Plääääh

Millon sitä oppii ratsastamaan? Mutta Jetteri sulonen hönö.

Blogihaaste

10:n kysymyksen blogihaaste.
Sain Satulta blogihaasteen vastata 10 kysymykseen. Lisäksi minun tuli haastaa 4 blogia vastaamaan samoihin kysymyksiin ja jatkamaan haastetta edelleen 4 blogille.

Haastan seuraavat neljä blogia:
Star Wars
Jillan blogi
Kolmen kopla
Armin ja Sandran Parellielämä

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

Kaverini kannustivat, koska halusivat lukea hevostemme kuulumisia. Aluksi olin ihan varma, että kirjoittaminen jää heti alussa, mutta tässä sitä ollaan bloggailtu kohta jo puolitoista vuotta!

  

2. Oletko kilpaillut/ millä tasolla kilpailet? 

Seuratasolla rällätään kerran tai kahdesti vuodessa. Tosi köyhää, mutta matkaa joka ratsastuskeskukseen on vähintään 30 km eikä ole omaa traileria. Haluaisin kilpailla paljon enemmän sekä koulussa että esteillä aluetasolla.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?

Helperi tuli perheeseemme muistaakseni vuonna 2002, jolloin pikkuisena ratsastelin sillä kerran kuussa tms. Vuonna 2004 aloitin varsinaiset ratsastustunnit Lapinlahdella, jossa kävinkin melko aktiivisesti 2009-vuoteen saakka. Sen jälkeen tunneilla käynti väheni radikaalisti, ja keskityin treenaamaan omia hevosiamme päivittäin. Eli tuleeko sitä jo 8 vuotta täyteen kunnon ratsastusta?

4. Koulu vai esteet?

Mmm molemmat! Mutta ehkä loppujen lopuksi se koulu.

5. Valmennus vai kilpailut? 

Kilpailut!!

6. Poni vai hevonen? Perustele.  

Mielummin hevonen +160 cm. Jetteri tuntuu ihan pikku ponilta allani, kun oma pituus on 177,5 cm, mutta se on semmonen pikkunen.

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta? 

Mulla on ollut "oma" hevonen jo vuodesta 2005, Eemeli, vaikka se olikin virallisesti äidin. Omia rahoja ja kyyneleitä tuli tuhalttua Jetterin ostoon keväällä 2009.

 8. Oletko hypännyt maastoesteitä? 

Jep, kotona ja leireillä, isoimmat ovat olleet varmaan jotain 80-90 cm.

9. Lempihevosrotusi? 

Suomenhevonen. Terve (poikkeuksia lukuunottamatta :p), fiksu, selväpäinen, niin monipuolinen, reipas mutta ei hullun kuuma, erittäin rehellinen luonne. Vaikka ulkonäkö ei ole arabin, ja suokit ovat usein jäykähköjä ja hieman hitaita avuille, niin silti nää on niitä mun hevosia. 

10. Korkein hyppäämäsi este?

110 cm rakkaan rohkean Eemelini kanssa ja joskus tunnilla.

***

PS. Perillä uudella tallilla ja hengissä. Paikka on enempi ku hieno. Kami ja Jetteri käyttäytivät oikein fiksusti, varsinkin Jetteri oli tosi rento ja asiallinen. Sen mahdoton ripulikin on selvästi lieventynyt maitohappobakteerikuurin aikana.

Puuhastelupäivä ja heppojen vaihto

Siivosin tänään maanisesti tallia. Karsinat otin pariinkin otteeseen ja lakaisin lattian useamman kerran, ja lisäksi kiikutin ylimääräisiä romppeita pienestä satulahuoneestamme autotalliin säilytykseen. Ja tuntu niin turhalta, heti tuli uutta purusotkua lattialle ja sitten piti niitä "turhia" loimia hakea takaisin hevosille puettavaksi. Huooh. Hyvästä yrityksestä tulee lisäpisteitä?

Vastakiillotetut Badmintonin ratsastussaappaat. So proud :)

Ratsastettiin Marikan kanssa tänään yhtä aikaa. Mutta ne saappaat, ne saappaat... Pohkeeni olivat jo eilisten ratsastusten jäljiltä ihan kiveä, niin että tänään jo lyhyet työskentelypätkät laittoivat jalat ihan kipeäksi maitohapoista. Auuu. Noh, tein sitten Jetterin kanssa lyhyitä pätkiä harjoitusravityöskentelyä hetken aikaa, kunnes Marikan kanssa innostuttiin vaihtamaan hevosia.

Operaatio "pelastetaan hepat lumisateesta"

Voi ku Kami on tosiaan kiva heppa :) Aluksi tuntui että keventäminenkin oli ihan aloittelijamaista, mutta kun piti keskivartalon vahvana, eikä keventänyt liian korkealle, sai pohkeilla otteen Kamista. Sain sen taipumaan ja tehtyä nättejä laukannostojakin! Keventelin vaan menemään ja taivuttelin. Laukassa piti tosissaan ratsastaa sisäpohjetta läpi, mutta sitten Kami vastasi ja oli aika hieeeeno.

Marika antoi palautetta Jetteristä. Sitä oli kuulemma vaikea saada edes asettumaan rehellisesti, saati sitten taipumaan kunnolla. Ei se helppo ole, jäykähkö, laiska omalla tavallaan ja siltä löytyy oma tahto. Kun vaihdoimme takaisin omien hevostemme selkään, taivutin sitä volteilla ja ympyrällä. Nojoo, ainakin Kamiin verrattuna se on ihan iso valtamerilaiva :D Ja yhtä vetreä. Ratsastin ravissa ja laukassa sisäpohjetta läpi, ja tuli hyvä! Takaosasta ois voinu pitää paremman huolen, mutta mun pohkeet tekivät jo ihan kuolemaa. Hyvässä laukassa annoin Jetterin venyttää itseään hetken eteen-alas, ja annoin laukata vapaasti. Lopuksi ratsastin Jetteriä ravissa eteen-alas pitkään. Tuntui tosi hyvältä, Jetteri oli huippu. <3

Lopuksi käveltiin pitkään maastossa. Jalat olivat ihan hapoilla, koko muu kroppa myös... Nilkat, pohkeet, etu-, taka- ja sisäreisi, pakarat (varsinkin istuinluiden kohdalta), vatsalihakset, keskiselkä, kyljet, lapalihakset Niska ei sentään jumi, kuten opiskelijaviikolla. Hevostelu on erittäin kokonaisvaltaista liikuntaa!

Marika ja ikionnellinen Nana kepakkonsa kanssa.

Raukea Jetteri ratsastuksen jäljiltä

Pst. Huomenna me lähdetään. Ja palataan takaisin perjantaina.

Rento tallipäivä

Ai pitäiskö tallipäivän jälkeen jaksaa vielä opiskella jotain kemiaakin? No varmaan joo, ei.


8:40 Laiska päivän aloitus. Äiti oli käynyt laittamassa hepat ulos, joten löhösin rauhassa koneen ääressä aamupalaa syöden piiiitkään.

9:45 Saan viimein pestyä hampaat ja puettua kaikki kamat päälle, ja painuin tallille siivoamaan karsinoita, viemään lisää vettä hevosille ja paijaamaan Jetteriä.

10:45 Ruokatauko! :D Nälkä iski.

11:30 Jetteri talliin ja pyllynpesu. Ei mennyt sentään yhtä pitkään kuin eilen. Pesin ja selvitin samalla hännän.

12:50 Heppa harjattu ratsastusta varten ja ratsastajakin on saanut viimein ratsastussaappaat jalkaansa! Phuuh... Kentälle mars. Jetteri oli magee, se liikkui niin rennosti ja tyytyväisenä. Ulos- ja sisäänpäintaivuttelut laukkasiirtymien kera tekivät tehtävänsä.

14:00 Sekä heppa että tyyppi ovat ihan hikisiä, mutta tyytyväisiä. Loimi niskaan, lämmin mellavesi nenän eteen ja linimentti villapintelin kanssa jalkaan. Pelastin Rusinan ja Kamin hetkeksi sisälle lumisateesta.

14:40 Ruokaa. Taas. :D

15:10 Jetterin satulan ja suitsien sekä mun kirottujen ratsastussaappaiden puhdistus.

16:30 Takasin tallille. Kuiva Jetteri raa'asti ulos toppaloimen kanssa ja Rusinaa harjaamaan. Anna pyysi liikuttamaan sen puolestaan ja minä olin ihan onnessani. Se on niin symppis ja yritteliäs hevonen, että tuli hymy huulille ihan väkisinkin väsymyksestä ja lumituiskusta huolimatta.

17:20 Rusinan selkään. Taivuttelin paljon ja annoin sen vapaasti hakea eteen-alas, mitä se tekikin joka välissä ja tosi hienosti, myös laukassa kulki pyöreänä! Olipas aika muikean tuntuinen, Rusinapoika yrittää aina parhaansa.

19:00 Ruokaa, TAAS. Marika tuli ja lähti harjailemaan Kamia ratsastusta varten. ja minä lähdin valkkabudjetin teon jälkeen perään. SIIS ME OLLAAN LÄHDÖSSÄ VALMENTAUTUMAAN :))) Paras joululahja ikinä, kiitos Marika, kiitos äiti, kiitos Vilja, kiitos sisko, kiitos poikaystävä, kiitos hevosten kyytsijät, kiitos Marikan työnantaja. Jos joku puuttuisi, ei tämä tuleva valmennusviikko voisi mitenkään onnistua.

21:20 Niin, koulutunti pidetty Marikalle ja Kamille. Hoideltiin hepat yöpuulle, haaleaa vettä kanniskeltiin sisältä ja isot kasat heinää eteen.

22:00 Ruokaa suihkuun nukkumaan hyvää yötä huomiseen.

Oon julma ihminen enkä jaksa ladata kamerasta kuvia. Väsyttää.

Heppapaskaa ja -onnea

Tänne on kanssa tullut ihan talvi. Ja kylmyys. Mutta sehän on siis vain pukeutumiskysymys! Toppahaalari päälle ja menoks.

Kylmyys on vain pukeutumiskysymys!

Kellon ollessa jo lähelle seitsemää päätin vain irtojuoksuttaa Jetterin. Hepat olivat jo tallissa lämmittelemässä. Jetteri oli tylsistynyt tallissa seisoskelusta, ja kinusi koko ajan huomiotani kuikuilemalla ja tuuppimalla. Annoin hepalle vähän mietittävää käyttämällä sitä pintelitelineenä ja peittämällä sen silmät pintelipatjoilla. Jetteri känteli hölmönä mutta hyväntuulisena päätään; "What happened, tell me Helena please :O"

Siisti tallinlattia.

Kentällä tein maastakäsittelyä Jetterin kanssa. Tehtiin simppeliä seuraamistehtävää, pysähdyksiä, liikkeellelähtöjä ja ravipätkiä ilman riimunnarua. Jetteri totteli tosi hyvin ja oli ihan rento, lukuunottamatta yhtä yhteistä spurttia, jolloin se innostui ohittamaan minut pukkilaukalla. Oli aika hauskaa, molemmilla. :D

On se aika söpö. Semmoinen sydäntäsärkevän suloinen.

Sitten pyysin Jetterin liikkeelle, ja se veti iloisesti villiä laukkaa ja ravia kenttää ympäri. Pari kertaa se meinasi jäädä jumittamaan portille ja kulmiin, mutta kun sitä kohti juoksi narua pyörittäen, Jetteri ampaisi liikkeelle osoittaen mieltään viskomalla päätä ja persettä. Lopuksi käytiin kävelemässä huikean kirkkaan tähtitaivaan alla. Oli jännän näköistä, tähdet loistivat ikään kuin vihreää valoa.

Viimeisenä oli päivän paskamaisin ja pisin homma. Jetterin "pikku" perseen peseminen ripulipaskasta, ja sitä oli paljon... siveellisyyssyistä siitä ei tule tänne kuvia. Hommaa oli hemmetisti, lämmintä vettä tuli lotrattua ainakin neljä ämpärillistä ja aikaa kului tunti. Mutta tulipa hännänalus, takajalat ja häntä pestyä! Yöök, en ole tehnyt vähään aikaan mitään noin ällöttävää. Ei ihme, että heppatytöt eivät turhia nirsoile, kun on näin kova koulutus :p 

Heppaparka, vaikka sen olo ei ehkä ole paras, niin ainakin se jaksaa hymyillä :) Onneksi välillä on tullut jopa suht kiinteitä kikkareitakin, eikä mitään lehmänläjiä. Maitohappobakteeria on syötetty nyt vähän perusannosta isommalla satsilla, kaksi mitallista per päivä. Nyt kokeillaan myyjä antamaa ohjetta, yhteensä neljä mittaa päivässä. Jos se ei ala helpottamaan Jetterin ripulia, pitää pyytää eläinlääkäri tutkimaan Jetteri. 

Jäänkovaa

Viikonloput ratsastukset menivät vähän perseelleen. Piste. 

Kuitenkin tästä tuli romaani...

Noh, kenttä oli jäätynyt ihan kivikovaksi, ja jalkavaivaisilla hevosilla ei siinä paljoa lisättyä ravia menty. Marika oli pyytänyt minua liikuttamaan Kamin, joten tein parhaani. Pikkusiskoni kanssa laitoimme Jetterin ja Kamin ratsastuskuntoon, ja menimme kentälle pyörittelemään hevosia käynnissä; minä Kamilla, Jossu Jetterillä.

Kami meinaa volteilal liirata takaosaansa ulos, eikä taivu rehellisesti. Vaadin Kamia taipumaan koko rungostaan tasaisesti. Aluksi kaula oli ihan suora lankku, mutta hetken ratsastamisen jälkeen Kami asettui myös niskastaan. Takaosan liiraamisen estin ajattelemalla, että jos takaosa liiraa, niin sitten ei käännytä ollenkaan, vaan ratsastin Kamin ympyrällä sulkutaivutukseen. Tuin ulkopohkeella takaosaa, ja sisäpohkeella ja ulko-ohjalla hallitsin etuosan kulkemaan samaa uraa takaosan kanssa.

Etuosa asetetaan kulkemaan samaa reittiä takaosan kanssa. Tämä toimi, ja parin naurattavan hienon pohkeenväistön jälkeen Kami kulki tosi mukavasti. Piti varoa, ettei se jäänyt kuolaimen taakse kulkemaan löysällä ohjalla, joten ratsastin sitä koko ajan pehmeästi eteen ohjalla tukien. Välillä se haki hienosti eteen-alas selkä pyöreänä ohjastutumalla. On se hieno poni. Hyvä fiilis jäi ja lämmin tuli, vaikka tuli vain käyntityöskentelyä 40 min -12 asteen pakkasessa.

Jumppasin vielä Jetteriä Jossun ratsastelun jälkeen. Ratsukko oli esittänyt hyvää aktiivista käyntiä, mutta taivuttelujumpat on vielä hakusessa... Jetteri oli ihan pökkelö vasemmalle. Oikeaan kierrokseen se kulki rentona ja sitä pystyi taivuttelemaan ihan miten vaan hetken kuluttua, mutta se vasen... Piti jankuttaa miljoona volttia, takaosanväistöä ja pohkeenväistöä, ennen kuin se oikeasti vähän vertyi. Vika sattoi olla minussakin, taidan olla toispuoleinen ratsastaja, ainakin oikea käsi tuntuu olevan vahvempi. Ehkä pidän liikaa ulko-ohjalla vastaan, ettei Jetteri pysty taipumaan? Pitää tarkkailla.

Varpaat olivat jäätyneet kahden tunnin nahkasaappailun jälkeen (villasukat lisätty myöhemmin jalkaan)

Sunnuntaina sain ratsastusseuraa Kamin vuokraajasta Alma-Kaisasta ja Rusinan vuokraajasta Henna-Riikasta sekä heidän kaveristaan Suvista. 

Pälläilimme kentällä kaikki ilman satulaa, taivuttelin Jetteriä eiliseen malliin ensin paljon käynnissä. Hölömö energinen ponini kuumui jo käyntityöskentelystä, ja kun otin lyhyenlyhyitä ravi- ja laukkasiirtymiä, Jetteri tarjosi vähän väliä ravia. Vika oli taas tietenkin kädessä, se on kierre: Kun otan ohjat käteen Jetteri yrittää porhaltaa innoissaa/kiihtyneenä eteenpäin, minä kiristän ohjaa, Jetteri kiihtyy lisää epämukavuuden tunteesta. Heti kun löydät joustavat pidätteet uudelleen, poika rentoutuu ja pyöristyy.

Vasen oli yhä se juminen kierros, mutta kyllä se siitä. Avot sujuivat ihan hyvin, mutta ne pohkeenväistöt olivat aivan... huikeita. Ehkä ne eivät olleet mitään Moorland's Totilaksen tasoa, mutta Jetteri liikkui niin hyvässä rytmissä ja isolla poikituksella, ja minä nauroin selässä tekemättä oikeastaan mitään. Siis... ihanaa. Ja kun väistöjen keveyttä on hehkutettu tarpeeksi, pitää sanoa että Jetteri teki kivat siirtymät laukasta käyntiin. ;)

Hyvällä mielellä lähdettiin kolmen ratsukon porukassa maastoon. Sää oli upea. Hitsi kun en tajunnu ottaa kunnon kameraa!

Jetterin piti johtaa joukkoa, mutta Nana meni iloisesti ohi 

Jetteri ratsastuksen jälkeen, linimenttikääre jalassa ja lainatoppis niskassa.

: >

Aineissa

Ostin alkuviikosta tallille vähän tärpättejä; kuvasta vasemmalta oikealle löytyy kaksitehoinen W-inkivääri+MSM -linimentti, Tallipoika hevoskiilto -jouhienselvitysaine ja eQ-Kempin maitohappobakteerivalmiste tasapainottamaan Jetteriraukan vatsan toimintaa. Kaikkiin purkkeihin meni puolisataa, tuntuu isolta summalta opiskelijalle, joka yrittää epätoivoisesti säästää valmennusviikkoa varten.... ärrrr. 

Tänään kotiin maalle heppoja katsomaan. Luvassa tiukkaa koulutreeniä, pääsen Kaminkin selässä käymään! Wuhuu :)

Este/koulutunti by Marika

Kotipiha klo 7:30

Olipas aikanen herätys tänään, tai ainakin se tuntui siltä :P Tein aamutallin ja loimitin hepat ulos tihkusateeseen. Sitten tulikin jo ihana Marika, joka lupasi pitää mulle estetunnin! :O Jestas, esteitä, ties millon viimeksi olen hypännyt. 

Harjauksen lisäksi tsekkasin Jetterin hokkitilanteen, ja vaihdoin kuluneet kärkihokit uusiin. Pyllynpesu oli myös edessä... ei jestassss sitä sotkua. Jetterin maha on yhä ihan rokulilla huolimatta siitä, että turve vaihdettiin puruun. Kokeilen jättää Biometin-lisäaineen pois, sillä ripulointi alkoi samoihin aikoihin, noin kolmisen viikkoa sitten, kun kauran sekaan lisätitin ensimmäisiä kertoja kavioita vahvistavaa ainetta. Ens viikonlopuksi tuon varuilta mahan toimintaa tasapainottavaa ainetta.

Hahaa, sain ensimmäistä kertaa toisen ratsastussaappaistani kerralla kiinni! Wuhuu! Kentälle kuravelliin saapastellessani Henna-Riikkakin tuli vuokraheppaansa Rusinaa liikuttamaan, ja tuli myös Marikan tunnille. 

Aluksi hyvä tarkkuus-/rentoutustehtävä: käynnissä kiemurauraa. So simple? Not. Kiemuraura on hyvä perusharjoitus, siinä tulee taivuttelua ja suoristamista niin paljon, että hevonen vertyy ja aktivoituu väkisinkin. Marika opasti minua käsieni kanssa, ja joutui yllättävän monta kertaa sanomaan, että hellitä siitä sisäkädestä. Kättä ei saa myöskään pakonomaisesti liikuttaa pään tahdissa, vaan rennosti ja luonnollisesti, tietenkin. Jetteri oli aluksi aika pinkeän oloinen, mutta  rentoutu nopeasti kun keskitty rentoon sisäkäteen ja ratsasti pehmeesti ja vahvasti pohkeella. Kun minä sain oman kroppani käytöksestä suunnilleen kiinni, otettiin mahdollisimman hallittuja, mutta rentoja ravisiirtymiä. 

Villin laukkailun jälkeen tehtiin ite estetehtävä, 4 toisiinsa eri kulmissa olevaa estettä, joiden väliin eka tehtiin voltit ja myöhemmässä vaiheessa hypättiin kaikki suoraan sukkana. Aloitettiin ravissa volttien kera (kuvassa). Eka kerta meni säätäen, mutta parin yrityksen jälkeen tulin jo laukassa ja se meni näppärämmin kuin yksikään ravitehtävä! Jetteri meni ihan superlyhyttä laukkaa ja teki tosiaan jonkun 8 metrin halkaisijaltaan olevat laukkavoltit. Oho kun oli hyvä heppa. Mullekin jäi hyvä mieli, kun Marika sanoi että myötäsin oikeissa kohdissa enkä jäänyt ihan ohjasta vetämään.

Volttitehtävä laukassa

Suorasta ristikoiden ylityksestä piti tulla suora, mutta meni kyllä aika mutkille... Mutta yli mentiin iloisesti! Jetteri vaihtoi aina oikean laukan, sama kumpaan suuntaan mentiin. Hitsit sen jalkaa. Se tykkää niin kovasti esteistä...

 Marika otti vielä loppujumppailusta kuvia, ja viimeiset kerrat kopisti käsieni käytöstä.

Jetteri naksuttaa. Vika näkyy käsissä.

Tästä Marika sanoi; oikea käsi "hakkaa mahaa vasten" + nää perusvirheet, jalka koukussa ja etukönö.

Aina siitä omasta ponista pitää olla huolissaan

Mulla meinas mennä päivä ihan plörinäksi, kun aamun kahvikuppi jäi kokonaan välistä. Oon ihan koukussa. Hups.

Pimeänä lauantai-iltana poikaystävä kävi tiputtamassa mut kotitallille vähän krapulaisen oloisena kahvinpuutteen takia. Marika oli siinä ratsastamassa Kamin kanssa kentällä, ja kävin katsomassa ratsukon menoa. Hyvältä näytti taivuttelun ja asettamisen vaihtelun myötä!

Olo oli tietenkin heti nousussa, ja lähdin hoitelemaan sitten Jetterin ratsastusta varten. Jetteri on välillä tallissa vähän yrmy, mutta satuloitaessa se oli selvästi ärtynyt; päänpudistelua ja paha ilme. Vemppasin vielä vähän satulaa selässä, ettei olisi kyse opitusta pikkutemppuilusta satuloitaessa, mutta sama reaktio. Otin satulan pois, ja tunnustelin selän lihaksia käsin, hieroin, painelin ja venytin sormilla selän lihaskalvoa. Ja sama reaktio, joskin . Oh shit, mitä ihmettä! Koko viikko menty suht rennosti, suurimmaksi osaksi ilman satulaa?! Mitäs ihmettä...

Jätin satulan pois kokonaan ja hetken taluttelun ja maastatyöskentelyn jälkeen kokeilin irtojuoksuttaa Jetteriä. 

Näyttääpä takakorkealta.. :o Seisomistempusta,
Jetteri keskittyy ihan täydellisesti...

Peruutus ja käsimerkki

Jetteri lähti alkuun hitaasti liikkeelle, rentoa töp-töp-ravia. Kun ekat laukat nousivat ilman lupaa, olin tyytyväinen; on tämä se sama liikuntaintoinen Jetteri. :) Kun vauhti kasvoi Jetterin ehdoilla ja tuli muutama kunnon rodeopukki, niin kivi vierähti sydämeltä. On se kunnossa.

Nousin itse paljaaseen selkään, ja taivuttelin Jetteriä käynnissä tehokkaan juoksutusverkan jälkeen. Oikea kierros oli jees, Jetteri pystyi asettamaan, taivuttelemaan ja väistättämään sisäpohkeella ihan niin paljon miten teki mieli, mutta vasen pohje ei millään meinannut mennä rehellisesti läpi. Heppani kyllä näennäisesti asettui, mutta kaarevilla teillä tunsi miten se painoi pohjetta vasten eikä reagoinut siihen kunnolla. Korjasin asiaa väistättämällä ympyrällä vaiheittain; Kun Jetteri väisti naputtavaa sisäpohjetta, annoin pohkeen olla hetken hiljaa ja aloitin alusta. Tätä toistamalla Jetteri herkistyi ja väisti pienenpääkin sisäpohjetta ilman että olisi rynnännyt eteenpäin, eikä puolipidätteitä tarvittu juurikaan. 

Otin vähän ravia ja pyöreää laukkaa, joissa yritin ratsastaa Jetteriä mahdollisimman pyöreäksi alas. Ois voinut olla pidempi ohja, mutta jäin nipottamaan asettumisesta; en uskaltanut päästää ohjaa ihan pitkäksi, ettei heppani olisi lähtenyt ryntäämään lapa edellä. Ois pitänyt uskaltaa antaa venyä enempi, pohkeella kun ratsastaisi, niin ei hätää. Pitkällä askeleella mentiin, ja ravissa oli hienoja hetkiä, kun Jetteri lyhensi ravia "keskiravista" selvästi kootumpaan pelkällä istunnalla. Huh :)

Maastossa tehtyjen loppukäyntien oli edessä perushoidot, jalan kylmäys vesisaavissa, hieman laimeaa mellavettä ja loimi välittömästi päälle lihasjumien välttämiseksi. Samalla kirjoitin Jetterin liikutuspäiväkirjaan ratsastuksesta.

Loppuilta tallissa meni vähän koomaillessa. Siivosin karsinat läpi ja muutenkin vähän järjestelin paikkoja, ja otin hevoset talliin syömään iltakauroja. Loppuilta meni mättäessä ruokaa :p

Tänään on taas ihana sadepäivä ja Marika lupasi pitää mulle pikku estetunnin Jetteri-ponin kanssa! :O Wuhuu! 

Noloa... mutta virheistä oppii

Tätä postausta tehdessäni selasin kaikki ratsastuskuvat viimeisen vuoden ajalta läpi, ja tuli vähän (tai aika paljon) semmonen olo, että millon sitä oikein oppii ratsastamaan? Tämä juttu kertoo tavoitteistani ja suurista mokistani Jetterin kanssa. Toivon, että tästä on ehkä jotain apua muille enempi tai vähempi kokeneille ratsastajille. 

Älkää järkyttykö näistä kuvista liikaa. :P Näitä kuvia valitessani olen kiinnittänyt eniten huomiota Jetterin muotoon, ja istuntani on aika hirveä useimmissa otoksissa. Ottakaa oppia tai sitten olkaa tyytyväisiä, jos osaatte paremmin.

Ehkä sitä osaa bongailla toisten virheitä, mutta että osais itse ratsastaa täydellisesti tai ilman hölmöilyjä! Ja paskat. Oon ollu jo pitkään sitä mieltä, että Jetteri olisi oikeasti aika upea suokkiputte, jos minä osaisin homman. Oma hevoseni on mulle todellinen opetusmestari.

Ongelmat: Ohjassa roikkuminen ja kykenemättömyys istua syvälle satulaan.

Jetteri on herkkä, mutta itsepäinen hevonen. Jos sen kanssa on liian kiltti ja varovainen, se hömpöttää menemään lapa edellä. Alkuaikoin Sitä pitää ratsastaa hyvin lempeästi, mutta kuitenkin vahvasti.

Aikaisemmin mulla oli tavoitteena saada Jetteri kulkemaan mahdollisimman rauhallisesti ja myös rennosti pyöreässä muodossa. Keinot, tai pikemminkin asenne oli vain väärä; heppa mahdollisimman nopeasti peräänannontapaiseen ja myötäämään niskastaan. Tämän tein liian vahvalla ja usein epätasaisella ohjan tuella, kun vielä myötäsin sisäohjasta reilusti Jetterin myödätessä niskastaan. Jetteri oppi, että hetken helpotuksen saa niskasta myötäämällä, mutta muuten sen muoto oli yksi oikea feikkiperäänanto. Meno oli aikamoisen epävakaata ja yhtä ohjista kiskomista.

Nenäpii on luotiviivalla, mutta Jetterin ilmekin kertoo fiiliksen. Koko keho on kireä ja selkä notkolla.

Edistymiseni on ollut kovin hidasta. Samat syvään juurtuneet istuntahölmöilyt vaivaavat yhä, mutta oon tajunnut jotain ihan itsestäänselvää. Hevosta ei voi ratsastaa peräänantoon väkisin, ei ainakaan  vemppaamalla ohjilla, ei varsinkaan tarkkasuista Jetteriä.

Jetteri kyllä kertoo selvästi, kun teen asiat oikein. Kaikki lähtee joustosta. Kroppaa tai käsiä ei saa jännittää, vaan pitää liikkua juuri saman verran hevosen kanssa. Kädet liikkuvat edestakas juuri sen verran, mitä hevonen liikuttaa päätään, ja näin saadaan pidettyä tasainen, lempeä mutta tehokas tuntuma.

Kun koulutusvaiheessa oleva hevonen pyöristyy ekoja kertoja, (sisä)ohjalla reilusti myötääminen on ihan paikallaan. Mutta mulle tämä myötääminen jäi päälle, eikä Jetteri siksi saanut kaipaamaansa erittäin tasaista ohjaa. Se saattoi pyöristyä pikkusia hetkiä, mutta ohjan löysäämisen ja kaulalle taputuksen myötä se nousi lähes poikkeuksetta ylös ja kiihdytti iloisesti vauhtia, ja homma alkoi alusta.

Ekoja kertoja, kun sain Jetteriä pyöristymään. Kevättalvi 2011

Jetteri sekunnin verran hyvä, kesä 2011.
Seuraavaksi löysään sisäohjan palkinnoksi, ja Jetteri nousee ylös.

Monen sanomisen ja kantapään kautta oppimisen kautta aloin pitää ohjia käsissä, aluksi ihan liian tiukalla, jolloin Jetteri ei saanut mahdollisuutta käyttää selkäänsä ja takaosaansa. Siinä vähän lisää feikkiperäänantoa; kaula kaarella, pää luotiviivalla, mutta selkä notkolla ja takajalat perässä laahaten, koko hevonen kireänä epämukavan olon takia.

Kevättalvi 2012: Vaikka tässä kuvassa ohja on hetken rento, olen ohjalla kiskonut Jetterin rumasti kasaan. Kaula on lyhentynyt ja selkä notkolla. Takaosan lihaksisto on heikosti kehittynyt, kenties väärän ratsastustyylin vuoksi?

Löysä sisäohja ja paha etupainoisuus. Ratsastajan istunta ei ehkä voisi olla pahempi. :P Kevät 2012

Jetterillä on hassu tyyli aukoa suutaan ja naksuttaa hampaitaan yhteen aina, kun sitä ratsastaa pehmeällä tai huonolla tyylillä pyöreäksi, olipa ratsastaja melkein kuka tahansa. Todisteaineistona useissa tämän postauksen kuvissa Jetterillä näkyy hampaat. Ennen luulin sen olevan opittu juttu, kuten eräs valmentajakin sanoi, mutta väärin meni. Suun aukominen ja hampaiden louskutus on Jetterin protesti epävakaata kättä vastaan. Mitä pahempi käsi, sitä kovemmin Jetteri yrittää paeta kuolainta ja aukoi suutaan. Nyt, kun omat käteni ovat pikkuhiljaa rauhottuneet, Jetteri on kulkenut välillä pitkiäkin aikoja tyytyväisenä. Myös parilla oikeasti osaavalla ratsastajalla sillä on ollut tarpeeksi hyvä olo. Jetterillä on ollut kevyt ja pieni nivelkuolain vuosia, mutta voisi tehdä hyvää kokeilla pehmeämpää kuolainta.

Nyt syksyllä on tullut paljon pieniä SUURIA ahaa-elämyksiä Jetterin kanssa. Ohjastuntuma täytyy olla, ei kovana, mutta vahvana, kuitenkin pehmeänä ja erittäin joustavana. Tessan kommentoimista vinkeistä tuntuu olleen apua. Kiitos :)

Nykyään pyrin ratsastamaan Jetteriä lempein, mutta oikeaoppisin ottein käyttämään oikeasti selkäänsä ja takaosaansa. Ennen yritin vain hidastaa Jetterin menoa ohjassa roikkumalla, mutta nyt yritän kovasti opetella tekemään joustavia puolipidätteitä ja painottaa jatkuvasti enemmän istunnan merkitystä. Haluan jättää kokonaan kovat ohjasotteet ja rentouttaa hevosen istunnalla. Haluan aktiivisuutta, herkkyyttä ja rentoutta, rohkaista Jetteriä käyttämään oikein kehoaan.

Joustava, tasainen käsi (vaikka huiteleekin kaukana kyljistä) ja kas, suu on kiinni! Takaset polkee ja selkä kohoaa, edes hetken verran.

Jetteri liikkuu takaa eteen ja , vaikka onkin kootumpaa menoa. Selkä ei oo ainakaan oo notkolla.

Vaikka ylöspäin ratsastaminen onkin tärkeää ja pyöreäksiratsastamisen idea, hevosen täytyy antaa venyttää itseään usein. En taivuttele Jetteriä vain napakalla ohjalla ja ratsasta tietyssä hienossa muodossa, vaan välillä ratsastan Jetteriä eteen-alas koko ratsastuksen ajan, ja toisinaan päästän sitä venyttämään askeleitaan maastossa ja kentällä irtojuoksuttaen. Mitä enempi kokoaa, sitä enemmän pitää hevosen antaa venyttää itseään. 

Löysällä ohjalla pyöreä muoto, selkä pyöristyy. 

Vapaampi venytys pitkällä askeleella.

Tänä syksynä Jetteri on saanut monipuolisesti liikuntaa: Äitini tekee sillä usein rentoja käynti-ravi-lenkkejä maastossa, ja pikkusiskoni ratsastaa sitä pehmeästi hienoja koulumuotoja vaatimatta kentällä taivutellen ja laukannostoja treenaten. Jetteriä vuokraa myös ystäväni Emma, joka tekee tehokkaampaa koulutreeniä sillä, hyppää myös silloin tällöin ja tekee reippaampia maastolenkkejä. Ja kun minä tulen viikonloppuna kotiin, on edessä usein reipas maasto tai vielä useammin kunnon koulua; taivutteluja, väistöjä, kokoamista. 

Edessä on paljon opittavaa, hidast etenemistä ja niitä tuskanhetkiäkin, kun ei vaan onnistu. Korjattavaa on vielä paljon istunnassani ja jäykissä käsissäni, mutta tiedän, mihin pitää pyrkiä. Jetteri kyllä kertoo, milloin onnistun, kun sitä malttaa kuunnella. :)