lauantai 5. marraskuuta 2011

Tämä ratsastus on siitä kiva harrastus, että ihan aina voi oppia uusia asioita

Okei, taas tänään hirmu selitykset ratsastuksista, tällä kertaa vain kouluponi Eemelistä. Se oli niin hieno tänään!!! Oikeasti minun piti ratsastaa Jetteri, mutta harjatessani se arkoi vasemman etusen takasivua hieman... tunnustelin sitä vielä, ja välillä se hieman liikutteli kinttuaan. Saipa sitten vapaapäivän. Katsotaan millainen se on huomenna.

Hirveästi alkoi väsyttää viime yön valvominen, mutta onneksi jaksoin lähteä hämärtyvään iltapäivään tuuppaamaan Emppua! Vähän treenasin laukannostoja kahdeksikolla; puomit ravissa lävistäjällä, ja laukassa pääty-ympyrälle ja pyöreäksi ratsastus. Minä en ainakaan saa vielä Eemeliä kokoamaan itseään laukassa kuin hieman parin askeleen verran, mutta tänään onnistuin siinä tavoitteessa jokaisella nostolla! Kehitystä, jee!

Lisäksi treeniohjelmassa oli kolmen laukkapuomin sarja pitkällä sivulla + käännös vinolla reitillä olevalle pystylle. Menihän ihan napakasti ja mallikkaasti, vaikka minä vain matkustinkin selässä esteelle ja annoin Eemelin päättää ponnistuspaikan. Ei, ei näin. :P

Noiden harjoitusten ohella menin joka välissä harjoitusraveissa pieniä ja suuria voltteja, ja yritin pitää taka- ja etuosan samalla uralla (onnistui!). Ja siinä oli se ratsastuksen paras anti! Eemeli oli tosi hyvin kuulolla, ja olin hirmu tyytyväinen sen muotoon. Ennen Eemeli aina alkoi puskea lapa edellä ja menetti heti tasapainonsa, jos ratsastaja antoi sen vähänkin kiihdyttää tahtia. Se kun on niinniinniin ex-ravuria, jäykkä ja mitä vielä, ratsastajakin on karkea. Mutta tänään pystyin antamaan Empulle vapautta, ja se kykeni silti pitämään painonsa takaosalla, eikä painanut ohjalle, vaan oli tosi kevyt ja kuuliainen! Oikeasti, se meni koko ajan pyöreänä, kun pyysin!!! Varsinkin loppuraveissa pappa pidensi rutosti askeliaan, ja sain lähes saman fiiliksen kuin herkän ja energisen kouluratsu Jetterin selässä. Olin tosiaan ällikällä lyöty! Käytin kyllä pitkästä aikaa olympiakuolaimia, ne varmaan vaikuttivat asiaan, mutta silti! Onnessani silittelin, taputtelin ja kehuin suokkipappaa, ennen kuin lähdimme pimeälle tielle tekemään loppukäynnit.

Ihan älytön hevonen. Olen niin iloinen. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti