Melkeen koko joululomaviikon heppailut yhdessä paketissa!

Varoitus: romaani tulossa, tässä tulee kerralla viikon päivitykset!

En oo tässä kauheasti kotona kerennyt olemaankaan, mutta hevoset ovat kyllä liikuntaa saaneet! Viime sunnuntaina Marika piti minulle koulutunnin, treenasimme istuntaa ja vammaisia käsiäni. Meinaan väkisinkin sahata sisäohjasta, ja herkkä Jetteri reagoi siihen heti.  Ainakin opin, missä vika oli. Minun täytyy pitää ulkokäsi selvästi omalla puolellaan ja säilyttää pehmeä ja tasainen tuntuma sisäkädessä. Harjoittelimme myös hieman siirtymiä. Jetteri oli hyvin kuulolla, ja kun onnistuin pitämään kädet kohdillaan, se liikkui lennokkaasti ravissa. Laukassa sen takaosaan oli vaikea saada tarpeeksi potkua, mutta väliin Marikakin kehaisi sen näyttävän hyvältä! Pahat käteni haittasivat vain menoa. Täydellistä ei ollut, mutta opinpa uusia asioita.

Ratsastuksen aikana alkoi pyryttää ihan urakalla, ja lumisade vain sakeni koko ajan. Pikkutarhassa kavereitaan odotteleva Eemeli melkein hautautui lumen alle, kunnes harjasin enimmät lumet pois ja viskasin loimen niskaan.

Sunnuntai-illasta tiistaihin saakka olinkin sitten poissa kotoa, ja vasta keskiviikkona pääsin seuraavan kerran hevosen selkään. Hyppäsin Eemelillä esteitä! :) Kannatti ne viimeviikkoiset tappelut esteistunnan kanssa, sillä tällä kerralla hyppääminen sujui hirmu kivasti. Aloitin taas ravilähestymisillä kapealle pikkuesteelle, jota nostin vähitellen seitsemäänkymppiin.

Verkkahyppyjen jälkeen jatkoin lyhyehköillä radoilla, joilla keskityin ponnituspaikan helppoon löytämiseen. Kun katsoin ponnistuspaikkaa, ja juuri ennen hyppyä suuntasin katseen menosuuntaan, askeleet osuivat kuin itsestään oikein ja minä pääsin hyvin hyppyyn mukaan. Tykkäsin jopa istunnastani, vaikka se onkin ehkä iiiihan vähän liioiteltu. Perse pysyi kuitenkin satulan päällä eikä etukaarella! Myötäyksetkin olivat jopa kunnollisia ,ehkä vähän turhankin reiluja varsinkin ruskealla pikkuesteellä. Loikat sujuivat niin hyvin, että menimme Empun kanssa lopuksi 90-110 cm rataa pitkästä aikaa!

Meinas välillä keskittyminen herpaantua kun oli niin kaunis aurongonlasku! :o

Vaikka hypyt ja radat sujuivat huipusti, Eemeli oli jäykkä ja raskas ratsastaa. Varmaan tuuppaustauon syy… ja vielä kun pistin herralle nivelkuolaimet. Loppuraveissa sain Eemelin sentään vähän pyöristymäänkin. Joo, oli se kyllä kiva heppa. :)

Meillä oli tuolloin keskiviikkona sähköt poikki, ja Eemelin liikutuksen jälkeen oli liian hämärä koulutuuppailuun Jetterin kanssa.  Haha, olipas hupaisaa! Aluksi irtojuoksutin vähän Jetteriä, ja lähdin sitten ratsastamaan sillä umpihangessa. Oli mahtava laukata kuunvalossa pellolla paksussa hangessa. Jetteri valtavia askelia, ja minä ohjasin sitä paljaasta selästä käsin pelkällä riimulla ja siihen sidotulla narulla. Mikä voima, mikä fiilis!

Tänään tuuppasin Jetteripoikaa sitten ihan kunnolla. Sunnuntaista oli aikaa jo neljä päivää, joten kehnon sujumisen voi laittaa sen syyksi. Keskityin sisäkäteeni, joten tein vain perustaivutteluja ympyröillä ilman sen ihmeempiä hienouksia. Napautin Jetteriä pari kertaa raipalla perseelle (kun se ei sisäpohjetta kuunnellut vaan alkoi puskea lapa edellä sisään), ja herkkä poniparka stressaantui siitä kauheasti. Siis voi ei… :P Hohhoijaa. Ainakin sain sen huomion välittömästi, mutta ravissa se rentoutui vasta loppuverkassa. Laukkaa vedin monta kymmentä ympyrää, ja sain kuin sainkin sen sisäkäden pehmeäksi ja joustavaksi! Jee :D Tavoite saavutettu.

Tässä vielä lopuksi kuvasarja kumarrustempusta, Jetteri päätähtenä. :)

"Oho sillä on leipää. Haluun leipää. Haluun leipää. Haluun leipää."

Käskysana "kumarra" riittää, niin Jetteri osaa kumartaa :)

Nykyään se malttaa oottaakin vähän aikaa ennen kuin saa herkun!

Lopuksi namia palkinnoksi