Opettamista ja omaa treeniä: kevyt tuntuma

 

 

Ihastun Jetteriin joka päivä uudelleen, jokaisena päivänä sen kanssa opin jotakin uutta. Jos en hyvällä tavalla opi, niin ainakin kantapään kautta sitten... 

 

Minä nautin aivan suunnattomasti, kun minä ja Jetteri kehitymme yhdessä. Mahtava tunne.

 

Vajaa vuosi sitten tein tällaisen ja tällaisen angsti/kehittymispostauksen. Koska ratsastin niin harvoin ja useimmiten ilman ohjausta, ratsastin huonosti. Vasta nyt ehkä tänä päivänä tajuan, miten huono ja karkea itse asiassa olinkaan/olenkaan.

 

En kyllä sano että osaisin vieläkään. Eilen Jetterin selässä, just lähdin työstämään ravia.

Minuutti myöhemmin. Etsi kuvista eroavaisuudet. :D

 

 

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

 

Okei, kerron. Ero näkyy selvästi kuvissa: koko kehon rentous, ja erityisesti käsien joustavuus. Tai ehkä kyse on asenteesta. Ylemmässä kuvassa yritän saada Jetterin väkisin kuulolle hakemalla "kahden kilon tuntumaa". Mutta kuten itse olen monesti ihan itse tajunnut, vähemmän on kauhean paljon enemmän. Jetterille riittää sellainen ihan pieni tuntuma. Mutta tuntuma täytyy olla.

 

 

Omille havainnoilleni löysin vankkaa tukea eversti Christian Carden mielipiteistä, jotka sattuivat silmiini Katariinan tallikamarissa -blogin postauksesta. "Tuntuma on suhde hevosen suun ja ratsastajan välillä. Ei muuta!!"

 

Blogin kirjoittajalta löytyi toinenkin hirmuisen mielenkiintoinen postaus Mythbusters - Myytinmurtajat, jossa myös käsiteltiin myös kahden kilon tuntumaa. Kannattaa lukea. Aika napsakkaa tekstiä. Oma mielipiteeni on, että kevytkin tuntuma riittää... paitsi ehkä jos allani olisi edesmennyt ah-niin-true-ex-ravuri Esa-Eemeli, niin vitut olisin pärjännyt jollain höyhenenkevyellä tuntumalla. Sitten olisimme esittäneet komeaa ravuriravia kenttää ympäri ja kaatuneet lapa edellä. Kuitenkin, hevonen pitäisi opettaa kevyeen tuntumaan, sitä kohti pitäisi pyrkiä. Ja niinhän me teimmekin Eemelin kanssa. <3

 

Mutta se siitä kouluratsastuksen periaatteista lärppäämisestä. Tänään mun ja Jetterin yhteistyö sujui hymyilyttävän hyvin, mutta myös pari päivää sitten tehtiin hyvänmielen koulutreeni.

 

Harjoittelimme torstaina sulkutaivutuksia pituushalkaisijalla, ensin käynnissä, sitten ravissa. Tehokkaasti tuli samalla suoristuksia että asetuksia. Aluksi suunnittelin tekeväni suoristuksen jälkeen ensin sulkutaivutuksen vasempaan, suoristus välissä, ja sitten sulkutaivutus oikealle. Jetteri oli kuitenkin sen verran Jetteri, että päätin tehdä vain yhden sulkutaivutuksen, jonka jälkeen keskittyisin kunnolla suoristamiseen. Laatu ennen määrää. Ja oli hieno poika. Olivatkohan ekat edes vähän esittelykelpoiset sulkutaivutukset?

 

Perjantaina olikin sitten maasto + aloittelijatunti, ja eilen tuli ihania kavereita mukaan tallille. :) Lukioaikainen ystäväni Satu, hänen miehensä ja pikkusiskonsa. Kaikki pääsivät ratsaille, ja minä kälkätin ihan innoissani ohjeita. Jetteri käyttäytyi esimerkkillisen tuntihepan tavoin, poika oikein nautiskeli tallissa, kun oli kolme harjaajaa ja neljäs tyyppi silitti hiljaa päätä ja korvia...

 

Salla, päivän pääoppilas, ekaa kertaa hepan selässä.
Ja ravia vaan vedettiin menemään ilman taluttajaa!

Itsekin kävin Jetterin selässä ehkä 5 minuuttia pyörittelemässä, ja Satu oli niin kauhean kiltti ja napsi muutamat kuvat. Kiitos!

 

Laukkaan sai vasta lopulta vähän tatsia, mutta ravi tuntui hirmu hyvältä. Jetteri oli rento, aktiivinen ja tottelevainen.

Tänään oli vuorossa taas neliöharjoitusta ympyrätaivuttelujen jälkeen. Voi ku äijä taipui hyvin!! Ja haastava laukan työstäminen (kokoamista, askeleen pidentämistä) onnistui myös. Puhumattakaan neliöharjoituksesta, suorat tiet olivat melkein suoria ja kulmiin ei tarvinnut tehdä voltteja. Hih. :)) Ja vielä osasin istua pätkiä harjoitusravissa. Jetteri on niin hyvä ja minä ehkä vähän osaan jotain.

 

Näillä fiiliksillä on hyvä lähteä valmennukseen kohtaamaan karu totuus. :D

 

Savihaude Juutalaisenkoiran ohjeiden mukaan.

Sellainen MyDay 28.9.

6:40 Herätyskello alkaa pimputtaa. Pakko pistää torkulle…

6:50 Okei, pakko nousta… Rätkäisen ”nätit” silmämeikit naamaan ja syön puuroa + porkkanaa (!) + keitetystä kananmunasta valkuaiset aamiaiseksi. Kahvia ei saa unohtaa!

8:00 Olen maailman paras kuluttamaan aikaa kaikkeen enemmän tai vähemmän turhaan ja lähden jälleen kerran hirveellä kiireellä polkemaan koululle 2 km. 

Yliopistonranta aamutuimaan.

8:13 Jeee, ehdin meluntorjunnan luennoille… aiheena ääni ja värähtely. Lipitän vettä puoli litraa, pitää nälän loitolla ja on muutenki karmee jano polkemisen jälkeen.

9:00 Täytän vesipullon tauon aikana. Tyhjennän senkin puoleenväliin. Saan idean lähteä tallille bussilla heti koulun jälkeen, jotta ehtisin Jetterin kanssa maastoon ennen iltapäivän kevyttä ratsastustuntia.

10:00 Lähden polkemaan täysillä kämpälle ylämäkeen. xP

10:20 Perillä läkähdyksissä. Teen itelleni taas mikropuuroa ananaksilla höystettynä + kurkkua + 2 keitetyn kananmunan valkuaista. No okei, otin min vähän suklaatakin :D Tsekkaan bussiaikataulut.

10:40 Pakkaan laukkuun ratsihousut ja evääksi banaania+proteiinipatukanpuolikkaan, ja lähden täysillä polkemaan keskustaan päin.

10:55 Käyn kysymässä sarjalippujen hintoja kioskin tiskiltä ja Matkahuollosta. Liian kallista. Päätän ostaa bussista kertalipun tämän kerran.

11:07 Nousen bussiin ja tajuan, etten voi maksaa kortilla, eikä ole käteistä. :D:D Bussikuski lupasi odottaa, ja juoksen täysillä Matkahuollon toimistoon ostamaan meno-paluulipun.

11:16 Onneksi muitakin myöhästelijöitä ilmestyy, ja bussi lähtee 5 min myöhässä… ainakin oli hyvä asiakasläheinen palvelu.. :)

11:30 Sataa vettä ja paljon. Mietin, että oliko tämä pikareissu sittenkään hyvä idea. Tyhjennän vesipullon.

11:40 Selvisin perille! Kävelen bussipysäkiltä tallille 300 metriä tihkusateessa. Vaihdan vaatteet, laitan kamppeet valmiiksi ja lakaisen tallikäytävän ja kaikkea pientä mukavaa säätöä.

12:20 Sade helpottuu, haen Jetterin tarhasta ulos puomin luokse harjattavaksi ja paijattavaksi. Pojalla oli ihan adhd-päivä, kaikkea piti katsella ja paikoillaan ei oltas maltettu millään olla. Suitset lensi tiputettiin ainakin kolme-neljä kertaa maahan, samoin heijastinliivi.

12:50 Vedän heijastinliivin päälle, nousen Jetterin paljaaseen selkään ja lähden seikkailuun! Pian suuntasin hiekkatiellä kävelyn jälkeen helppokulkuiseen metsämaastoon, ja kiipeiltiin jyrkkiä mäkiä ylös-alas ja tutkimme metsäpolkuja. Tielle palattua laukkailtiin pehmeillä pätkillä ja ylämäissä. Hihii :)

13:40 Tallilla taas, vein Jetterin tallinkäytävälle. Loimi niskaan pientä hikeä kuivattamaan ja linimenttiä jalkaan. Paijauksia. Hitsi kun ei ollut leipää!

14:00 Vien Jetterin tarhaan sadeloimella varustettuna syömään päiväheiniä. Vasta luvan saatuaan se saa laskea päänsä. Silittelen poikaa hetken, ja lähden viemään tavarat paikoilleen.

                                                                                                            

                                 

                  

14:25 Käyn vielä katsomassa Jetteriä haikein mielin, ja lähden kävelemään bussille. Syön odotellessani banaanin ja protupatukanpuolikkaan sekä juon puoli litraa vettä.

14:55 Olen kaupungissa, ja lähden polkemaan kohti kotia muutaman kilometrin matkan.

Mun koti. <3

15:15 Olen kotonaaa <3 Vedän kananmunaa ja raejuustoa sekä kurkunpätkän kakkosvälipalaksi, ja käyn suihkussa. Siistiydyn ja laittaudun ei-niin-heppatytön näköiseksi, hame päälle ja korkkarit jalkaan.

16:30 Lähdemme poikaystävän kanssa romanttisesti syömään Pizza Raxiin. :D

17:50 Oon salaattiähkyssä ja vielä käydään Lidlissä kaupassa ostamassa maitoa ja mulle rehuja.

18:20 Kotona vähän teen kotihommia ja kirjoitan vuokrasopimusluonnoksen. Luen vähän solubiologian tenttiin (siis facebookkaan…)

20:50 Kotileffailta alkaa, videoprojektori heijastaa seinälle Fight Clubbia. Aika jännä leffa.

23:50 Leffan jälkeen vielä datistetaan vähän aikaa, minä metsästän yömyöhällä Jetterin ulko/talliloimea.

00:50 Nukkumaan! Tämä on siis joku valvomisennätys, yleensä olen jo ihan nukuksissa iltakymmenen aikaan.

Suoria teitä

Kyllähän sitä ollaan käyty 5-6 kertaa viikossa tallilla heppastamassa... mutta en ole vain kerennyt kirjoittaa! Aiemmin  olen käyttänyt kaikki potentiaaliset datistushetket facettamiseen ja blogin kirjoittamiseen. Muhun on iskenyt jonkinsortin itsensäselättämisfiilis, olen ottanut itteeni niskasta kiinni ja urakoinut paljon kouluhommia aina iltaisin ja koulupäivien välissä. Seuraavat haasteet olisivat edessä häämöttävät ekologian ja analyyttisen kemian tentit, solubiologian uusintatentti (!) ja ympäristömikrobiologian rästiin jääneen työselostuksen palautus. Ja kotityötkin oon kerennyt tekemään. Onneksi ukko tekee osansa. :) 

Tällä viikolla pitäisi vuokraaja päättää, ja mulla on tavallaan 3 eri vaihtoehtoa, miten toteutan Jetterin liikutuksen. Katsotaan ja mietitään nyt vielä ainakin päivän ajan. Onko teillä jotain tiettyjä kriteereitä, jotka vuokraajan täytyy ehdottomasti täyttää?

