Läpiratsastus

Tämä on tää perusfiilis heppakotiin tullessa: ÄÄÄÄÄK ihana Jetteri ihana <3

Ja niin pois päin. Koko aamun oli semmonen kihinä, että joko joko joko lähdetään. Iltapäivällä pääsin perille, ja hotkaistuani äkkiä leipäjuustoa ja porkkanaa välipalaksi kipitin tallille.

Marika siskoineen oli kokeilemassa hiihtoratsastusta Kamin kanssa, ja minä hoitelin Jetteriä. Se oli aika happaman oloinen, oli vaikea sanoa, reagoiko se tallin hälyyn vai oliko se kipeä. Kun herkkisponi siirtyi nurkkaan syömään, se rentoutui kunnolla eikä enää mököttänyt korvat luimussa. Jetterin ristiselkä ei ollut köyryssä, mutta molemmin puolin lanneselässä oli pienet pehmeät kohoumat. Vaikka kovin huolestuneena katselin ja tunnustelin Jetterin selän turvonneita kohtia, niin kipeä se ei kuitenkaan ollut. Wuhuu!!

Päätin tehdä keyehkön eteen-alas-treenin ja ratsastaa Jetterin herkäksi pidättäville avuille ja pohkeille; paljon pysähdyksiä käynnistä ja 90 asteen kulmia takaosakäännöksenä. Tällaista herkistelyä varten täydellinen harjoitus on Kyran aakkoset, yksinkertaisuudessaan erittäin tehokas.

Vaikeinta oli tietenkin se rauhassa paikallaan seisominen. Pysähdykset alkoivat sujua, kun venytin jalat Jetterin ympäri ja pidätin huolella istunnalla vatsaa jännittämällä. Paikallaan Jetteri jännitti lihaksiaan eteenpäinsingahdusta varten, heijasi päätään ja naksutteli, mutta liikkeelle lähdettiin vasta kun Jetteri malttoi olla rauhassa. Suorat se liikkui reippaasti ja rennosti eteen kuolaimelle hakien. Pohkeesta poika teki parit hienot takaosakäännökset, vaikka niitä en olekaan pahemmin harjoitellut. Pari kertaa Jetterin ollessa hidas pohkeelle ja puskiessa lapaa ulos napautin raipalla lavalle. Se riitti, Jetteri kuunteli heti paremmin, muttei hermostunut turhia. Ei tullut semmosta "Oh my God, my mom is killing me!!!!" -reaktiota.

Sitten piti antaa pitkät ohjat ja hömpätä ravia ympyrällä. Tuli pienenä järkytyksenä, että ahkerasta pohkeiden käytöstä ja istunnalla rauhoittamisestta huolimatta Jetteri ei pahemmin kuunnellut, vaan iloisesti kaahaten  se kaatui sisään lapa edellä. Pitkällä ohjastuntumallakin oli sama juttu, joten päätin ratsastaa jäbän kunnolla läpi ohjat käsissä.

Olen todennut, että kun hevosen kanssa meinaa mennä sukset ristiin (ei taivu, ei rauhotu tai ei muuten toimi millään), niin ei kannata jäädä junnaamaan 5 000 000:ksi kierrokseksi raviympyrälle. Sen sijaan kannattaa miettiä fiksu, yksinkertainen tehtävä, jota vaikeuttamalla pääsee varsinaiseen ongelmaan käsiksi. Koska Jetteri ei meinannut taipua rehellisesti, vaan liirasi takaosaa eikä ollut kunnolla sisäpohkeen ympäri, asetin sitä vuorotellen ulos ja sisään keskiympyrällä. Aloitin helposti käynnistä, ja kun Jetteri taipui rehellisesti ulos rennossa peräänannossa, vaihdoin asetuksen pehmeästi sisään. Kun asetusta pystyi helposti vaihtamaan puoliympyrän välein, jatkoin tehtävää ravissa. 

Jetteri tosiaan vetreytyi, vaikka oli koko ajan aika vahva kädelle eikä ihan tasainen suustaan. Piuhat olisivat antaneet tasaisuutta, mutta ne jäivät talliin kun munhan piti alunperin ratsastaa vaan eteen-alas... pari muuttujaa tuli matkaan. Kuitenkin olin suht tyytyväinen, Jetteri ei naksutellut koko aikaa, ja välillä se vain mutusti rentona kuolaimiaan hyvällä ilmeellä.

Laukkaa työstin vähän laukannostotehtävällä. Aluksi vain "hölömölaukkailin" ilman suunnitelmia ympyröillä ja vähän suorilla, ja tarkistin että Jetteri taipui myös laukassa. Aluksi tuntui ihan pökkelöltä, mutta kun tajusin siirtää sisäpohjetta hieman taakse taivuttamaan ja ulkopohjetta pari senttiä eteenpäin kääntämään, niin johan toimi. Tyhmä ratsastaja, aina sen vika.

Testaamisen jälkeen tein viereistä tehtävää: Pitkältä sivulta nostin käynnistä laukan, annoin askeleen venyä ja pidin tuntuman, kunnes ennen kulmaa kokosin laukkaa voimakkaasti istunnalla ja tein halkaisijaltaan noin 10 metrin kokoisen laukkavoltin. Välittömästi uralle tultua siirryin kootusta laukasta suoraan käyntiin (pari kertaa pysäytinkin). Huu, Jetteri oli HIENO!!!

:))

Sitten Jetterin kanssa ei muuta kuin kunnon eteen-alas-venytykset pitkässä, letkeässä ravissa ja loppukäynnit kotitiellä fleeceloimen peittelemänä. Olipa hyvä treeni, tavoite saavutettu: Hevonen vetreä, herkkä ja rennosti kuulolla. Viimeinen laukkatehtäväkin antoi uusia elämyksiä tasaisesta laukan työstämisestä.

Pikku Jetteri. Takana vaanii levittämistä
odottava purupaali.

Ratsastuksen jälkeen lanneselän kohoumat olivat sulaneet pois, nesteet lähtivät nähtävästi liikkeelle. Lainasin Marikalta vähän yrttipitoista Pharma Arnikaa ja hankasin sitä ex-turvotuskohtiin. Lisäksi venyttelin Jetterin jalkoja taaksepäin, ne olivat hierojamme mukaan kipeimmät liikkeet. Loimea vaihtelin parikin kertaa tallissa puuhastellessani, ja iltaruuat annettuani minäkin pääsin syömään. Omnomnom.

PS. Hevosen hyvinvointiin mm. selkä- ja rasitusvammoihin liittyvä ovela artikkeli, joka koskettaa minuakin:
http://www.susannavartiainen.fi/fysio-opettele-tunnustelemaan-hevostasi