Mun ja Jetterin suhde on kuin kielletty rakkaus.
Meistä kahdesta riippumattomien syiden vuoksi emme näe toisiamme usein, ja ikävöimme toisiamme matkojen päästä. Mutta ne harvat kerrat, joina tapaamme, ovat täynnä intohimoa ja rakkautta...
No vitsi vitsi (ainakin osaksi). Oli kuitenkin lähellä, että minä raukka en ihan liikuttunut kyyneliin, kun näin rakastani hetken verran perjantaina, vähän vajaan viikon tauon jälkeen.
Jetteri töllötti minua tarhassa hiljaa ja töpsötti luokseni, vaikka sillä olikin heinää mutustettavana. Siinä se seisoi vieressäni korvat suloisesti höröllä koko ajan... Jetteri kertoi omalla hiljaisella tavallaan, että siinä mun vieressä oli niin hyvä olla. Ja minä silitin, rapsutin, paijasin, pusukin piti tuikata turvalle. Pikkuvikoja, kun edustusvaatteet menivät karvoihin ja kuolaan.
Viiden minuutin tapaaminen jätti mulle kestohymyn huulille ainakin tunnin ajaksi.
Kauheaa, kun tykkään tuosta nelijalkaisesta ihan liikaa.
Maailman ihanin Jetteri.
Kuvat otti elämäni toinen rakkaus, se kaksilahkeinen sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti