A good day

Eilen oli tosiaankin hyvä päivä kaiken huolen ja muun elämän keskellä. Ehdin viettää hevosten kanssa tarpeeksi aikaa, ja illalla poikaystävä tuli hakemaan minua opiskelijacityyn, jossa sitten vietettiin höpsösti leffailtaa kahden kesken. Vielä kun oli saanut edellispäivänä jutella ihanan Marikan kanssa, mun mieliala oli aika korkealla.

Elämän TOP 3, jaetulla ykkössijalla: 

Hevoset, kaverit/perhe ja elämäni mies.

Noista täytyy pitää huoli, jos tahdon olla onnellinen.

Yksi elämäni suuri pieni ilonlähde. Ei ihme jos sekoan, kun tää jeppe meinaa olla kipeä.

Mun ihana vappupäivä alkoi ennen yheksää, jolloin kävin pistämässä Jetterin ja Kamin ulos hieman epämääräiseen säähän. Taivaalla hiipparoi tummanharmaita sadepilviä ja hetkittäin satoi vähän rakeitakin, mutta enimmäkseen aurinko kurkkaili pilvikerrosten takaa. Tupla-aamiaisen jälkeen (ekan aamiaisen syötyäni meinasin jo lähtee tallille, mutta sitten vesienlaitto hevosille alkoi heikottaa niin kamalasti, että menin tankkaamaan lisää ruokaa) siivosin tallin ja vähäsen kenttääkin. Sitten oli jo pakko hakea Jetteri hoidettavaksi ja paijattavaksi :))

Kympin sää, aina hetkittäin... seuraavaksi satoi rakeita

Selvitin tänäänki harjan ja hännän huolella, ja harjasin Jetterin muutenkin hyvin. Ennen selkäännousua kipaisin kysymään pikkusiskoltani, jos hän haluaisi tehdä loppukäynnit ja ottaa samalla meistä pari kuvaa... Niistä näkee ainakin jälkikäteen, että miten päin minä siellä selässä kiikun ja miten Jetteri liikkuu.

Jetteri keskittyi jopa käynnissä 

Aluksi ravissa Jetteri kiirehti, kun vain naputin sisäpohjetta tasaista ulko-ohjan tuntumaa vasten...

Aloitin ratsastuksen yhtä varovaisesti kuin tiistaina, aluksi vain käyntiä tasaiseen, matalaan muotoon ratsastaen. Siinä Jetteri oli hetkittäin tosi hieno, kun malttoi olla rauhassa. Ravissa Jetteri keräsi heti energiaa mun pohjeavuista, kun minä yritin vaan taivuttaa :D Pieni ahaa-elämys: Ensin valmistellaan Jetteri pienellä puolipidätteellä, ja sitten annetaan taivuttava, lyhyt merkki pohkeella. Ennen seuraavaa "sykäystä" tehdään taas puolipidäte, ja näin Jetteri malttaa pitää temmon vakiona ja taipua kiihdyttämisen sijaan. Aika hienoa! Ovelaa, tuo pitää muistaa. Mun pitää vaan malttaa mieleni, ja hakea joustava ja tasainen tuntuma koko hevoseen.

...mutta vuorottelemalla puolipidätteitä ja tasaisia pohjesykäyksiä sain Jetterin rennoksi. Jee! Taidan muuten tosiaan olla vähän vino... :p

Suklaapoika tuntui kyllä hyvältä, pakko myöntää. Se taipui molempiin kierroksiin yhtä hyvin, ja yksinkertaisilla avuilla se pysyi rentona ja tyytyväisenä. Se oli oikeasti hieno!! Ai oliko sillä muka jalka kipeä? Ei kyllä tuntunut juurikaan selästä käsin... Mut ei passaa huijata itseään. Koska Jetteri kantoi itsensä kuitenkin hyvin, kokeilin ottaa molempiin kierroksiin pari ympyrää laukkaa.

Ei kauheen kipeeltä vaikuta

Laukannostosta Jetteri teki iloisen pikkupukin ja lähti ihan pomppien laukkaamaan. Öhöh, jos ois uskaltanu antaa sen edetä hieman enemmän ja antanu joustavamman käden, niin siellä ois ollu aika makee keskilaukka... Mut minä yritin vähän hillitä. :D Ihanaa.

On tullu vähän mahaa joo.. siis nyt puhutaan hevosesta

Tässä kuvassa erottuu tummempi kesäkarva Jetterin silmän ympärillä. Kuka lie lyöny turpiin :D

Laukka on ehkä Jetterin paras askellaji, mutta vaikein ratsastaa. Jään helposti suuhun kiinni, ja Jetterin ponteva askel kuolee. Tuntuu, että jos yrittää pitää joustavan käden, ohja jää helposti liian löysäksi ja Jetteri "villiintyy" ja tuntuma katoaa kokonaan. Liian napakalla kädellä vedän Jetterin lyttyyn edestä ja selkä jää tyhjäksi. Tänään onnistuin kuvien perusteella välillä antamaan Jetterille sekä tilaa edetä että pitämään siihen tuntuman koko kehollani. Puolipidätteiden ja sisäpohkeen rytmikäs vuorottelu auttoi Jetteriä keskittymään ja antoi vapauden liikkua. :) Välillä kyllä kuvista huomasi, miten kestojarrutus jäi päälle, ja Jetteri-raukka laukkasi  koko ylälinja notkolla.

Saakohan tuo ratsastaja  tarpeeksi happea?

Pidemmällä ohjalla tehtyjen loppuravien jälkeen vaihdettiin ratsastajaa. Pikkusiskoni meni pikkuhetken kentällä, ja sitten lähdettiin maastoon kävelemään. 

Kami: "Yhyy Jetteri, don't leave me..."

Muurahaislammen rannalla

Minä taas kyyläsin Jetterin liikkumista pakkomielteisesti, mut 20 minuutin ratsastus kentällä ei tappanut sen jalkaa lopullisesti. Kevyttä meininkiä oli, poika ei tullut edes kosteaksi. Tallissahan se kyllä lepuutti sitä takasta hetken, ja käynti oli semmoista aavistuksen epäpuhdasta, mutta ei ollu niin paha mitä se on jossain välissä ollu. Ihmeparantumisia on kyllä ihan turha toivoa, joten me lähdetään viikon päästä Laukaaseen joka tapauksessa.

Loppuun vielä copyrightit! Suurimman osan kuvista on ottanut mestarikuvaaja Jossu, huippu pikkusiskoni. Vain heppojen pääkuvat napsin minä. :)