Suurien tunteiden blogi - naurua estetunnilla

Palautepitoisen koulutunnin jälkeen oli hyvä mieli
ja selkä märkä hiestä

Ensin oli iloa, sitten kaiken matalaksivetävä suru, sitten hiljaisuutta bloginkirjoittamisessa ja jälleen onni. Mutta nyt on ikävä. Miksi piti lähteä jo nyt pois hevosten luota ja palata kaupunkikotiin?                                                                                           Ikävä.                                                                                               On ainakin ollu Jetterillä monipuoliset nämä viimeisimmät kolme päivää: perjantaina ihanan villi maasto ilman satulaa, lauantaina hyvin hallittu kouluvalmemnus tiukassa opissa ja eilen sunnuntaina sitten hypittiin hullunlailla esteitä! Entäs minä ihminen; naurua, uuden oppimista, ja kropan äärimmilleen vetämistä.

Marika mun ohjauksessa tänään, harjoiteltiin vastalaukkaa kaarevalla tiellä. Kuvassa myötälaukka :p

Mie ja Jetteri lumetuttiin erittäin tehokkaasti eilen päivällä. Kuva otettu alkuverkkojen aikaan, jolloin vielä erotti että siinä on ihminen ja hevonen eikä liikkuva lumiveistos.

Loppurata 70 cm

Sitten oli se estetunti, ekat kunnon esteet muutamaan kuukauteen. Jetteri oli ihan hirveän innoissaan, se kuumui jo verryttelyharjoituksessa ravipuomeilla. Voi raukka pieni, se oli niin tohkeissaan ja ylpeä itsestään jokaisen onnistuneen pikkuradan jälkeen.

Jetterin ilme ennen estettä :D

Jetteri tuntui hyvältä lauantain kouluvääntöjen jälkeen! :) Kiitos opelle.

Puomisarjoille ravivoltit alkuverkaksi

Alla tehdään tällaista kaarevan tien tehtävää

Lyhyt kaareva tie ristikolta pikkuokserille, tämä oli kiva verkkaharjoitus, joka pisti keskittymään

Sarjan a-osa

Sarjan b-osa

Onnistuneen radan jälkeen: "Hiiieno poika!!!"

Huah kun oli hauskaa, Jetterillä ehkä vielä enempi. Hypyt sujuivat hyvin, en säätänyt ihme kumma kovin paljon ylimääräisiä. Annoin Jetterin edetä sileällä, ennen estettä vähän pystympi asento ja "puolipidätteet", katse ja hyppyyn mukaan. Olin ihan varma, että oon jo ihan arka tätiratsastaja, mutta kummasti sytty hullunkiilto minunkin silmiini esteradalla. Surullista, kun pitää hillitä innostus Jetterin jalan takia. Kiitos vielä Marikalle muikeasta tunnista. :)) Ja kuvista!

PS. Pojat ovat poikia, ja Kami ja Jetteri ovat alkaneet leikkiä keskenään. Hyvä merkki, pieni aranpuoleinen Kamikin uskaltaa näyttää luonnettaan Jetterille (muistellen erästä surullista hevosennirhaustapausta viime keväänä...), ehkä ne jopa ovat jonkin sortin kamuja. Ilmeet voivat olla hevosten nahistellessa hurjia, mutta pojat eivät ota hampailla juurikaan kiinni, ja korvat käyvät luimussa vain kiivaimmilla hetkillä. Pelin nimi on "kumpi ehtii näpätä ekana toista, on voittaja"!

Hyvä hevonen pimahti!

Tänään heppailin ihan urakalla! Aamulla tallinsiivoukseen ja siitä kenttää siivoamaan hetkeksi, ja esteitä rakentelin valmiiksi. Kenttä oli ihan sula, hieman kuravellinen, mutta pitoja oli hyvin! Siis estetreenit edessä! :D

Jetteriä harjatessa meni taas semmoinen tunti. Se oli ihan kurainen, ja talvikarvaakin lähti enemmän kuin tarpeeksi! Laitoin ruskean yleissatulan selkään ja eikun menoksi.

