Hölläilyä ja painoasiaa

Maanantaina tein Jetterin (ja itseni) kanssa palauttavan treenin. Pyörittiin kentällä taivutellen, tehtiin tiheään suunnanvaihtoja ja pyysin Jetteriä venymään mahdollisimman alas pitäen kuitenkin ohjan tuntumalla. Lopuksi käveltiin pitkään maastossa ihan löllöllösti.

Alkuratsastuksesta Jetteri alkoi helposti lankuttamaan eikä kuunnellut sisäpohjetta, jolloin minun piti ratsastaa sitä vahvemmin ja erikoishuolella. Apua, kun pohkeet muuttuivat ihan kiveksi  ahkerassa käytössä ja  ratsastussaappaiden puristuksessa, mutta ei se mitään! Jetteri alkoi toimia, ja laukkatyöskentelyosuudesta oon melkein ihan ylpeä. Aluksi työstö meinasi mennä satulassa pomppimiseksi ja jäykistelyksi, mutta kun vippasin jalkkarit pois ja annoin lantion oikeasti joustaa laukan tahtiin, olin mukana rytmissä. Ja pelkästään tämän muutoksen takia Jetteri pyöristyi, rentoutui, pysyi alhaalla ja polki rungon alle niin että minä sain hihkua ilosta. Muuten pidin pehmeän, tasaisen ja joustavan tuntuman ja ratsastin pohkeilla. Istunta on enemmän kuin aika tärkeä, näitä suuria pieniä ahaa-elämyksiä. 

Hepat saivat tänään kunnon heinäastiat. Äiti oli nikkaroinut aiemmin Jetterille kuromalavoista jonkinmoisen syöttelykehikon, ja Rusina ja Kami saivat syödä pressun päältä. Marikan ihana ukki ruuvasi pestyt ja halkaistut mitkälie-säiliöt kuromalavoihin kiinni sekä porasi reiät kulmiin sadevettä varten, ja tadaa! Poikaystävän kanssa raahattiin ne Jetterin pikkutarhaan ja kentälle, jossa Rusinapoika ja Kami viettävät vapaa-aikaa.

Jetteriraukkaa pelotti. :D Korskumista ja syömistyyli, jossa poika otti yhden askeleen taaksepäin heinän pureskelua varten. Sitten nyhtäistiin varovasti ja nopsaan uusi heinätukko suuhun, ja taas askel takaisin.

Tällä viikolla jätin ratsastustunnin väliin ihmiselämän takia. Yliopistolla oli hauskat juhlat, ja syntymäpäivänäni mieheni hemmotteli minua kuin viimeistä päivää, ääk.

Tänään pitää päästä kunnon lenkille ja venyttelemään. Vähän on lihakset jumissa, tuossa vähän "treeniohjelmaa":

Ma - Ratsastus 45 min, tallihommat 90 min tai jtn

Tiistai - Kävely yht. 6 km/60 min, villiä tanssimista ??

Keskiviikko - Pyöräily yht. 30 min, kuntosali 60 min, (keilaus)

Muuten, tässä mielenkiintoista luettavaa ratsastusihmisten painosta: Saako läski ratsastaa?

Ja vähän huumoripitoisempaa tekstiä, lempiblogini Pökäleestä: Ratsastajien lihavuus ja  Lihavuus kertoo hevosasiantuntijuuden tason

Heppaihmisillä on taipumus olla pitkiä aikoja syömättä, kuusikin tuntia tms. tallilla puuhastellessaan ja sitten illalla mätätään kunnolla energiapitoista ruokaa. Tämä ei oo oikein hyvä syömistyyli, siitä seuraa helposti ylipainoisuutta jos ruoka maistuu, kuten mulle. Vaikka liikkuisikin koko päivän, mutta syömiset menee illalla överiksi, ei se sixpack ainakaan näy.

Kannatan kasvispitoista ruokavaliota ja vähintään neljän-viiden tunnein välein syömistä. :) Kun tunkee lautasen ensin puolilleen kasviksia ja juo lasin pari vettä ennen syömistä, ei jaksa syödä kolmea isoa perunaa ja yhtä monta pihviä. Jos tahtoo pysyä hoikkana tai laihtua, ruuan laatu on tärkeämpi kuin liikunnan määrä.

Aloin liikkumaan ja ihan käymään lenkilläkin toissakesänä, josta sitten kunto on pikkuhiljaa noussut. Välillä on maha kasvanut, mutta kesällä lenkkeilin enemmän ja pidempiä aikoja, sekä aloitin salilla käymisen ja monipuoliset vatsalihastreenit. Erikoispostausta treenaamisesta??

Yksi syy, miksi liikun ratsastamisen lisäksi, on just tämä normaalipainoisena pysyminen. Ja toinen on se, että kroppa pysyisi kunnossa ja jopa saisi lisää lihaksia johonkin kohtaan, jolloin pystyy käyttämään kehoa tehokkaammin ratsastaessakin. Sitten treenaamisesta tulee näitä ulkonäöllisiä sivuhyötyjä, vatsa voi vähän tulla litteämmäksi ja ryhti parantua. :p Mutta ylilaihistelua en kannata. Liiallinen laihuus ei tee hyvää terveydelle, eikä mun mielestä edes näytä hyvältä. Syödä täytyy ja herkutellakin saa jokus!! Mut ehkä ei nyt joka päivä mitään herkkumättöjä kuitenkaan. :) Ruoka on hyvää!