Kovia valintoja ja pysähdyksiä laukasta

 Kohta mulla on takana kaksi kuukautta sellaista todellista hevosen omistamista. On se välillä vähän raadollista. 

• Jos tekee mieli ostaa uusi, ihanan lämmin ja hehkuvan punainen paita syksyyn, niin EI. Samalla summalla saisi kustannettua yhden valmennuksen tai pariksi päiväksi ruokaa jääkaappiin.
  
• Entä jos ostaisi paidan kirpputorilta? EI, koska sillä hinnalla saa koulusta hyvän ja superterveellisen lounaan.
  
• Jos tekisi mieli jotain makeaa? Irtokarkkia (vaniljafudge❤) tai ihanaa leipäjuustoa (kannattaa käyttää mikrossa) tai vaikka edes jotain hyvää illanistujaisjuomaa? EI. Niillä rahoilla kustantaisi yhden tallireissun bensat tai ainakin osan niistä.
  
• Entäs jos kännykän näppäimet ovat jo niin kuluneet, että tekstarin naputtelu sattuu sormiin? Vielä jos hankkisi sellainen hieno kosketusnäytöllinen, kuten kaikilla. EI, koska siihen lohkeaisi liian iso osa tallivuokraan tarkoitetusta rahasta. Sitä paitsi, sellainen kosketusnnäyttölörpykkä menisi mun käsissä heti rikki, varsinkin talliolosuhteissa.

Eli ei, ei ei. Tekisi mieli ja tarvitsisikin vähän niin paljon kaikkea. Mutta ei auta, elämässä täytyy tehdä kovia valintoja välillä.

No okei, ostin minä sentään kunnon talvikengät ja vieläpä sellaiset silmää miellyttävät. Aivan ihanat ruskeat bootsit. :) No sinnepä meni 70 € ja täällä sitten kärvistellään ja kituutellaan.

Marco Tozzin kengät iik! Ei ihan samanlaiset, hyvin samanoloiset tosin. Kuva: www.zalando.fi

Sitten sellainen toinen kylmä tosiasia penninvenyttelyn lisäksi. Kuvittele tilanne: Olet herännyt aamulla klo 5:00, ollut töissä klo 6-10 ja polkenut siitä räntäsateessa ja tuli perseen alla koululle ah-niin-melkein-mielenkiintoiselle orgaanisen kemian luennoille. Vähän liian pitkän koulupäivän jälkeen poljet hämärtyvässä ja sateisessa illassa kämpälle, ja kokkaat viimeisilläsi voimillasi ruokaa. On VALTAVA nälkä ja syöt ihan liikaa. Väsymys iskee ja tekisi mieli vain kuolla sohvanpohjalle. Ja tallille pitäisi vielä jaksaa. Ja sen jälkeen odottaa vielä esseenkirjoitus ja laskuharjoitusten tekeminen.

Eli hevosenomistaminen on perseestä?? No ei oo. Mutta se on mun mielestä todella sitovaa ja vaativaa, ja lisäksi se ratsastaminen on kallis harrastus kokonaisuudessaan. Hevosenomistajalla on valtava vastuu otuksensa hyvinvoinnista.

Mutta jatketaan heppatytön raskasta tarinaa. Hän nappaa autonavaimet, pistää auton radion päälle ja kuuntelee hyvää musaa matkalla tallille. Siellä odottaa maailman suloisimman näköinen pikku heppa, jolla on suklaanruskea karva, pörröinen harja ja eloisat silmät.  
Se pelastaa heppatytön päivän aivan täydellisesti. 
Kaikki muu katoaa, aivot nollautuu ja on vain tyttö ja hevonen omassa maailmassaan.

Jetterin kanssa maastoreissulla reilu viikko sitten. Pellolla oli joutsenia!

Ja kun vielä itse ratsastus sujuisi hyvin, toivoin. Ja ratsastus on aina onnistunut, kun sekä ratsastaja oppivat jotain uutta, edes vähän. Toinen määritelmä onnistuneelle ratsastukselle on yleinen rentous, aktiivisuus ja yhteistö. Hyvä mieli.

Jetteri ainakin oppi jotain, ja minä huomasin uusia kehityskohteita meissä molemmissa. Ajattelin ennen ratsastusta, että ratsastan niin pehmeällä tuntumalla, että käteni eivät tulisi kipeiksi huolimatta käsineiden puuttumisesta.

Aloittelin taivuttelemalla Jetteriä ensin käynnissä, sitten kevyessä ravissa volteilla ja ympyröillä. Sitten siirryttiin varsinaisiin tehtäviin.

1. Pääty-ympyrä harjoitusravissa, ja leveyshalkaisijalle ja päätyyn pysähdykset suoraan ravista. Keskityin huolella taivuttamiseen, nopeisiin ja rentoihin reaktioihin ja pysähdyksiin tasa-jaloin. Jos Jetteri yhtään tuntui livistävän pohkeiden välistä, ratsastin useamman voltin peräkkäin, jotta sain sen tasapainoon. 

