Kengät ja kesä

Nyt kun pakolliset rokotusvapaat ovat ohi, Jetteriltä lohkeaa kenkä. Jee. Siltä kuluu kaviot niin nopeasti alta, ettei kentällä viitsi mennä ollenkaan, saati sitten tiellä. Viime kesänä kengittäjä oli välillä aikamoisessa pulassa sen kavioiden kanssa... ei samaa rumbaa tänä kesänä! Huomasin katkenneen kengän vasta satulan ollessa selässä, joten annoin siskon mennä hömpötellä pehmeällä pellolla viimeisen kerran ennen seuraavaa kengitystä. Jossu oli ihan onnessaan, kun annoin hänen laukata ekaa kertaa vapaana pellolla.

Pikkusisko ratsailla!

Minäkin kävin vähän keventelemässä, mutta nää kuvat ärsyttivät mun osalta sen verran, että ehkä parempi jos en ois mennyt... Tuo istunta! Huoh! Montako virhettä bongaat? Toisaalta se oli vaan maastohömppää, niin melkein ihan sama mikä istunta. Ei olisi pitänyt yrittää snobailla selässä. Pitää skarpata sitten kunhan saan kengät tuolle kunnolla jalkaan! Jetterillä oli kuitenkin kivaa, kun sen ei tarvinnut kenttää kiertää ja se  tiukkapipopomokin antoi jopa mennä välillä kovempaakin

Kalamökkihökkeli taustalla

Ex-ravurin ravuriravi!

Ex-ravurin ratsuravi :)

Piti laskea hepoille vettä :D

Kami 

Jetteri iltakauroilla, me annetaan aina tarhaan kesällä ruuat, kun hevot on yönkin ulkona. 

Eilen torstaina Jetteri sai kaksi tuntilaista selkäänsä. Aamun tunnilla sillä mentiin pikkuesteitä, jotka sujuivat oikein näppärästi! Vitsit miten se tykkää. Illan tunnilla Jetteriputte vähän jurnutti laukannostojen kanssa niin, että minä kävin selässä lämmittelemässä laukannostonappulat. Kuitenkin Jetteri oli oikein kuuliainen. Tiistaina se oli hyvin kevyellä tunnilla, jossa ystäväni harjoitteli ilman satulaa pysähdyksiä, peruutuksia ja käännöksiä istunnalla ja muutenkin mahdollisimman pienillä avuilla. Tuli hyvä mieli, kun ratsastaja lopuksi pysäytteli Jetteriä pelkällä istunnalla ohjat löysinä ja sai sen kulkemaan viivasuoraan pituushalkaisijalla pehmein pohjeavuin!

Opettaminen on kivaa.

Emäntä ja Nana

Yo-photot

Kaverukset Kami ja Rusina laitumella

Eilen otettiin siskon kanssa ylioppilasjuhlien kiitoskorttikuva! Tai kuvat. Koko hommassa meni reilu pari tuntia; yli tunti Jetterin jynssäystä, 15 min meikin ehostusta ja vajaan tunnin verran kuvattiin. Varsinaisia yo-kuvia en näytä, mutta tässä jotain väliotoksia! 

Jetteri ennen harjausta... :D 

Jetteri on kiva heppa

Jetteri asetteli mun hatun  uusiksi

Ylioppilas!

Jetteri

Rusina. Sillä on upea liukuvärjätyn näköinen harja, juuresta ihan valkea, latvoista tumma punaruskea!

Hölöpötystä Jetterin ratsastamisesta ja hoitotoimenpiteitä

Romaania tulee.

Torstaina, jolloin viimeksi kirjoitin, Jetteri sai vielä liikuntaa. Pidin pikkusiskolleni vähän tuntia, opetin häntä vaikealta tuntuvien laukannostojen kanssa. Isosisko sai olla tyytyväinen, Johanna kehittyy koko ajan, vaikka hän pääseekin hevosen selkään niin harvoin! Torstai-iltana laukat nousivat näpäkästi, ja Jossu osasi hieman ratsastaa laukkaa eteenpäin istunnallaan pitkän matkaa kenttää ympäri.

Itekin piti kivuta selkään, tietenkin, mutta se kuului sopimukseen. Työstin vain ravia ja käyntiä Jetterillä, niitä kahta vaikeinta askellajia. :D Laukka on jotenkin niin sujuvaa, minun on helppo ratsastaa ja olla nyppimättä ohjista. Ravissa sen sijaan meinaan vieläkin ottaa liian tiukan tuntuman, jolloin Jetteri jännittyy ja todellakin käyttää selkäänsä ja takaosaansa.. :p Heti kun annan Jetterin edetä pehmeällä kädellä, se rentoutuu ja on kevyt ratsastaa. Sitten kuumuessaan Jetteri ei malttaisi millään kävellä, ja minä fiksuna yritän pitää sen puoliväkisin käynnissä jännittämällä kädet. Ja sehän auttaa aina, Jetteri vain kipittää selkä notkolla... Kun vien kädet eteen, se rentoutuu hetkeksi ja liikkuukin sitten oikein päin. Hyvän ravin idean osaan, mutta rennon käynnin ratsastamista pitää vielä säätää. Lopuksi käytiin vielä tandemilla maastossa siskon kanssa ja ravattiinkin! Johanna tykkäs. :)

Samoja juttuja harjoittelin vielä perjantaiaamuna ennen raspausta ja rokotusta. Ratsastin Jetterin aika kevyesti, verryttelin pitkään käynnissä eteen-alas houkutellen löysällä ohjalla. Vähän tavallista huonommin pysyi alhaalla, en ehkä malttanut tehdä tarpeeksi pohkeella töitä. Kun alkuravit ja laukat oli tehty ympyrällä (löysällä ohjalla nekin),  työstin laukkaa reippaammassa temmossa uralla, mikä sujui oikein kivasti. :) Idea oli saada Jetteri lämpenemään, jotta voisin harjoitella sen rauhoittamista käynnissä. Noh... Idean löysin, Jetteri rentoutuu kun kättä vie reilusti eteen ja antaa sille tilaa. Ohjaa ei saa tietenkään lukittaa, siitä se vaan kiihtyy entistä enemmän. Pitää vielä etsiä sopiva pidätteentekotapa, kun Jetteri meinaa tarjota ravia.

Kun nuo ravi ja käynti ovat niin vaikeita, teen nykyään  alkuverkat löysällä ohjalla, etten vahingossakaan kiskoisi Jetterin selkää notkolle. Se on nähtävästi niin herkkis, että sanoo kyllä jos on tökeröt kädet kiinni ohjissa... Vasta laukassa alan kokoilla ohjia, jolloin minunkin on helpoin pitää kädet kiltisti. Jetterin lämmettyä ravityöskentely on sille helppoa, ja minä voin vain keskittyä pitämään rennon käden ja käytellä pohkeita. Seuraava tavoite ois sitten, että malttaisin myös verkassa pitää ohjan nätillä tuntumalla. Tämä on siis ns. välivaihe! Löysin ohjin verkkaamista aion kuitenki tehdä yhä jatkossa silloin tällöin, se tekee mulle ja Jetterille oikein hyvää.

Jetteri on toiminu paljo paremmin Viljan viime käynnin jälkeen, hehee :)  Ehkä yksi tärkein tekijä on tuo, että en enää vedä sitä linkkuun sisäohjalla. Lisäksi Jetteri on lihonut sopivasti, ja kun vielä karva on alkanut kiiltää talvikarvan lähdön jälkeen, se näyttää paljon paremmalta kuin keväällä. Satulaakaan ei ehkä tarvi topata, kun heppa on saanut lihasta, ja paranee vaan koko ajan!

***

Eilen perjantaina kävi sitten eläinlääkärimme raspaamassa ja rokottamassa hepat, ja toimenpiteistä seuraa kolme ehdotonta vapaapäivää ja kaksi päivää kevyttä työtä. Että ratsastustaukoa pukkaa. Illalla olin huolissani, kun Jetteri vaikutti vähän lässähtäneeltä eikä edes syöny heinää... Yleensä se on oikein eläväinen hössö. Nyt se vain nyhjötti hiljaa karsinassa. Kaurat maistuivat, samoin vihreä ja vesi. Aamulla Jetteri oli onneksi normaali vilkas itsensä, yritti niin kovasti sanoa että äkkiä ruokaa ja sitten hän tahtoo ulos ja nopsaan! Mittasin kuitenkin varuilta lämmön takamuksesta, mittari näytti 37,4 astetta, eli oikein normaali. Ei tullut potkaisuja, hyvä heppa! :) Mikä helpotus, onneksi edes kultapoika Jetteri on terve.

PS. Korjailin kirrrrrrotusvirheitä :D

Terapiaratsastusta

Eilen illalla meni koko ilta ihanasti heppojen kanssa. Ah mitä onnea, suru ja ahdistus  kyllä haihtuivat tehokkaasti vähäksi aikaa. 

Aloitin Rusinan liikutuksella, lupasin Annalle että harjoittelen sen kanssa laukannostoja vähän napakammiksi. Se periaatteessa osaa nostaa nätisti rauhallisen laukan, mutta tarvii tosi vahvat pohkeet. Otin vähän raippaa avuksi ja lopputunnista Rusina nosteli suoraan käynnistä näpäkän laukan! Ja malttoi hidastaa suoraan käyntiin. Viimeisen, erittäin hyvn laukannoston jälkeen jatkoin uraa pitkin ja tein päätyyn ympyrät. Tahti säilyi aika hyvin, jees. Lopuksi kokeilin ratsastaa Rusinaa eteen-alas vahvalla ulko-ohjan tuella. Hitsit kun on vaikeaa, en osaa kääntää hevosta.. Käynnissä Rusina rentoutui ja liikkui hienossa muodossa selkä ylhäällä, mutta ravissa sain sen lähinnä vain venyttämään kaulaa alas. Mutta sekin on hyvä, kun tahti oli reipas! Lisää ja pian :)

Jetteri, ah Jetteri. Vitsit miten tykkään tuosta hevosesta... Pikkusiskoni Johanna otti kuvat.

Löysällä ohjalla laukkaverkat

Hups lähti vähän kaukaa. En ihan tulllut kaulan yli alas :D

Hihi

"Hyvääääää"

Tällainen hymy löyty mun kasvoilta. Ehkä osaan vähän ratsastaakin 

PS. Tai sitten en :D 

Oot puolet mun elämästä, omistat puolet mun sydämestä

Hups. Niin, minä valmistuin ylioppilaaksi ja elin Panadolin voimalla, ja heppailut jäivät sillä välin aika vähiin. Sitten lomailin vielä Pohjanmaallain päin, niin ei ihme kun bloggaukset jääneet vähän vähiin!  Jetteri sai ylppäriviikonloppuna vapaata, mutta muuten perheeni ja kaverit ovat sitä liikutelleet. 


Ite pääsin Jetterin selkään viimeksi viime viikon keskiviikkona! Käytiin naapurin kentällä ravipohkeenväistöä treenimässä. Samalla tuli hyvät alku- ja loppuverkat hiekkatiellä! Laukannostoja treenasin napakammiksi, ja tein laukassa paljon temmonvaihteluja uralla. Herranjestas miten Jetteri oli kuuma! Yritti näpeistä lähteä, kun annoin askeleen pidentyä. Ihan jees ratsastus kuitenkin pitkän tauon jäljiltä.

Tänään sitten kotiuduin poikaystävän luota Pohjanmaalta kotiin, ja kipitin heti katsomaan rakasta pikku heppaani. :) Oli kunnon ikävä... Jetteri oli ihana, käppäili suoraan luokse ja otti tyytyväisenä halit ja paijailut vastaan. Kiillottelin heppaani ihan onnessani.

Jetteri harjauksen jäljiltä *bling bling*

Halusin ehdottomasti maastoon energiaa purkamaan, ja Marika lähti mukaani kunnon 15 km:n maastolenkille. Hepat olivat innoissaan, Jetteri vähän liikaakin... :D Oli kuitenkin hauskaa, ja hevoset saivat kipittää sydämensä kyllyydestä hiekkateitä pitkin. Pari vaikeampaa kohtaa tuli eteen, kun piti ylittää isompia ojia ja jyrkkäseinäinen puro, mutta kyllä nuo ex-ravurit niistä menivät oikein rohkeasti yli. 

Kyllä oli ihana hoidella Jetteriä ja ratsastaa pitkästä aikaa. Tällaiset hetket muistuttavat, että miksi tämä on niin ihana harrastus. :)

Jetterille maistui mellavesi hyvin rälläilyn jälkeen. Slurps

"ÖTÖKÖITÄÄÄÄÄ"

Jalan kylmäystä, urhea hevosenomistaja seisoo hyttysten syötävänä 20 min...

♥

Vielä parin viikon takaisesta Rusinan irtohypytyksestä kuva. Rusina ja Rusinan ekat esteet!

Ja meidän Nana.

Haaste ja Rusinan testailua!

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle:

   - Kiitoksia kovasti Tessalle tunnustuksesta, pieni päivän piristys! :)

2. Lisää "The Versitale Blogger Award"- kuva postaukseesi

3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi

4. Nimeä 7 bloggaajaa

5. Ja kerro heille haasteesta!

FAKTAA

1. Just nyt oon kipeänä, makaan sohvalla silmät kierossa kuumeen takia. Ja ylihuomenna on ylioppilasjuhlani. O-OU. Pilleriä poskeen niin jaksaa...

2. Oon onnellinen, monesta syystä ❤

3. Tykkään kovasti kännykästäni ja odotan kauhulla, milloin onnistun hajottamaan sen. Se ei ole mikään pöljä kosketusnäytöllinen, vaan semmoinen aika perus. Siinä on kuitenkin hyvät kalenteritoiminnot (huonomuistisuuteni takia), viestisäädöt ja ihan laadukas kamera! Ja se on poikaystäväni entinen känny :D

4. Aina kun olen tietsikalla, minulla on Facebook auki, juuri tälläkin hetkellä.

5. Kesällä lempivaatteeni ovat minifarkkushortsit ja toppi/bikinien yläosa. Ulkona hommaillessa saa hyvän rusketuksen!

6. Muutan kesän aikana yhteiseen asuntoon mieheni kanssa. Sitä ootellessa... :))

7. Olen usein aika junttura ja itsepäinen ihminen, ja asiat pitää kokea itse kantapään kautta, ennen kuin uskon. Joskus se on hyvä asia, mutta useimmiten  ei.

Ja sitten seitsemän blogia, jotka ovat mielestäni erityisen mielenkiintoisia:

http://pokaleploki.blogspot.com/

http://jaskanjakiterinpaivakirja.blogspot.com/

http://arrasankari.blogspot.com/

http://freakylatu.blogspot.com/

Nää saa kelvata. :D Jokaista blogia kyylin säännöllisesti!

***

Niin mitäs tänne kuuluu. Eilen irtohypytettiin Rusinaa ekaa kertaa Annan kanssa! Kyllä se oli innoissaan... Ja oli niin hemmetin komean näköinen, häntä ja pää korkealla se liiteli maanpinnan yläpuolella. Anna sai napattua pari kuvaa ja videoklipinkin, niitä tulee ehkä joskus tänne. 

Hypyt onnistuivat oikein hyvin ekaksi kerraksi. Ensimmäisen esteen tupsahtaessa nenän eteen Rusina epäröi, mutta pakon edessä hyppäsi "hurjan ison" 30 cm:n ristikon yli. Siitä eteenpäin se meni iloisesti ja innolla kaikista esteistä yli! Pudotuksiakaan ei tullut kuin muutama. Hypyt olivat isoja ja rentoja laukassa, mutta Rusinan sotkiessa raville se välillä sekosi askeleissaan. Ennenhän sillä ei ole oikeastaan ollenkaan hypätty, korkeintaan ehkä risujen yli maastossa. 

Rusinan ylittäessä muutaman kerran hyvin 30 cm:n ristikko - 2 laukka-askelta - 50 cm:n pysty -sarjan, lopetimme. Isommastakin se olisi varmasti päässyt yli, mutta parempi jättää hyvä fiilis hepalle eikä juoksuttaa sitä piippuun, varsinkaan ekalla kerralla. Rusina oli hirmu innostuneen oloinen, se veti vielä itsekseen kerran sarjan läpi, vaikka annoimme sille pysähtymiskäskyn. :D Tuosta tulee vielä esteratojen sankari, jee! Ja kovasti tuli taputuksia ja kehuja komealle sankarillemme. Nyt se on muuten virallisesti Annan oma hevonen, paperit kirjoitettiin pari päivää sitten juuri sopivasti Rusinan syntymäpäivänä! 

Tänään minä oon tosiaan kipeänä, ihanaa. Ensin nilkka, sitten tämä ja ylioppilasjuhlat ylihuomenna apua! Mutta ehkä eniten harmittaa se, että tänään ois voinut ratsastaa Rusinapullalla oikein kunnolla pitkästä aikaa, ja Jetterillä ois ollut niin kiva käydä maastossa hömppäämässä. Sen sijaan makaan sohvalla puolikuolleena, ja siivotakin pitäis ensin, jos voimat vaan palautuu. Aina ei mene hyvin... :p Yhyy.

Jos viimeinkin oppisi ratsastamaan tuolla hepalla..

Meinasin saada tänään illalla hepulin, kun Jetterille ei meinannut iltakaurat maistua, ja mahakin vaikutti pelottavan hiljaiselta. Hetken odottelun jälkeen Jetteri kuitenkin söi ja mahakin kurisi, joten se siitä ähkyvaarasta! Huh miten säikähdin. Se vielä puuttuisi, jos Jetteristäkin täytyisi luopua Eemelin lisäksi...

Muuten päivä on mennyt mukavasti. Iltapäivällä ehdin liikuttaa Jetterin, ja siinä samalla hepat piti pikku näytöksen... Rusina hätääntyi, kun hain Jetterin laitumelta ja se hönö sinkosi suoraan vastatehdyn aitauksen läpi. Kami kipitti perässä ja Jetterikin lähti minulta käsistä, ja siellä ne tekivät laukassa kunnon lenkkiä ympäri pihamaita ja peltoja. Oli komean näköistä, mitä hädissäni ehdin ihailla :D Onneksi pölliäiset viipottivat sopivasti takaisin laitumelle, ja hetken maanittelun jälkeen Jetteri antautui kiinni. Huhh, onneksi ne eivät kipittäneet maantielle saakka. Veren adrealiinipitoisuus oli hetken aika korkealla.

Jetterin kiillottelun jälkeen päätin kevyen juoksuttelun sijaan ratsastaa sen kevyehkösti. Ehkä alan viimeinkin oppia näiden kolmen vuoden jälkeen, miten tuota hevosta ratsastetaan...

1. Rento alkuverkka eteen-alas ratsastaen ilman ohjasta nyhtämistä.

Pyysin Viljan ohjeiden mukaan Jetteriä venyttämään kaulaan alas ensin käynnissä uralla, sitten reippaassa ravissa ja laukassa ympyrällä molempiin kierroksiin. Ulko-ohja hyvin rennosti tuntumalla, mutta vähintäänkin sisäohja ihan löysänä. Jetteri pysyy rentona, kun minä en pysty mitenkään kiskomaan sisäohjasta vaikka haluaisinkin. Haha.

2. Tiheät siirtymät istunnalla ja ulko-ohjalla.

Ilman satulaa on vaikea ratsastaa Jetteri suoraan ravista rennoksi ohjat tuntumalla, mulla kun ei riitä tasapaino, kädet on liian karkeat. Sahailu on turhaa, joten tein suoraan ravi-laukka-siirtymiä. Jetteri kuumui, mutta sain sen hyvin kuulolle ja ehkä turhankin aktiiviseksi.. :D Ja kun sisäohja oli rentona siirtymissä ja niiden välillä, Jetteri kantoi hienosti itsensä ja alkoi kuunnella hyvin istunta-apuja. 

3. TULOS: Kun heppa on aktiivinen ja rento, ja ratsastaja ei kuse hommia, kaikki toimii.

Nauroin selässä ilosta, Jetteri liikkui laukassa niin upeasti. Siirtymistä jatkoin laukkaa kenttää ympäri voltteineen, ja Jetteriputte tuntui liikkuvan niin energisesti, pyöreänä laukaten ja kuulolla. Ja mistä tämä johtuu? No se hemmetin sisäohja. Ehkä nyt oon tajunnut miten sitä käytetään! Välillä vahingossa meinaan nypätä siitä, mutta suurimman osan ajasta se on rento. Ja tulokset kyllä näkyy!!! Vielä pitäisi osata pitää sitä pehmeästi tasaisella tuntumalla, tällä hetkellä meno on sillä asteella että se meinaa jäädä epäesteettisesti löysäksi roikkumaan. Mutta tästä on hyvä parantaa.

Loppuvenytyksien jälkeen suuntasin kotitielle ravailemaan suu leveässä virneessä. Ja pysyin tällä kertaa horjumatta selässä, jes!

Heppavieroitusoireista pääsee eroon ratsastamalla.

Nilkka on nyt ihan suht kunnossa vaikka tuntuukin vähän vempulalta. Kävely ei ainakaan satu ja sauvat jäivät jo eilen eteisen nurkkaan! Hevostelut ovat jääneet surkean vähiin, tallilla pyöriessä tulee käveltyä liikaa. Parit ratsastustunnit olen sentään tässä pitänyt Jetterillä ja Rusinalla, ja tänään kipusin tuntilaisen jälkeen itse heppani selkään. Haha. 

