Voimavara arjessa

Kouluvalmennuksesta, siihen valmistautumisesta ja siitä toipumiseen tarvittiin keskiviikkoilta murun kainalossa, ennen kuin olin taas iskussa. Mukana oli tietenkin työhaastattelu työpaikkaa varten, hygieniapassin suoritus ja muutama ärsyttävä pakollinen laskuharjoitus. Ööögh. Torstaina väänsin itseni tallille, ja viihdyin siellä sitten vähän liian hyvin.

Rakensin kentälle pienen estesarjan (jos niitä esteiksi voi kutsua), puomi - 3 m - ristikko - 12 m - ristikko. Korkeus oli hurja 30 cm! Ahahaha en kestä... Mutta Jetteri tykkäsi. Se oli heti alkuraveista saakka menossa tavallista enemmän, ja laukkaa tarjottiin turhan auliisti. :D 

Ennen varsinaisia estehyppyjä teinkin sitten siirtymätreeniä: pitkille sivuille harjoitusravista muutaman askelen käyntisiirtymät, ja päätyihin laukkaympyrät huolellisilla siirtymillä. Sitten päästin Jetterin tekemään sitä, mistä se haaveilee unissaan; kenttäratsun urasta, tällä kertaa harjoittelemaan rataesteosuutta. Vitsi miten se syttyi, kun edes nousi kevyeen istuntaan: "Nyt mennään ou jee!"

Lopuksi hömpättiin eteen-alas ja tehtiin pitkät loppukäynnit. Onneksi myös venyttelin Jetteriä, ettei se päässyt jumahtamaan perjantain pakollisen vapaapäivän vuoksi. Hemmetin koulu, mulla meni aamun heppasteluhetki ohi, kun väänsin analyyttisen kemian laskuja ja päntin hätäpäissäni solubiologiaa. Kunpa tentti edes menisi läpi xP

Tänään sai huokaista helpotuksesta. Höhöö mä sain sen työpaikan! Ja mulla oli niin mukava heppastelupäivä ystäväni Emman kanssa. Itse ratsastelin Jetteriä läpi ympyröillä ja tein siirtymiä, jonka jälkeen Emma joutui tai pääsi harjoittelemaan hallittuja siirtymiä. Hei lämmin ja suuri kiitos kaikista ratsastelukuvista Emmalle! 

Ohja lepattaa ja kaula on turhan rullattu.

Sadasosasekunti ennen lkuin ravista nousi laukka

Ratsastaja vaihtui, ei mitään hajua, mitä pikkuhepan päässä pyöri.

Jetterin perusominaisuus on keskittymiskyvyn puute. Se on semmoinen höseltäjä, jonka ajatukset vaihtuvat sekunnissa kolme kertaa ja mitään ei ehdi miettiä ihan loppuun saakka. Heppani tyyli on juosta suoraan eteenpäin turhia ajattelematta ja sitten hämmennytään ja harmistutaankin vähän, kun pitää tehdä jotain. Siksi harjoittelimme hallittuja siirtymiä.

Hallitut ja rauhalliset siirtymät alaspäin ovat haastavia Jetterin kanssa, samoin kuin ylipäätään rauhallisen ja tasaisen temmon ylläpito. Liian helposti poika pääsee kiihdyttämään tai ainakin jännittymään. Valkkojen ja itse opitun myötä olen itekin viimein sisäistänyt sen, että Jetterille pitää antaa yksittäisiä apuja (kuten joka hepalle), eikä kauheaa merkkitulvaa kerralla. Nykyään ratsastankin heppaani niin, että pidän pohkeet lähellä kylkiä, mutta kun pidätän, en anna sillä sekunnilla pohjemerkkejä ollenkaan, ja kun ratsastan pohkeella, en koske ohjiin lainkaan. Pääasiassa vuorottelen pidätteen ja pohkeen kanssa tarvittaessa hyvinkin nopeaan tahtiin, ja istunta on tietenkin koko ajan vaikuttamassa. Tää toimii!

Aloitimme pysähdyksistä ja niiden välisten käyntiaselten jatkuvasta kontrolloinnista. Heti, kun etujalka ojentui liikkeellelähtöä varten, Emma teki pienen puolipidätteen, ettei Jetteri olisi singahtanut kaula pitkällä jetterimäiseen tyyliin turbokäyntiä eteenpäin. Emma sai nopeasti ideasta kiinni ja ratsasti rauhallista, aktiivista ja hieman kootumpaa käyntiä pysähdysten välissä. Kun hevonen on valmiiksi erinomaisesti avuilla, siirtymiäkään ei tarvitse valmistella niin paljon.

Sama tehtiin vielä käynti-ravisiirtymillä suoralla tiellä, ja ravi-laukkasiirtymiä treenattiin ympyrällä. Minusta oli jotenkin hirmu hauska opettaa Emmaa. Itekin tuo sanoi, että sai tunnista irtikin jotain, vaikka hän oli selässä vain puolisen tuntia. Ja lopuksi mun oli pakko päästä Jetterin selkään, ja taivuttelin sitä vielä hetken.

Minäkin sain Emmalta palautetta. Varpaani meinaavat sojottaa edelleen sivullepäin. Mutta käteni ei ole ollenkaan enää niin kova ja pakkomielteinen kuin ennen!!! Ihanaa, bileet, juhlat! Ohjastuntumani on tasaisempi ja erityisesti pehmeämpi. Oikea käsi meinaa tosin livistää vasemmalle taivuttaessa harjan yli väärälle puolelle. Olin myös kuulemma vähemmän lysyssä selässä kuin silloin joskus, mutta kaippa minä yritinkin ryhdikkäästi esiintymään, kun oli joku muukin katsomassa.

Hyvä Jetteri-jeppe :) Nyt jaksaa ottaa uudet haasteet vastaan.