Heppatyttösiskokset

Minä olen ollut mielestäni harvinaisen ahkera opiskelija, ja tehnyt niin kovasti kouluhommia, etten ole edes kunnolla jäädä Facebookia selaamaan. Viime viikonlopun heppailuistakin lörpöttäminen jäi ihan puolitiehen.

Jetteri heräsi aamutorkuilta

Nukuin niin pitkään kuin auringonvalolta pystyi, ja lähdin sitten antaumuksella heppastamaan. Aloitin Jetterin tarhassa jo möllöttelevän Jetterin tervehtimisellä, ja jatkoin sen harjaamisella. Oli liian polttava ikävä Jetterin selkään, joten tallin siivoaminen sai suosiolla jäädä myöhemmin hoidettavaksi.

Marika oli jäänyt koululleen päikkään viikonlopuksi, joten Johanna hoiti Kamin, ja pisti sitä samalla ratsastuskuntoon kun minä puunasin Jetteriä. Harjasin suklaapoikaa antaumuksella jonkun tunnin verran; harja ja erityisesti häntä huolella läpi, ja lopuksi pehmeällä luonnonkarvaharjalla viimeisetkin pölyt pois karvankiillotusaineen kera. Se pinkki mönjä haisi kyllä ihmisnenäänkin aika ällömakealta, mitähän Jetteri oli oikein mieltä asiasta... :P

Hartaan harjausrituaalin jälkeen katsoin hetken Jossun ja Kamin yhteispeliä, ja olin kyllä aika ylpeä siskostani. Hänen ratsastustyylinsä on yleensä hyvin rauhallinen, tasainen ja hillittyliikkeinen (toisin kuin ehkä isosiskollaan :P). Sanomista on vielä ohjien pitämisessä "oikein päin" (ettei ulko-ohja lörpötä), apujen antamisessa ja istunnassa (kuten isosiskollaankin), mutte yleisilme on niin lempeä ja tasainen, että kyllä sydän paisui ylpeydestä. :)

Kami oli ihan mielissään ja todella rento

Laukkakin alkaa sujumaan!

Sitten ihan yli-innokas heppatyttö Hellu kiipesi varovasti oman Jetterinsä selkään. Siltä puuttui kenkä, minkä takia päätin ratsastaa hyvin lyhyesti. Mutta kestääkö  takajalka? Kuvittelenko ongelman vai en? Välillä on aika ristiriitaista, kun osa lähipiiristäni sanoo "Älä hössää, ei sillä hätää ole, olet ihan neuroottinen" ja toiset olisivat soittaneet viikkoja sitten eläinlääkärille takajalan takia. Loppujen lopuksi omistaja yleensä tietää parhaiten, onko hevonen terve. Diagnoosin määrittäminen on sitten vain eri juttu.

 

Ratsastin Jetterillä tosi simppelisti piuhojen kanssa. Ratsastukset ovat jääneet niin vähiin, että piuhat ovat Jetterille lempeämpi keino houkutella se alas, kuin että minä alan puolivahingossa roikkua sen suusta. Itekin olen ratsastanut ihan surkean vähän viime viikkoina, joten minäkin olin ihan ruosteessa.

Ratsastin 15-20 minuttia täysin sulaneella alueella metsäpäädyssä, enimmäkseen ympyrällä asetuksesta huolehtien. Olin ihan jäykkä ja kasassa selässä, ainakin laukassa- Välillä Jetteri ei meinannut taipua vasempaan kierrokseen, ja olin ihan huolissani, että johtuuko se jalasta. Myöhemmin kuvia katsoessani huomasin, miten oikea käsi oli ihan lukinnut ulko-ohjan. Höh. Ei ihmekään kun heppa kulkee pää ulkona, kun ratsastaja itse vetää sen sinne. Oi voi.

Apua mikä jäykkis kippuraistunta...

Jetteri oli parin laukkapätkän jälkeen ihan intopinkeänä :D Ja tässä hyvä esimerkki, miksei Jetteri pystynyt taipumaan vasempaan: ks. oikea käsi

Pieni takaosanväistö ulos

Harjoitusravissa oli harvinaisen helppo istua, kun piuhat auttoivat Jetteriä nostamaan selkäänsä. Jetteri tuntui muutenkin yllättävän hyvältä, lukuunotatmatta ekoja laukkoja, joissa se meinasi lähteä vetämään yhtä pyllymäistä laukkaa kuin edellisen päivän liinajuoksutuksessa... 15 minuutin ratsastukseksi pitkän tauon jälkeen ihanaihana ratsastus. Ilo pirskahteli minusta, ja niin hyvä mieli jäi. 

Mutta...

Alle 15 minuuttia rauhallista ravi- ja laukkatyöskentelyä ja sitten käyntiin. Kääntelin Jetteriä, pysäyttelin sitä, ja tunnustelin askelta huolissani. Ei paha, ei. Mutta pieni, hassu liike takaa tuntui käynnissä ... Saako sen pistää irronneen kengän piikkiin? Näen yhä painajaisia, että Jetteri ei toivu, vaan se kipeytyy entistä enemmän.

Ensi viikolla jos tuo "pieni hassu liike" tuntuu yhä ja Jetteri lepuuttaa jalkaansa, niin se on soitto eläinlääkärille. Jos olisin palkkatyössä ja rahaa olisi enemmän kuin kaksi euroa tilillä, olisi aiemminkin voinut soittaa. Heppakoti on kuitenkin niin syrjässä, ja jos kyseessä on suht nopsaan ajan kanssa paraneva ei kovin vakava vamma, eläinlääkärin käynti ei ole tarpeellinen. Jos tuo irronnut kenkä ei olisi aiheuttanut mahdollista "lisähäiriön" liikkeeseen, olisin varmaan soittanut jo viime viikolla. 

Katsotaan mitä tapahtuu. Jos heppani on vielä aavistuksenkin kipeä, niin vaikka nostan tonnin lainan ja maksan sillä kunnon tutkimukset. Tämä ei nyt käy.

Ratsastusten jälkeen pistin Jetterin jäähylle talliin ja pidin lyhyen ruokatauon, ennen kuin pihaan tupsahti talliapulainen Kaisa :) Hän sai harjailla Jetteriä, kun minä venyttelin sen jalat läpikotaisin. Erityisesti vein etusia ja takasia taaksepäin, ne ovat tiukkoja paikkoja. Vasemman, mahd. edellisesti kipeän takasen eteenvenytys mahan alle on aina välillä vähän takkuista, taitaa olla jäykempi puoli tai jotain, mutta lauantaina Jetteri pisti tavallista enemmän vastaan. Jos ongelma on, niin se saattaisi löytyä lonkasta/polvesta/takajalan lihaksistosta. Ärgh, en saa mielenrauhaa. Tuun hulluksi. Kunhan pääsen kotiin, niin... Pistän jo opintolainapyynnön, ja ne rahat ei tosiaan taida mennä opintoihin :P

Jooh... Kaisan kanssa oli kuitenkin mukava puuhastella. Hän auttoi myös tallinsiivouksessa, ja teki Jetterin kanssa vähän maastakäsittelyharjoituksia, kun minä siivosin pikkutarhaa. Kauaa ei ehditty ahertaa, kun minulle tuli lähtö cityyn.

Niin ikävä ja huoli siitä hevosta, että pakahdun...