Oho. Tuli lunta.
Onneksi juuri torstai-aamuna Jetteri sai tallin kengittäjän toimesta kunnon ratsukengät hokkeineen jalkaan. Sitten ehdinkin tehdä taivuttelu/siirtymätreeniä, kunnes lauantaina tuli lumimyrsky. Hyvä ajoitus. Perjantaina pompoteltiinkin varoen kentän lumi-mutamössössä ja pidettiin sormia ristissä, ettei lennetä nurin. Käynti oli vähän tönkköstä, mut ravissa ja laukassa tilsat lenteli pois kavioista. Vapaamielisen koulutreenin teeman olivat laukkasiirtymät suorilla teillä.
Vasen laukka oli jostain syystä hakusessa, joten sitten tehtiinkin vasemmassa kierroksessa uran sisäpuolella laukannostoja toisensa perään. Rennosta ja nopeasta laukannostosta palkitsin Jetteriä antamalla sen laukata ympyrällisen vapaasti kevyessä istunnassa, ja kyllä pojan korvat nousivatkin höröön. :) Torstaina oli ollut vähän huonommin sujunut treeni, molemmat olimme yhtä mulkkuja toisillemme.. xP
Jetteri oli kiireinen ja jäykkä, ja tuntui vain heittävän kaarevilla teillä takaosaa ulos. Noo, sitten mentiin sulkutaivutusta ympyrällä, ensin käynnissä kunnolla läpi ja sitten ravissa, ja joka ympyrälle pysähdykset tasajaloin. Kuitenkin Jetteri suli vasta kahdesikkoharjoituksen jälkeen, jossa pysäytin Jetterin aina ymypröiden risteyskohtaan. Sen jälkeen nostelin käynnistä laukkoja pituushalkaisijalla, ja poika kulki niin tasaisesti ja istunta-apuja kuunnellen. Uskomatonta. Mitähän tuli tehtyä oikein?
Tänään oli vuokraajan päivä, mutta maastoreissun lisäksi kävin kuitenkin myös ite katsomassa Jetteriä perheen kanssa. Oli ollut pikkusiskoilla ja äidillä ikävä. Jetteri voi kaikenkaikkiaan hyvin. Se oli rauhallinen ja hyväntuulinen hoitaessa, ja tuli tarhan portille vastaan. Poika on kyllä hyvin viihtynyt täällä opiskelijacityssä, ei voinut äitikään väittää vastaan.
Nämä postauksen kuvat on otettu tänään ja eilen iltapäivällä. Harjailun ja Jetterin paijailun jälkeen käytiin kentällä pyörimässä, minä vedin muutaman verryttelykierroksen ravia epätasaisella pohjalla, ja päästin pikkusiskoni Jossun ja serkkumme selkään. Kenttä on kyllä vähän kökkökunnossa, mutta ei onneksi sentään kivikova. Huomenna olisi ihana lähteä pellolle rälläämään. Jetteri on varmasti samaa mieltä.
Jetteri kulkee ylivoimaisesti parhaiten niinä hetkinä, kun olen saanut ratsastettua sisäpohkeen läpi, se liikkuu pohkeiden ja molempien ohjien välissä rentona, ja minä pompotan ravia antaen vain pieniä, yksittäisiä apuja hellittäen paineen välittömästi pyynnön jälkeen.
Päästäisiinpä pian treenaamaan taas oikein kunnolla... :)) Jetteri osaa jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti