Uusia tuttavuuksia ja hölmöilyä

Asiaa on niin paljon että mistä sitä aloittaisi.

Aamu alkoi ystäväni Annan kanssa naapuritallilla, jossa minua odotti ihastuttava rautias tamma. Hetken minä höhlä luulin sitä kaukaa suomenhevoseksi, puoliveri- tai arabiristeytykseksi, mutta en ainakaan lämminveriseksi!! Mandi-tammalla oli ollut taukoa aktiivisesta liikuttamisesta, ja minä iloisesti lupauduin ottamaan tuntumaa neitiin ja vähän kouluttamaan eteenpäinkin tässä aina joskus, kun ehin.

Siinä Mandi-neidistä vähän b-luokan kuva

Mandi oli omistajan kertoman mukaan aika neiti tammaksi, ja niin se vähän olikin, mutta ei mikään hönö tapaus. Pikku prinsessa vain. Kentällä en nousta rykäissyt heti selkään, vaan tein maastakäsin pysähdysharjoituksia tutustuakseni Mandiin ja saadakseni sen keskittymään. Toimin hyvin järjestelmällisesti; pieni paine suuhun, pysähdyin itse, ja tasainen, pehmeä paine suuhun ja välitön, runsas myötäys heti Mandin pysähtyessä, ja tästä nopeasti liikkeelle. Seisomaan ei kannattanut jäädä, kun energiaa oli, ja väkisin paikallaan pitäminen olisi aiheuttanut kiukkuamista ja kuumumista Kun tätä pysähdystehtävää toisti, prinsessa alkoi nopeasti keskittyä ja rentoutua myös pidempään seisoessa, ja pystyin nousemaan rauhallisen hepan selkään. 

Samaa jatkoin selästä käsin; selvä pidäte istunnalla (raskas pylly + vatsalihakset), pehmeä paine suuhun ja pysähtyessä välitön myötäys ohjista, nopeasti liikkeelle pienestä pohjeavusta. Aluksi kylkiä vasten lepäävät ja välillä painetta antavat pohkeet olivat Mandin mielestä kerrassaan veemäisiä (korvat luimuun ja jalat sanoivat myös mielipiteensä), mutta kun avut piti hyvin pieninä ja paineen myötäsi välittömästi, neiti rentoutui. Se ymmärsi, että näin tekemällä ärsyttävästä jutusta pääsee eroon. Pian pystyin taivuttamaan herkkää Mandia molemmilla pohkeilla ratsastaen ohjat tuntumalla.

Mandin kaviosta oli lentänyt kenkä, joten pidin ravipätkät ihan minimissään. Kovin iloinen olen siitä, miten alussa aika tuitun oloinen tamma rentoutui täysin ja alkoi luottamaan niin nopeasti. Viikon alussa uudelleen!! Anna puolestaan ratsasti vanhemmalla suokkiherralla, ja minä annoin vähän vinkkiä istunnasta ja suomenhevosherran muodosta.

Molempien heppojen painosta taisi lähteä kolme kiloa  pois harjauksen aikana...

Iltapäivällä syödä tankkasin ruokaa ja lähdin puuhastelemaan oman lempiheppani kanssa. Harjasin karvaturri Jetterin kentänreunalla auringonvalossa. Mulla on vielä tällä kirjoitushetkelläkin hevosenkarvoja suussa, kiitti Mandi ja Jetterikulta...

Jetterin ongelman tuntee selästä käsin, kun en halunnut rasittaa paikkoja juoskuttamalla. Pistin päitset päähän ja nousin selkään  (kypärän kanssa, toisin kuin eilen otetuissa kuvissa) ja kuuntelin miltä askel tuntui. Semmonen vähän könkkäävä, hidas, tarmoton. Tein vähän pysähdyksiä istunnalla ja kokosin hetkeksi "ohjat" ja siinä se. Ei Jetteri ole vielä ok. Parannellessa menee aika.

Tein eilen samoja hönöhommia pikkusiskoni Jossun kanssa, kiipeiltiin Jetterin selässä, istuskeltiin sen takamuksen päällä ja liu'uttiin siitä alas, tehtiin pysähdyksiä ja käännöksiä pelkkää istuntaa käyttäen. Minä testasin jälleen vähän paremmalla onnella, miten Jetteri liikkuu "kuolaimettomilla suitsilla".

Ja kaikki kuvat © pikkusiskoni Johanna!

No on vähän selätön ja edestä lysyssä.

No on vähän "kuolaimen takana" ja etupainonen.

Pohkeenväistöä yritetään

Meditoin samalla....... oooommm

Ihan kai siedettävä kahden minuutin ratsastukseksi.. Hauskin osuus oli kuitenkin se hölmöilyosuus. Siskoni teki maailmanympärysmatkoja ja ratsasti "naistentyylillä" vähän matkaa, sekä reippaana tyttönä hän uskalsi kokeilla myös Jetterin selässä seisomista useammankin kerran. Minäkin reippaana (aika monet ovat sanoneet että tässä tapauksessa tyhmänä) yhdistin selässä seisomisen sekä Jetterin seisomistempun. Ei tullu kiire alas, jeppe jökötti tyynenä paikoillaan, kun kiikuin selässä hyvän aikaa, kyykistyin hetkeksi ja nousin taas suorille jaloille. Tätä on kyllä harjoiteltu monesti kypäränkin kanssa. :P

Tästä hyvästä tuli leipäpala jos toinenkin palkinnoksi!

<3