Heppasunnuntai!

Sunnuntaiaamu lähti käyntiin laittamalla putet ulos ja vippaamalla niille heinää ja vettä. Ystäväni Marika ja Alma-Kaisa tulivat vähän myöhemmin, olimme sopineet kokopäivätreffit hevostelun merkeissä! Aloitimme kentän raivaamisella; ensin paskat, estetolpat ja puomit pois, jonka jälkeen äiti lanasi kentän. Vanha Nuffield-traktori teki hyvää työtä. :)

Marika piti ensin Alma-Kaisalle tunnin Kamilla, kaikenlaista kouluvääntöä ja istunnankyyläystä. Minä otin siinä samalla valokuvia ja täytin pieniä monttukohtia kentässä. Hiekkaa täynnä olevat kottikärryt painavat ihan pirusti... 

Ruokatauon jälkeen Amma pääsi vielä Jetterinkin selässä käymään, jonka jälkeen ratsastin itse. Jetteri ei oikein tuntunut hyvältä, sen näkee myös kuvista. Sellaista rentoa, sopivan menevää fiilistä ei löytynyt, meno oli koko ajan enemmän tai vähemmän jännittynyttä. Kun Jetteri heitti muutamat selvät pikkupukit laukannostoissa Amman kanssa, tuo Jetterin selän tilanne vaikuttaa aika mielenkiintoiselta. Huolestuttavaa.

Taivuttelin Jetteriä, tein selviä kokoamisia, ja pyysin Jetteriä liikkumaan reippaasti eteen. Kyllä liikettä löyty, mutta ehkä enemmänkin sellaista alta-pois-juoksemista, eikä sisäpohje meinannut mennä läpi. Näissä "onnistuneissa" kuvissa olin antanut Jetterille pidemmän, rennomman ohjan, että en ainakaan vetäisi sen kaulaa rullalle.

Kuvat otti Alma-Kaisa ihanalla Nikon-järjestelmäkamerallaan. Mullekin semmoinen!

MELKEIN naurattaa, niin selvästi näkyy tuo mun käsiongelma... oikea nyrkki ylhäällä ja missäs se vasen onkaan?

Jetterin ilme kertoo jotain.

Elämää nähnyt kotiedustuskypärä vuodesta 2006

Ratsastuksesta jäi huoli mieleen. Ei kannata ostaa omaa hevosta, aina saa itkeä sen takia. Mutta tulee niitä ilonkyyneleitäkin aina välillä.

Alma-Kaisa kumarruttaa, Rusina ja Kami katsovat mallia! :)

PS. Alma-Kaisan blogista: http://umppalumppakaksikko.blogspot.fi/2012/09/239-12_24.html