Jetterin kanssa ollaan kovasti opeteltu yhdessä kouluratsastusta. Otin valmentaja-Terhin neuvot heti käyttöön, ja olen sitten harjoitellut suoria teitä sekä taivutellut  runsaasti. Viime viikonloppuna teimme kunnon tehotreenit, ja tuli heppa kyllä läpiratsastettua... 

Lauantaina oli melkein semmoinen painajaiskeli ratsastaa, kylmää ja satoi. Onneksi ei tuullut. Heppa on pakko liikuttaa, ja kun kerran saa itsensä hevosen selkään ja märälle kentälle asti, sieltä ei heti tullakaan pois. Keskittyminen on sitä luokkaa, että sadetta ei huomannut, ja tunnin treenin jälkeen olin sitten läpimärkä iholle saakka. Vilutus iski sitten vasta kotiin päästyä.

Ratsastin alkupyörittelyjen jälkeen vain neliönmuotoisella tiellä kaikki askellajit läpi. Sivuilla otin aina kiintopisteeksi tietyn kirjaimen, ennen kulmaa piti yrittää tehdä kokoava puolipidäte ja ratsastaa Jetteri sisäpohkeen ympäri. Tämä on tavallaan "haastavampi" versio Kyran aakkosharjoituksesta. Käynnissä sujui asiallisesti, mutta ravissa Jetteri oli niin kiireinen ja vaan juoksi alta pois, kovasti yritti puskea kulmat lapa edellä. Siksi teinkin aluksi joka kulmaan voltin, jos taivutus jäi  vähänkin vajaaksi tai jos Jetteri kiirehti.

Ravissa täytyi pitkään tehdä töitä molempiin suuntiin ja välillä tehdä tehtävää käynnissäkin, ennen kuin Jetteri liikkui edes siedettävän tasaisesti ja suoraan, kulmat aidosti taipuen. Laukassa tehtävä meni ylivoimaisesti parhaiten! Tosi hassua. Istunta joutui kyllä aika koville, suorilla teillä piti ratsastaa eteen ja sitten topakasti koota istunnalla ennen kulmaa ja kääntää sitten painoavuilla.  Laukassa ei tarvinnut juurikaan voltteja tehdä, enimmäkseen vain näön vuoksi. Niin hyvin Jetteri kuunteli istuntaani ja taipui joka kulmaan. En tosin tiedä, miten tasaiselta tai tyylikkäältä meno näytti... mut suoraan me mentiin ja taivutuksetkin oli kohdallaan!

Seuraavana päivänä jatkettiin treenejä mutaisella kentällä, mutta paremmassa kelissä. Harjoituskin oli tavallaan vaativampi, ainakin monimutkaisempi (kuvassa oikealla). Ratsastin ravissa (myöhemmin laukassa) pituushalkaisijalle, ja kentän keskelle ratsastin volttikahdeksikon huolella taivuttaen ja suoristusta ei saanut unohtaa. Pituushalkaisijalle palattuani ratsastin huolella suoraan ja siirtyen samalla käyntiin. Hyvää keskittymisharjoitusta Jetteri-pojalle. Aina ei voi juosta täysillä, vaikka kauheasti tekee mieli! :) 

Tehdessäni tehtävää laukassa tuli samalla harjoiteltua tosiaan laukanvaihtoa käynnin kautta. Hyvä poika. Laukkavoltit olivat myös hyvän kokoisia, toivottavasti en vain ollut liian keskittynyt ja kivikätinen. Jetteri toimii huomattavasti paremmin, kun muistaa rentouttaa kädet palkinnoksi.

Kovan treenin tulokset näkyivät hyvin maanantaina 23. päivä, jolloin sain houkuteltua (ihmeen kaupalla) miehenikin tallille mukaan. Hetken kentällä köppäilyn jälkeen tarvi vaan koota ohjat, ottaa pohkeilla lempeä halausote Jetterin kyljistä ja pitää tasainen, luotettava tuntuma. Jetteri liikkui hyvin rentona rehdisti taipuen heti alusta saaakka, koko hurjan 5 minuuttia. :D

 

Nämä kuvat ovat niitä harvoja, joita tuolta tallilta on saatu todistusaineistoksi. Kiitos murulle. Voi kun tulee ikävä pikkusiskoani Jossua, joka tuli aina naama myrtsinä kuvaamaan kentän laidalle. Mut näillä mennään. Kuvien/videoiden saaminen on aina hyvästä, koska niistä näkee, miten paljon päin mehtää sitä on ratsastettu. Sittenhän on vain mukavaa ja iso plussa, että blogiin saa kuvia.

Jetterin liikunnat kuluneen viikon aikana:

20.9. Talliporukasta piti tutulle tytölle aloittelija-tasoisen ratsastustunnin

21.9. Koulutreeni (kunnon vesisateessa): Suorien teiden harjoittelua neliön muotoisella tiellä kaikissa askellajeissa.

22.9. Ilman satulaa koulutreeniä; volttikahdeksikon avulla suorien teiden ja asettumisen treenaamista kaikissa askellajeissa, erityisesti laukassa, samalla tuli treenattua laukanvaihtoja käynnin kautta.

23.9. Välipäivä, vähän eteen-alas ravissa kentällä ja kävelyä maastossa

24.9. Vuokraajaehdokkaan koeratsastus

25.9. Vp

Ja tänään sitten ... kunnon treeniä! Ehkä puomijumppaa?

Olin viikonloppuna myös kentänkunnostustalkoissa; puskat ja heinät siistittiin pois kentänreunoilta, tolpat oikaistiin ja aitanauha oikaistiin. Porukalla saatiin paljon aikaiseksi.

Jetteri ei kerää vapaapäivän tai kevyemmän jakson jäljiltä kauheita määriä energiaa, mutta usein se vähän  ehtii jäykistyä, joten tänään voisi olla kaikenlaiset väistö- ja taivutusjumpat ovat paikoillaan puomijumppailun lisäksi. Vanhuus ei taida tulla yksin. Jetteri-poika on jo 15 vuotta, joka ei tosin suomenhevoselle ihan kauhean paljoa ole, mutta sieltä se vanhuus vielä hiipii... Olenkin lähes aina venytellyt Jetteriä reippaamman treenin jälkeen, erityisesti takajalkojen taaksevenytyksistä olen pitänyt huolen. Jetteri alkaa hirmu helposti vastustella ja jopa tehdä potku-uhkauksia, jos takasen nostaa yhtään liian reippaasti taakse. Kun malttaa rauhassa odottaa ja pikkuhiljaa vie rennon jalan taakse, saa kunnon venytyksen. En tiedä, onko Jetteri vain vähän herkkä jaloistaan (aina ollut vähän tarkka takasten nostosta) vai onko se vanhuuttaan ja treenien takia jäykkä ja kipeäkin. Me mennään päivä kerrallaan, ja annan Jetterille tarpeen mukaan kevyempiä päiviä niiden tehotreenien ohessa. Ensi viikolla olisi taas valmennus luvassa! :)

Sanoinko jo, että tää on ihan kuin unelmaa? 

Hevosrakkaus

 

Minä juoksin kohti laidunta ja huusin Jetteriä nimeltä. Se tuli täyttä laukkaa luokseni.

Näin eilen. Ällöttävän söpöä ja ihan kuin leffoista, mut minä nauroin ilosta. Miten pitkään näin suuri onni voi kestää?

Jetteri eräänä toisena ihanana heppapäivänä.

Valmennus ja hampaiden naksuttelu

Niin tuohon valmennukseen olen erittäin tyytyväinen. Terhi Vartiainen oli huippu! Kommentteja sateli, ja kun en saanut ratsastettua sisäpohjetta rehdisti läpi, hän tuli ihan viereeni ohjeistamaan. Vaikka hevoselta vaadittiin paljon, Terhi keskittyi paljon ihmisen pehmeyteen ja johdonmukaisiin apuihin. Lyhyt pidäte ja rentoutus.

Tulin tallille hyvissä ajoin ennen valmennusta. Mulla on tapana käydä aivan ensiksi käydä katsomassa Jetteriä (onko se vielä hengissä vai onko joku ryöstänyt sen? :D), kuten eilenkin. Mun sydän suli totaalisesti, kun kutsuessani Jetteriä se juoksi suoraan luokseni ja tunki päänsä syliini. <3 Voi ei. En ihan kuollut liikutuksen tunteisiin.

Vanha kuva Tarjan tallilta.

Kerkesin rauhassa putsailla Jetterin suitset ja omat iki-likaiset ratsastussaappaani, ja sain harjaillakin Jetterin kaikessa rauhassa. Kerkesin kävellä hyvät alkukäynnit, ja vähän työstää Jetteriä käynnissä ja pikkusen ravissakin. Olen huomannut hyväksi kikaksi tehdä takaosanväistöjä ympyrällä, jotta saisin Jetterin huomion ja sen takaosan aktiiviseksi. Samalla näkee hyvin, miten hyvin (huonosti) se reagoi sisäpohkeeseen.

Itse treeni aloitettiin ratsastamalla harjoitusravia kenttää ympäri, ja tekemällä joka kirjaimen kohdalle 2-3 askeleen käyntisiirtymät. Mulle tuli heti lisätehtäväksi ratsastaa joka kulmaan voltti, jotta saisin Jetterin varmasti taipumaan rehellisesti. Kulmissa pitää yllättävän paljon taivuttaa hevosta! Lisäksi Jetteri alkoi taas kiireillä, joten Terhi kannusti satsaamaan laatuun; vain joka toisen kirjaimen kohdalle hallittu siirtymä.

Suunnanvaihdon jälkeen ratsastettiin uralla tehtävien siirtymien lisäksi pituushalkaisijaa keskiravissa ja keskityttiin suoruuteen. Aluksi oli jotenkin vaikea luottaa Jetteriin, yritin kontrolloida sitä liikaa, ja itse tietenkin olin ihan jännittyneenä. Terhin alati toistama komento "pehmeä käsi" alkoi vähitellen kantaa hedelmää. Loppujen lopuksi ratsastimme sekä ravissa että laukassa monta suoraa tai ainakin siististi korjattua pituushalkaisijaa pitkin hyvässä harmoniassa ja tasapainossa.

Tehtävää vaihdettiin kolmikaariseksi kiemurauraksi, jonka jokaiseen karteeseen tehtiin voltit ensin ravissa, myöhemmin laukassa. Jetteri meinasi tosiaan luistaa edelleen taivutuksesta; se kallisti päätään ja yritti siten huijata, toinen suupieli roikkui kohti maata. Hups. Ja heppa tuntui kääntyvän niin kovin tahmeasti oikealle, ihan mahdoton. Terhi tuli voltin keskelle ohjeistamaan oikein kunnolla. Käännä, aseta, taivuta, hellitä. Käännä, aseta, taivuta, hellitä. Ja sitten saatiin sitten se sisäpohje läpi. Jetteri kääntyi ja taipui!

Lopuksi vielä ratsastettiin harjoitusistunnassa ravia pääty-ympyrällä tasaisesti taivuttaen. Uudessa suunnassa Jetteri meinasi taas huijata, mutta toisessa kierroksessa se oli kyllä hyvä! Hyvän mielen loppuravit tehtiin matalassa muodossa, ja kovasti kehuin. :) Jetterillä oli kyllä niin itseensä tyytyväinen ilme naamallaan, että ihan pisti hymyilyttämään.

Kokeilin muuten kolmipaloja perinteisten nivelkuolaimien sijaan. Ei vaikutusta. Jetterillä on siis tapana aukoa hieman suutaan ja naksuttaa hampaitaan yhteen, kun siltä vaaditaan muutakin kuin pää ylhäällä juoksemista. Mitä itse olen nähnyt ja mitä Jetterillä ovat ratsastaneet,tniin mitä epävakaampi/kovempi käsi, sitä enemmän poika aukoo ja louskuttaa suutaan. Hampaiden naksuttaminen on jonkin sortin opittu stressireaktio, enkä oikein tiedä, miten sen saisi pois. Ala- ja remonttiturpahihnoilla ratsastaessani, suun aukominen on ehkä jopa lisääntynyt.

Erittäin osaavan ratsastajan kanssa Jetteri on liikkunut suu kiltisti hiljaa, luulen että pointtina on ratsastajan vakaus, erityisesti käsien hallinta ja tasaisuus. Myös minä itse (ihme!!!) oon saanut Jetterin muutamia kertoja ja pieniä hetkiä suu rauhassa. Ne harvat kerrat ovat olleet juuri sellaisia, että olen saanut ratsastettua sisäpohkeen aidosti läpi ja Jetteri on ollut rento ja kuuliainen. Toisaalta Jetteri naksutti hampaitaan suurimman osan ajasta myös silloin, kun ratsastin ilman varusteita, ja myös joskus harvoin suitsien pukemista aloitellessa. Stressireaktio ilmenee, kun vaaditaan asioita. Tässä olisi pohdittavaa sekä eläintenkouluttajalle että ratsastajalle.

Vaikka Jetteri on rennon ja tyytyväisen oloinen, eikä mulla ollut näkymättömiä ohjia kädessä, hampaat louskuivat yhteen.

Maanantaina Jetteri kuitenkin keräsi vähän stressiä, sen huomasi kiireisyydestä, ja se tietenkin naksutti hampaitansa. Töitä se kuitenkin teki tosi hyvin, vaikka meinasi luistaa taivutuksista yms. ja oli kiireinen :P Seuraavana kikkana jatkan ratsastuksen harjoittelua, koska Jetteri selvästi reagoi ratsastajan epävakaisuuteen. Vaikka maanantaina tehtiin kovasti töitä ja pidin käteni rentona, ohja pääsi kuitenkin hölskäämään. Tallinomistaja suositteli lisäksi muutaman kuukauden remonttiturpahihnakuuria.

Ja tie tähtiin alkoi juuri...

Niin, ensin käydään kunnon valkoissa säännöllisesti, sitten kisataan ja päästään suomenhevosten SM-tasolle saakka. 

Aina voi haaveilla. En usko, että Jetteristä tulee hankosidevammansa, kintereiden rustottumien ja ikänsä puolesta (15 v.) hurjaa kisaratsua. Minä nautin pienistä onnistumisen hetkistä, edetään siihen tahtiin, joka sopii Jetterille ja minkä se kestää. 

Paikan hevosihmisten kanssa juteltuani kävi selväksi, että Jetterillä on siis kahdesti hankoside revähtänyt vasemmasta etujalasta. Kun se kerran hajoaa, se ei parannu täysin entiselleen. Revähtymän jälkeen hankositeen elastisuus ei palaudu täysin entiselleen, vaan se voi helposti hajota uudelleen (kuten Jetterillekin kävi). Olen tehnyt ihan oikein, kun olen "kuunnellut sydäntäni" ja  jättänyt hyppäämiseen minimiin. 

Krooninen oire.

Surullista. Mut oon yhä onnellinen hevosenomistaja, vaikka me ei koskaan selvitä tähtiin saakka. Onni tulee pienistä asioista.

Lähes joka päivä Jetteri tulee portille mua vastaan. Toissapäivänä se taisi jopa juosta hirnuen luo, mitä ei kyllä tapahdu kuin kerran vuodessa, jos sitäkään. Sitten kun jättää Jetterin ratsastuksen jälkeen karsinaan, se näyttää ihan siltä, että varmaan juoksisi perään, jos ei ois karsinanovea välissä.

"Hellu please don't go, please, don't leave me hereeeee"

Joku päivä, kun tein loppukäynnit taas maastossa, hirvi ryntäsi puskista esiin noin 30 metrin päästä. Jetteri pelästyi kunnolla, koko heppa vähän hyppäsi ja jähmettyi patsaaksi paikoilleen, sydämen syke tuntui satulan läpi. Minä istuin hetken hiljaa kyydissä pitäen ohjat löysinä, ja sitten kehuin poikaa. En siksi, että se pelästyi, vaan että se ei rynnännyt paniikissa karkuun. Ääneni ja kädellä kosketuksen vaikutuksesta Jetteri huokaisi syvään, käänsi päätään poispäin hirvenmöllykästä ja rentoutui. Sitten rauhassa käännyttiin vastakkaiseen suuntaan rennossa käynnissä. Suokit on huipputyyppejä. Varsinkin mun Jetterini.

Hei ai niin, mun piti kertoa siitä eilisestä kouluvalmennuksesta!!!

Mulle ja toiselle ratsukolle valmennusta piti Maru Jääskeläinen. Valkassa harjoiteltiin kokoamisia ja lisäyksiä. 

Uralla ratsastettiin lyhyt ja terävä askel esille, ja pääty- ja keskiympyröillä esitettiin pidempää askelta. Jetteri pidensi askelta hyvin, välillä tosin jouduin antamaan hyvin pienen avun raipallakin. Jetteri reagoi hienosti. Mukava, kun näin ekalla valkkukerralla harjoiteltiin tällasta perusasiaa. 

Kokoaminen oli paljon haastavampaa, varsinkin kun poika kuumui. Kaikki hidastaminen oli vaikeaa. Myöhemmin ympyröillä siirryttiin käyntiin, väistätettiin pari askelta sivulle, josta nostettiin laukka. Laukan työstämisen jälkeen raviinsiirtyminen oli niin mahdotonta, varsinkin kun minä raukka meinasin väsähtää Jetterin kanssa. Maru neuvoi vain pitämään istunnalla vastaan ja odottamaan. Vaikka siirtymässä menisikin jonkin aikaa, Jetteri saisi mahdollisuuden siirtyä pehmeästi peräänannossa. Tuli sieltä sitten yllättävän pehmeitäkin siirtymiä. Usein välittömästi ensimmäisten raviaskeleiden aikana Jetteri jännittyi (kai odottaen kiskaisua tai ratsastajan pomppimista selässä), mutta kun malttoi vain pehmeästi pompottaa ravia, Jetteri vastasi nopeasti peräänannolla.

Lopuksi tehtiin vielä yllättävän haastavaa avotaivutusta lävistäjällä. Kyllähän se Jetteri ois asettunut ja taipunut oikein kivasti, mut hemmetti, kun mun aivot eivät aluksi (eivätkä ihan lopussakaan) riittäneet handlaamaan, mihin suuntaan se heppa ois pitänyt asettaa. No tuossapa on harjoiteltavaa, niin teoriassa kuin käytännössäkin. Kyran kirja taas esiin.

Valmennus oli hyvin intensiivinen, koko 40 minuuttia ratsastettiin oikein kunnolla ilman välikäynteä pitkin ohjin. Laukkasiirtymätehtävän aikana Jetteri alkoi jo näyttää väsymisen merkkejä, käyntipätkillä nyki ohjia, samoin jopa loppuraveissa. Pitkän ohjan annoin kuitenkin vasta, kun vielä sai tiristettyä irti tasaisen rytmin ja taivutuksen. Poika tulikin ihan hikeen.

Marun antamaa palautetta:

• Pidäte saa kestää vain yhden askeleen verran. Jos jää vetämään ohjasta useamman askeleen ajaksi, hevosen selkä menee lukkoon ja kaula jännittyy, eikä hevoselle oikeastaan jää mahdollisuutta reagoida oikealla tavalla (rennosti) pidätteeseen.
• Pidätteen aikana sormet liikkuvat, käsi joustaa
• Vaikka ulko-ohja pitääki olla tukemassa, niin oikea käsi ei saa mennä lukkoon. Ulkokyljelle pitää antaa tilaa venyä taivutuksen takia, kylkeä ei saa lukita.
• Vaikea laukka-ravi-siirtymä: ei tarvi vetää ohjista, vaan pidät vain istunnalla vastaan ja anna soljua raviin. Ei haittaa, jos siirtymässä menee aikaa, kunhan Jetteri saa mahdollisuuden tehdä siirtymän pehmeästi.
• Istu "polvien takana" ! Pidä keskivartalo tiukkana (olin varmaan ihan veltto makaroni).
• Tosi kiva suokki!
• Välillä tuli kehut hyvästä rytmistä

Aika raakoja me ehkä olimme. Mutta tuli kyllä töitäkin tehtyä... mulla ei ole ainakaan muutamaan viikkoon ole jalat olleet näin jumissa ja kipeät. Tänään Jetteri saa lepopäivän, ja huomenna kevyttä verryttelyä. Sitten taas maanantaina treenataan!

Uutisia

Mitäs tänne oikein kuuluu. Hyvää! 

Millä perusteella?

Koska tänään on kouluvalmennus! :D

Muutaman tunnin sisällä lähden hurruuttamaan kohti tallia, ja sitten se on menoa. Eilisiltana kuulin talliporukan puhuvan valkasta, ja minä heti kysyin että saako siihen mennä. No tietenkin. Jes!

Jetterin kanssa ollaan nytten treenailtu kahdelleen, ja nyt parina kertana välillä kentällä on pyörinyt yksi tai kaksikin ratsukkoa samaan aikaan. Aika luksusta, kun saa ratsastaa ihan rauhassa ilman, että kentällä pyörii samaan aikaan 5 muuta ratsukkoa.

Toissapäivänä jumppasin Jetteriä vähän pikkuristikoilla. Aluksi taivuttelin huolella, tein sitä perusympyräjumppaa, mitä kaikki ratsukot vääntävät. Miljoona tai ainakin muutama sata ympyrää kutakin askellajia molempiin suuntiin. Läpiratsastamista. Esteillä sitten mentiin vähän miten mentiin, aluksi vain yhdellä ympyrällä. Puomit vaan kolisi... piti aina hypätä selästä maahan ja nostaa puomit paikoilleen, ja sitten vasta jatkettiin. Kahdeksikolla tuli välillä kaunista ristilaukkaa, ja se vaihdettiin lennossa oikeaan laukkaan, tosin vähän räpeltäen. Vielä ei Jetteri osaa komeita lennokkaita laukanvaihtoja...

Tosin eilen taas treenattiin laukanvaihtoja käynnin kautta, jotka ovat hyvä alku suorille laukanvaihdoille. Tosin nää laukanvaihdot käynnin kautta ovat vielä välillä hätäisiä; poika ei pysy rentona peräänannossa, vaan alakaula pullahtaa esiin ja selkä jännittyy, ja sitten yritetään hoppuilla ja nostaa ravikäynnistä laukka ilman lupia. Tosin, välillä, ihan muutaman kerran, on tullut melko hyvä siirtymä, ja siitä hyvin sievä nosto. Mutta vielä pitää kovasti harjoitella.

Eilen kun olin hoitamassa Jetteriä ja varustamassa sitä koulutreeniä vasrten, tallin kengittäjä tuli siihen katsomaan heppaani, että millaista kahelia saisi kengitellä. Hän katsoi Jetterin kintereitä ja napautti: "Tuommosta rustottumaa on noissa kintereissä, mutta sehän on kyllä ihan normaali ratsuhevosten ongelma". 

Tuli ihan aloittelijamainen olo, ja vähän kauhistuinkin. Omgomg. :p Tutkin Jetterin jalkoja ja huomasin itsekin eron niissä. Huolestuminen/mielenkiinto iski heti, kun Jetterillä oli se ihmeontuma vasemmassa takasessa viime kevättalvena. Oiskohan tämä erityisesti vasemman kintereen rustottuma ja jalan kipuilu jotenkin yhteydessä toisiinsa? 

Kengittäjä onneksi myös möläytti, että rustottuma on tosiaan yleistä ratsuhevosilla, eli "normaalia", eikä ehkä haittaa harrastekäyttöä (?). Eikun googlaamaan ja hevossairauskirjoja tutkimaan. 

Vasemman kintereen ero on selvä oikeaan, jossa rustottuma ei ole ollenkaan niin "paha".

Yhdessä oppimista

Kiitos kysymästä Juutalaisellekoiralle! Jetteri on kotiutunut kovin hyvin, vaikka yhä löytyy paljon kaikkea ihmeteltävää ja vähän kauhisteltavaakin. Sitten tää ruunanrupukka on iskenyt silmänsä kauniiseen suokkitammaankin... Oivoi... :D Hyvin ollaan pärjätty tähän saakka, vaikka paskaa en ole vielä kerennyt lappamaan, innostani huolimatta.

Laitsalla

Jetterin liikunnat kuluneelta viikolta: 

Ti - Lyhyt koulutreeni; läpiratsastus taivutellen vanhassa heppakodissa. Uudella tallilla taluttelua.

Ke - Kunnon koulutreeni; teemana pysähdykset kaikissa askellajeissa.

To - Koulua,  ensin kaverin kanssa rennosti, ja mun kanssa hieman ravin ja laukan työstöä.

Pe - VP

La - Reipas maastoreissu metsäpoluilla (Jetterin turbokävely :D)

Su - Kunnon koulutreeni ilman satulaa; teemana kolmiympyräinen kahdeksikko ravissa ja laukassa

Ma - Palautteleva eteen-alas-ratsastus ilman satulaa ja metsäpolulla kävelyä

Huomenna voisi ilmiselvästi olla pikkusten estehyppelyjen vuoro. Jännää, kun on saanut ratsastaa niin paljon, että ratsastusideat voivat vielä loppua. Mitkä rajattomat mahdollisuudet. Nyt pitää tosin alkaa myös pyytää vuokraajaehdokkaita koeratsastuksille, ettei ilo lopu lyhyeen.

Sunnuntaina tuli tehokkaasti opittua uutta omakätisesti. Aloitin ratsastamalla ravissa kuvassa näkyvää rinkulakuviota, ja keskityin erityisesti suoristamaan Jetterin ennen suunnanvaihtoa (punaisten mönttien kohdalla) ja taivutukseen kaarevalla tiellä. Jetteri tuntui hirmu hyvältä, se ei edes louskutellut hampaitaan, vaan haki pehmeästi kuolaimelle.

Jatkoin ravityöskentelyä pienen tauon jälkeen, mutta keskityin Jetterin askeleen pituuteen. Keskimmäiselle ympyrälle tullessani tein puolipidätteen, jolla sekä suoristin että kokosin Jetteriä. Säilytin istunnalla ja puolipidätteiden avulla kootun raviaskeleen seuraavan ympyrän alkuun, jolloin tein jälleen puolipidätteen suoristaakseni heppaani. Jätin pohkeet pehmeästi halaamaan Jetterin kylkiä, ja Jetteri pidensi askelta ponnekkaasti.

Noh, okei, joka kerta tietenkään meidän yhteistyö ei sujunut ihan höyhenenkevyesti. Jetteri kasasi välillä virtaa ja jännittyi karkeista hidastamisyrityksistäni, ja lisäysympyröillä askel ei pidentynyt, ainoastaan kiihtyi ja koko heppa valahti varmaan ihan etupainoiseksi suihkukoneenrotjakkeeksi. Kuitenkin, toistojen myötä ja mun valmistellessa huolella siirtymät ja tiet, onnistuneitakin yrityksiä tuli.

Seuraavaksi mun piti tehdä vastalaukkaa, mutta innostuinkin ratsastamaan kahdeksikkoa laukassa. Eli punasten mönttien kohdille vaan laukanvaihdot käynnin kautta! Keskiviikon koulutreeni oli tehnyt todella hyvää, Jetterin laukkaa sai koottua pirun hyvin ja laukka annettiin kiltisti alas, useimmiten suoraan käyntiin. En nyt tiiä että meneekö lesoilun puolelle, mutta parista taisi tulla oikein... todella hyviä. Jos sellainen oikein hyvä on semmonen, että heppa kokoaa istunnasta ja pikku puolipidätteestä rutosti laukkaa, ja istuntamerkistä siirtyy suoraan käyntiin askelen ajaksi, ja nostaa siitä tarmokkaan keskittyneen laukan. Upee äijä!

Loppuravit meinasivat sitten pilata koko ratsastuksen. Jetteri halusi intopinkeänä laukata vähän lisää, ja mä jäin ohjaan kiinni. Siinä sitten pyörittiin 20 minsaa etsimässä molemmille sopivaa tahtia... Heti kun annoin matalampaan muotoon mahdollisuuden, Jetteri rentoutui. Huoh, aina mun pitää oppia samat asiat uudelleen... x_x

Tänäänkin opittiin jotain uutta. Päätin tehdä tuommoisen palauttavan tuuppaus/maastoilutreenin. Aluksi taas meinasin napata liian napakan ohjan, mutta kun keskittyi antamaan Jetterille tilaa liikkua eteen ja hallitsemaan sitä pehmeästi istunnalla ja pohkeella, se oli paljon, paljon parempi. 

Laukassa sama. Vein sisäkättä selvästi sivullepäin, ja kun Jetteri seurasi kättä taipuen ja pyöristyen, vapautin suun paineen hetkeksi täysin viemällä käsiä eteen. Jetterihän siitä innostui, ja vitsi mitä pyöreää kumipallolaukkaa sieltä tuli! Kun hieman otin ohjia takaisin tuntumalle pitäen sisäkättä yhä sivulla, Jetteri vastasi pyöristymällä uudelleen. Parin toiston jälkeen upean pyöreän muodon ylläpitämiseen riitti pieni puolipidäte ulko-ohjalla, ja muuten annoin ohjien olla ihan löysänä. Ainakin Jetterille tuli hyvä mieli. Ja ratsastajallekin joo, todellakin!!! Miten se yksi ratsastuksen perussäännöistä meni Kyra Kyrklundinkin mukaan? 

"Ratsastajan täytyy myödätä ensin, jotta hevonenkin voisi myödätä".

Lopuksi mentiin maastoon hömppästään. En tippunut enkä siis kuollutkaan, nokkoset vaan poltteli paljaita sääriä. Jetterinkään kimppuun eivät hyökänneet muurahaiset eivätkä naapurilaitumen zombiehevoset. :D

Sitten olen opetellut ratsastamisen lisäksi hevosenhoitoa. Tuota kylmäävää savea on ällö laittaa, eikä se ainakaan tuolleen karvan päälle lätkäistynä ja hierottuna vaikuta helpottavan kummoisesti turvotusta. Se on vain ällöttävää laittaa. Jos opettelisi tekemään hauteen, se voisi olla tehokkaampi.

Nestepatti pullottaa.

Lisäksi olen ahkerasti tylsistyttänyt kynsiäni Jetteriä rapsutellen. Pari päivää sitten huomasin sen karvassa hassuja pikkupatteja, varmaan ovat ötökänpuremia. Niitä kutisee nähtävästi ihan vietävän paljon. 

"I-HA-NAA"

Takaisinrapsutusrefleksi

Nyt kyllä muuten maistuu valkosuklaa... <3 Oli kauhean mukava tallipäivä.

Kuva: myfinfood.blogspot.fi

Ai niin! Mainitsinko Jetterin hurjista viime päivien uroteoista? Siis tämä mun höhlänhöselö jänishousu oli kuin viilipytty maitoauton suhautellessa ja täyttäessä tankkia 7 metrin päässä. Kuskikin ihmetteli, että yleensähän nuo kaikki hepat ovat ihan hepulissa ilmapainejarrujen äänen takia. Entäs ne kaikki moottoriajoneuvojen huudatukset tai hirveä mustavalkoinen zombielehmä puolen metrin päässä? Hönttiponi olisi voinut tehdä lehmämonsteriin lähempääkin tuttavuutta, mutta Hellu ei antanut... Ehkä jänishousu-Jetteri on kasvanut viimein isoksi ja rohkeaksi.

Tai sitten se vaan luottaa muhun. 

Uudessa heppakodissa

Tällä viikolla nää tallipäivät ovat jääneet vähän pikavisiiteiksi. Örgh. Kaksi tuntia tallilla per päivä ei riitä, ei ollenkaan. Pisin visiitti oli silloin keskiviikkona, onnistuin kuluttamaan aikaa kolme tuntia heppaillessa, mutta sekin on aika vähän.

Jetteri keskiviikkona tallikäytävällä. "Hellu älä vaan jätä mua yksin tähän", muuten alkoi päällä hosuminen ja jalan polkeminen. Rassu :)

Jetteri piti mun joka liikettä tarkasti silmällä, etten vaan eksyisi liian kauas. :D

Torstaina kävin ystäväni Sadun kanssa moikkaamassa Jetteriä. Ihana nähdä hyvää ystävää pitkästä aikaa. Ja sain olla tosissani ylpeä, kun kahden vuoden ratsastustauon jälkeen Satu veti hyvää tasapainoista ravia kenttää ympäri ja sai tehtyä nättejä pysähdyksiä. Upeaa!

Munkin oli ihan paaaakko päästä Jetterin selkään...... Aluksihan se oli ihan jännittynyt, eikä meinannut keskittyä, saati sitten reagoida pohkeeseen. Kun otin siitä hyvän, ison halaavan otteen sekä pohkeilla että erityisesti istunnalla ja pidin vielä huolen tasaisesta ohjastuntumasta, Jetterin askel keveni ja muuttui vähän letkeämmäksi. Ravi jäi tosin vähän kiireiseksi ja etupainoiseksi, lukuunottamatta ehkä viimeisiä loppuraveja.

Jännittynyt Jetteri, ihan kasassa. Ei mulla oo ainakaa jalka koukussa... vaan tuoli-istunnassa...

Laukkaa työstin pitkään laukkaympyrällä, ja sain ratsastettua harvinaisen tasaisen ja rauhallisen rytmin, jonka sain pidettyä loppuun saakka. Hieno jäbä.

Tyytyväinen Jetteri. Kaula ehkä vähän rullattu, vai johtuneeko laukan vaiheesta..

Ja iloisesti juostaan pois alta... Vai oliko se sitä keskiravia?

Satu sai vielä tehdä pitkät loppukäynnit, kun minä juoksin heittämässä Jetterin tekemät hätäkakkakikkareet lantalaan. Minusta on aina hirmu mukavaa jäädä hoitelemaan hevosta rauhassa ratsastuksen jälkeen; silitellä Jetteriä paljon, tarjota lämmintä vettä, harjata/pestä hiet pois, venytellä jalat ja jäädä vielä syöttelemään vähäksi vihreälle, ja ennen kotiinlähtöä käydä kurkkaamassa vielä kerran omaa hepparakasta.

Tänään (tai viime vuorokauden puolella siis) sain ainakin hoitaa Jetterin rauhassa. Iltapäivästä rakas ukkelini kävi heittämässä mut tallille, ja jopa malttoi seurata ja kuunnella heppahölpötyksiäni siihen saakka, kunnes selvisin selkään saakka. Jetteri oli into ja tohinaa täynnä, ja yhdessä yhtä innokkaina suuntasimme seikkailuun ihan vieraille maastoreiteille. Hauskaa päästä valloittamaan maailmaa.

Ihania pikku metsäpolkuja ja kullankeltaisia auringon säteitä. Jetteri tuli hikeen pelkästä innostuksesta. Kauhee toohottaja! :D

Ratsastuksen jälkeen pesin hiet poikkeen, pistin jopa loimen hetkeksi viileään iltaan. Olin ostanut nyt viimein sitä kylmäsavea, niin tungin sitä jalkaan... aamupäivästä sitten näkee, miten hyvin toimi. Kerkesin vielä venytelläkin Jetterin takajalat ja putsata saappaatkin, sekä käydä lopuksi vielä rapsuttamassa poikaa. Voi että, miten sulonen se on...

Syksyyy! <3