perjantai 19. huhtikuuta 2013

Liinan päässä

Hevosten ihmeellinen voima on jälleen todistettu. Olin kunnon stressissä ja väsynyt sekä fyysisesti että psyykkisesti, kun tulin heppakotiin viikonloppua viettämään. Kamin ratsastuksen ja Jetterin kanssa puuhailun mieli on ainakin vähän vähemmän kireä. Kami onnistui rentouttamaan minut ihan täysin. Marika oli viikonlopun poissa, ja minä ratsastin mustaa pikkuheppaa kevyesti. Polven nivelrikko ei näyttänyt vaivaavan kävelytyskauden jälkeen, huippua! :)

Kamilla on tosi mukava ratsastaa, kun ei ota paineita mistään, antaa mennä vaan, ja kaikki tapahtuu melkein itsestään. Ratsastin koko puolituntisen pitkällä ohjalla (lukuunottamatta yhtä käyntipätkää) ja keskityin ainoastaan istunnalla ja vähän pienillä pohjeavuilla vaikuttamiseen. Minä vain kevensin ravia, ja  yritin saada napakan, syvälle istuvan rytmin. Kun "tuntuma" löytyi, Kami pyöristyi alas välittömästi. Laukkapätkillä sama; kun lantion sai rullaamaan mukana, tunsi, miten Kamin pyöristi ylälinjaansa tyytyväisenä. Siis pelkkä istunta ja hieman taivuttamista sisäpohkeella ympyrälle ja heppa kulkee peräänannossa. Oispa Jetteri yhtä helppo ja kevyt. Kami on niin hieno...

Lopuksi käytiin maastossa kävelemässä kohisevien tulvaojien viertä. Sain pari söpöä kuvaa kännykällä Kamipojasta, mutta nyt siirto koneelle ei onnistunut :P Tietotekniikkaan ei ikinä pidä luottaa...

Hymy huulilla hoitelin Kamin, ja ppistin sen hetkeksi jäähylle talliin. Kutkutti kamalasti nousta Jetterin selkään, mutta kello oli jo 19:58, niin päätin vain irtojuoksuttaa. Eikun juoksuttaa liinassa. Ja piuhojen kanssa. Jotka olisivat setolkassa kiinni. Joo!

Marikan keksimä kotitekoinen juoksutussetti on aika ovela. Sivuohjat olisivat paremmat, mutta paremman puutteessa piuhoistakin on vähän iloa. Jetteri ei muistanut piuhoilla ratsastuksista, että miten niskaan ja suuhun tulevasta paineesta oikein pääsee eroon. Käynnissä se malttoi aika nopeasti laskea päätä, mutta ravissa se vemppasi kaulaa ylös alas, ja laukasta oli turha puhua, vaikka sitäkin kokeiltiin. Sivuohjat olisivat tässä paremmat, siinä paine selvästi hellittää, kun kaula on oikeassa asennossa, mutta piuhojen kanssa Jetteri  mielummin sieti pientä painetta suussa kuin liikkui oikeasti työskentelymuodossa. Ravi-käynti-siirtymissä Jetteri hokasi homman, ja liikkui ravissakin hetkiä rentona jotenkinpäin työskennellen. 



Jetteri näyttää näissä kuvissa ihan tappijalalta, kun otin kuvat oman pääni korkeudelta (177 cm vs. Jetterin sk 155 cm)
Kenttä parhaassa a-luokan kunnossa


Jetteriä kiinnosti raippa. Kotitekoiseen juoksutussettiin kuuluu juoksutusraipan sijasta piiiitkä koulupiiska.
Juoksutuksen jälkeen taluttelin Jetteriä hyvän tovin kuraista kenttää ympäri, ja tein vähän maastakäsiin työskentelyä; pysähdyksiä ja peruutuksia ilman kosketusta tai ääntä. Sitten vain tallissa linimentit jalkaan ja pusut turvalle ja iltaruuat naamaan. Ihmiselle kanssa.
Uutta kokenut ja itsestään niin kovin ylpeä Jetteri

Hyvää yötä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti