Lunta ja Jetterin tuomionhetki! :o

Yöllä oli satanut "hurjasti" lunta! Tuisku jatkui koko päivän, mutta lähdimme Marikan kanssa siitä huolimatta naapurin kentälle heijastinliivit päällä. Menin Eemelillä, ja toki ilman satulaa. :D Kotimatkalla perse vähän puutui, mutta ei minulla heittänyt tasapaino kertaakaan.

Pihalta otettu kuva

Autoja tuli aika vähän vastaan lumisella tiellä. Kentällä aloitin ravityöskentelyn oitis. Eemeli oli ihan hassu; eptavallsien vetreä ja herkkä! Ehkä olympioilla vaikutusta? Tosiaan tuntui, että piti kikkailla, eikä vain yrittää hillitä sen juoksuhaluja. Eemelipappa oli tosiaan herkkä, HERKKÄ. On aikoihin eletty, kun tuommoistakin kokee! :D Ihan helpolla en saanut sitä tällä kertaa pyöristymään, kun piti olla niin tarkkana, mutta useasti se liikkui pitkiä pätkiä upeassa muodossa pyöreänä. Mmmmh. :) 

No entä se laukka? Marikan kanssa vahdattiin toisiamme, minä kyttäsin, menikö Kami kaksitahtista laukkaa, ja Marika Eemelin muotoa. Ensin Emppu vähän kaahasi, mutta kun sain sen lyhentämään askelta, se oikeasti laski kaulaa ja pyöristyi vähän. Monta kertaa. Hallelujaa. :D Ikinä ei ole noin hyvin liikkunut laukassa! Marikan mukaan luotiviivaan oli vielä hieman matkaa, mutta tuo oli jo tosi hyvin, kun ottaa huomioon Empun ahtaan niskaan. Olipas hieno heppa!

Kotimatkalla Eemeli ravaili tapansa mukaan reippaasti ja iloisesti tiellä, ja pienessä ylämäessä se alkoi itse hyvin nätisti tarjota laukkaa . Minä toppuuttelin ensin nauraen, mutta toteutin sitten Empun pienen pyynnön. Painoin pohkeet kylkiin, ja Eemeli nosti hyvin pehmeän ja rauhallisen laukan. Hassu hevonen. Vielä enemmän nauratti, kun noukin lehden postilaatikosta, ja Eemeli tökkäs turvallaan laatikon puoliksi pois paikoiltaan! Kami sai sätkyn, ja kun vielä tuli autokin sen takaa, niin Marikaa ei kauheasti naurattanut. Eemeli vain seisoi pokkana... :D On se aikamoinen persoona. Mitään ei onneks sattunut, ja postilootakin saatiin korjattua.

Sitten liikutin Jetterin, Marika suostui ystävällisesti kuvaamaan. Tuli huonolaatuisia kuvia, oli jo sen verran hämärää. Videoklippejäkin tuli, mutta pitää oottaa, että saan ne. Aloitin perustaivuttelulla, vähän tein avoa ja pohkeenväistöä ravissa. Oli välillä taas vaikeaa Jetterin kanssa, mutta hetkittäin ratsuni liikkui tosi kauniisti! Minun asentoni ei ollut koko ajan niin kaunis... Tuossa Wintec-satulassa oli vaikeaa pitää pohje oikeassa paikassa, mikä varmaan johtui romaanista, joka kallisti satulaa eteenpäin.

Huom. jalka

Satulan sentään laitoin selkään, ja vieläpä Wintec-yleissatulan, sillä halusin testata, miten Jetteri hyppää pitkän tauon jälkeen. Viimeksi se ylitti esteitä silloin suloisenkarvaana heinäkuun päivänä, jolloin se jäi kahden kuukauden sairaslomalle. Tänään Jetteri ei ihmetellyt juurikaan, ihan iloisesti, mutta ei nyt ihan hurmiossakaan tullut esteille. Se loikki aluksi ihan mistä kohdin sattuu, mutta kun otin siitä enemmän otetta ja määräsin ponnistuspaikan, sujui paremmin. Istunta vaan... eehehee. Aluksi muutama kerta ristikkoa, sitten 50 cm pysty vinolla tiellä. Loppuverkat sujuivat asiallisesti, suklaapoika tuli ihan hikeen. Oli hyvä treeni, vaikka ei ollu helppoa.

Hyvin saa selvää! :D

Rakastan istuntaani. Jetterin selässä on vaikea pysyä tasapainossa.

 Jetterin etunen tuntui hyvältä ratsastuksen jälkeenkin, hienoa! Kylmäsin jalat tuommoisilla erikoisilla suojilla, joiden sisään pystyy laittamaan lunta tai vaikka jääpaloja.

Siinä meni sitten vajaat viisi tuntia hevosten kanssa... kun vielä siivosin karsinat ja siistin tallin (olen lahjakas sotkemaan paikat). Loppuilta menikin sitten rattoisasti sisällä istuen!