Työstin Jetteriä kahdessa osassa; alkukäyntien ja käyntitaivuttelun jälkeen ravasin enimmäkseen harjoitusistunnassa  lähes puoli tuntia ja keskityin ennen kaikkea kökköön istuntaani. Jos kantapäät tuntuivat nousevan ihan ylös, otin käynnin ja korjasin ne siinä kunnolla. Ravasin hidasta tahtia, ja keskityin niskani suoruuteen, lantion joustavuuteen sekä jalkojen asentoon (varpaat suppuun ;)). Kun sain lantion rentoon liikkeeseen, Jetterikin rentutui ja kantoi itseään hetkittäin. Muuten se taisi mennä tökittää vain niskasta myödänneenä, eikä välillä aina sitäkään. Mulla ei keskittyminen riittänyt sekä hevosen aktiiviseen työstämiseen että oman istunnan perfektionistiseen tarkkailuun. :p

Laukassa sama juttu. Kädet sain pidettyä hyvin mukana laukassa, siltä ainakin tuntui? Lantio oli tosi vaikea saada mukaan. Jalat meinas lentää jalsutimista ja sitten aina pamahdin satulaan takaisin rennon edes-takas-liikkeen sijaan! Jalkkarit pois ja heti parani meno. Tein pari onnistunuttalaukanvaihtoa lävistäjällä olevalla puomilla, hieno Jetteri! :) Tuota pitää harjoitella enemmän. Joka kerta Jeteri ei vaihtanut heti puomilla, mutta myöhemmin päädyssä se teki nätin ja puhtaan laukanvaihdon.

Vasemmalla laukanvaihtotehtävä voltteineen, oikealla loppurata.

Otin parit verkkahypyt puomi-ristikko-innarilla, ja Jetteri pysyi hyvin jalkojen välissä. Kaasua oli spivasti, jarru toimi ja hyppy oli hallittu! :) Lisäsin laukanvaihtotehtävän mukaan, ja lopuksi hyppäsin seitsytsenttistä viiden esteen rataa. No, ykkönen tippui, kun annoin Jetterin tulla siihen liian reippaasti. Hups. Laukanvaihto onnistui ihan jees, mutta okserille tuli ihan huikeat hypyt! Sain Jetterin tosi hyvin okserille ja se ponnisti ihan kunnolla ja venytti itseään. Minä sain vähän mukautuakin hyppyyn... Yleensä Jetteri tekee semmoisia palikkahyppyjä, joissa se tyylillä vain laukkaa esteen yli. Hoho, ihana lentämisen tunne koettu pitkästä aikaa. :)

Illalla kävin kuntosalilla oikein bodaamassa vielä. Sillä aikaa Jetteri oli ihan pimahtanut (äiti väitti että muka tuli nälkä, se sai kyllä ruokaa...). Se oli pureskellut Kamia ihan kunnolla! Se on joskus ennenkin haukkaillut Kamia, mutta ei ikinä noin pahasti... haavoja oli ympäri kehoa, paitsi päässä ja jaloissa. Kokeilu pitää hevosia yhdessä oli fiasko. Muutama eka päivä meni mukavasti, mutta nyt tuli pahaa jälkeä. Uusi hevonen saa nähtävästi olla sitten Kamin kanssa. Hullu hevoseni, se on ihan kiero. Ei ole normaalia hevosen käytöstä noin tappajafiiliksellä rökittää kaveria! Ja pöljä Kami, miksei se antanut takaisin, tai edes juossut karkuun? Ihan kamalaa.

Näihin fiiliksiin sitten jäämme. Nyt lähden tallinsiivoukseen ja morjestamaan potilasta ja tappajaa... (y)

Kisat tulossa, estetreenit menossa

Pakkaskauden laiskottelun jälkeen oli vähän tahmean olosita painua tallille. Ei ihan meinannut napata näin ekalla kerralla. Silti oli vähän niinku pakko, sillä lauantaina 11.2. on luultavasti estekisoihin lähtö! Jesss! Kun ne koulukisatkin peruuntuivat järkyttävän pakkasen takia, niin motivaatio on melkein kohdillaan.

Eemelin kanssahan minä sinne aion lähteä, joten otin sen kanssa ratatreeniä. Viime ksi olin sen selässä yli viikko sitten lauantaina Viljan valkassa, hehe... Ja siinä välissä Emppu on ollut hyvin kevyellä työllä. Ei sitten ollut ihme, että se oli niin kuuma! Laukassa se meinasi painaltaa puoliväkisin kauheaa vauhtia, taisi olla niin innoissaan. Minun piti tosiaan olla topakkana, olisi ollut niin hauska antaa vain vauhdin viedä... :D Mutta sitten juostaan päin esteitä. 

Se oli ihme että Eemeli pyöristyi niin hienosti nivelellä! Kun väistättelin sen takaosaa ja sain sen rentoutumaan istunnalla, se oli niin upee... varsinkin loppuraveissa se säihkyi. Vau.

Koko estetreeni oli erittäin vauhdikas. Laukannostojen jälkeen otin kahdeksikolla muutamia hyppyjä 70 cm korkealla ja vain reilu puolitoista metriä leveällä pystyllä. Sen jälkeen otin pari kertaa sarjan, ja suunnittelin radan. 70 cm:n rata oli erilainen kuin kuvassa, siinä oli enemmän kurveja. Kahdeksasta esteestä tuli yksi pudotus kapealla pystyllä. :( 

Ysikympin rataa varten (ratapiirros!) mentiin sarja kerran, ja sitten menoksi. Emppu oli ihan hullu.... ja minä tykkään liikaa kovasta menosta. Kun 2 estettä viidestä ekasta oli tippunut, otin koko radan alusta! Vihaksi pisti kun olin niin löysä. 

Toinen yritys sujui huikean paljon paremmin. Eemeli eteni reippaasti, mutta tällä kertaa kontrollissa, eikä tullut yhtään tiputusta, vaikka okserit olivatkin kovin suuria... Emppu teki valtavia leiskautuksia niiden ylitse. Se ylitti itsensä 9-esteellä, kun viimeinen laukka-askel jäikin liian lyhyeksi. Olin ihan varma, että se kieltää ison okserin juureen ja jäin sitten vain istumaan typerästi selkään, mutta pappa tekikin ihan tajuttoman loikan paikoiltaan taso-okserin yli eikä edes rimaa hipaissut. Vähänkö se oli rohkea, moni muu hevonen olisi lyönyt hanskat tiskiin! Huippuponi :D Upean ysikympin radan vuoksi annoin ratsulleni anteeksi kiusanteonkin... Eemeli nimittäin yritti vähän väliä kaataa estetolppia, kun minä yritin hiki päässä nostella jäisiä puomeja. Tuli ärähdettyä aika montakin kertaa... Aina Empun huumori ei vaan jaksa sytyttää, vaikka se onkin aika hupaisa. :P

Omaan ratsastukseenikin olen ihan tyytyväinen, mutta istuntaa pitää käyttää vielä enemmän jatkossa pidätteiden sijaan. Tuntuu niin vaikealta hallita tuota Eemeli-jyrää pelkällä istunnalla ja pohkeillaaaa... no treeniä treeniä vain. Myötäykset olivat sitten ainakin priimaluokkaa, en jääny yhdessäkään megahypyssä suuhun roikkumaan! :)

Tykkään ratatreenistä kovasti, se on paljon hauskempaa kuin yksittäisten tehtävien kitkuttelu. Jos keskittyy tarpeeksi, voi saada yhtä hyvät kiksit kuin kisaradalla! Rakastan sitä tunnetta, kun veri on täynnä adrealiinia, sydän hakkaa täysiä ja Eemeli on 100 % mukana hommassa, vähintään yhtä innokkaana kuin minäkin aloittamaan kilpailuradan hyppäämisen. Lauantaina odotellessa... <3

Vaikka olin jo iha väsynyt viikonlopun ja varsinkin Eemelin jäljiltä, patistin itseni irtojuoksuttamaan Jetterin. Poika oli ihan innoissaan: se lähti itekseen laukalle, heitti pukkeja, esitteli upeaa koottua ja lisättyä laukkaa, ja niin upeaa ravia, että melkein tuli ylipainoinen arabiori mieleen. :D Joo, sillä oli hauskaa, ja minulla myös! Väsyttää vaan. Nyt nukkumaan.

Vain hevostytöt ovat tarpeeksi hulluja lähteäkseen ulos tuommoiseen pakkaseen!

Huuuuh onpas ollu aikamoinen viikonloppu! Tänään puol yhdeksältä illalla tuntui jo, että hei, nyt vois mennä nukkumaan. 

Minulle tuli pari kaveria tunnille, ja Eemeli ja Jetteri saivat tehollista treeniä laukan ja temponvaihtelujen treenaamisen merkeissä, parit hypyt tuli otettua myös. Rakas ystäväni Vilja saapui meille tunnin myöhemmin, ja alkuhalien jälkeen hän alkoi tuupata Kamia. Se oli ainakin tehokas ratsastus, ja Kami meni tosi hienossa muodossa, mutta Vilja ei antanut Kamin mennä löpöttää kaula koukulla vaan. Sen sijaan hän oikeasti vaati takaosaa töihin. Valokuvaaminen oli tosi haasteellista... Tässä ehkä ainoa onnistunut kuva, muut olivat aika...moisia.

Itse hytisin kentällä sekä kahden kaverini että Viljan ratsastuksen ajan, eli reippaat kaks tuntia. Tuli aika vilu, neljästä villapaidasta ja talvitakista, kaksista villalapasista, kaikista kalsarikerroksista ja topparatsastushousuista huolimatta!

Koko viikonloppu meni muutenkin kylmää vastaan taistellessa. Lauantaina lähdimme Kuopioon ostoksille, ja illalla oli edessä estetreenit -19 astetta. Urheasti sinne vain... Minä aloitin Eemelin kanssa Viljan valkatessa. Alkuravien jälkeen laukkasin päädyssä neliöllä puomin yli, napakat kulmat ratsastaen. Se oli haastava harjoitus, mutta sujui hyvin, vaikka olikin Emppujyrä alla! Yllättävän ketterästi pappa onnistui kääntyilemään. Sitten treenattiin Empun huolellisuutta pitkällä jumppasarjalla (kuvassa):

 puomi - 2 m - ristikko 40 cm - 2,8 m - ristikko 40 cm - 3,0 m - pysty 50 cm - 5,0 m pysty 70 cm.

Aluksi pari vikaa estettä olivat vähän pienempiä, Villja sitten nosteli niitä. Eemeliltä meinasi loppua vikalla välillä vauhti kesken ja puomit kolisivat. Vilja komensi antamaan lisävauhtia tarvittaessa raipalla lavalle, ja Emppu kummasti sitten tekikin isompaa hyppyä. Lopulta pari vikaa estettä vedettiin muutaman kerran läpi 70 ja 90 cm:n kokoisina, myös 110 kokeiltiin, mut Empulla ei iha vauhti riittänyt, aina tippui.

Sitten oli paha harjoitus, laukanvaihto suoralla reitillä (kuvassa)! Voi piru kun oli vaikeaa, Eemelille vähän uus juttu ja minä vain lagasin aaaah. Emppu sortui esteeltä aina raville, kun ei tienyt miten tehdä, mutta nosti kuitenkin tosi nopeasti vasemman laukan. Sitten alkoi tuli jo ristilaukka, ja lopulta oikea laukka vaihtui vasemmaksi jo heti alastulossa. Siinä ponnistuspaikan määräämisestä oli apua.   Eemeli on aina itse katsonut ponnistuspaikan, ja halusi tehdä niin nytkin. Minun piti olla tosi napakkana ja tehdä hyvät pidätteet, että sain jääräpään hyppäämään hieman lähempää estettä (mentiin eka puomina, Vilja nosti nopeasti ysikymppiin). Sitten kun onnistuin, niin olipas hyvä olo! :D Piti mennä kyllä monta kertaa, että alettiin toimia... mutta teki kyllä hyvää! Jos aina menisi  mukavasti, ei oppisikaan mitään. Kivasti muuten polvi kolisi tuohon jumppasarjan vikan esteen tolppaan, auts...

Lopuksi sitten kokeilein "kiihdytyssuoralla" uudelleen metrikymppiä, oli 90:n ja 110 cm:n pystyt peräkkäin. Kun pistin Empun tarpeeks haipakkaan vauhtiin, niin se lensi ihan yli, Vilja sanoi että oli 20 sentin ilmavara... :D Uskoiskohan. No iso hyppy oli kuitenin, ja kovasti tuli kehuja!

Haasteellisissa kuvausolosuhteissa saa aika hienoja kuvia :))

Tuon kokoisia me siis hypättiin mut todistusaineisto feilasi... :D

Vilja sitten hyppäsi Kamilla, samantapaista treeeniä kuin minäkin. Kamipoika oli ihan innoissaan, se pomppi sivuttain kun Vilja ei antanut sille sen mielestä ajoissa laukka-apuja. Pikkuruuna imi myös metrikympin esteelle kuin magneetti, ei mitään epäröintiä! Innoissaan se välillä sekosi askelissaan ja hyppäsi välillä ihan liian laakeita hyppyjä, mutta yritteliäisyyttä sillä oli enemmän kuin monilla puoliveripöllyköillä. Vilja pärjäsi sen hieman arvaamattomien hyppyjen mukana erinomaisesti. Olin kovin iloinen, ja kuvatkin olivat kohtalaisia!

Tunnin jälkeen olin vain ihan kuollut ja kohmeessa... hengellä pelaamista tämä tämmöinen touhu. Sisälle tullessa lämpötila oli -25.

