Ja tie tähtiin alkoi juuri...

Niin, ensin käydään kunnon valkoissa säännöllisesti, sitten kisataan ja päästään suomenhevosten SM-tasolle saakka. 

Aina voi haaveilla. En usko, että Jetteristä tulee hankosidevammansa, kintereiden rustottumien ja ikänsä puolesta (15 v.) hurjaa kisaratsua. Minä nautin pienistä onnistumisen hetkistä, edetään siihen tahtiin, joka sopii Jetterille ja minkä se kestää. 

Paikan hevosihmisten kanssa juteltuani kävi selväksi, että Jetterillä on siis kahdesti hankoside revähtänyt vasemmasta etujalasta. Kun se kerran hajoaa, se ei parannu täysin entiselleen. Revähtymän jälkeen hankositeen elastisuus ei palaudu täysin entiselleen, vaan se voi helposti hajota uudelleen (kuten Jetterillekin kävi). Olen tehnyt ihan oikein, kun olen "kuunnellut sydäntäni" ja  jättänyt hyppäämiseen minimiin. 

Krooninen oire.

Surullista. Mut oon yhä onnellinen hevosenomistaja, vaikka me ei koskaan selvitä tähtiin saakka. Onni tulee pienistä asioista.

Lähes joka päivä Jetteri tulee portille mua vastaan. Toissapäivänä se taisi jopa juosta hirnuen luo, mitä ei kyllä tapahdu kuin kerran vuodessa, jos sitäkään. Sitten kun jättää Jetterin ratsastuksen jälkeen karsinaan, se näyttää ihan siltä, että varmaan juoksisi perään, jos ei ois karsinanovea välissä.

"Hellu please don't go, please, don't leave me hereeeee"

Joku päivä, kun tein loppukäynnit taas maastossa, hirvi ryntäsi puskista esiin noin 30 metrin päästä. Jetteri pelästyi kunnolla, koko heppa vähän hyppäsi ja jähmettyi patsaaksi paikoilleen, sydämen syke tuntui satulan läpi. Minä istuin hetken hiljaa kyydissä pitäen ohjat löysinä, ja sitten kehuin poikaa. En siksi, että se pelästyi, vaan että se ei rynnännyt paniikissa karkuun. Ääneni ja kädellä kosketuksen vaikutuksesta Jetteri huokaisi syvään, käänsi päätään poispäin hirvenmöllykästä ja rentoutui. Sitten rauhassa käännyttiin vastakkaiseen suuntaan rennossa käynnissä. Suokit on huipputyyppejä. Varsinkin mun Jetterini.

Hei ai niin, mun piti kertoa siitä eilisestä kouluvalmennuksesta!!!

Mulle ja toiselle ratsukolle valmennusta piti Maru Jääskeläinen. Valkassa harjoiteltiin kokoamisia ja lisäyksiä. 

Uralla ratsastettiin lyhyt ja terävä askel esille, ja pääty- ja keskiympyröillä esitettiin pidempää askelta. Jetteri pidensi askelta hyvin, välillä tosin jouduin antamaan hyvin pienen avun raipallakin. Jetteri reagoi hienosti. Mukava, kun näin ekalla valkkukerralla harjoiteltiin tällasta perusasiaa. 

Kokoaminen oli paljon haastavampaa, varsinkin kun poika kuumui. Kaikki hidastaminen oli vaikeaa. Myöhemmin ympyröillä siirryttiin käyntiin, väistätettiin pari askelta sivulle, josta nostettiin laukka. Laukan työstämisen jälkeen raviinsiirtyminen oli niin mahdotonta, varsinkin kun minä raukka meinasin väsähtää Jetterin kanssa. Maru neuvoi vain pitämään istunnalla vastaan ja odottamaan. Vaikka siirtymässä menisikin jonkin aikaa, Jetteri saisi mahdollisuuden siirtyä pehmeästi peräänannossa. Tuli sieltä sitten yllättävän pehmeitäkin siirtymiä. Usein välittömästi ensimmäisten raviaskeleiden aikana Jetteri jännittyi (kai odottaen kiskaisua tai ratsastajan pomppimista selässä), mutta kun malttoi vain pehmeästi pompottaa ravia, Jetteri vastasi nopeasti peräänannolla.

Lopuksi tehtiin vielä yllättävän haastavaa avotaivutusta lävistäjällä. Kyllähän se Jetteri ois asettunut ja taipunut oikein kivasti, mut hemmetti, kun mun aivot eivät aluksi (eivätkä ihan lopussakaan) riittäneet handlaamaan, mihin suuntaan se heppa ois pitänyt asettaa. No tuossapa on harjoiteltavaa, niin teoriassa kuin käytännössäkin. Kyran kirja taas esiin.

Valmennus oli hyvin intensiivinen, koko 40 minuuttia ratsastettiin oikein kunnolla ilman välikäynteä pitkin ohjin. Laukkasiirtymätehtävän aikana Jetteri alkoi jo näyttää väsymisen merkkejä, käyntipätkillä nyki ohjia, samoin jopa loppuraveissa. Pitkän ohjan annoin kuitenkin vasta, kun vielä sai tiristettyä irti tasaisen rytmin ja taivutuksen. Poika tulikin ihan hikeen.

Marun antamaa palautetta:

• Pidäte saa kestää vain yhden askeleen verran. Jos jää vetämään ohjasta useamman askeleen ajaksi, hevosen selkä menee lukkoon ja kaula jännittyy, eikä hevoselle oikeastaan jää mahdollisuutta reagoida oikealla tavalla (rennosti) pidätteeseen.
• Pidätteen aikana sormet liikkuvat, käsi joustaa
• Vaikka ulko-ohja pitääki olla tukemassa, niin oikea käsi ei saa mennä lukkoon. Ulkokyljelle pitää antaa tilaa venyä taivutuksen takia, kylkeä ei saa lukita.
• Vaikea laukka-ravi-siirtymä: ei tarvi vetää ohjista, vaan pidät vain istunnalla vastaan ja anna soljua raviin. Ei haittaa, jos siirtymässä menee aikaa, kunhan Jetteri saa mahdollisuuden tehdä siirtymän pehmeästi.
• Istu "polvien takana" ! Pidä keskivartalo tiukkana (olin varmaan ihan veltto makaroni).
• Tosi kiva suokki!
• Välillä tuli kehut hyvästä rytmistä

Aika raakoja me ehkä olimme. Mutta tuli kyllä töitäkin tehtyä... mulla ei ole ainakaan muutamaan viikkoon ole jalat olleet näin jumissa ja kipeät. Tänään Jetteri saa lepopäivän, ja huomenna kevyttä verryttelyä. Sitten taas maanantaina treenataan!