Hevospsykologiaa

Kuva: http://www.adlibris.com

Voi, luin juuri upean kirjan (toisen kerran) hevosen pään sisäisistä aivoituksista.

Anna-Kaisa Pitkänen kertoo kirjassaan Omalaatuinen ystäväni (googlettakaa!), miten hän meni ja osti sulkeutuneen ja huonossa kunnossa olevan hevosen, josta paljastui stressiherkkä ja loppuunpalanut entinen kisahevonen. Kirjassa kerrotaan, miten kirjoittaja onnistui saamaan hevosensa jälleen onnelliseksi ja ajan kanssa saamaan tämän omanarvontuntoisen otuksen luottamuksen.

"Dokumenttiromaanissa" pureuduttiin syvälle hevosen ja ihmisen väliseen suhteeseen, siihen, millainen ihminen on ja millainen on hevonen. Miten meitä hevosihmisiä on opetettu ratsastuskouluissa kohtelemaan hevosia. Miten hevonen ajattelee; sen lyhyen työmuistin takia se ei pysty tekemään pitkiä päätelmiä, mutta erittäin tarkkojen ja nopeasti tekemiensä havaintojen takia hevonen on nopea oppimaan. Entä miksi ja miten ratsastaja pelkää hevosen kanssa ollessaan? Miten pelko ilmenee, miten siihen kannattaa suhtautua? Miten ihmisen persoonallisuus heijastuu hevosessa?

Hyvin mielenkiintoista, opin paljon hevosen mielen toiminnasta. Tekstiä oli paljon, mutta todellakin kannatti lukea kirja alleviivausten kanssa. Antoi mukavasti ajattelemista toisenlaisesta, hyvin lempeästä hevosenkäsittely- ja elämisen tavasta.

Kirjassa mainittiin myös Andrew Mcleanin kirjoittama kirja The Truth About Horses, josta itse Anna-Kaisa Pitkänen ammensi lisätietoa hevosensa mielen tulkintaan. Hevospsykologian maailmaan olisi mielenkiintoista uppoutua... 8) Löytyisiköhän kirjastosta?

Kuva: http://www.amazon.com/

Fysioterapiaa à la bloggaaja

Lainasin eilen kirjastosta mielenkiintoisen kirjan hevosen anatomiasta käytännössä! Kuinka hevonen toimii -opuksesta Löytyy kyllä kaikkea hienoa informaatiota, mutta jännintä ovat kuvat hevosista, joiden kylkiin on maalattu mm. luita tai lihaksia (kansikuvassa). Niistä näkee hyvin lihasten ja luiden asennot hevosten liikkuessa. Kirjasta löytyy myös todella asiaa hevosen ratsastamisesta virheelliseen muotoon ja siitä, millaisia ne hevoselle oikeat muodot ovat. Hyviä venyttely- ja harjoitusvinkkejä löytyy myös! Suosittelen kovasti kaikille vähän enemmän ratsastaneille.

Eilen katottiin Marikan kanssa Jetterin liikkumista liinan päässä. Voi miten se oli kipeä... Haluton juoksemaan (niin epätavallista Jetteriä), erittäin etupainoinen ja surkean näköinen. Kyllähän se eteenpäin kipitti, eikä ontunut selvästi mitään jalkaa. Mutta kurjalta näytti!

Mielessä kävi jo soittaa eläinlääkärille, fysioterapeutille, kengittäjälle, kiropraktikolle jne. syyn selvittämiseksi, mutta Viljan kanssa juteltuani päädyttiin siihen, että se on yksinkertaisesti pahasti jumissa takaa. Sunnuntain estetreeni, pitkä kuljetusmatka ja liikunnaton vapaapäivä yhteen laitettuina eivät tehneet Jetterille hyvää. Olisi pitänyt kävelyttää Jetteriä edes silloin illalla. Heppaparka. Ja idioottiomistaja.

Huomenna eläinlääkärimme tulee rokottamaan Rusinan, ja kysyn samalla Jetterin jumeista. Kunnon ammattilaisen käsittely tekisi sille enemmän kuin hyvää, mutta tämänpäivän hoitojen jälkeen se oli paljon parempi! 

Aloitin lähes 2,5 km:n taluttelulenkillä. Talutin Jetteriä riimunnarussa kuin koiraa, välillä mentiin pätkä ravissa ja välissä pysähys, löysällä riimunnarulla. Jetteri kulki vierellä paremmin kuin saksanpaimenkoiramme Nana :D Ei kiskonut edes! Alkumatkasta Jetteri oli ihan innoissaan menossa, ja ravasikin mielellään, mutta oli samannäköinen kuin minä lähtisin suoraan sängystä aamulenkille: hemmetin jäykkää menoa, tök tök tök. Käynnissä Jetteri oli ihanan rento, ja venytti turpansa ihan minun kengänpohjiin saakka. Hyvä venytys selälle.

Kotipihalla juoksutin Jetteriä kentällä. Ravi näytti paremmalta kuin eilen, ja parani koko liinatyöskentelyn ajan, vaikka ei ihan rennon näköistä ollut kuitenkaan. Laukkuutinkin sitä pari pätkää, ja energiaakin löytyi. Ihanaa, siitä se vertyy!

Käytiin vielä kilometrin loppuverkkalenkki, jonka jälkeen venyttelin ja hieroin Jetteriä tallissa ainakin puolen tunnin verran. Venyttelin takaosan lihaksia niin, että otin vuohiskuopan kohdalta kaksin käsin kiinni, ja vedin varoen takajalkoja eteen, taakse ja myös mahan alle. Takaosan ja selän lihaksia verryttelin myös pyörittelemällä takajalkoja (ks. kuva). Tällä kertaa molemmat suunnat tuntuivat melko vetreiltä. Myötäpäivään meinasi vähän jökittää vastaan... Vedin myös etujalkoja eteenpäin lapalihaksia venytelläkseni. Kaulan lihakset sitten ovat aina olleet vähän jumissa, niin hoidin olkavarsi-päälihasta (vasemmanpuoleinen kuva) sivelemällä ja hieromalla sitä kämmenellä. 

Jetteri nautti, se rentoutui niin että hieronnan jälkeen se toikkaroi ihan puoliunessa laitumelle. Töttöröö. :D Luin jostain blogista joskus, että hevosen kanssa pitäisi viettää tuplasti enemmän aikaa maasta käsin kuin selässä. Tänään mie saavutin tavoitteen. Ainakin kaksi tuntia meni Jetteri paijatessa, hoitaessa ja talutellessa. Enkä käyny selässä! :) Eikä ihme kyllä ees harmittanut.

Kirjahyllyntäytettä ♥

Kuva: bookplus.fi

Eilen löysin kirjastosta kunnon hevoskirjan, nimeltä Carolyn Hendersonin kirjoittama kirja Hevosen varusteet - ratsastajan käsikirja. Se esittelee tosi monipuolisesti ihan kaiken maailman heppakamat, pinteleistä apuohjiin, kertoo myös niiden käytöstä ja antaa "asennusvinkkejä". Ja vielä löytyy kaikkia ihan ihmeellisyyksiä, uutuuskuolaimia ja de gogueita. Eikä ole mitään aloittelijoille tarkoitettua diipadaapaa, vaan tosiaan asiaa, runsailla kuvilla varustettuna. Minua kiinnostaa eniten kankilla ratsastuksesta kertova  muutaman sivun pituinen juttu, mutta kyllä tässä kirjassa tutkittavaa riittää! Jos vaikka sais vähän vinkkiä ratsastukseenkin.

Tuossa on toinen erikoisempi hevoskirja; Hevosen kanssa, kirjoittanut Tuire Kaimio. Tuo kirja on selventänyt minulle hurjasti hevosen käytöstä, ja sen syitä, ja opettanut minulle eläinten (ja ihmisten :D) kouluttamisesta valtavasti. Aika teoriapainotteinen paketti, mutta siinä onkin sitten joka lähtöön asiaa. Auttaa niin ratsastuksessa, "ongelmahevosten" kouluttamisessa, varusteiden sovituksessa, hevosta uhkavien mörköjen hävittämisessä, ravihommissa, temppujenkoulutuksessa yms. yms. Vaikka miten paljon. Suosittelen ihan kaikille hevosihmisille!

***

Maanantai-iltana kävin vielä ysätäväni Sadun kanssa ratsastamassa. Kenttä oli yhä umpijäässä, joten kunnon ratsastushetkestä oli turha haaveilla, niin lähdimme sitten maastoon ilman satulaa! Oli melkein pimeää, mutta luminen tie erottui hyvin, ja hevoset näkyivät tummina möykkyinä. Taivas oli kuitenkin kirkas, ja täynnä tähtiä! Linnunratakin näkyi, ja tähdenlentoja vilahti muutaman kerran. Upeaa. Käveltiin koko matka kotitien päästä päähän, ja kolme varttia meni jutellessa. Jetterin ohjista piti vain koko ajan tehdä pidätteitä, sillä on niin paljon sutjakampi askel kuin Eemelillä. Ja se hönö heti alkoi liikkua pyöreänä, ei ois tarvinnut! :D Hassu poni. Karsinassa se nuoleskeli kauheasti huuliaan. Epätavallista. :/ Muuten hän ja Eemeli olivat oikein hyvinvoivia!

Shoppailua ja maastakäsittelyä

Eemelille, Jetterille ja Kamille pistettiin rokotuspiikit kaulaan maanantaina. Eivät edes hätkähtäneet, enemmänkin olivat huolissaan siitä että etteivät saa tarpeeksi herkkupaloja. Hevosinfluenssa- ja jäykkäkouristusrokotuksenjälkeen ei saa rasittaa heppoja muutamaan päivään, siispä eilen lonkalta otin Empun ja Jetterin vuoronperään laitumelta ja tehtiin juttuja kentällä.


Tein seisomisharjoituksia molempien kanssa. Olen opettanut niille, että kun sanon niille "seiso", ne seisovat niin pitkään, kunnes tulen takaisin niiden luokse ja saavat sitten namia palkinnoksi. Seisominen on Jetterin bravuuritemppu. Se seisoo ja seuraa minua katseellaan, kun kävelen jopa viidentoista metrin päähän, pysähtelen ja kääntyilen, tai kävelen vaikka sen ympäri.

Eemeli taasen ei jaksaisi seisoa, jos menen liian kauas, se hivuttautuu perääni. Papalta sujuu kumarrus kaikkein parhaiten! Jos se tietää, että minulla on namia, niin riittää että sanon pelkän käskysanan "kumarra". Sitten se kumartaa, ja minä voin vähän aikaa rauhassa nojailla sen selkään, ennen kuin kyykistyn antamaan sille palkkion. Ilman herkkuja minun pitää atehdä kädellä merkki, että Emppu viitsisi kumartaa.  käsimerkkiä vähän. Jetterikin osaa, mutta siltä loppuu sinni jo parin yrityksen jälkeen. :/

Vähän kanssa harjoiteltiin seuraamista ja pysähtymistä ilman narua, kääntymistä poispäin ja luoksetuloa käsimerkistä sekä peruutusta.

Molemmat hevoset olivat kauheasti herkkujen perään, enkä antanut niille namipaloja jos ne olivat korvat luimussa tai hamuilivat. Jetteri kerran puolivahingossa näpistikin. Mur. Mutta jos ne odottivat kiltisti huomio minuun kiinnittyneenä, ne saattoivat saada bonusherkun! :)

Tuli eilen tehtyä heräteostos... Tina Sederholmin kirja Ratsasta paremmin. Oli ihan pakko ostaa, vain 15  € ja ihan tosi hyviä neuvoja! Ei mitään lällynlällää, että pohkeet kiinni ja katse eteen, vaan oikeasti hyödyllisiä koulu- ja esteharjoituksia! Vähän erilaista harjoituksia ja ohjeistusta kun suomessa, erinomaista vaihtelua. Jos joskus kirjottelen tänne, kun testaan noita treeniohjeita käytännössä!

Kirjan 30 konkreettisen harjoituksen avulla kaikentasoiset harrastajat voivat kohentaa ratsastustaitoaan ja parantaa kommunikointiaan hevosen kanssa. Asiantuntevat, helposti lähestyttävät harjoitukset kohdistuvat niin ratsastajaan ja hevoseen kuin molempiin yhdessä. Ratsastajan istunnan parantamiseen tähtäävissä harjoituksissa keskitytään muun muassa ratsastajan tasapainoon, rytmitajuun ja liikkuvuuteen. Niiden kohentaminen ratkaisee monet ratsastamiseen liittyvät ongelmat.Vaativammat harjoitukset tähtäävät ratsukon valmentamiseen koulu- ja esteratsastuksessa, ja sopivat hevosenomistajille tai ratsastuksenopettajille. Tina Sederholm on ruotsalaissyntyinen, Isossa-Britanniassa asuva ratsastuksenopettaja, joka on valmentanut ratsukoita yli 15 vuoden ajan. Suomentanut Terhi Laurila.  

bookplus.fi/kirjat/sederholm%2c_tina/ratsasta_paremmin-4316678

Ja vielä tänään pääsen kunnon ratsastustunnille, pitkästä aikaa. :) Varmaan saan Viljo-raksun alias Livingstonin taas tänään, minulla on siihen viha-rakkaussuhde. Töitä pitää tehdä, että saa sen liikkeelle ja sitten joskus otetaan aina matsia... mutta kun sen saa liikkeelle, niin fiilikset on sitten ihan huiput!