Yksin

Mulla on tylsää, ja ajankulukseni treenaan alavatsan lihaksia ja kuuntelen musaa. Tylsyys on huono sana, minua oikeastaan ahistaa.

 

Maltan tuskin odottaa että pääsen huomenna heppakotiin. Tai ylipäätään odotan huomisaamua, jolloin soitan viimein eläinlääkärille ja tilaan ontumatutkimuksen Jetterille. On tuotakin pitkitetty liikaa, mutta nyt on ainakin selvä että tuo ei oo mikään pikkujuttu, joka paranee itekseen. Odotan vähän kauhulla mitä diagnoosissa selviää.

 

Oon ollu ja oon nytkin aika turhautunut; tuntuu että vieraannun heppamaailmasta päivä päivältä. Ja että Jetteri on kipeä. Nyt viikonloppuna olisin mennyt kotiin, mutta sain työhaastattelukutsun parinsadan kilometrin päästä heppakodista/opiskelijacitystä. Paikka vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, niin jäänpä sitten kesäksikin sinne kolmeksi kuukaudeksi. Öäh mitä mun hevoselämälle tapahtuu, kun saan jo nyt näin pahoja vieroitusoireita?? Turhautuneena kävin purkamassa mieltä tunnin hölkkälenkillä, ja äsken ähräsin tiukan vatsalihassetin. Vielä voisi jaksaa yhden sarjan tehdä, vaikka hapottaa. Hepat ovat mulle huumetta. Lievitän vieroitusoireita liikkumalla puolipakkomielteisesti.

Oon liian koukussa suhun

Angstiakseni urakalla aloitan viimein tuon kipeän urakan, Eemelin muistovideon teon. Videoiden katsominen sattuu vieläkin liikaa. En tiiä pystynkö tähän..

Eemeli