöillä on hauskempaa!

Villitys

Nyt kun ei ole sitä yhtä ihanaa nelijalkaista karvapalloa nimeltä Jetteri täällä pistämässä minua liikkeelle, hankin liikuntaa ja "raitista" ilmaa muulla tavoin. Samalla mieli pysyy virkeänä, ja kunto kasvaa! Ja saa syödä enempi (terveellisesti) kuin jos liikkuisi vähempi. 

Minä vaan treenaan menemään. Lapsena olin sellaista pyöreää lukutoukka-tyyppiä, mutta viimeisimmät 5 vuotta olen rampannut tallilla hiki päässä joka päivä, ja niin pääsin huomaamattani normaalipainoon. Viime keväänä taisin tehdä ajankulukseni ensimmäiset kunnon hölkkälenkkini, ja siitä lähtien on tahti ollut nousussa. Treenien pituus ja tavoitteellisuus on kasvussa, samoin lihakset. 

Tältä ja viime viikolta:

• Lauantai - Tallihommia & ratsastusta ♥
• Sunnuntai - Vajaan parin tunnin kävelylenkki
• Maanantai - Kevyt kuntosalitreeni 45 min; yläkroppaa ja vatsalihaksia
• Tiistai - Kuntosalitreeni; yläkroppa, kädet, vatsalihakset, selkä (ja vieläkin on kädet kipeänä...) + 10 km kävelyä paikasta toiseen
• Keskiviikko - veepee
• Torstai - 6 km kävelyä + pyöräilyä paikasta toiseen muutama kilsa

Ei ei, ei tästä mitään fitnessblogia tule. Eikä mitään pullistelukuviakaan tule.

Kunnioitus kuuluu true tallitytöille, niillä on enempi voimaa, kestävyyttä ja sisua kropassaan, kuin punttisalien lihastenpullistelijoilla. 

Näin on! Tallilla tulee tehtyä varsinainen koko kropan treeni: heinäpaaleja kanniskellaan, kottikärryjä työnnetään, paskanlappaminen rasittaa selkä- ja kylkilihaksia, ja hevosen selässä joutuu koko kroppa töihin. Ja sellaista koko päivä, usein jotain 4-6 tuntiakin putkeen? 

Maastopuskailut

Jetteri.

Jetterijetterijetteri.

Eka ajatus, kun nousin perjantai-iltana väsyneenä auton kyydistä. Hotkaisin äkkiä vähän ruokaa seisaaltaan ja painelin halimaan Jetteriä. Mitäs kivaa sitä tänään tekisi? Paska, kenttä oli ihan jäinen ja kuhmuroilla kaikista tilsapaakuista ja kavionjäljistä. Eikun maastoon pimeään ilman satulaa.

Seitsemän aikaan illalla näki yllättävän hyvin, vaikkei ollut edes kuuta taivaalla. Linnunratakin näkyi selvästi. Talvinen tähtitaivas on ihan huikea. Puolet ajasta killittelin taivaalle, ja muu aika ravattiin villeinä löysällä ohjalla. Ihanaa.

Pakollinen fiilistelykuva

Tänä aamulla herätys oli ihan liian aikainen mulle, raihnaselle opiskelijalle, mutta ei se mitään. 

Aamu alkoi hevosten uloslaitolla, Jetterin paijaamisilla ja tallinsiivouksella. Sää oli täydellinen. Rakastan tällaisia alkutalven päiviä; pieni pakkanen, hieman lunta (vielä liian vähän), aurinko kuultaa pilvien takaa ja ilma on niin raikas ja kirpeä. Kenttä tosin voisi olla vähän pehmeämpi...

Kami leikki villiheppaa tarhassa, kun joutui dottelemaan Rusinaa

Puolenpäivän aikaan saapuivat Marika ja Rusinan vuokraaja Henna-Riikka, joiden kanssa tehtiin kimppadiili lähdöstä naapurin kentälle. Kolmen hepan jonossa käppäiltiin sitten kentälle. Hetken kentällä pyörimisen jälkeen todettiin, että pohja on ihan jäinen. Eikun kunnon maastolenkille mars!

Naapurin kentällä. Henna-Riikka yrittää epätoivoisesti piiloutua :D

On ne aika söpö pari :) Vaikka ruunia ovatkin...

Käytiin pellolla vähän pinkomassa vuoronperään. 

Lopuksi hikiset putet jätettiin talliin jäähylle tuulelta suojaan.

Istuntaerror

Oon aika epätäydellinen ratsastaja. Jotain kymmenen vuotta enempi tai vähempi kiikkunut hevosen selässä, ja silti ei osaa.

1. Käsien kireys ja epävakaus

Jetteri ei saa tilaa liikkua, "niska vedetty rullalle", tosin epätietoisesti. Ei näin

Marika, Vilja ja moni muu minun ratsastusta seurannut on sanonut, että rutistan ohjia kuin henkeni riippuisi niistä. Tästä seuraa koko käden ja osittain myös kropan rentouden menettäminen ja käden herkkyyden kadottaminen. 

    ---> Kiskon Jetteriä suusta, tai en tajua antaa sille sopivasti tilaa. Hevosella etupainoisuutta, jännitystiloja ja ratsastaja vääntää kahta kauheammin hampaat irveessä menemään. Tiukat nyrkit vaikuttavat aika paljon liikaa ratsastuksen laatuun.

Mulla on joku ongelma, mun on tosi vaikea pitää semmoinen pehmeä ja tasainen ohjastuntuma. Tämäkin seikka saattaa johtua käsien kivettymisestä, jäykillä käsillä voi olla vähän vaikea myötäillä sulavasti hevosen pään liikkeitä... Tämä on oikea ongelma. Apua otetaan vastaan !

2. Takamuksen ja kantapäiden leijuminen  ilmassa 

Polvi koukussa, kantapää ylhäällä, katse maassa ja kädet harjassa.
Paha ratsastajan etupainoisuus

Polvet ja sitä myöten kantapäät kipuavat ylöspäin, harjoitusravissa ja laukassa pompin jäykkänä, ja heppa on ihan että mitäs se oikein kiikkuu tuolla selässä. 

Tämä on toinen perusvirheeni, mutta helppo korjata, kunhan muistaisi. Koko jalka, lonkasta alkaen, pitää venyttää taakse-alas, jolloin reidet ei purista pihtimäisesti satulaa ja kantapäätkin solahtavat itekseen alas. Samalla varpaat käännetään osoittamaan suoraan etennpäin, ja tarkastetaan että polvi on irti satulasta. Sitten kun vielä oppii pitämään kropan mukana hevosen liikkeessä, eli pitämään ylävartalon paikoillaan ja päästämällä lantion liikkumaan hallitusti, siellä istuu oikein. 

   ---> Hevosen selässä on helppo istua. Oikeasti helppo. Ja kun selässä kiikkumisen kauheutta ei tarvi miettiä, voi keskittyä itse hevoseen vaikuttamiseen. Mulla on istunnan kanssa tullut huikeita ahaa-elämyksiä, mutta usein ne kantapään kautta opitut jutut häipyvät mielestä, ja sitten taas kiikutaan.

Surullista. Mitä enemmän oppii hevosista ja ratsastuksesta, sitää urvelommaksi itsensä ajoittain tuntee. Kaipaan valmennuksia.