Pysähdystä varten valmistelin Jetterin pienellä puolipidätteellä, jonka jälkeen kokosin askeleen pelkällä istunnalla (hemmetti kun sattui vatsalihaksiin, kiitos edellispäivän kuntosalitreenin). Itse pysähdykseen tarvitsi sitten vain pidätteen ohjasta ja "sykäyksen" istunnalla. Jos Jetteri jäi hiipimään eteenpäin, otin napakamman pidätteen uudelleen istuntaa ja ohjaa käyttäen. Pysähdyksessä välittömästi tarkastin, että jalat (varsinkin takaset) ovat nätisti tasan, ja korjasin tarvittaessa naputtamalla raipalla väärässä paikassa olevaa jalkaa. Palkinnoksi annoin aina Jetterin seistä ihan rauhassa useamman sekunnin, ja lähdimme siitä pehmeästi ja rennosti liikkeelle.

Jetteri on melko nopeasti oppinut asettelemaan itse jalat oikeisiin paikkoihin, ja välillä jo tulee todella hyviä tasajaloin pysähdyksiä. Jostain syystä aina viimeinen stoppi selästä laskeutumista varten on aina tosi hyvä ihan ilman erityistä kokoamista. :D Tosin vielä, esimerkiksi eilen, ainakin puolet pysähdyksistä jouduin korjaamaan. Usein kyllä riitti, että vilkaisin vain takasia, Jetteri tajusi jo pelkästään siitä, että nyt pitää korjata jalat paikoilleen...Peili helpottaisi paljon pysähdysharjoittelua, mutta ulkokentällä on pakko soveltaa.

Olen kysellyt ihmisiltä ja netistäkin katsellut ohjeita ja vinkkejä nätteihin, tasajaloin suoritettuihin pysähdyksiin. Mitä siihen tarvitaan? Aktiivisuus, huolellinen kokoaminen, peräänanto, hyvin kuuliainen ja herkkä hevonen. Tätä harjoitellaan. Raippa on toiminut apuvälineenä melko hyvin Jetterin opettamisessa, mutta en sitten tiedä, toimiiko mun taktiikka pidemmän päälle. Hevosenhan pitäisi oppia pysähtymään suoraan tasajaloille, eikä vain siirrellä jalat oikeille paikoille harajalkastopista. :( Hei tästä saa antaa mulle vinkkejä!

2. Sama laukassa, tällä kertaa vain keskiympyrä laukassa, josta pysähdykset uralle (aita tukena hidastamassa).

Laukkapysähdyksessä käytin apuna laukkavoltteja. Kun lähdin pysähdyksestä liikkeelle, aloitin käynnissä. Vasta kun Jetteri malttoi ottaa rauhassa askeleen kerrallaan ja taipua aidosti, annoin sille pehmein avuin luvan nostaa laukan. Puolikas ympyrä mentiin vähän isommalla askeleella, josta siirryin ratsastamaan voltille, jolla ehdin rauhassa koota laukan äärimmilleen, Keskityin laatuun yhtä paljon kuin ravitehtävässä, eli ratsastin tarvittaessa useampia laukkavoltteja, jotta se sisäpohje menisi läpi. Kun Jetteri taipui rehdisti, pienensin ympyrän voltiksi, jolla aloin koota laukkaa rauhassa voimakkaalla istunnalla ja puolipidätteillä. Samalla pienensin volttia koko ajan, ja muutama metri ennen pysähdystä tein jälleen puolipidätteen otin istunnan "kiinni" ja tein pidätteen. Jetteri hidasti oikeastaan joka kerta (!!!!) suoraan rauhalliseen käyntiin, hihii. Mut kun sen piti siis pysähtyä? Hidastin sitten vähän niinkuin erikseen pysähdykseen. Siinä on sitten lisää hiomista vielä, mutta ei kaikkea kerralla. Jetterin kanssa panostan enemmän laatuun kuin tarkkuuteen. Mielummin rento laukka-käyntisiirtymä peräänannossa kuin suustarevitty suora pysähdys.

3. Lopputuloksena oli hevonen, joka tuntui aivan erilaiselta kuin tiistai-iltana pellolla kaahaillut puusuinen taliaivo. Asiaan tietty varmasti vaikutti ratsastajan eri asenne... Huolellinen yksityiskohtiin keskittyminen ja tehtävien asteittainen vaikeuttaminen. Kun viimeisenä verkkatehtävänä ratsastin voltit taivuttaen kevyessä ravissa ja jatkoin uralla harjoitusravin kautta käyntiin, siirtymät olivat todella kevyitä ja pehmeitä.Ei merkkiäkään kiihtymyksestä, eikä mun tarvinnut oikeastaan tehdä edes puolipidätteitä ohjalla. Pelkkä istunta riitti mitä hienoimpaan suoritukseen.

Tosin, volttityöskentely ei sitten mennyt niin hyvin. Jetteri tuntui oikealle ihan toispuoleiselta, ei astunut oikealla takasella alle ja heitti vaan takaosaa ulos. Yritin korjata asiaa rauhallisessa hengessä asettamalla ulospäin ja ratsastamalla Jetteriä muutenkin ulko-ohjan tuelle. Huolellisella ulkoapujen työskentelyllä sain Jetterin ainakin hetkiä tasapainoon, mutta töitä se vaati... ensi treenikerralla tehdäänkin sitten sulku- ja vastataivutuksia.

Tyytyväinen Jetteri treenin jälkeen. Mahavyöt kiikkuu vielä auki solmimatta

Ja aina, kun tallilta pääsee kotiin, on levännyt olo. Stressi on hetkeksi kadonnut, ja mielessä on vielä kuva eloisista ruskeista silmistä. Oman hevosen eteen tekee kyllä aika paljon ja melkein mitä vain. Mutta sitähän sanotaan, että heppatytöt ovat ihan hulluja... :D