Tänään elohopea pysyi koko ajan -20:n alapuolella. Hyi kamala. Vasta iltapäivällä uskaltauduimme ulos, kun olimme turjustaneet päälle ihan kauheasti kaikkea lämmintä. Juoksutimme vähän Kamia puomeilla, että se vertyisi kahden päivän tehorääkistä. Suokkien tuuppaamista oli turha ajatellakaan, joten lähdimme kuutamomaastoon ilman satulaa. Oli kyllä kaunista, mutta niin pirun kylmä! Ratsuni Jetteri oli ihan yli-innoissaan eilisen vapaan jäljiltä. Kävimme pellolla umpihangessa kävelemässä ja annoimme hevosten laukata vapaasti lyhyitä matkoja kotitiellämme. Oli kyllä hauskaa, nauroimme ja kiljuimme ihan onnessamme! Huh mitä menoa... Mikä parasta, kumpikaan ei edes meinannut lentää. 

Nyt vähän väsyttää, pakkanen vie voimat. Toivottavasti ensi kerralla olisi vähän vähemmän kylmä, kiitos!

Esteitä x 2 ja happamia hevosia

Onpas ollu taas vähän taukoa heppahommista... tiistaina hevoskerhon jälkeen, kun hevosnaisen alut olivat ratsastaneet, nousin vielä Jetterin selkään hetkeksi. Ystäväni Emma sai liikuttaa vähän Emppuvaaria ja Marikan pikkusisko ratsasti Kamia vielä. Jetteri kanssa meni näppärästi, se teki hyvät lisäykset ja kokoamiset laukassa ja ravissa! :)

Emmalla oli vähä vaikeaa Eemelin kanssa, se oli niin kovasuinen eikä Emma saanut siitä otetta. Se vain jyräsi eteenpäin. Oli vähän vaikeaa ja aina ei voi onnistua, mut Emppu kuitenkin liikkui pää aika alhaalla muotoa hakieen, ja välillä se käväisi oikein nätissä muodossa! Kaminkin ratsastajalla oli probleemia, kun musta ruuna lähti väkisin pääty-ympyrältä suokkien luokse. Meno oli sen verran hurjan näköistä, että kipusin itse selkään ja pistin ruunanretaleen kuriin. Se oli aika villinä, piti ärähtää aika kovastikin ennen kuin se tajusi, että ei saa viedä ratsastajaa. Sitten sainkin sen parissa minuutissa pyöreäksi ravissa ja laukassa, hyvä heppa se  Kami kuitenkin on.

Sitten olikin ke, to, pe ja la ihan hevosetonta aikaa, perhe ja kaverit kävivät ratsastamassa. Tänään sunnuntaina sitten ehdin itekin jotain tehdä! Jetteristä aloitin. Poikaystävän kanssa harjattiin se, heppa oli aika happaman oloinen, enkä ihmettele. Niin vähän olen viettänyt aikaa suokkieni kanssa... Ärsyyntynyt olemus saattoi johtua myös leipäpalasta, jota en sitten antanutkaan hamuiluyritysten takia. Hähää.

Sitten lähdin itekseni ratsastamaan, koulua "vääsin" eka ja sitten vähän esteitä! Wuhuu! :) Ravissa Jetteri oli semmonen perusihana, tykkään. Vetreä ja aika kevyt, ei ehkä parhaimmistoo, mut perushyvä! Laukka oli sitte eka tosi löpperöö... huh. Kokeilen nostaa käynnistä laukan, valmistelin tosi huolella ja "latasin" Jetterin, että se oli enemmän kuin valmiina lähdössä, kun annoin laukka-avut. Ja heti parani! Oli niin energistä, vahvaa ja kevyttä laukkaa, että olin ihan suu virneessä. :D Ja Jetterikin pisteli oikein mielellään menemään.

Palkinnoksi otin muutamia pikkuhyppyjä, ei mitään kovin erikoisia. Ensin pikkiriikkistä ristikkoa oikeassa kiekassa, sitten toiseen kierrokseen sama ristikko ja siltä samantien 50 cm:n pystylle. Hyppelyt sujuivat ihan näppärästi, Jetteri nosteli hyvin koipiaan ja ponnistuspaikat osuivat kohdilleen, ja ehkä ratsastajan istuntakin oli kohtalainen?

Laitoin Jetterin jalkoihin kylmäyssuojat täynnä lunta, ja aloin harjata Eemeliä kuntoon. Herra oli myös tosi hapan, ja yritti jopa pieniä näykkimisuhkauksia tehdä, mutta tein siitä heti stopin. Tuommoiset putet ei minulle uhittele, perkele. Puren tai annan muuten samalla mitalla takaisin, tilanteesta riippuen. Näpistelyn kanssa minulla on nollatoleranssi ja siitä kyllä muistutan tarvittaessa! Hevosen pitää kunnioittaa ihmistä, ehdottomasti, eikä yrittää hyppiä silmille.

Marika siskoineenkin tulivat ratsastamaan siinä välissä, ja ratsastinkin heidän kanssaan yhtä aikaa. Minä hyppäsin esteitä, ensin yhden laukka-askeleen välin sarjaa ja sitten aloitin vinojen reittien harjoittelut sarjalla (kuva). Huaaah olipas eka löllöjä pomppuja! Matkustin vain selässä, laalaalaa... Seurasi ohitus, ei-keskeltä hyppäämisiä ja myöhemmin ysikympillä suoralla sarjalla valitettavasti pari kieltoa. Eemeli kopisti minua, ihan oikein siltä. Kun pysyin pystyssä viimeiseen asti, iskin pohkeet kiinni ja myötäsin, niin kyllä me hemmetti vie niistä isoista esteistä yli päästiin!

Eemelillä oli hyvä ratatempo ja laukka, ja sitä pystyi aika hyvin hallitsemaan. Välillä se vaan tuntui niin vahvalta, että en ollut tarpeeksi ätäkkä ponnistuspaikan määräämisessä. Vinot reitit olivat aika haastavia, mutta ei meillä ollut ongelmia niiden kanssa. Kaikki ongelmat, kiellot yms. tulivat suorilla linjoilla! Hassua.

Lyhyt loppurata oli tosi kiva - siis niin tietenkin sopivan haasteellinen. :D Sarjan pystyt olivat ysikymppisiä ja yksittäisen päätypystyn korotin metrikymppiin. Eka rata oli vähän sössimistä ja Eemeli tuli ristilaukoilla alas, paha paha. Toinen yritys sujui paljon napakammin ja niin vaan pappakin jaksoi vielä ylittää ison 110 cm:n pystyn! Hieno jäbä. Ristilaukkoja jäin vielä vähän korjailemaan sarjalle, mutta sitten tuli puhtaat laukat, niin johan sai poika taputuksia. Se hyppäsi oikein hyvin.

Loppu- ja väliraveissa ratsastin Eemeli toki alas pyöreään muotoon, tai siis ainakin yritin. Oikea kierros tuntui ihan kauhean vaikealta, käteni tekivät ihan omiaan ja pohkeet meinasivat ihan jäädä kakkosiksi. Vasen oli paljon parempi, ja siihen Eemeli pidensi askeltaan välillä ihan yyyberhienosti! :)

Joo no sitten vain loppukäynnit maastossa (puhuin puhelimessa Empun lompsiessa eteenpäin) ja sitten loimet ja heinät ja taputukset ja vähän leipää ja sitten väsyneenä sisätiloihin lepäämään. Kova harrastus tää ratsastaminen, mutta niin ihana!

Estevalmennus!

Tänään oli se Antti Jauhiaisen estevalmennus! Eemeli ja Kami vietiin kamoineen jo aamulla Nerkoon ratsutallille, kun minä ahkeroin (oikeasti ahkeroin, nyt iski opiskelumotivaatio!!) koulussa. Jetteriraukka oli aikamoisessa kriisissä yksin joutuessaan. Oli kuulemma paskonut karsinansa sellaiseksi ripuripaskalällyksi, että piti melkein kaikki aluset ottaa ulos! Päivällä koulusta tullessani se oli kohtalaisen rauhallinen tarhassa kävellessään, hörisikin jopa mulle, kun seuraa kaipasi. Kävin vain pikaisesti paijaamassa sitä vähän ja annoit heinää ja vettä, ja sitten Nerkoolle!

Eemelikin oli ihan ilahtunut minut nähdessään, yllättävää... Korvat hörössä ja niin pirtsakka ilme naamalla. Hörinää ei tietenkään kuulunut, mutta Emppu onkin kovin hiljainen ja jörö perussuomalainen mies. Harjatessani höpöttelin Marikan ja Emman kanssa ja paijailin urheaa pikku Eemeliäni. 

Talutin ensin Marikan kanssa heppoja vähän ulkona tuiskussa (oli ihan järkky lumipyrypäivä) ja sitten maneesiin verkkaamaan. Eemeli oli ihan touhuissaan selkäännousussa, hyvä että onnistu jalustimien säätö ja vyön kiristys! Ei olisi herra millään malttanut seisoa...

Ite saatii ntehdä alkuverkat, minua Antti kopisti heti käsien asennosta: kädet liian ylhäällä ja vielä nyrkit eri tasossa, piti laskea alemmas. Minulla oli lisäksi liian kova käsi, varsinkin laukassa otin liian kovia otteita kovasuisen Empun suusta. Piti sitten väkisin rentouttaa kädet ja käyttää istuntaa ja POHJETTA hidastamiseen... no toimihan se kun keskittyi! Eemeli laukkasi paljon rennommin ja pehmeämmin kädelle painamatta. Jee, tuota pitää harjoitella.

Sitten Eemelin piti antaa pidentää askelta, vaikka tuntui että se vain alkaisi puskea lapa edellä sisään silloin... Tekihän se sitä sitten välillä, mutta oli meno paljon jouhevampaa. Sisäpohjetta piti vain käyttää enemmän, kramppaamiseen saakka.

Alkuverkasta laukkaa, peräänannosta ei tietoakaan... :p

Ite esteiden hyppääminen aloitettiin todellisella miniristikolla pitkällä sivulla, verryttelyksi. Juups, siitäkin löytyi korjattavaa katseen verran: katse parikymmentä metriä ennen hyppyä esteelle ja esteen juurella suoraan eteenpäin. Tuijotin sitten fanaattisesti maneesin ovea ristikon päällä. :D

Itse valkan aiheena oli vaikeat ja tiukat reitit esteille. Teimme ensin pareittain lyhyitä vaikeita teitä. Yksi pahimmista reiteistä oli porttipysty, joka oli asetettu tosi lähelle maneesin päätyä, matkaa yleisön edessä olevaan kaiteeseen oli about 5-10 m. Ja siitä yleisön edestä piti tehdä pisarareitti (kuvassa, en osaa selittää)! Aika paha. Ekalla kerralla en valmistellut Emppua kunnolla, ja käännös tapahtui ravissa ja melkeen mentiinkin väärään suuntaan. Pari kertaa onnistui kyllä tosi näpäkästi ihan puhtaasti laukassakin! 

Porttipysty helpompaan suuntaan

Päivän haastavin kurvi!

 Loppuvalkasta hyppäsimme pari rataa, jossa oli vain niitä kauheita kurveja. Eka rata oli 60-70 cm, ja Eemeli oli ihan huippu! Mulla oli ihan kunnon kisafiilis, syke oli korkea, annoin Eemelin mennä rivakkaa tahtia radan ja keskityin ihan kunnolla hommaan. Vaikeimmatkin mutkat sujuivat hyvästi laukassa ongelmitta, kun tuin ulko-ohjalla ja pohkeella. Tulikin vähän kehuja!  Tulimme saman vielä uudellee0 vähän isompana, ja sitten menikin jonkinverran löpperömmin. Aina ei voi ikinä onnistua, surkeaa. Vaikeassa kurvissa meinasi taas heittää ohi ja yksi puomi tippui, istunta vähän tais vamuttaa. Ois pitäny vähän enemmän keskittyä, harmitti jättää keskinkertaiseen suoritukseen, muttah...

Loppuraveissa Eemeli mennä töpösteli perussuokkimaisesti, välillä kävi vähän alhaalla ja myötäsi niskasta, mutta ei ihan kunnolla. Se kuitenkin riittäköön estevalkkaan. Haastetta löytyi koko valkkaryhmälle, kaikki mokailivat vuoron perään, yksi ratsukko jopa keskeytti kesken, mutta onnistumisia tuli ja mulle jäi oikein hyvä fiilis. Varmana meen uudelleenkin, vaikka rahaa se aina maksaa...

Jätettiin Emppu ja Kami vielä Nerkoolle, piti antaa pusut ja omenaa erinomaisesta työstä. Eemeli oli kyllä tänään hieno heppa esteillä, niin rehdisti se hyppäsi. Sileällä se nyt ei taipunut, mutta pikkuvikoja... huomenna käydään Marikan kanssa varmaan liikuttamassa heppoja vielä siellä maneesilla, ennen kuin pääsevät illalla kotiin. :) 

Terve Jetteri ja ratsastusvideot

Heppailupäivä! Päivä alkoi tunninpidolla, Eemeli joutui kevyeen työhön. Sitten tuli Kamin vuokraajaehdokas koeratsastamaan Kamia. Marika tarvitsee viikkoisin liikutusapua sen kanssa. Samalla kun Kamia testailtiin, minä innostuin ratsastamaan Jetterin. Alunperin oli tarkoitus vain harjata se, kun se oli niin likainen kuin hevonen voi ikinä olla! Muta oli kovettunut karvaan kuin kipsikerroksksi...

Ja taas vaan ilman satulaa pistelin sillä Jetterillä menemään. Nyt oikeasti tsemppasin käsien kanssa, ja meno olikin vähän hallitumpaa. Oikeaan kierrokseen Jetteri oli aika jäykkä, mutta vertyi. Ravi tuntui hyvältä, nyt kun se ei yrittänyt juosta pois alta, ja pyöristyi kohtalaisesti.... :P Laukkaakin menin. Aluksi laukka oli vähän liian lötkö, mutta liike tuntui hyvältä ja rennolta, joskin voimattomalta. Pistin vähän pökköä pesään, ja Jetteri liikkui eteenpäin sopivasti imien ihanassa muodossa. Aah. Joskin se vähän tuntui siltä, että tallikin olisi vetänyt sitä puoleensa tietyssä kohtaa ympyrää. :D 

Askeleet tuntuivat joka askellajissa tasaisilta ja puhtaila, kysyin Marikalta ja vuokraajaltakin mielipidettä. Ihanaa! Olin kovin tyytyväinen, ehkäpä tämä poika on viimeinkin terve. :)

Sitten Eemeli joutu uudestaan töihin, Marika oli luvannut pitää estevalkan meille. Treenattiin suhteutettuja välejä vinoilla teillä. Eemeli hyppäsi rehdisti kuten aina, ja minäkin tein parhaani, hehe. Mutta se istunta, jössessss.... No tuo seuraava video kertoo jotakin. 

Tuossa seuraavassa videoklipissä vielä ravityöskentelyä. Eemeli on kehittynyt hyvin hitaasti, ratsuttajallakin meinasi iskeä epätoivo silloin reilu viisi vuotta sitten. Nyt, pitkän ja kärsivällisen kitkuttelun jälkeen, Emppu on oppinut jotain. 

Huomatkaa taas istunta. Huoh. 

Itku

Jetteri on nyt ollut kohta kolme viikkoa sairaslomalla, ja taitaa vieläkin ontua. Yöt se on karsinassa, mutta välillä laitumella se innostuu juoksemaan... Ei sitä kuitenkaan kehtaa pitää karsinassakaan jatkuvasti, ja eristäminen kavereista saisi sen vain juoksemaan enemmän. Ahdistaa... Nyt alkaa oikeasti tuntumaan, mitä olen tehnyt. Itku!

Eemeli on onneksi hyvässä terässä, mutta ei se korvaa Jetteriä; sen pehmeitä askellajeja, sen uskomatonta herkkyyttä, ratsastuksen keveyttä, eteenpäinpyrkimystä, ja sitä tunnetta upeaa, kun se pyöristyy ja kulkee harmoniassa. Ja lisäksi meidän välit ovat aika tulehtuneet, kun olen viettänyt sen kanssa niin vähän aikaa. Eilen Jetteri ei meinannut millään antaa laitumelta kiinni. Ennen se on tullut oikein iloisesti vastaan, nyt se juoksi korvat luimussa karkuun. Harmitti. Ehkä se siitä, kun nyt terästäydyn ja alan puuhata enemmän sen kanssa asian korjaamiseksi.


Niin, se Eemeli. Onneks nyt on sentään se, asiat voisivat olla huonomminkin. Eilen sitä tuuppasin, oli aika kova menointo. Ravissa pyöristyi kohtalaisesti, ja jopa laukassa ihan aavistuksen (?)! Hyppäsinkin sitten vähän tuota kuvassa olevaa pientä 70 cm rataa. Kuvan punaiset täplät esittävät kartioita. Laukanvaihto ristikolla suoralla tiellä oli haastava, mutta Eemeli kääntyi hyvin ja pari kertaa vaihto onnistuokin! Ja herranjestas, minä olin hypyissä mukana ja istunta oli ehkä kenties kohtalainen?! Sai Emppu taputukset, ja verkattiin sitten lopuksi pellolla. Olipas hyvä muoto Eemelillä! ♥ Onneksi papparainen piristi vähän. :)

Niin, ja 1000 kävijää on tainnut tulla tässä parin päivän sisään täyteen! Kiitoksia kovasti kaikille vierailijoille! :)