Opettamista ja omaa treeniä: kevyt tuntuma

 

 

Ihastun Jetteriin joka päivä uudelleen, jokaisena päivänä sen kanssa opin jotakin uutta. Jos en hyvällä tavalla opi, niin ainakin kantapään kautta sitten... 

 

Minä nautin aivan suunnattomasti, kun minä ja Jetteri kehitymme yhdessä. Mahtava tunne.

 

Vajaa vuosi sitten tein tällaisen ja tällaisen angsti/kehittymispostauksen. Koska ratsastin niin harvoin ja useimmiten ilman ohjausta, ratsastin huonosti. Vasta nyt ehkä tänä päivänä tajuan, miten huono ja karkea itse asiassa olinkaan/olenkaan.

 

En kyllä sano että osaisin vieläkään. Eilen Jetterin selässä, just lähdin työstämään ravia.

Minuutti myöhemmin. Etsi kuvista eroavaisuudet. :D

 

 

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

 

Okei, kerron. Ero näkyy selvästi kuvissa: koko kehon rentous, ja erityisesti käsien joustavuus. Tai ehkä kyse on asenteesta. Ylemmässä kuvassa yritän saada Jetterin väkisin kuulolle hakemalla "kahden kilon tuntumaa". Mutta kuten itse olen monesti ihan itse tajunnut, vähemmän on kauhean paljon enemmän. Jetterille riittää sellainen ihan pieni tuntuma. Mutta tuntuma täytyy olla.

 

 

Omille havainnoilleni löysin vankkaa tukea eversti Christian Carden mielipiteistä, jotka sattuivat silmiini Katariinan tallikamarissa -blogin postauksesta. "Tuntuma on suhde hevosen suun ja ratsastajan välillä. Ei muuta!!"

 

Blogin kirjoittajalta löytyi toinenkin hirmuisen mielenkiintoinen postaus Mythbusters - Myytinmurtajat, jossa myös käsiteltiin myös kahden kilon tuntumaa. Kannattaa lukea. Aika napsakkaa tekstiä. Oma mielipiteeni on, että kevytkin tuntuma riittää... paitsi ehkä jos allani olisi edesmennyt ah-niin-true-ex-ravuri Esa-Eemeli, niin vitut olisin pärjännyt jollain höyhenenkevyellä tuntumalla. Sitten olisimme esittäneet komeaa ravuriravia kenttää ympäri ja kaatuneet lapa edellä. Kuitenkin, hevonen pitäisi opettaa kevyeen tuntumaan, sitä kohti pitäisi pyrkiä. Ja niinhän me teimmekin Eemelin kanssa. <3

 

Mutta se siitä kouluratsastuksen periaatteista lärppäämisestä. Tänään mun ja Jetterin yhteistyö sujui hymyilyttävän hyvin, mutta myös pari päivää sitten tehtiin hyvänmielen koulutreeni.

 

Harjoittelimme torstaina sulkutaivutuksia pituushalkaisijalla, ensin käynnissä, sitten ravissa. Tehokkaasti tuli samalla suoristuksia että asetuksia. Aluksi suunnittelin tekeväni suoristuksen jälkeen ensin sulkutaivutuksen vasempaan, suoristus välissä, ja sitten sulkutaivutus oikealle. Jetteri oli kuitenkin sen verran Jetteri, että päätin tehdä vain yhden sulkutaivutuksen, jonka jälkeen keskittyisin kunnolla suoristamiseen. Laatu ennen määrää. Ja oli hieno poika. Olivatkohan ekat edes vähän esittelykelpoiset sulkutaivutukset?

 

Perjantaina olikin sitten maasto + aloittelijatunti, ja eilen tuli ihania kavereita mukaan tallille. :) Lukioaikainen ystäväni Satu, hänen miehensä ja pikkusiskonsa. Kaikki pääsivät ratsaille, ja minä kälkätin ihan innoissani ohjeita. Jetteri käyttäytyi esimerkkillisen tuntihepan tavoin, poika oikein nautiskeli tallissa, kun oli kolme harjaajaa ja neljäs tyyppi silitti hiljaa päätä ja korvia...

 

Salla, päivän pääoppilas, ekaa kertaa hepan selässä.
Ja ravia vaan vedettiin menemään ilman taluttajaa!

Itsekin kävin Jetterin selässä ehkä 5 minuuttia pyörittelemässä, ja Satu oli niin kauhean kiltti ja napsi muutamat kuvat. Kiitos!

 

Laukkaan sai vasta lopulta vähän tatsia, mutta ravi tuntui hirmu hyvältä. Jetteri oli rento, aktiivinen ja tottelevainen.

Tänään oli vuorossa taas neliöharjoitusta ympyrätaivuttelujen jälkeen. Voi ku äijä taipui hyvin!! Ja haastava laukan työstäminen (kokoamista, askeleen pidentämistä) onnistui myös. Puhumattakaan neliöharjoituksesta, suorat tiet olivat melkein suoria ja kulmiin ei tarvinnut tehdä voltteja. Hih. :)) Ja vielä osasin istua pätkiä harjoitusravissa. Jetteri on niin hyvä ja minä ehkä vähän osaan jotain.

 

Näillä fiiliksillä on hyvä lähteä valmennukseen kohtaamaan karu totuus. :D

 

Savihaude Juutalaisenkoiran ohjeiden mukaan.