Vippasin satulan pois ettei jalka rasitu turhia, ja jossain vaiheessa lähti paitakin kun tuli kuuma... älkää järkyttykö. Hyväkroppaiset ihmiset ovat harvinaisuuksia! Kuvat otti Henna-Riikka, joka opetti samalla Marikan pikkusiskoa. Kiitos vielä molemmille! ;)

Ajattelin että se on ihan turhaa yrittää väklätä hevosta väkisin eteen-alas, joten tein tiheään siirtymiä. 10 askelta käyntiä - 10 askelta ravia jne, ja sama ravi-laukka- ja käynti-laukka-siirtymillä. Vaikka Jetteri kuumuikin nopeasti, sain sen tehokkaasti kuulolle istunnalla ja ulko-ohjalla. Siirtymissä säilyi aktiivisuus, vaikka välillä piti nykäistä napakammin ulko-ohjasta tai töppäistä pohkeella, kun Jetteri ei kuunnellut istuntaa. Lopuksi annoin Jetterin venyttää itseään eteen-alas ravissa, ja käväistiin maastossa hömppäämässä. Piti mennä vähän laukkaakin, kun meitä molempia houkutti liikaa. 

Katsokaa kuvia, ei sisäohjan nyhtämistä (ainakaan näissä otoksissa)! Tasapaino vaan on pikkasen hataroitunut. Ennen pysyin täysin ongelmitta selässä, mutta tänään horjahdin pari kertaa ja pompin välillä vähän ravissa. Pitää huomennakin mennä satulatta jos meinaan ratsastaa, saapa hyvää tasapainotreeniä ja tekee Jetterin selälle hyvää.

Jäi kaiken kaikkiaan hirmu hyvä fiilis, ratsastaminen on ihanaa. :) 

I'm flying with you ♥   

Satunnaisotoksia iltapäivältä:

Jetteri haluaa kauraa tai mellaa, jompaa kumpaa on saatava!

Tarjan tallin rempattu satulahuone! :) Satulatkin on oikein päin...

Ratsastuksen jälkeen 

Vätysti. 

Surkeutta.

Jeps, mulla on kauniit lilat kainalosauvat, pari purkkia kupulääkkeitä ja angstinen mieli. Hmmetin nilkka ja hemmetin juoksulenkit. Tää ottaa niin ylpeyden päälle, olo on ihan rampa ja avuton. Ihmiset katsovat säälien ja availevat ovia ja minä käyn jopa invavessassa! :D Onneksi Suomessa on kilttejä ihmisiä.

Kun ei voi ratsastaa, niin sentään voi päntätä pääsykokeisiin. Piristävää... Ja ulkona paistaa aurinko lämpimästi, ja raikas tuuli puhaltaa... Oisko edes täydellinen ratsastussää? Olkaa te onnellisia, joiden raajat toimivat!!!

Rusinalle tehtiin tänään terveystarkastus, ja sai puhtaat paperit! Taitaa se meille jäädä. Kuukauden koe aika lähestyy loppuaan, ja Rusina on osoittautunut todella kehityskelpoiseksi ja fiksuksi hevoseksi, jolla on sydän ihan täyttä kultaa! Ihan kympin löytö. :)

Eläinlääkäri antoi kuitenkin maininnan huonosta kunnosta, raukka kuulemma puuskutti pelkästään jalkojen taivutuskokeissa, joissa hevosta ravuutetaan pari pikku lenkkiä jalan taivuttamisen jälkeen. Tästä se kunto kohoaa, taitaa nuo ratsastukset käydä sille kunnon päälle. Maastoillessa kunto paranee tehokkaasti, ja viime viikolla Anna kävi äitini kanssa kunnon maastoreissulla minun ollessa Kuopiossa. Rusina-parka tuli hiukka märäksi hiestä, mutta koko porukalla oli vähän liiankin hauskaa!

Jetterin ratsastukset jäävät vähiin, seuraavan kerran minut päästetään sen selkään ehkä viikonlopun jälkeen... paska homma. :p Saapahan se vähän kevyemmän jakson höykyytyskuukauden jälkeen! Tänään Kamin vuokraaja Emma tulee tunnille, poikkeuksellisesti Jetterin selkään kunnon kouluhöykytykseen.