Näytetään tekstit, joissa on tunniste hevoskuiskaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hevoskuiskaus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Miksi hevonen nuoleskelee huuliaan?

Muokatessani toissapäiväisiä Jetterin irtojuoksutuskuvia katseeni pysähtyi yhteen ei-niin-hienoon ja -vauhdikkaaseen kuvaan: Hetkeen, jona Jetteri oli juuri pyynnöstäni hidastanut laukasta pysähdykseen ja nuoleskeli huuliaan. Mitä sen päässä mahtoi pyöriä sinä hetkenä? Purkiko se kielenlipomisella henkistä painetta vai oliko se hyvän olon merkki?


Jetteri nuolee huuliaan erilaisissa tilanteissa. Tuossa yllä yksi esimerkki; Jetteri saa hetken huokaista rauhassa, täysin ilman painetta. Huulten lipomista on kuitenkin esiintynyt myös hieman stressaavissa tilanteissa; hetkenä, jolloin olen juuri riisunut päitset pois ja valmistaudun pukemaan suitsia. Tällöin Jetteri on joskus nuoleskellut kuin sisilisko suupieliään. Kolmas esimerkki on join-up, jossa huulten nuoleskelua ja suun maiskuttelemista pidetään alistumisen merkkinä.

Onko huulten nuoleminen siis alistumisen merkki, tapa purkaa stressiä (kuten haukottelu) vai merkki lievästä hermostumisesta?

Marikan kanssa innostuttiin juuri setvimään asiaa. Suruksemme Tuire Kaimion Hevosen kanssa -oppaasta ei löytynyt ainakaan hakemiston kautta apua. Yllättävän pitkän etsinnän jälkeen onnistuin bongaamaan licking-and-chewing -ilmiöstä kertovan lyhyen mielipidetekstin Plaza.fi-sivustolla. Tektin kirjoittaja Heidi kertoo huulten nuoleskelua ilmenevän, kun ratsu Veli ponteva oli ensin purkanut energiaansa vapaaehtoisesti juoksentelemalla ja sitten rentoutunut pikkuhiljaa. Eli kyseessä oli hyvän mielen tapahtuma, iloista energian purkamista, jossa hevoseen ei kohdistuntu mitään ulkopuolista painetta tai stressiä. Heidin tekstissä oli linkki ilmiötä tarkemmin selvittävään juttuun risingrainbow.blogspot.fi -blogissa, jonka kirjoittaja on kasvattanut arabianhevosia 20 vuoden ajan.

Tiivistettyä ja poimittua artikkelista 

What's Up with Licking and Chewing and Arabian Horses

Kirjoittanut Rising Rainbow

Monien hevosenkouluttajien mukaan (mm. Monty Roberts, John Lyons, Richard Shrake, Clinton Anderson) mutustelu ja huulten lipominen ovat tärkeä osa opetettaessa hevoselle jotain uutta, mutta ristiriitaisia käsityksiä löytyy. Esimerkiksi Monty Robertsin koulutusmetodeissa huulten lipomista pidetään alistumisen merkkinä --> Hevonen oppii pitämään ihmistä johtajana.

"I have heard it explained that the licking and chewing releases endorphins that reward the horse. I've heard that those endorphins allow the horse to digest a thought. I've heard that the endorphins cause the horse to relax and all kinds of stuff in between."

Epävarmaa tietoa. Kuitenkin pääperiaate on, että huulten lipominen vapauttaa endorfiineja, jotka auttavat hevosta "omaksumaan asioita" tai/ja rentoutumaan ja kaikkea siltä väliltä.

Kaiken kaikkiaan ja loppujen lopuksi huulten lipominen ja suun mutustelu viittaavat siihen, että hevonen on oppinut tai juuri oppimassa jotain uutta. "Uuden oppiminen" ei välttämättä tässä tarkoita jonkin kokonaisen tempun tai edes sen osan oppimista. Esimerkiksi hetkeä ennen yllä olevan kuvan ottamista lopetin äänelläni ja kehonkielelläni antamani "käskyt" Jetterin pysähtyessä. Aikaisemmin opittu kertautui ja painui vahvemmin suklaapojun päähän: "Tyyppi lopetti komentamisen! Pysähtyminen oli siis oikea reaktio." Ja sitten pohdiskellaan asiaa ja nuoleskellaan huulia, endorfiinia vapautuu.


Kun Jetteri oli hetken seissyt paikoillaan korvat juuri tuolleen... ei-minnekään päin kääntyneinä, prosessoiden vain juuri äsken tapahtunutta, se lähti rentona ja tyytyväisenä köpöstelemään luokseni.

Ja siinä se oli. Kaikkensa antaneena?
Löysin vielä kolmannelta sivustolta, Marv Walkerin "hevoskuiskaajapalvelu"-sivustolta ovelan tiivistelmän, mitä huulten nuoleminen tarkoittaa. Tekstipätkä on siis lainattu tuolta sivulta.

"Licking and chewing ONLY indicates the horse is mentally processing what is happening at the moment. It's sorting out things - usually for the better - that is all it's doing. It can be saying, "Oh, I understand this." "How can I get around this?" "Let's see, I did this and this happened." Pretty much anything."

Eli lyhyesti suomennettuna: Huulten nuoleminen ja suun mutustelu kertovat vain sen, että hevonen miettii ja analysoi päänsä sisällä, mitä juuri tapahtuu. Hevonen voisi sanoa "Oho, mä ymmärrän!" tai "Miten oikein selviän tästä?" tai (kuten Jetteri varmaan mietti) "Jaahas, näin tein ja sitten näin tapahtui". 

Hyvin mielenkiintoista. Sain ainakin osittaisen vastauksen. Kellä on intoa, mielenkiintoa ja tietoa, valaiskaa minua lisää!!! :) Kertokaa myös omia kokemuksianne tilanteista, joissa huulten nuolemista on ilmennyt. Kiitos! 

perjantai 3. toukokuuta 2013

Hevonen oppii

Pakko linkittää tänne tämä artikkeli niin jokaisen hevosmiehen ja -naisen perusasiaa:

Eläinten käytösneuvoja BSc, Jaana Pohjola:
Hevoset ja assosiatiivinen oppiminen

Miten hevonen oppii? Miten oppimisteoriaa voi 
hyödyntää arkielämässä? Mistä ongelmat yleensä 
johtuvat? Miten niitä voi ratkoa?

Artikkeli bongattu Jaanan blogista elainkoulutus.wordpress.com

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Hevospsykologiaa

Kuva: http://www.adlibris.com
Voi, luin juuri upean kirjan (toisen kerran) hevosen pään sisäisistä aivoituksista.

Anna-Kaisa Pitkänen kertoo kirjassaan Omalaatuinen ystäväni (googlettakaa!), miten hän meni ja osti sulkeutuneen ja huonossa kunnossa olevan hevosen, josta paljastui stressiherkkä ja loppuunpalanut entinen kisahevonen. Kirjassa kerrotaan, miten kirjoittaja onnistui saamaan hevosensa jälleen onnelliseksi ja ajan kanssa saamaan tämän omanarvontuntoisen otuksen luottamuksen.

"Dokumenttiromaanissa" pureuduttiin syvälle hevosen ja ihmisen väliseen suhteeseen, siihen, millainen ihminen on ja millainen on hevonen. Miten meitä hevosihmisiä on opetettu ratsastuskouluissa kohtelemaan hevosia. Miten hevonen ajattelee; sen lyhyen työmuistin takia se ei pysty tekemään pitkiä päätelmiä, mutta erittäin tarkkojen ja nopeasti tekemiensä havaintojen takia hevonen on nopea oppimaan. Entä miksi ja miten ratsastaja pelkää hevosen kanssa ollessaan? Miten pelko ilmenee, miten siihen kannattaa suhtautua? Miten ihmisen persoonallisuus heijastuu hevosessa?

Hyvin mielenkiintoista, opin paljon hevosen mielen toiminnasta. Tekstiä oli paljon, mutta todellakin kannatti lukea kirja alleviivausten kanssa. Antoi mukavasti ajattelemista toisenlaisesta, hyvin lempeästä hevosenkäsittely- ja elämisen tavasta.

Kirjassa mainittiin myös Andrew Mcleanin kirjoittama kirja The Truth About Horses, josta itse Anna-Kaisa Pitkänen ammensi lisätietoa hevosensa mielen tulkintaan. Hevospsykologian maailmaan olisi mielenkiintoista uppoutua... 8) Löytyisiköhän kirjastosta?
Kuva: http://www.amazon.com/

tiistai 21. elokuuta 2012

Leivänmurujen voimalla

Maastatyöskentelyvideo viime torstai-illalta, Marika kuvasi ja Kami avusti. :D Ei tarvi ihmetellä tärinää! Musiikkina Train-yhtyeen Soul Sister.


***

Ihan liikaa tätä biisiä... ei mitään järkeä. Tai ihan vähän. Nuo sanat, tuo rytmi ja tää melodia. Mitä ihmettä.





Olin tänään kaverin kanssa "naapuritallilla" ratsastamassa yhellä villiorilla :) Se oli yhtä hupaisa ja hieno kuin viime kesänä, vain vähän villimpi. Oli kuitenkin tosi kivaa! :) Asiasta lisää, kunhan saan kuvia!

torstai 16. elokuuta 2012

Susta en suostu nyt enkä koskaan luopumaan

Hevosen sairastuessa asiaan voi suhtautua kahdella tavalla:

"Voi paska! Hevoseeni sattuu, enkä tiedä miksi!"

tai

"Jes! Hevoseeni sattuu, ja tiedän miksi!"

Vielä tänään fiilikset olivat ensiksi mainitun kaltaisia, mutta Marikan kanssa tallilla puuhastellessa fiilis muuttui. Jetteri on sittenkin yhä tosi pinkeenä takaa. Tuntui, että takaosan alueen lihaksien ympärillä olisi kova rumpukalvo, se ollut semmoinen normaali löysä ja rento lihasrypäs. Kun tein sivelyhierontaa, Jetteri siirsi takaosaansa pois päin tai nosteli takasiaan korvat hieman luimussa. "Au!!!" Hahaa. Jes, nyt tiiän miks se on niin kipeä. Se on sittenkin ne lihakset. Helpottavaa tietää. mutta mitä oon tehny väärin, kun olen liikuttanut sitä joka hemmetin päivä kevyesti, venytellyt ja hieronut varoen mutta paljon? Ois hauska tietää.

Marikan, Kamin ja Jetterin seura kuitenkin piristi ihan huimasti. Pidettiin hauskaa kentällä kimpassa, tai no, aloitettiin Kamin etusen taivutuskokeella: kipeä etujalka pakettiin nivelet ääriasentoon, siinä minuutti ja suoraan raville. Askel selveni hetkessä, joten vika ei oo nivelissä. Huomenna selviää, onko sitten Kamillakin joku ärsyttävä isompi tai pienempi lihasjumi.

Hömpättiin siinä kimpassa ja vuorotellen napsittiin kuvia toisistamme. Vähän maastakäsittelyä ja selässä kiikkumista sekä paljon naurua ja hauskanpitoa, niin hevosilla ku ihmisilläkin. Ei sitä tosiaan aina tarvi ratsastaa että vois hevosista nauttia :) 


"Ootsää ihana heppa?" "No entä ootsää sitten?"

"Namia?"


Luottamus viety jo korkeelle; Jetteri ei edes ötököitä hätistäny mahan alta ku kiikuin selässä. 

Kami ja Marika :) Suitset jäivät päähän lyhyen juoksutustestin jälkeen.

Lapset, muistakaa pestä hampaanne aamuin illoin! ;))