Oon kotona ja sain tunnustuksen

Post-It -tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post It-lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post it-lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Sain Post-It-tunnustuksen Eetuperkeleeltä, suuri kiitos hänelle. Eetun blogista löytyy ihan uskomattomia hevospiirroksia. En tajua noita piirtäjänlahjoja, mahtava anatomian halinta ja väritystekniikka. Käykää loksauttamassa leukanne hajalle.

Kuvat  ©Latu!

Ja sitten ne lempiblogini.
1. http://jillanblogi.blogspot.fi/
Upeat suokkiratsut!
2. http://pokaleploki.blogspot.fi/
Täältä saa hyvät naurut.
3. http://kami-samamylittlepony.blogspot.fi/
Marikan ja Kamin blogi!
4. http://projektifitness.blogspot.fi/
Treeniblogi. Syömishäiriöistä hyvin mielenkiintoista asiaa.
5. http://th-valmennus.blogspot.fi/

Treenivinkkejä treenarille... 

***

Mutta nyt jää lenkkeilyt ja kropantälläämiset pois, minä oon kotona ja heppatalli on tästä istumapaikastani 40 metriä vasemmalle! 

Ja ulkona on paras mahdollinen ratsastussää, kylläh.....

1) Pimeää.

2) Sataa.

3) Tuulee

4) ja on muutenkin tarpeeksi kylmä.

No melkein nappasikin lähteä ratsastamaan silloin viiden aikaan iltapäivällä. Mutta Marika on ihan uskomaton, se oli pokkana menossa ulos liikuttamaan tunnollisesti Kamia. Mulle tuli semmoinen olo, että oon ihan pullamössöstä tehty lusmuilija. Meillä on kentällä lamppu, ja sateesta ja kylmästä selviytyminen on vaan pukeutumiskysymys! Kun kerran on päässyt hevosen selkään ja alkaa tehdä töitä, niin se on ihan sama repeääkö taivas vai ei. 

Marikan ihailtavaa esimerkkiä seuraten päätin ainakin irtojuoksuttaa Jetterin, mutta kenttä olikin vieläkin jäässä, huoh! Marikan kanssa tyydyttiin maastakäsittelemään Jetteriä ja Kamia hieman ja paijaamaan ne ihan myydyiksi. Ihana Jetteri.

Töhryjä

Sain mahtavan inspiraation ja töhertelin. Piirtäminen tekee hyvää, se nollaa aivot ja vapauttaa mielen. 

Mutta hevoset ovat jotenkin paikallee kivettyneitä. Haluan liikettä ja elämää piirroksiini. Jatkossa pitää ottaa lyikkäri käteen useammin kuin kerran kahdessa kuukaudessa...

Viikonloppuna en heppaillut ol-len-kaan, ekaa kertaa sitten... ööm. Pyörähdin sentään kotona ihan pikapikaa, ja paijasin pikku hapannaama-Jetteriäni. Suretti. Kauheasti en kylläkään menettäyt ratsastuksellisesti, silloin viikko sitten torstaina tuli ensilumet ja kaikilla kolmella  Tarjan tallin hepalla oli vielä kesäkengät alla. Nyt tulevana viikonloppuna meen sitten heppailemaan itteni kuoleman partaalle, maltan tuskin odottaa :))) Pidän peukkuja että ei olisi ihan räkäkeli.

Tämän viikon hevostelut rajoittuvat siis piirtämiseen ja ratsastustuntiin. Sain taas mukavan pv-r Pirellin ratsukseni,  ehdittiin harjoitella  vähän ravin ja laukan kokoamista ennen ratsastusleikkejä. Huaaaaah miks on niin vaikeaa. Tuli ihan aloittelijaolo Pilleri-hepan selässä, ei helvetti... Minä tutustun uusiin hevosiin ihan liian hitaasti, tarvin ihan liikaa aikaa ennen kuin saan hepan kulkemaan. Ihan loppuraveissa Pilleri tuntu ja näyttikin  open mukaan hyvältä, ja sain sen sentään taipumaan paremmin kuin viimeksi. Ja miksi? Koska taivutin pohkeilla, ratsastin, ja otin samalla pidätteitä että vauhti pysyy kasassa eikä Pilleri jää kädelle painamaan.  Vitsin aloittelija. Muistin sentään odottaa loppukaarrossa lupaa tulla alas selästä, siitä piste! Wuhuu.... :p

Tällä hetkellä ratsastustaidot tuntuu semmoselta Helppo Ö:n tasolta. Mutta koska muillekin, varmaan ihan kaikille ratsastajaihmisille, tulee tällaisia pikkuhelvetiltä tuntuvia aallonpohjia, veikkaan että mieki onnistun täältä nousemaan jotenkin. Sitä seuraavaa onnellista ratsastushetkeä ootellessa voi piirrellä noita heppoja ja treenata kroppaa. Ja ahkeroida yliopiston ja autokoulun (nolla kolaria tähän mennessä!) saralla

La & su - totaalinen lagaus <3

Ma - Kävely/hölkkä 80 min, 7 km

Ti - Hyötyliikuntaa kävellen joka paikkaan 6-7 km

Ke - Kävelylenkki kaverin kanssa 2 tuntia, 11 km???

To - Hyötyliikuntaa kävellen 6 km

Toisenlaista onnea

Minä olen löytänyt täydellisen miehen. 

Elän jo toista vuotta vaaleanpunaisessa pilvessä.

Eemelistä

Vuoden 2005 syyskuussa perheemme ensimmäinen hevonen, suomenhevosori Helperi menehtyi, luultavasti pahaan suolisolmuun. Olin silloin 12-vuotissynttärieni kynnyksellä.

Minä ja pari muuta perheenjäsentä aloitimme pian ratsastustunnit Purolassa Lapinlahdella. Ja sitten tuli talvi, ja äidille iski into hankkia perheeseen uusi hevonen. Pakkasten ollessa -30 °C äiti kävi siskoni kanssa katsomassa yhtä suokkiex-ravuria (minä jouduin esikoisena uhrautumaan ja jäämään kotiin, voi että sitä ärsytystä), joka oli kuulemma tosi kiltti: se nosti kaviot, selväpäinen, ei purrut eikä potkinut, ajettu, voittanut lähes viisi tonnia, hieman ratsastettu. Suokkiruuna "Esa", 12 vuotta, ostettiin kuin sika säkissä pakkasen ja ostajaehdokasvyöryn takia. Viikon kuluttua Esa-Eemeli saapui trailerissa meidän pihaan.

"Eemeli" oli kova ravuri, suoraan radoilta tullut, hoikka ja timmissä kunnossa. Ja tosiaan fiksu jeppe. Seuraavana päivänä äiti jo nousi selkään ja äimistyi: Eemeli lähti peruuttamaan pohjeavuista. Se ei edes osannut pysähtyä tai liikkua eteen! Kuitenkaan se ei hölmöillyt mitään, vaan parissa päivässä me aloittelijat, minä ja äiti, opetettiin Eemelille perusjutut: käynti, ravi, seis ja kääntyminen pohkeista ja ohjalla sekä ääntä käyttäen. Tosi palikka hevonen, kauhean kovasuinen juntti, mutta rauhallinen. Minä ratsastelin sillä enimmäkseen käyntiä, ja jännitti aina kovasti, kun Eemeli oli semmonen jyrätyyppi. Maastossa jos otti ohjat tuntumalle, se lähti ex-ravurimaisesti tarjoamaan ravia, mutta ei kuitenkaan yrittänyt ryöstää. Piti antaa löysät ohjat ja jutella sille.

Kesällä laitettiin Emppu ratsuttajalle, joka opetti sille laukan alkeet ja vähän taivuttamisesta. Parissa kuukaudessa sen edistyminen jäi vähän laimeaksi.

Opetuskeikka kotikentällä ja Pirelli!

Viime sunnuntai oli sentään vähän kevyempi kuin se lauantain +10 tunnin heppailupäivä, huah. Vänkäydyin ylös puoli ennen kahdeksaa ruokkimaan hepat. Rusina ja Kami hörisivät suloisesti korvat hörössä, ja yleensä aamuyrmyltä Jetteriltäkin irtosi hyväntuulinen, tuhiseva tervehdys.

Aamutallin urakoitua saapuivat tuntilaiseni, Maria ja Mirka. Tuntuu, että viimeisimmästä "virallisesta" opetuskerrasta on pitkä aika. No siitä se vertyy ja mukava se on aina kiljua. Varsinkin kun oppilaat tekevät hyvää työtä! :) Maria sai kokeilla Rusinaa ekaa kertaa, ja yhteisyö sujui mukavan rennosti, että hyvä mieli sitä menoa katsoessa. Ratsukko sai ottaa pari hyppyäkin ristikolle. Mirka puolestaan sai mennä Jetterillä, joka oli kuulemma ihan uudenlainen tapaus, ainakin lupsakoihin ja eteenpäinpotkittaviin tuntihepoihin verrattuna. Jetteri kyllä olikin oikein erityisen... ööm... herkällä ja energisellä tuulella, ja singahti jossain välissä näpsäkkään laukkaankin ihan vahingossa. Kun Mirka vain keventeli ravia ihan hiljaa ja malttoi pitää kädet paikoillaan rentoina, Jetteri esitti pikku pätkiä aika nättiäkin askelta ja rentoutui.

Kuvan ottaja Vici, Pinteli.net.

Tällä viikolla minä ite taistelin taas kidutussaappaat jalkaan hurjassa kymmenessä minuutissa ja lähdin ratsastustunnille. Sain tällä kertaa keskikokosen pv-ruuna Pirellin alias Pillerin, jonka kanssa pääsin harjoittelemaan vastalaukkoja, sulkuja ja avoja! Voi kuulostaa jossain määrin hienolta, mutta Pilleri oli tosi hyvin koulutettu, asiat olivat sille helppoja, mun ei tarvinnu kuin antaa oikeat avut. Harmitusfiilis vähän jäi. Kun oli uusi heppa alla, jäin hiljaa tutustelemaan eli lagailemaan sen selkään, ja vasta lopputunnista mie ehkä silleen vähän tein jotain oikein. Mutta hei, ehkä sitä heppaa vois heti tunnin alusta ratsastaa ihan kunnolla pohkeilla, puolipidätteillä ja istunnalla ja taivuttaa?

Jos minusta tuleekin kehonrakentaja ratsastajan sijaan.
Su: Tallihommia muutama tunti <3
Ma: Vatsalihastreeni; "linkkuveitsi", sivullekierrot sekä lankku niin pitkään kuin jaksaa, tuommosia 3 sarjaa
Ti: Kävely 90 min
Ke: Salitreeni 30 min, tuli liian kova nälkä
To: Salitreeni 50 min + venyttelyt + lenkki 80 min

No ei nyt sentään :) Hepat forever.

Muistoja

Löysin vanhan sähköpostini kätköistä sanataidetta. Rakkaan, jo edesmenneen Eemeli-pojan kanssa ei aina mennyt asiat niin putkeen. Tulee niin hyvin mieleen se ajoittainen epätoivo sen kanssa.

26. huhtikuuta 2010 6:40:45

Olet niin ärsyttävä!

Kiukku roihahtaa päähäni, kun näen harhakuvasi
Vuoksesi vuotavat katkerat pisarat
    usein
Voisin satuttaa sinua,
mutta nielaisen tulen
Vaivun harmauteen illaksi enkä nouse
    en haluaisi taistella
Pimeydessä
    aistini tavoittavat vain sinut
    Koko viisikko
Aivoissani pyörii lyhytelokuva,
jossa petyt minuun taas kerran
Kysyn miksi minä
    miksi sinä
    miksi me

Viimein laahustan luoksesi
Silmäsi kysyvät otsatukan alta uteliaina:
    mitä nyt?
Astun hieman lähemmäs
Vastaan
    kukaan muu ei saa kuulla
Kuiskaan sen korvaasi
    hiljaa
mitä olen aina halunnut sanoa.

Et kuule sitä koskaan kunnolla
    tarpeeksi kovaa
et vaikka huutaisin Jerusalemiin asti 

Oli se silti niin rakas hevonen, ehkä juuri vastoinkäymisten takia. Emppu oli vahva ja itsepäinen hevonen, jolla oli tosiaan aivot päässä. Ei se häijy ollut, vaan oikeasti sen sydän oli ihan kullasta tehty. Mutta kun siitä oli niin hauska tehdä miten itse halusi. Eikä perkeleessä mitään vaikeita laukannostoja tai asetuksia halunnut harjoitella!

Oli se tuskaista, niin tuskaista. Mutta se kannatti. Ravurinkopukanjääränjuntturasta tuli hidastakin laukkaa kulkeva pieni estetykki. Eemeli jätti tämän maailman "saappaat jalassa", siitä tuli niin hieno. Ja niin monien rakastama.

Kesä 2011

Jasmin ja Eemeli 2011.

Mie ja Emppu 2011

Uskomaton jäärä. Vielä viimeisinä hetkinäkin Eemeli piti luonnettaan yllä. Lopetusainetta piti piikittää moninkertainen annos, ennen kuin Eemeli kaatui maahan ja suostui lähtemään luotamme. 

Nyt... lepää rauhassa.

† 6.3.2012 klo 17:00

Tallipäivä!

7:15 Ylösnousu parin torkutuksen jälkeen, aamukaurat ja vähän heinää hevosille, sitten itelle aamiaista!

8:20 Pistin Rusinan ja Kamin ulos, vippasin reilusti heinää ja vaihdoin veden vesisaaveihin. Jetterin hoidin tallissa; harjaus, annoin aamuheinät ja puhdasta vettä.

9:20 Jetterin kanssa lähtö maastoon Jonsantielle, wuhuu!

Jetteri nautti ja tuli ihan hikiseksi pitkistä, mutta rennoista laukka- ja ravipätkistä.

10:40 Takaisin tallilla hengissä, hikisinä mutta hyvin hyväntuulisina. 20 min kylmäsin etujalkaa vesisaavissa ja vaihdoin loimen pari kertaa. Samalla huomasin pienehkön haavan takasääressä, jonka pesin vedellä ja desinfioin.

11:20 Jetteri ulos, lissää heinää hepoille ja ihminen tallia siivoamaan!

12:00 Pakollinen ruokatauko :D Ja tallinsiivous jatkuu.

Mun sörsselit: kahvin ja ompun lisäksi pähkinä-omena-jugurtti-puuromössö. Mm nam. Ja pari kinkkusiivua proteiininlähteeksi.

Nana piti seuraa lähes koko päivän. Ja räkytti välissä..

Kami otti vähän lepiä

13:00 Emma ja Rusinan vuokraaja Henna-Riikka saapuivat Rusinaa liikuttamaan. Ihana Emma haravoi pihan heinänkorsista puhtaaksi, ja minä pidin Rusinalle ja Henna-Riikalle estetunnin. Hieno Rusina-poika, hyppelyt sujuivat yleisesti ottaen hienosti, myötäystä vain hiottiin tarpeeksi isoksi! Lisää löytyy pian Henna-Riikan omasta blogista: http://rusinajalillu.blogspot.fi/

Henna-Riikka leikkaamassa niskasiiliä ratsastuksen jälkeen

 15:10 Jetterin selkään uudestaan, tällä kertaa ilman satulaa koulua. Treenattiin avoja, takaosan väistämistä ympyrällä kaikissa askellajeissa ja sulkutaivutusta. Mahtavat askellajit taivuttelujen ja väistöjen välissä! Huu! Kyllä mamma oli aika ylpee pikku suklaapojustaan :)

16:00 Jetterin jalan kylmäys, lämmintä vettä ja loimi niskaan. Takajalan haavan uudelleenpesu ja desinfionti haavasuihkeella

Jetterin jalka saavissa

16:45 Marika saapui liikuttamaan Kamia ja Nananpentele karkasi. Onneksi se tuli Marikan maastoillessa vastaan, ja koira palasi kotiin torujen saattelemana.

17:30 Syömään ja saunaan ja lämpimään syliin. <3
          Eipäs kun vain ruokaa. Vielä pitää käydä hoitamassa iltatalli: loimet pois, kaurat, iso kasa heinää ja vettä ja ehkä yöpusut niille ihanimmille hevosille, kaikille.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Per%C3%A4%C3%A4nanto

Hölläilyä ja painoasiaa

Maanantaina tein Jetterin (ja itseni) kanssa palauttavan treenin. Pyörittiin kentällä taivutellen, tehtiin tiheään suunnanvaihtoja ja pyysin Jetteriä venymään mahdollisimman alas pitäen kuitenkin ohjan tuntumalla. Lopuksi käveltiin pitkään maastossa ihan löllöllösti.

Alkuratsastuksesta Jetteri alkoi helposti lankuttamaan eikä kuunnellut sisäpohjetta, jolloin minun piti ratsastaa sitä vahvemmin ja erikoishuolella. Apua, kun pohkeet muuttuivat ihan kiveksi  ahkerassa käytössä ja  ratsastussaappaiden puristuksessa, mutta ei se mitään! Jetteri alkoi toimia, ja laukkatyöskentelyosuudesta oon melkein ihan ylpeä. Aluksi työstö meinasi mennä satulassa pomppimiseksi ja jäykistelyksi, mutta kun vippasin jalkkarit pois ja annoin lantion oikeasti joustaa laukan tahtiin, olin mukana rytmissä. Ja pelkästään tämän muutoksen takia Jetteri pyöristyi, rentoutui, pysyi alhaalla ja polki rungon alle niin että minä sain hihkua ilosta. Muuten pidin pehmeän, tasaisen ja joustavan tuntuman ja ratsastin pohkeilla. Istunta on enemmän kuin aika tärkeä, näitä suuria pieniä ahaa-elämyksiä. 

Hepat saivat tänään kunnon heinäastiat. Äiti oli nikkaroinut aiemmin Jetterille kuromalavoista jonkinmoisen syöttelykehikon, ja Rusina ja Kami saivat syödä pressun päältä. Marikan ihana ukki ruuvasi pestyt ja halkaistut mitkälie-säiliöt kuromalavoihin kiinni sekä porasi reiät kulmiin sadevettä varten, ja tadaa! Poikaystävän kanssa raahattiin ne Jetterin pikkutarhaan ja kentälle, jossa Rusinapoika ja Kami viettävät vapaa-aikaa.

Jetteriraukkaa pelotti. :D Korskumista ja syömistyyli, jossa poika otti yhden askeleen taaksepäin heinän pureskelua varten. Sitten nyhtäistiin varovasti ja nopsaan uusi heinätukko suuhun, ja taas askel takaisin.

Tällä viikolla jätin ratsastustunnin väliin ihmiselämän takia. Yliopistolla oli hauskat juhlat, ja syntymäpäivänäni mieheni hemmotteli minua kuin viimeistä päivää, ääk.

Tänään pitää päästä kunnon lenkille ja venyttelemään. Vähän on lihakset jumissa, tuossa vähän "treeniohjelmaa":

Ma - Ratsastus 45 min, tallihommat 90 min tai jtn

Tiistai - Kävely yht. 6 km/60 min, villiä tanssimista ??

Keskiviikko - Pyöräily yht. 30 min, kuntosali 60 min, (keilaus)

Muuten, tässä mielenkiintoista luettavaa ratsastusihmisten painosta: Saako läski ratsastaa?

Ja vähän huumoripitoisempaa tekstiä, lempiblogini Pökäleestä: Ratsastajien lihavuus ja  Lihavuus kertoo hevosasiantuntijuuden tason

Heppaihmisillä on taipumus olla pitkiä aikoja syömättä, kuusikin tuntia tms. tallilla puuhastellessaan ja sitten illalla mätätään kunnolla energiapitoista ruokaa. Tämä ei oo oikein hyvä syömistyyli, siitä seuraa helposti ylipainoisuutta jos ruoka maistuu, kuten mulle. Vaikka liikkuisikin koko päivän, mutta syömiset menee illalla överiksi, ei se sixpack ainakaan näy.

Kannatan kasvispitoista ruokavaliota ja vähintään neljän-viiden tunnein välein syömistä. :) Kun tunkee lautasen ensin puolilleen kasviksia ja juo lasin pari vettä ennen syömistä, ei jaksa syödä kolmea isoa perunaa ja yhtä monta pihviä. Jos tahtoo pysyä hoikkana tai laihtua, ruuan laatu on tärkeämpi kuin liikunnan määrä.

Aloin liikkumaan ja ihan käymään lenkilläkin toissakesänä, josta sitten kunto on pikkuhiljaa noussut. Välillä on maha kasvanut, mutta kesällä lenkkeilin enemmän ja pidempiä aikoja, sekä aloitin salilla käymisen ja monipuoliset vatsalihastreenit. Erikoispostausta treenaamisesta??

Yksi syy, miksi liikun ratsastamisen lisäksi, on just tämä normaalipainoisena pysyminen. Ja toinen on se, että kroppa pysyisi kunnossa ja jopa saisi lisää lihaksia johonkin kohtaan, jolloin pystyy käyttämään kehoa tehokkaammin ratsastaessakin. Sitten treenaamisesta tulee näitä ulkonäöllisiä sivuhyötyjä, vatsa voi vähän tulla litteämmäksi ja ryhti parantua. :p Mutta ylilaihistelua en kannata. Liiallinen laihuus ei tee hyvää terveydelle, eikä mun mielestä edes näytä hyvältä. Syödä täytyy ja herkutellakin saa jokus!! Mut ehkä ei nyt joka päivä mitään herkkumättöjä kuitenkaan. :) Ruoka on hyvää!

Ihan oikeassa valmennuksessa

Taas oli koko päivä yhtä heppaa ja tallinsiivousta, ja minä nautin ihan täysillä. Huomenna on edessä paluu toiseen, toisella tavalla aivan ihanaan kotiin. Mutta ennen sitä heittäydyn hevosmaailman syövereihin.

