Nyt tulee tällaista perus heppatytön angstia, ja hävetä pitäisi. Viime viikolla olin juuri valmennuksissa ja taas oli sen näköistä menoa että!!!! Ei oo totta.
Tein Jetterillä sekavan, mutta monipuolisen koulutreenin pakkasessa. Siirtymiä, suoria teitä, väistöjä, taivuttelua, kootusti, askelta pidentäen. Jetteri oli varsinkin ravissa tasainen ja pysyi alhaalla, mutta missä muodossa... Etupainoinen jne. En ole päässyt täst nyt vielä yli, että en osaa vieläkään ihan ratsastaa. Istunta. Hevosparka. Lukijoiden joukosta varmaan löytyy joku muukin, joka yrittää opetella ratsastamaan, niin hänelle tiedoksi että tämännäköinen meno ei oo oikein:
Voitteko aistia tämän ärsytyksen ja itseensä turhautumisen määrän?? Ratsastus aiheuttaa tunnekuohuja, ja on siksi niin intohimoista. Pitää aina keksiä jotain positiivista. Tossa ihan minun lohdukseni pari "feikkihyvää" kuvaa, joissa Jetteri yrittää parhaansa, ratsastajasta huolimatta.
Aamusemmalla oli paljon mukavampi ihan vaan työskennellä Jetterin kanssa maastakäsin. Oikeastaan yhteinen puuhasteluhetki alkoi ähän aggressiivisella join-upilla, joka kesti yllättävän pitkään. Mutta tulihan se pikku Jetteri mun luo sitten! Kävelyttelin Jetteriä loimen kanssa kotitiellä, ja harjoiteltiin vähän väistöjä ja seisomista. Parin tosi helpon seisomistehtävän jälkeen (kävelin vain riimunnarunmitan päähän ja palkitsin Jetterin välittömästi) otin narun pois ja pidensin matkaa. Välillä palasin Jetterin luo, välillä pyysin sitä tulemaan luokseni. Ja toimi ihan kympillä! Ihan ylpeä olen siitä, miten hyvin Jetteriin pystyy luottamaan. Jos se olisi halunnut, mikään ei olisi estänyt sitä juoksemasta kotitallille 200-300 metrin matkaa. Ei mikään, ja silti se pysyi siinä täysin ongelmitta. Tietty herkkupalkintojen takia, mutta.... :D
 |
| Jetteri seisoo ja ihan irti! |
 |
| "Tseh" - eikun siis käsimerkki + kehonkieli. |
 |
| Jetteri oli niin yhteistyökykyinen, että sain ihan rauhassa räpsiä kuvia muustakin! |
 |
| Tallisiipi kotitalon ulko-ovelta kuvattuna |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti