Mistä lyödään vetoa ettet jaksa lukea tätä?! Okei, ei mistään. Kukaan ei lyö ikinä minun kanssa vetoa... :P Tästä aiheesta on kirjoitettu kirjojakin. Tässä tämmönen romaani.
Erikoispostaus, aiheena peräänanto, sillä tavalla kuin minä sen ymmärrän Kyra Kyrklundin ja kouluratsastajaystävieni opetuksista. Jos jaksat lukea tämän teoriapaketin loppuun asti, saat ainakin jonkintasoisen käsityksen, mikä se hemmetin peräänanto on ja miten se "tehdään". Voi olla, että et ole samaa mieltä kanssani. Jos ristiriitoja löytyy, keskustellaan, eli pistäpä kommenttia!
MIKÄ SE PERÄÄNANTO ON?
Vastaus: No katso.
Yllä olevassa kuvassa ravaava Harmony's Rosseau kulkee rehellisessä, aidossa peräänannossa. Se liikkuu rennosti, myötää selästään, kaulastaan, niskastaan sekä suustaan, ja takajalat askeltavat syvälle rungon alle. Hevonen näyttää liikkuvan ikään kuin ylämäkeen, etuosa kevyenä, ja lisäksi hevosen nenäpii on luotiviivalla.
Voi myös sanoa hevosen liikkuvan pyöreänä tai muodossa. Näitä kolmea käsitettä käytetään silti aika sekalaisesti... Joten ota nämä seuraavat määritelmät silleen suuntaa-antavasti!
On olemassa monenlaisia muotoja. On korkeaa muotoa, eteen-alasvenytystä ja kaikkea siltä väliltä. Kaikilla hevosilla on erilaisia muotoja, mutta kaikki hevoset eivät taivu korkeaan muotoon. Mutta kun yleensä puhutaan muodossa kulkevasta hevosesta, tarkoitetaan hevosta, joka liikkuu kuolaintuntumalla, työskentelee hyvin takajaloillaan ja kuuntelee ratsastajan apuja, mutta ei välttämättä myötää niskastaan yms., mutta ei kuitenkaan ole ihan kuolaimen yllä. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa hevonen liikkuu muodossa, mutta ei läheskään peräänannossa.
Pyöreänä kulkeminen on aika laaja käsite, ja siihen kuuluu paljon erilaisia hyviä muotoja, joista yksi on peräänanto. Tässä on kuva, kun Eemeli liikkuu pyöreänä (huomaa etupainoisuus):
Hevonen voi myös venyttää itseään eteen-alas ja liikkua matalassa muodossa, kuten alla olevassa kuvassa (kaula vaakatasossa tai jopa sen alapuolella, selkä ylhäällä):
Hevonen voi kulkea myös kuolaimen alla (ks. alakuva). Tästä muodosta on ristiriitaisia käsityksiä. Jos kuolaimen alle pakeneminen johtuu ratsastajan virheistä, vaikka liian tiukasta ohjasta, hevonen liikkuu etupainoisena ja "kaula rullalla". Jos hevonen liikkuu toistuvasti tällaisessa muodossa, asiasta on syytä huolestua hevosen terveyden, lihasten kuihtumisen ja ratsastajan ratsastustaitojen vuoksi. Alla olevassa kuvassa hevonen on todellakin huonossa muodossa:
Mielestäni ajoittainen kuolaimen alla kulkeminen ok, jos hevonen käyttää kunnolla takaosaansa ja selkäänsä, ja varsinkin jos hevonen on vielä vähän oppimisvaiheessa. Seuraavassa kuvassa Kami liikkuu oikein hienosti, vaikka sen nenäpii onkin vähän luotiviivan takana.
Seuraavassa kuvassa Jetteri liikkuu kuolaimen yläpuolella. Kuolaimen yllä hevonen liikkuu jännittyneesti selkä notkolla ja pää ylhäällä, eikä se käytä lihaksiaan oikein. Useimmiten tämä johtuu siitä, että se ole tottunut kuolaintuntumaan ja hevonen pakenee kuolaintuntumaa ylöspäin. Alla olevassa kuvaa otettaessa kaverini oli juuri ottanut ohjat tuntumalle, ja Jetteri hieman hangoitteli vastaan.
Mutta entäs tässä, katsokaa miten hyvin Jetteri mene, pää luotiviivalla ja kaikki!
No ihan väärin meni. Olen ärsyttävän usein törmännyt netissä kuviin, joissa hevonen on pakotettu muotoon ja sitten vielä ylpeillään, vaikka hevosen kaula on vedetty ohjilla rullalle ja hepoparka kulkee ihan etupainoisena! Kuvassa on "hyvä" esimerkki. Jetteri näyttää liikkuvan alamäkeen sen ylämäen sijaan, ja sen takajalkojen askel on suppeampi kuin etusten, takajalat vain viuhtovat voimattomina ilmassa etuosan tkantaessa hevosen painon. Jatkuva tässä muodossa työskentely kuihduttaa takaosan lihakset.
Kittaisen muodon voi tuntea selästä käsin jännittyneisyytenä, mutta se on vaikeaa! Tuossa vielä havainnollistava kuva, jossa ensin näkyy tiukasta ohjasta johtuva hevosen jännittyneisyys ja lyhyt takajalkojen askel:
Hyvässä muodossa kulkeva hevonen liikkuu rentona ja korvat hörössä, ja/tai ratsastajaa kuunnellen. Hepan iloinen ilmekin kertoo, että sen on hyvä olla, kuten vaikka näin:
No ihan väärin meni taas! Jetterille tulee tuollainen paha katse, kun ratsastaja pakottaa sen pään alas sisäohjasta vetämällä, mitä ei ikinä saisi tehdä, jos haluaa hevosen kulkemaan pyöreänä! FAIL. Vertaa ilmettä alla olevaan kuvaan, jossa Jetteri on saanut pehmeän ohjan tuen.
Hevosen
rakenne vaikuttaa paljon sen mahdollisuuksiin kulkea muodossa. Tärkein tekijä on hevosen leukaperien ja viimeisen atlasnikaman väli, jonka täydellinen väli on kolme sormea. Jetterillä kolme sormea mahtuu juuri ja juuri, mutta Eemelillä vain kaksi. Ahtaat leukaperät estävät siltä korkeassa muodossa liikkumisen, mutta on se nyt viimein oppinut pyöristymään matalampaan muotoon! :)
 |
| Atlasnikaman ja leukaperien väli, tosin tuo kauanpuoleinen viiva on vähän hutiloiden piirretty. Jos katsoo tarkasti, huomaa, että Jetterillä ei oikeasti ole noin paljon tilaa pään ja kaulan liittymäkohdassa. |
Hevonen erittäin helppo ja kevyt ratsastaa peräänannossa. Pyöreänä liikkuessaan ratsu kuuntelee erittäin pieniäkin apuja, ja selän kohoamisesta johtuen sen askellajit tuntuvat pehmeämmiltä.
NO MITEN MINÄ SAAN HEVOSEN PERÄÄNANTOON? D:
Tässä on kasa vinkkejä, miten minä saan hevosen pyöristymään!
Ratsastajan taidot:
- hyvä tasapaino
- herkkyys!!!
- taito antaa apu ja palkita hevosta oikeasta reaktiosta vapauttamalla
Hevosen taidot:
- ratsastettu aiemmin, ainakin vähän "ratsulihaksia"
- kuuntelee pohkeita ja pidätteitä
- helpoin pyöreäksi ratsastettava hevonen on herkkä, vetreä ja sopivan eteenpäinpyrkivä + sopiva rakenne
On useita, hieman toisistaan poikkeavia tapoja ratsastaa hevonen pyöreäksi. Kaikki tyylit eivät toimi kaikilla hepoilla, mutta ystäväni Vilja on opettanut minulle tämän seuraavanlaisen tyylin (ja on kyllä toiminut lähes jokaisen hevosen kohdalla!):
- Kaikki lähtee ulko-ohjasta, hevosta täytyy tukea sillä koko ajan. Jos se roikkuu pyykkinaruna, sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia saada hevosta pyöreäksi!
- Sisäohjasta et saa vetää hevosen kaulaa lyttyyn. Sillä houkuttelet hevosta asettumaan sormien liikuttelun avulla, pidä siis kuolain pienessä liikkeessä hevosen suussa. Pelkällä ohjista vemputtamisella saat korkeintaan vain kaulan rullalle. Pohkeet ja ISTUNTA tekevät suurimman työn.
- Vetreä hevonen ja taivuttelu ovat erittäin tärkeitä. Siksi kannattaa taivuttaa hevosta reippaasti ympyröillä ja volteilla niin sisään kuin uloskin, varsinkin raakoja ja jäykkiä hevosia. Jos hevonen puskee menemään lapa edellä kaikki voltit ja kulmat, sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia hienoon muotoon. Eemelikin oppi pyöristymään vasta, kun olin taivutellut sitä tosissani vuoden päivät kaikissa askellajeissa.
- UUSI KOHTA. Palkitse hevosta oikeasta reaktiosta. Mikäli hevonen on raaka ja jäykkä, ja se asettuu hieman niskastaan ja rungostaan, pehmennä avut välittömästi. On houkuttelevaa jäädä jatkamaan pohkeilla painamista, mutta kun hevonen huomaa, milloin se saa olla avuilta rauhassa, se varmasti tekee niin toisen kerran, ja pitkällisen harjoittelun myötä koko ajan.
Kaikki apusi, istunta, pidätteet ja pohje toimivat yhdessä, yhtä aikaa, jatkuvasti. Et saa jäädä hetkeksikään täysin vain matkustamaan selässä, vaan muokkaat hevosen liikettä jatkuvasti! Erityisesti ravin kokoaminen ja taivutukset ovat tehokkaita liikkeitä. Tässä vaiheessa tarvitset sitä herkkyyttä: esimerkiksi sinun täytyy pystyä ennakoimaan, milloin hevonen on aikeissa hidastaa kootusta ravista käyntiin, ja ehtiä korjata tämä pienellä istunta- ja pohjeapujen muutoksella. Ja heti seuraavassa hetkessä joudut muuttamaan istuntaasi, ettei raviaskel lähde pitenemään liikaa.
Muista kuitenkin, että annat avun, ja kun hevonen tottelee, lopetat avun antamisen. Esimerkiksi painat sisäpohkeella - hevonen taipuu - palautat sisäpohkeen pehmeälle tuntumalla. Kun tunnet, että hevonen meinaa suoristua, vasta silloin anna apu uudestaan, ja vapauta se välittömästi hevosen reagoidessa. Jos aistit hevosen liikkeet tarpeeksi herkästi ja reagoit niihin välittömästi, hevonen jatkaa liikettä pyöreänä - ja erittäin tyytyväisenä.
On hyvän ratsastajan taidonnäyte ratsastaa hevonen oikeaan peräänantoon - ja saada hevonen pysymään siinä!
Kun ratsastajan ja hevonen yhteispeli on toimii hyvin, hevonen on kuulolla ja ratsastaja osaa vaatia asioita tarpeeksi pienillä avuilla, ratsukko liikkuu rentona ja harmoniassa.
Sanotaan, että hevonen palkitsee ratsastajan pyöristymällä.
Kun hevonen pyöristyy ja on rehdisti peräänannossa, sinun pitäisi pystyä myötäämään sisäohjasta ilman, että hevonen nousee ylös. Team Marika & Kami hallitsee tämän jutun hyvin (ks. alakuva)! Jos heppa nostaa päätään, älä jää vetämään ohjasta, sillä oma on vikasi kun et ole ratsastanut oikein. :P Käytä pohkeita, ja tarkista ettet roiku sisäohjasta
Joo. Sitten vaan kokeilemaan. Kiitos ja ylistys jos jaksoit lukea. Toivottavasti tässä jutussa oli jotain hyödyllistäkin tietoa! :P
PS. Tämän postauksen teossa meni viisi päivää, että respektiä. :D
