sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Sua rakastan niin paljon, että herään.

Olipas villi viikonloppu Helsingissä, mahtavaa ja niin piristävää.

Kuitenkin, heti kun tulin kotiin, kipitin laitumelle katsomaan sitä yhtä kavioeläintä nimeltä Jetteri. Oli ikävä. 

Istuin hevoslaitumen keskellä kesäillan huumaavassa tuoksussa. Aurinko paistoi puiden takaa, ja ilma oli niin lämmintä. Jetteri käveli kohti minua laitumen perältä, hitaasti ja suoraan luokseni. Korvat hörössä ja silmät ummessa se laski päänsä syliini. Olimme siinä pitkään kahden hiljaa, ihan hiljaa.

Välillä sitä ymmärtää, mitä onni on.


Huomenna lähdetään maastoon ja nautitaan elämästä. Täyttä laukkaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti