Torstaina, jolloin viimeksi kirjoitin, Jetteri sai vielä liikuntaa. Pidin pikkusiskolleni vähän tuntia, opetin häntä vaikealta tuntuvien laukannostojen kanssa. Isosisko sai olla tyytyväinen, Johanna kehittyy koko ajan, vaikka hän pääseekin hevosen selkään niin harvoin! Torstai-iltana laukat nousivat näpäkästi, ja Jossu osasi hieman ratsastaa laukkaa eteenpäin istunnallaan pitkän matkaa kenttää ympäri.
Itekin piti kivuta selkään, tietenkin, mutta se kuului sopimukseen. Työstin vain ravia ja käyntiä Jetterillä, niitä kahta vaikeinta askellajia. :D Laukka on jotenkin niin sujuvaa, minun on helppo ratsastaa ja olla nyppimättä ohjista. Ravissa sen sijaan meinaan vieläkin ottaa liian tiukan tuntuman, jolloin Jetteri jännittyy ja todellakin käyttää selkäänsä ja takaosaansa.. :p Heti kun annan Jetterin edetä pehmeällä kädellä, se rentoutuu ja on kevyt ratsastaa. Sitten kuumuessaan Jetteri ei malttaisi millään kävellä, ja minä fiksuna yritän pitää sen puoliväkisin käynnissä jännittämällä kädet. Ja sehän auttaa aina, Jetteri vain kipittää selkä notkolla... Kun vien kädet eteen, se rentoutuu hetkeksi ja liikkuukin sitten oikein päin. Hyvän ravin idean osaan, mutta rennon käynnin ratsastamista pitää vielä säätää. Lopuksi käytiin vielä tandemilla maastossa siskon kanssa ja ravattiinkin! Johanna tykkäs. :)
Samoja juttuja harjoittelin vielä perjantaiaamuna ennen raspausta ja rokotusta. Ratsastin Jetterin aika kevyesti, verryttelin pitkään käynnissä eteen-alas houkutellen löysällä ohjalla. Vähän tavallista huonommin pysyi alhaalla, en ehkä malttanut tehdä tarpeeksi pohkeella töitä. Kun alkuravit ja laukat oli tehty ympyrällä (löysällä ohjalla nekin), työstin laukkaa reippaammassa temmossa uralla, mikä sujui oikein kivasti. :) Idea oli saada Jetteri lämpenemään, jotta voisin harjoitella sen rauhoittamista käynnissä. Noh... Idean löysin, Jetteri rentoutuu kun kättä vie reilusti eteen ja antaa sille tilaa. Ohjaa ei saa tietenkään lukittaa, siitä se vaan kiihtyy entistä enemmän. Pitää vielä etsiä sopiva pidätteentekotapa, kun Jetteri meinaa tarjota ravia.
Kun nuo ravi ja käynti ovat niin vaikeita, teen nykyään alkuverkat löysällä ohjalla, etten vahingossakaan kiskoisi Jetterin selkää notkolle. Se on nähtävästi niin herkkis, että sanoo kyllä jos on tökeröt kädet kiinni ohjissa... Vasta laukassa alan kokoilla ohjia, jolloin minunkin on helpoin pitää kädet kiltisti. Jetterin lämmettyä ravityöskentely on sille helppoa, ja minä voin vain keskittyä pitämään rennon käden ja käytellä pohkeita. Seuraava tavoite ois sitten, että malttaisin myös verkassa pitää ohjan nätillä tuntumalla. Tämä on siis ns. välivaihe! Löysin ohjin verkkaamista aion kuitenki tehdä yhä jatkossa silloin tällöin, se tekee mulle ja Jetterille oikein hyvää.
Jetteri on toiminu paljo paremmin Viljan viime käynnin jälkeen, hehee :) Ehkä yksi tärkein tekijä on tuo, että en enää vedä sitä linkkuun sisäohjalla. Lisäksi Jetteri on lihonut sopivasti, ja kun vielä karva on alkanut kiiltää talvikarvan lähdön jälkeen, se näyttää paljon paremmalta kuin keväällä. Satulaakaan ei ehkä tarvi topata, kun heppa on saanut lihasta, ja paranee vaan koko ajan!
***
Eilen perjantaina kävi sitten eläinlääkärimme raspaamassa ja rokottamassa hepat, ja toimenpiteistä seuraa kolme ehdotonta vapaapäivää ja kaksi päivää kevyttä työtä. Että ratsastustaukoa pukkaa. Illalla olin huolissani, kun Jetteri vaikutti vähän lässähtäneeltä eikä edes syöny heinää... Yleensä se on oikein eläväinen hössö. Nyt se vain nyhjötti hiljaa karsinassa. Kaurat maistuivat, samoin vihreä ja vesi. Aamulla Jetteri oli onneksi normaali vilkas itsensä, yritti niin kovasti sanoa että äkkiä ruokaa ja sitten hän tahtoo ulos ja nopsaan! Mittasin kuitenkin varuilta lämmön takamuksesta, mittari näytti 37,4 astetta, eli oikein normaali. Ei tullut potkaisuja, hyvä heppa! :) Mikä helpotus, onneksi edes kultapoika Jetteri on terve.
PS. Korjailin kirrrrrrotusvirheitä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti