Emppupitoinen viikonloppu

Lauantaina mielessäni soivat jo tuomion kellot, kun hain Jetteriä laitumelta juoksutettavaksi. Olin ihan satavarma, että ontuu, käynnissäkin liikkui niin hassun keinuvasti. Mutta eiiiiii! :) Selvää ontumista en ainakaan havainnut. Käynnissä näkyi kuitenkin selvästi, että vasen, kipeä jalka irtosi maasta hitaammin, kuin oikea. Sen takia Jetteriltä meinaa koko ajan lähteä tästä kipeästä etusesta kenkä, kun takajalka ehtii välillä astua kengän kannoille. Laitumella pidän sillä kumiputsia ja neonpreenisuojaa etujalassa. Huomenna pitäisi kengittäjän tulla laittamaan jonkin sortin erikoiskengitys, ja ehkä sitten alan ratsastaa Jetteriä... hope so.

Eemeliä olen ratsastanut ahkerasti viime päivinä, ihan luksusta! Viime viikkoina on ollut niin paljon menoa ja tuntilaisia, etten ole itse päässyt juurikaan Empun selkään. Silloin perjantaina ratsastin sillä koulua ja esteitä, kuten viime postauksessa kirjoitin, ja lauantaina kävin kunnon parin tunnin maastolenkillä.

Oli aika täydellistä menoa. Aurinko paistoi, sää oli mukavan lämmin, ja puut olivat muuttuneet vihreästä keltaisen, oranssin ja kullanruskean väreihin. Aaah, miten kaunista! Eemeli oli oma itsensä, viksu ja satavarma maastoheppa. Olin niin hyvällä tuulella, että annoin Eemelille välillä vapautta päättää itse vauhdista, ja annoin sen viilettää laukassa kivoissa ylämäkipaikoissa.

Sunnuntaina hyppäsin sillä. Menin samantapaista rataa kuin perjantainakin, tällä kertaa esteiden korkeus oli vain 70-90 cm. Aluksi taas tuntui että nyt sujuu, pääsin hyppyihin mukaan ja hyvät reitit tuli, mutta lopussa pitkän sivun pysty-okseri-sarjalle tultiin aina joko liian pitkällä tai lyhyellä askeleella. Ärsytti, huonon välin olin mitannut! Meni se sitten viimein, jee jee. :P Minä vaan olen aina se, joka vamettaa. Onneksi sentään Eemeli  hyppäsi rehdisti ja ihan innoissaan, niin kuin aina, ja pyöristyi hienosti ravissa!

Ja tänään yhä vaan parani Eemelin osalta! Ikinä ei ole Eemeli mennyt niin hienosti! Ratsastin Eemelillä parin kilometrin päähän naapurin kentälle, ja tuuppailin sitä. Ravissa meni suurimman osan ajasta hyvässä muodossa, pyöreänä, ja moneen moneen otteeseen kokosi itseään ihan tosissaan. Laukkaa ratsastin ympyrällä, ja sain papan pyöristymään siinäkin peräti kokonaisen askeleen tai parin verran, kunhan lyhensin laukkaa tarpeeksi ulko-ohjalla ja pidin sisäkäden rennossa liikkeessä, pohje toki mukana. Ravissa Eemeli kulki etuosa keveänä ja oli hirmu kevyt kädelle, kuunteli istuntaa siirtymisissä ja minä olin ihan ekstaasissa. Se oli ratsastuksen iloa parhaimmillaan!

Paluumatkalla talutin Eemeliä omaa pientä kotitietämme pitkin reilun kilometrin pihaan asti. Eemeli huiski kovasti hännällään ja oli muutenkin aika vaikeana siinä. Tutkin jos sitä olisi joku ötökkä purrut nivusista, mutta ei näkynyt mitään. Tajusin lautasen päällä käppäilevän hirvikärpäsen vasta, kun Eemeli veti itsensä ihan mutkalle ja kosketti turvallaan lautasta. En tiedä, yrittikö Eemeli epätoivoisesti rapsuttaa itseään vai oliko se niin älykäs, että näytti minulle missä häiritsijä ryömi! Menin sitten siihen viereen, ja noukin kärpäsen pois. Eemeli oli hupaisa, kun se huusi ilmeellään että "RAPSUTA!!! SIITÄ SIITÄ JUURI!" :D No minähän rapsutin, ja Eemeli vaan huojui siinä onnessaan ylähuuli pitkänä.

Eemeli-setä

Illalla paijailin vielä Jetteriä, ja huomasin sen ruununrajassa jotain epätavallista. Valkea ruununraja oli kipeässä jalassa epätavallisen leveä, outoa! Ja juuri kipeässä jalassa? Taitaa huomenna kengittäjä saada yhden kysymyksen...

Terve jalka

Outo ruununraja + kipeä jalka

 Annoin sitten vielä iltasapuskat Eemelille, Jetterille ja Kamille. Hevoset saivat oikein erikoisaterian, olimme saaneet naapuriltamme runsaasti omenia! Hevoset on kyllä aika helppo tehdä onnellisiksi. Ruokaa vaan nenän eteen, ja ne ovat taivaassa. :)

Jetteri lempiasennossaan karsinassa: tyhjään seinään tujottelua takamus kiinni ruokakupissa!

Itku

Jetteri on nyt ollut kohta kolme viikkoa sairaslomalla, ja taitaa vieläkin ontua. Yöt se on karsinassa, mutta välillä laitumella se innostuu juoksemaan... Ei sitä kuitenkaan kehtaa pitää karsinassakaan jatkuvasti, ja eristäminen kavereista saisi sen vain juoksemaan enemmän. Ahdistaa... Nyt alkaa oikeasti tuntumaan, mitä olen tehnyt. Itku!

Eemeli on onneksi hyvässä terässä, mutta ei se korvaa Jetteriä; sen pehmeitä askellajeja, sen uskomatonta herkkyyttä, ratsastuksen keveyttä, eteenpäinpyrkimystä, ja sitä tunnetta upeaa, kun se pyöristyy ja kulkee harmoniassa. Ja lisäksi meidän välit ovat aika tulehtuneet, kun olen viettänyt sen kanssa niin vähän aikaa. Eilen Jetteri ei meinannut millään antaa laitumelta kiinni. Ennen se on tullut oikein iloisesti vastaan, nyt se juoksi korvat luimussa karkuun. Harmitti. Ehkä se siitä, kun nyt terästäydyn ja alan puuhata enemmän sen kanssa asian korjaamiseksi.


Niin, se Eemeli. Onneks nyt on sentään se, asiat voisivat olla huonomminkin. Eilen sitä tuuppasin, oli aika kova menointo. Ravissa pyöristyi kohtalaisesti, ja jopa laukassa ihan aavistuksen (?)! Hyppäsinkin sitten vähän tuota kuvassa olevaa pientä 70 cm rataa. Kuvan punaiset täplät esittävät kartioita. Laukanvaihto ristikolla suoralla tiellä oli haastava, mutta Eemeli kääntyi hyvin ja pari kertaa vaihto onnistuokin! Ja herranjestas, minä olin hypyissä mukana ja istunta oli ehkä kenties kohtalainen?! Sai Emppu taputukset, ja verkattiin sitten lopuksi pellolla. Olipas hyvä muoto Eemelillä! ♥ Onneksi papparainen piristi vähän. :)

Niin, ja 1000 kävijää on tainnut tulla tässä parin päivän sisään täyteen! Kiitoksia kovasti kaikille vierailijoille! :)

Hani & Masi

Eilen menin suoraan koulusta Ronskun kanssa naapurikuntaan kaverieni luokse. Sarilla ja Sadulla on kaksi lämminveristä hevosta, joilla saimme ratsastaa! Hamilton Honey-tamma Kiva päästä välillä menemään erilaisilla hevosilla. Oli vain kunnon sadepäivä, vettä oli tullut koko päivän.

Ronsku sai Hamilton Honey-tamman alleen, ja minä aloitin ruuna Mailman's Magicin kanssa. Pahin sade iski juuri, kun keräilimme ohjia käteen! Ei auttanut, piti ratsastaa kun kerran nyt oltiin siellä. Masi oli vetreä kyljistään, mutta kaula ja niska eivät taipuneet mihinkään. Aluksi tuli pieni välienselvittely, mutta pian Masi alkoi vertyä ja taipua! Jee! Kun nostin ravin, huomasin että heppa ontui. Ratsastin kuitenkin vielä käyntiä, taivuttelin lisää ja ratsastin kulmiin. Lopulta Masi kantoi itseään pikkupätkiä, ja taipui kiitettävästi.