Tänään oli suuri ja odotettu Päivi Kinnusen kouluvalmennus Nerkoon ratsutallilla. Viimeksi olin Antti Jauhiaisen estevalkassa viime talvena Empun kanssa, joten nämä on niitä vuoden heppailukohokohtia. Aloitin valmistelut jo ennen kymmentä, tallinsiivousta, varusteiden putsausta (erityisesti saappaiden), Jetterin ja Kamin siistimistä ja muuta mukavaa. Vähän ennen kello yhtä kuskimme saapui Marikan kanssa, ja lähdettiin ajamaan Lapinlahdelle Nerkoolle. Jetteri oli varusteita vaille esittelykunnossa, joten minä aloitin ekassa valkkaryhmässä.

Kertoessani minusta ja Jetteristä taustatietoja, pyysin apua tasaisuuden ja rentouden etsintään. Siksi olikin hyvä, että työstimme heppoja paljon ympyrällä (käynti-ravi-siirtymät) ja teimme pohkeenväistöä uralla käynnissä. Laukkaa työstimme ympyröillä ja hieman suorillakin, ja koko ratsastuksen ajan valmentajamme Pake tarkkaili asetuksen ja taivutuksen laatua ja tasaisuutta. Varsinkin alku- ja loppuraveissa hevosia täytyi pyytää taipumaan kunnolla eri kokoisilla ympyröillä.

Haastavinta valmennuksessa oli saada Jetteri liikkumaan! Ei ole totta. Parin viime päivän liikutukset olivat tainneet napata siltä energiaylimäärän pois, ja yleensä niin eteenpäinpyrkivää Jetteriä piti ratsastaa oikeasti pohkeella eteen. Aluksi Jetteri jäi köpöttelemään etupainoisena paikoilleen, mutta välillä se vähän siitä reipastui, kun ähersin. Hemmetti kun raippa jäi autolle, mutta tulipa treenattua runsaasti pohkeenkäyttöä. Välillä kyllä sorruin rumasti potkaisemaan kun ei tapahtunut mitään reaktiota. Marika sai epäkypsästä ratsastuksestani niin hupaisan kuvan, etten edes kehtaa laittaa tänne. :D

Kuvat on tosiaan ottanut Marika ihanalla Canonillaan, ellei erikseen mainita.

Ryhditön yritys istua harjoitusravia. Tässä hyvä esimerkki huonosta muodosta, Jetteri on valahtanut etupainoiseksi.

Pohkeenväistö uralla. Jetteri oli hieman jännitynyt, kun ei ollut varma miten päin olla. Pohkeenväistötehtävä vaati suoran hevosen pienellä asetuksella, ja Jetteri meinasi pukata lavan ulos ja taipua liikaa. Ulkopohkeella kikkailemalla Jetteri suoristui.

Copyrightit tästä kuvasta Tiinalle!

Mitäs sitä tuli opittua:

• Anna olkavarsien levätä kylkiä vasten (mielikuva rentoutti maagisesti käsiä)
• Ratsasta pohkeella kohti tasaista tuntumaa ja säilytä taivutus. Pidä käsi vakaana.
• Jos Jetteri naksuttelee hampaitaan, niin silloin varsinkin ratsasta pohkeella kohti tuntumaa.
• Jetterillä on hyvä rytmi askeleessa. Laukasta tuli kehuja. 
• Pohkeet hevosen ympäri. Molemmat pohkeet.
• Laukatessasi uralla aseta hevosta aavistus sisäänpäin --> voit säädellä tahtia ulko-ohjalla

Kyllä, niin simppeliä ja tuttua, mutta miksi se pitää kuulla valmentajan suusta, että muistaa/jaksaa/keskittyy korjaamaan virheensä ja yrittämään parhaansa? Ihmisluonteeseen taitaa kuulua lusmuilu. Tai sitten se on vain minun luonteessani ominainen piirre.

Evästauon ja Jetterin loimittamisen jälkeen (raukka oli tullut ihan märäksi hiestä) kipitin kuvaamaan Marikan ja Kamin valmennusta. Ratsukko teki urheasti töitä, vaikka Kami-höhlä olikin väsyttänyt itsensä karsinassa Jetterin perään itkiessään. Siinä samalla tuli otettua vähän muistakin ratsukoista kuvia. 

Nätti pieni ravipohkeenväistö!

Musta pv-tamma Vendetta, alias Venni 3-vee, käväisi myös kentällä. Omistaja Miia Tallgren.

Ja innokkaana kotimatkalle! Lastaukset sujuivat ilman suurempia puliveivinkejä. :)