Harmillisia totuuksia

Jooh ei sitä osaa ratsastaa. Se on jännä juttu, että kaikki heppatytöt painuvat jossain aiheessa itseinhon pyörteisiin, kun ratsastaminen ei suju, tai tajuaa että omassa ratsastuksessa on paljon enemmän  puutteita kuin itse luuli. Paska homma. Ärsyttää.

Opetin lauantai-iltana Marikaa Kamin kanssa. Harjoiteltiin haastavia laukka-käyntisiirtymiä. Kami nostaa naps vaan laukan, mutta alaspäinsiirtymiset ovat vaikeampia. Marika piti minulle vuorostaan 15 minuutin tehovalkan, joosi paljon. Istunnasta tuntui löytyän miljoona virhettä. Marika on tosi hyvä tsekkaamaan istuntaa, sieltä tuli niin paljon asiaa että äh. :D Kiitos hänelle.

• Kannan käteni perustavanlaatuisesti eri tasossa. Oikea käsi on lähes aina korkeammalla kuin vasen!
• Ohjastuntuma on jännittynyt, nyrkkejä pitää rentouttaa ja tuntumaa suuhun pehmentää
• Varpaat kääntyvät rumasti sivullepäin ja polvi on koukussa
  --> Kantapää ylös eikä istuinluilla ole tuntumaa
• Kyynärpäät eivät pysy kylkien lähellä. Joko on kottikärykäsi tai lukitan kyynärpään liian taakse. Molemmat kädet vemputtavat ja heiluvat, ja Marika huusikin useamman kerran "Älä hakkaa sillä kädellä mahaasi!"
• Kun käsi on vakaa, Jetteri saa tilaisuuden rentoutua ja katnaa itsensä. Lauantaina se onnistui lopputunnista, eilen se ei niin hyvin...

Sunnuntain heppaheppapäivästä lisää tässä joskus, kunhan koulusta selviän. Tänään vielä autonrattiinkin pitäs mennä...