Join-up - yhteys hevoseen

Tämä taitaa olla sellainen erikoispostaus, joita aina näkee hienoissa heppablogeissa. Suunnittelun tämän Joensuussa seikkailun lomassa. Tämä juttu ei kerro omista hevosistani, vaan upeasta orista nimeltä Power Dollars. ♥ Tapasin sen lähes jo edesmenneen kesän aikana. Ihastuin pahemman kerran tähän renttuun: Dollari oli lihaksikas, kiiltäväkarvainen, leikkisä. Oikea elokuvien musta orhi. Tämä casanova oli vain ihan liian täynnä itseään...

Ori Power Dollars


Tein tuttavuutta ensin aidan yli rapsuttelemalla ja paijaamalla. Dollari nautti koko sydämestään huomiosta, lepuutti päätänsä sylissäni silmät raollaan. Välillä se käänsi päänsä leikkisästi vinoon. Ori vain nappasi hamopaillaan varovasti useamman kerran kiinni takistani! Ei vaarallista vielä, mutta ärsyttävää! Komensin sitä pienellä, mutta kipakalla läppäisyllä. Tässä komentamistavassa on se vaara, että leikkisä ja yksinäinen Dollari olisi voinut luulla, että näpsin takaisin ja haluan leikkiä! Näpsimisyritykset harvenivat, joten siitä oli hieman apua.

Kun hevonen oli muuten kivan oloinen ja kiinnostava ukko, menin aitaukseen tutustumaan tyyppiin paremmin. Dollari oli innoissaan; se halusi jatkuvasti huomiotani, ja yritti pitää siitä huolen tunkemalla ihan kiinni. Orin kiinnostus oli imartelevaa, Peruutin sen pois aina silloin, mutta pitkä apua siitä ei ollut... Kun kävelinkin, se hengitti ihan niskaan, välillä melkein käveli päälle ja nappasi välillä vähän vaikka mistä... Päätin tehdä join-upin.

Oripoika luulee, että perseestä nipistämällä saadaan naisen huomio... minussa tämä flirttaileva ele herätti lähinnä ärtymystä :D

 
Dollarin tarha oli sopivan kokoinen (halkaisija 10-20 m), mutta suorakaiteen muotoinen. Pyöreä aitaus olidi paras, sillä hevonen voi pysähtyä helposti kulmiin (onneksi Dollari oli tarpeeksi hätäinen eikä jumitellut). Otin pitkän riimunnarun käteen, ja aloin pyörittää sitä vinhasti. Oria silmiin tuijottaen ryntäsin sitä kohti. Dollari ei kovana jätkänä tästä hätkähtänyt, eikä tajunnut väistää ajoissa. Ehdin läjäyttää sitä pari kertaa mojovasti perseelle riimunnarulla, ennen kuin se singahti karkuun. Ajoin sen hurjaan vauhtiin, jahtasin ikään kuin sen takaosaa. Jos olisin mennyt vähänkin Dollarin tielle, se olisi kiepsahtanut ympäri tai paennut aitauksen nurkkaan.



Grrrr mä syön sut!


Alkuspurttien jälkeen pyöritin riimunnarua vain, kun se meinasi hidastaa pakovauhtiaan, en antanut Dollarin löysäillä yhtään. Kävelin aitauksen keskellä pientä ympyrää, sillä aivan Dollarin takana juokseminen ei olisi fiksua: ei siellä ainakaan minun lihaskunnollani mukana pysytä! :D

Välillä annoin oripojan hidastaa laukasta reippaaseen raviin, mutta muutin askellajin pian laukkaan tekemällä hyökkäyksiä narua pyörittäen. Hallitsin Dollarin menoa vaihtamalla myös suuntaa välillä. Vaidoin riimunnarun toiseen käteen ja juoksin sitten hyvissä ajoin oria vastaan uraa pitkin. Jos se näytti niskuroinnin merkkejä, uhosi viskellen päätään tai katseli naapuritarhan kauniita tammoja, pistin sen pistämään töppöstä nopeammin toisen eteen.


"Mä oon niin kova ettei muijat mua määrää!"

Join-upin idea on se, että hevosta juoksutetaan niin kauan, että se tajuaa, ettei tilanteesta ole muuta poispääsyä kuin liittoutua ihmisen kanssa. Hevonen kertoo kehonkielellään, milloin se on valmis antamaan periksi. Tarkkaile seuraavia merkkejä:

   - sisäkorva kääntynyt sinua kohti
   - huulten lipominen kielellä
   - pään laskeminen alas
   - pärskiminen
   - pyrkii hidastamaan

Hevosta pitäisi juoksuttaa niin kauan, että se on jo monesti pyytänyt lupaa lopettaa. Itse olin huolimaton, enkä edes kunnolla seurannut sen kehonkieltä. Niin siinä kävikin, että kun veikkasin Dollarin olevan valmis, kääntäessäni sille selän se ravasi iloisesti melkein päälleni. Jee! :P Ajoin sen heti pois. Usean kierroksen ja spurtin jälkeen yritin uudelleen. Pysähdyin, käänsin orille selän ja rentouduin. Hengittelin rauhassa odottaen... Kysyin aidan ulkopuolelta seisovalta ystävätäni Marikalta Dollarin aivoituksia. Kun pysähdyin, Dollari teki tyylikkään liukupysähdyksen ja kääntyi hetkeksi poispäin. Harkitusti se kävi vääntämässä paskat, ja otti pari askelta kohti minua ja jäi siihen töllöttämään.


Dollari miettii seuraavaa siirtoa!



Mietin jo, että pitäisikö minun juoksuttaa sitä vielä, kun ori asteli hitaasti luokseni. Se pysähtyi metrin päähän ja kosketti turvallaan äärimmäisen varovasti olkapäätäni. 



Join-up  -  yhteys on syntynyt. Mikä tunne! :D



Tässä vaiheessa ei saa katsoa hevosta silmiin, tai se luulee että ihminen hyökkää taas!

JEEEEEEE hieno poika Dollari!!!


Joskus hevonen ei kuitenkaan tule luokse, ja itse jännitän sitä aina. Riippuu kovasti hevosesta, miten kauan sitä pitää jahdata, ennen kuin se on "valmis". Oma villiponini Jetteri saattaa nuolla huuliaan niin että kieli vaan lepattaa tuulessa, mutta pysähtyessä se silti jää kuikuilmaan jotain ihan muuta. Ehkä 10-20 minuuttia on sellainen perus juoksutusaika. Aika voi silti vaihdella paljonkin! Dollaria juoksutin vain vajaat 10 minuuttia.

Kokeilin lähteä liikkeelle. Dollari-poika lähti välittömästi perääni, ja seurasi minua kuin koira, mutta asiallisen matkan päästä. Kun käännyin, sekin kääntyi. Kun pysähdyin, orikin stoppasi heti. Välillä kehuin sitä hiljaa silittäen sen päätä ja kaulaa. Kerroin sille, miten hienosti se toimii. Ihana hevonen!

Join-uppien tekeminen opettanut minua tulkitsemaan hevosen kehonkieltä tehokkaasti. Siinä näkee hevosen tunteita ja eleitä: uhma, pelko, rentous ja ilo. Join-up saa passiiviseen ja laiskaan hevoseen vipinää, ja opettaa hevosta kunnioittamaan ihmistä ja sen tilaa. Lisäksi se auttaa hevosta luottamaan ihmiseen - ja ihmistä luottamaan hevoseen.


Varo Dollari... ehkä me vielä tapaamme! <3



Kuvat on ottanut Marika R.!