Ronsku ratsasti Hanilla, ja hyppäsi sillä aikaa, kun olin viemässä Masia talliin. Sain sitten itsekin "vain testata" Hania, mutta se testaaminen pääsi vähän venähtämään... :D Hani puski ravissa ja laukassa voimakkaasti lapa edellä kulmissa ja kaarevilla teillä, varsinkin alamäessä (kenttä oli hieman vino). Siinä sitten ratsastin pari sataa ympyrää käynnissä ja ravissa, ja pyysin sitä taipumaan. Alkoihan se sitten toimimaan, vaati vaan vähän yritystä! Sitten kyllä laukkasi hirmu hyvin lämminveriseksi, kiitettävästi nosti ja vauhtia oli helppo säätää! Kokeilin hypätäkin vähän 60 cm pystyä.

Lopuksi Sari sai näyttää mulle ja Ronskulle miten oikeasti hypätään, ja hienostihan se sujui! :)

Kastuimme kyllä Ronskun kanssa ihan läpimäriksi siinä ratsastaessa, mutta oli se sen arvoista. Mutta ensi kerralla saa kyllä luvan olla parempi sää!!! Kiitoksia vielä Sarille ja Sadulle! 

Kuvat ©Sari

***

Eemeliä ja Jetteriä en ole ehtiny hyysätä pariin päivään, äiti on maastonnut Eemelillä, mutta Jetteri saa olla vielä sairaslomalla. Jospa viikonloppuna katson, onko jalka parantunut. Jännityksellä odottaen....

Sumuinen höntsipäivä

Niin, höntsipäivä meille kaikille, paitsi Eemelille. Sain nuoren tuntilaisen, jolle pidin hänen ensimmäisen esteratsastustuntinsa. Pistin ratsastajan menemään ravissa Eemelillä puomeja ja pienehköjä ristikoita. Väliin Eemeli kiskaisi päänsä perinteisesti alas, mutta ratsastajalla oli asenne kohdillaan, ja hän sai juntturan kuriin.

Aamulla oli tiheä sumu. Metsänlaitaa ei näkynyt juuri ollenkaan! Minulla oli vähän luppoaikaa, joten painelin kameran kanssa ulos kuvaamaan. Jetteri- ja Kami-parat saivat laakin, kun rymystelin laitumen reunalle:D Rauhoittuivat, kun tajusivat että kuka on tulossa. Eemeli oli emppumaiseen tyyliinsä vaan seistä möllöttänyt koivun juurella, ja seurannut, miten kaverit juoksevat paniikissa karkuun - turhaan. Fiksu heppa tuo Eemeli. Voi tosin olla, että se ei pelkällä coolilla asenteella voittaisi karhuja tai puumia...

"Herrajumala! Nyt kuollaan!"

"Ai se oli Hellu."

Tällä jätkällä on asenne kohdallaan

Potilas

Paijasin mussuja hetken, ne ottivat tyytyväisinä huomionosoitukseni vastaan, jopa kovisjätkä Eemeli. Sitten piti painua kouluun, ja hevoset saivat jäädä mässäämään ruoholla.

Ammattimaista esteratsastusta :D

Estepainotteinen päivä tänään! Aamu alkoi Marikan ja Kamin estetunnilla (Kami on lv-ruuna, joka on Marikalla meidän tallilla ylläpidossa). Nostelin kentällä puomeja ja leikin opettajaa. Kaksikolla sujui hyppelyt aika mukavasti. Kami on kehittynyt hurjasti, nykyään se hakee muotoon laukassakin! Todisteaineistoa:

Eemelille kävi kengittäjä iskemässä kengän jalkaan, ja sitten Marika piti minulle estetuntia. Hyppäsin vaihtelun vuoksi ilman satulaa. Estetehtävät eivät kuitenkaan olleet mitään helppoja, verryttelyksi 40 cm ristikko - 70 cm pysty-jumppasarjaa, ja lopputunnista vedettiin 90-110 cm ratana. Oon ihan tyytyväinen, kun ei tasapaino mennyt missään vaiheessa. Välillä ongelmana oli liian huonot tiet ja liian reipas vauhti. Muuten voisi sanoa, että paremmin hyppäsimme Eemelin kanssa tänään kuin silloin tiistaina satulan kanssa! Ravissa Eemeli haki yllättävän hyvin muotoonkin, vaikka mentiinkin nivelkuolaimilla olympioiden sijaan.

 

Iltapäivällä menin sitten Nerkoon ratsutallin seuraestekisoihin Emmaa ja Henna-Riikkaa kannustamaan. Emma sai kisaratsukseen legendaarisen Livingstonin, vakioratsuni Nerkoolla. Viljo on aika jähmeä pohkeelle, ja vaatii paljon työtä ja verryttelyä, että se alkaa liikkua. Jos raippaa käyttää kunnolla, niin se vetää herneet nenuunsa ja alkaa riehua. Viljon rodeot eivät ole mikään läpihuutojuttu, koska se on ainakin 170 cm korkea ja vahva. Emmalla meni kuitenkin hyvin ja lennokkaasti (vain yksi tippuminen, ja sekin maaliviivan jälkeen!!!), samoin Henna-Riikalla ja Papilla. Sijoituksia ei tullut, mutta asialliset radat kuitenkin! Muuten kisameininki oli aika raisua, monet ratsastajat tulivat alas ja hevoset kieltelivät vähän väliä tai pomppivat muuten vaan vauhdissa.

Emma ja Livingston

Henna-Riikka ja Miss Babithea

Rammat hevoset ja uusi tuttavuus Kaapo

Olipas iloiset fiilikset toissapäivänä torstaina, kun minulla oli kaksi jalkavaivaista hevosta. Jes. Eemeli oli onnistunut hankkimaan taas jostain pistohaavan etureiteensä! Verta oli tullut, ja haavanympärys oli aika turpea. Emppu on kerran aiakisemmin saanut samanlaisen vamman, sama jalka, samanlainen pistohaava. Turvotus oli sillä kertaa vain kymmenen kertaa pahempi, ja pappa joutui viikon antibioottikuurille tulehduksen vuoksi. 

Onneksi Empun jalka on nyt parempi. Sitten seuraavaksi Eemeliltä lähti jalasta kenkä! Voi hemmettiiii... No se niistä huomisen seuraestekilpailuista. Harmittaa! Ehkä näin on kuitenkin parempi, sillä viime kisojen jälkeen olen hypännyt Eemelillä vain kerran, ja rahastakin on puutetta. Menen sitten kaveirni suoritusta katsomaan ja kuvaamaan. Tulen kyllä itkemään verisiä kyyneleitä siellä kisapaikalla... Pitää lohdutukseksi treenailla kotona. 

Ja Jetteri vuorostaan saa luvan olla sairaslomalla ainakin ensi viikon. Huooooh. Saapahan kunnon laidunloman. Ratsastuksen sijaan puuhaan sen kanssa kaikkea pikkukivaa. Esimerkiksi tänään hieroin ja venyttelin heppaani, sekä letittelin sen häntää. Joku päivä voisin pistää sen tosissaan paraatikuntoon, ja joku toinen kerta voisin harjoitella temppujen tekemistä. Lopuksi rapsuttelin Jetteriä pitkään laitumen reunassa. Ihana pikkunen. :)

Eemeli joutui hommiin irronneesta kengästä huolimatta, se joutu ratsastustunnille. Tuntilainen sai mennä ilman satulaa, enimmäkseen käyntiä, vähän ravia. Lopuksi innostuin itse tuuppaamaan Emppua hieman. Parissa minuutissa se pyöristyi upeasti! Oikeassa kierroksessa se meni monta ympyrää jatkuvassa peräänannossa, keskittyneenä ja lihakset työskennellen. Ihana, euforinen tunnetila. Jos huomenna saisi vaikka parit kuvat suokkiputen liikkumisesta. Taidan lisäksi hypätä sillä, jos vain sen jalka sallii. Lisäksi menen huomenna sinne estekisoihin katsojaksi ja kuvaamaan, mutta erityisesti itkemään kurjaa kohtaloani. :D

***

Reipas viikko sitten kävin "naapuri"tallilla ratsastamassa ystävieni kanssa tallin hevosilla. Ratsukseni sain nelivuotiaan orin, Capo di Vallen. Olen ihan ihastunut siihen! Olin jo aiemmin ihastellut sen erikoista kimoa väriä ja hyvää rakennetta. Ratsastaessa se oli tosi kiva; pehmeä ja vetreä. Kaapo kulki jonkinsortin muodossa pätkiä, mutta vasta loppupuolella onnistuin löytämään oikean yhdistelmän sen pyöreäksi saamiseen. Sittenpä heppa kulkikin koko ajan peräänannossa! Kaapo ei tosin osannut juurikaan hypätä (pikkuristikoista ja puolen metrin pystyistä läpi vaan), ja laukan nosto ja sen ylläpitäminen olivat haastavia. Annetaan anteeksi kuitenkin, herra oli vielä kovin nuori, mutta kuitenkin ikäisekseen jo osaava. 

Ystäväni saivat otettua pari kuvaa tuuppauksestani:

Ihme-estetykki ja raukka poni

Sunnuntain kisat lähestyvät! Kyytiä pitäisi vain soitella. Eilen ystäväni Emman kanssa treenasin esteratoja Eemelillä. Eemeli pisti parastaan kuten aina, mutta minun hyppäämiseni oli aikamoista säätöä... Ratsastin Eemelin liian lähelle esteitä. Ihmehevonen, se hyppäsi vaikka olisi voinut pari kertaa kieltää helposti. Hassu heppa. ♥

Kunhan Emma sai vähän kopistettua minua, hypytkin aloivat välillä onnistua. Mentiin enimmäkseen 90 cm:n ratoja, muutama 110 cm hyppy otettiin myös. Ei tipuksia, kiitos Empun! Kuvat ©Emma.

 Tänään illalla pidin Marialle tuntia, hän sai mennä ilman satulaa. Katsokaa nyt, kuinka hienosti Eemeli pyöristyi  laukassa!

 Hahaha, oikeasti ukkelilla oli vähän virtaa, ja se veti pikkupätkiä minipukkilaukkaa. Ihanpa Emppu näyttää kuvissa hienolta kouluratsulta, lihakset tylöskentelee ja kaula kaarella! :D Marialla oli oikein hyvätasapaino, kerran vain tuli alas, kun Eemeli lähti vähän omille teilleen.

Ratsastin vähän Jetterillä. Se liikkui hieman epäpuhtaasti ravissa. Ja huoli hevosestani nousi taas vahvana mieleen. Voi ei. Kun kerran olin laittanut sille kamat niskaan, niin ratsastin sitä hieman käynnissä. Tein avotaivutuksia, pysähdyksiä ja väistöjä. 

Kipeän jalan lisäksi hepallani oli oikea silmä ihan umpeen turvonnut! Raukkapieni... :( Liekö oksa tökännyt, vai ötökät ärsyttäneet? 

Ei mene Jetterillä hyvin... Se hyvä puoli tässä surkeudessa on se, että itse hevosta ei taida haitata laitumella mässäily ja lepäily!

Valoa tunnelin päässä

Vau mitä ajatuksia. Oooh. Olen häikäistynyt.

Olen ollut epätoivoinen ja huolissani: mitä tapahtuu vajaan vuoden päästä, kun muutan muualle opiskelemaan? Olen surrut sitä jo valmiiksi (typerää), että minun täytyy jättää Eemeli ja Jetteri kotiin. En pysty ottamaan niitä mukaan. Ei ole varaa, ei paikkaa, ei aikaa. Rakkaani jäisivät tänne, voisin vuokrata niitä, mutta niiden taso voisi laskea, minun taitoni ruostuisivat ja kuolisin ikävään.

MUTTA

Ystäväni Vilja sen keksi, tuosta noin vain. Jos otan toisen hevosista mukaani, yksi karsinapaikka jäisi tyhjäksi, ja joku ystävistäni voisi tuoda siihen oman tai vuokraheppansa. Minun täytyisi tehdä valtavasti töitä, jotta pystyisin ylläpitämään toista hevostani, ja luultavasti sitä pitäisi käyttää tunneillakin. Mutta näkisin edes toista hevostani useammin kuin kerran kuussa.

TAI 

Voisin myös vuokrata hevosiani. Pystyisin tekemään pari heppatyttöä todella onnellisiksi antamalla heille kuin omaksi hevosen. Tämä voisi olla parempi vaihtoehto, sillä Eemeli ja Jetteri saisivat silloin olla kotona tutussa seurassa. Välillä viikonloppuisin pystyisin käydä katsomassa ja läpiratsastamassa. Vain mustasukkaisuus ja tappava ikävä ovat pahimpia vihollisiani.

En tiedä. Tulevaisuudessa minun täytyy tehdä vaikeita päätöksiä. Mutta nyt lähden pitkälle maastolenkille Eemelin kanssa. Aion nauttia näiden kahden maailman upeimman hevosen kanssa jokaisesta hetkestä, kuin se olisi viimeinen ennen kuolemaa.

EDIT// Illalla sitten lähdettiin Marikan kanssa ihanalle hömpöttely-/rälläysmaastolenkille, mutta sitä ennen menin koulua hieman. Perus taivuttelua, ja lisäksi kopistin Eemeliä nostamaan rivakammin laukan. Pappa oli tosi kiva, vasen kierros oli hyvä, mutta oikea kierros erinomainen! Ja hän jopa pyöristyi laukassa hieman - peräti kokonaisen askeleen verran. Olen todella hämmästynyt. Vuosi sitten en olisi voinut haaveillakaan tällaisesta ratsastuskokemuksesta EEMELIN, 100 % ex-ravurin ja kovasuisen paksukallon kanssa. 

Uskomatonta.

 Kuvat ©Marika.

Fiilikset: "I Made It"  by HappyHorsez 

"I look up to the sky

and now the World is mine

Ive known it all my life

I made it, I made it!

I used to dream about, the life Im living now

I know that theres no doubt.

I made it, I made it!"

Tragedia ja onnenhippusia

Oli ihana tuo viime viikonloppu! Ystäväni Vilja tuli Joensuusta käymään, ja kolmestaan minä, hän ja Marika heppailimme oikein urakalla ja ventimme rajojamme isommiksi. Ensimmäisen illan hämärissä laukkasimme tandemilla Eemelillä ilman käsiä niin kovaa kuin herra itse halusi, ja päässä vain riimu naruineen. Olipa adrealiinit kohdillaan! :D Rakensimme lisää maastoesteitä, ja harjoittelimme 1,5 metriä pitkän trippelin hyppäämistä (kork. 90 cm). 

Sitten pamahti. Sunnuntaina Vilja piti minulle huipun kouluvalkan, ja innostuttiin sitten hyppäämään maastoesteitä. Ah, miten Jetteri rakastaa niitä. Mikään ei taida olla siitä hauskempaa, se syttyy niin. :) Niin, sitten alapihalle parkkipaikalle rakennettiin semmonen ristieste. Olimme niin innoissamme Jetterin kanssa. Ensin menimme 70 cm, ja Vilja korotti 90 cm:iin. Olipa hyvät fiilikset, Jetteri oli niin onnellinen ja minä sen mukana... 

Eemelin kanssa juostiin kilpaa :D

Harjoiteltiin taas kumartamista ja Eemeli pääsi ihan uudelle tasolle!

Ilman avustajaa... leuat loksahtaneet jo tässä vaiheessa

Ja selästä käsin kumarrus (huomaa uusi tyyli)...

...ja alas tyylillä :D

Vilja ja Eemeli trippelillä

Vilja leiskauttaa Empulla haudan yli :)

Banketti!

 

Katkeransuloinen ristieste

Maanantaiaamuna Jetteri ontui tosi pahasti. Olin todella kauhuissani. Minä rikoin sen. Omani, rakkaan, maailman upeimman hevosen. Minä.

Ei.

Eikä...

Ei.

Niin.

Hirveää. Maanantaina iltapäivällä Jetteri sentään otti normaalisti painoa jalalle käynnissä, mutta ravissa ontuminen alkoi ja paheni joka askeleella. Ongelma on sama kuin ensimmäisenä kesänä: vanha rasitusvamma oireili liikarasituksesta. Ristiesteestä se varmaan johtuu, liian iso hyppy liian kovalla alustalla. Toivon niin kovasti että se menisi levolla ohi... Jospa lepo ja kylmäys auttavat. Jos ei, minulle käy huonosti. En kestä jos sen loppuelämä on pilalla... ja minun takiani.

Eemeli lohduttaa. Hyppäsin sillä pitkästä aikaa ilman satulaa! Taivuttelin sitä ensin huolella käynnissä ja ravissa, sehän meni upeasti. Etuosa keveni, kaula kaartui ja laskeutui, ja Eemeli oli todella kevyt kädelle. Hieno hevonen. :) Osittain kyllä olympioiden ja "leukaketjun" ansiota, sillä olympiakuolaimet vaikuttavat myös niskaan ja Eemeli pyöristyy kunnolla vain niillä. Gag-kuolaimet pitäisi hommata. 

Hyppäsin sitten pientä rataa, aloitin 50 ja 70 cm:stä, lopuksi menin 90 cm pystyä 70 cm korkean ja yhtä leveän okserin kanssa. Jee uusi korkeusennätys ilman satulaa! :) Marikan pikkusisko liikutti samalla hänen ylläpitohevosensa Kamin, ja ehdin välillä opettaakin hieman. Kiva jätkä tuo Eemeli.

Ja mikä vielä mukavampaa, Jetteri oli hyväntuulinen tänää kylmätessäni sen jalkoja vedellä. Jospa se siitä. Toivon niin... toivon...