Mandi ja sen ex-kipeän hevosen tutkimista

Yllä kuva Jetterin kameleonttivaiheesta: pikkuhiljaa karvan väri muuttuu toffeenruskeasta tummaksi suklaaksi. Nam. :) Nyt tummaa kesäkarvaa näkyy selvästi lavalla, rinnassa ja päässä, mutta kun muualta talvikarvanrippeet eivät millään meinaa irrota, vaikka millä jynssäisi ja hankaisi... 

Eilen tein lyhkäisen hömppäilytyöskentelyn kentällä, taas samantapaista matalaan muotoon pyrkimistä ja laukkaa kevyessä istunnassa avaamaan liikkeitä. Mulla taisi olla liiankin pitkä ohja, Jetteri ei saanut tarvitsemaansa tukea ja tuntui siksi epävakaammalta kuin edellisinä päivinä. Vetreyttä tosin löytyi myös vasempaan kierrokseen, oli hyvä lopettaa työskentely hienoon avotaivutukseen ja siitä suoraan maastoon kävelemään. Alla lyhyt videopätkä hömpästä laukkahömppäilystä ja klippi wannabekouluratsastaja-menosta, jossa mulla on vähän löpperö ohja. Eikö oo muuten ihan jees treenimusaa? Ja Marika on söpö :D

Lisäksi kävin lauantaina Annan kanssa naapurin hevosia morjestamassa, ja minäkin näin pitkästä aikaa Mandia. Sulonen tammuska, tulla kipitti ravilla portille mun luo, vaikka ei olalkaan oltu ku muutama kerta tekemisissä ja aina oon raahannut sen töihin. Kiltti tyttö. 

Mandi laitsalla liikutuksen jälkeen

Juoksutin Mandilta liinannokassa energiat pois satulan kanssa, niin juoksutuksen jälkeen pääsisi suoraan maastoon kävelemään. Tyttö vähän tuittuili, oli varmaan vähän epävarma tai "tosi hevosihmisen" mielestä teki tahallaan kiusaa; hyppi pystyyn, yritti vaihtaa suuntaa itsekseen ja temppuili. Kannustin Mandia vahvasti, mutta asiallisesti eteenpäin siirtymällä hieman sen "taakse" ja pyysin eteenpäin. Paineen (tässä tapauksessa raipan heilutus, ääni ja elekieli) lopettamisella Mandi ymmärsi, että ahaaaaaa, näin mun pitää tehdä. Jossain välissä mimmi jopa esitti puolivahingossa tosi rauhallista ja solvujaa laukkaa muutamia askeleita, hyvä!

Juoksutin samalla lailla myös Annan ratsastaman suokkipojan, joka oli vielä paljon jäärämpi tapaus kuin suloisenkiltti Mandi. Päästiin kyllä yhteisymmärrykseen, mihin suuntaan piti mennä ja mitä tahtia, mutta sitä ennen tuli nähtyä semmosta rodeota, että en kyllä ite ois halunnu olla kyydissä... 19-vee ruunalta irtoaa kyllä liikettä jos haluaa. :D Kamera ois ollu poikaa. Lopuksi käytiin kävelemässä ja vähän ravailemassakin maastossa hevosilla. Mandi yllätti taas herkkyydellään ja rohkealla mielellään.

Illalla Soile Pelkonen tuli vielä hoitamaan Jetteriä, mikä onni. Pojalle tehtiin lymfanestehieronta, kraniosakraalikäsittely ja mobilisointi, joka palauttaa lihakset ja nivelsiteet normaalipituuteen ja parantaa lukkiutuneen nivelen liikelaajuuksia. Minä jännitin kauhulla, mitä Jetterin takaosasta löytyy. Kenties siellä on joku paikka ihan kenollaan? Mutta ei siellä ollut muuta kuin vähän jäykkyyttä, HUH. Mobilisoinnissa jalkoja pyöritetään ja liikutetaan ääriasentoihin joka nivelestä, joten jalat tuli rumputettua kunnolla läpi. So happy me :)) 

Tänään epätoivoisen talvikarvanpoistosession aikana Jetteri lepuutti OIKEAA takasta. Juhlien paikka?

Tänään taluttelin Jetteriä ja tein maastatyöskentelyä hieman sen kanssa sekä toki pidettiin ällösöpöjä rapsutteluhetkiä. Minua enemmän piristi kuin ärsytti Jetterin porhallus käynnissä, se innokkaana yritti harppoa minun ohitseni riimussa, kun tahti oli sen mielestä liian hidas. Vaikuttaa siltä, että se on tosiaan palautunut tästä jalkaepisodista. Mutta... pessimisti ei pety :P