keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Hevoshistoriaa

Tykkään täytellä kaikenlaisia kyselykaavakkeita, kai voi sanoa dramaattisesti että ihan rakastan sitä puuhaa. Esimerkiksi ystäväkirjojen täyttö on superhauskaa hommaa. Ja nyt kun löysin Lilla Adelheid-blogista kyselyn, mun oli ihan pakko kopsata se ja täyttää...

Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin?
- Suomenhevosori Rusko, äitini nuoruuden "hoitoheppa".
                             
Ensimmäinen hevonen jolta putosin?
- Pv-tamma Hightlight

Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen?
- Öäää emmä muista... Olisiko ollut ihana pyöreä Barney-ruuna. Jänskätti ihan hitsisti.

Hevonen jota ikävöin eniten?
- Esa-Eemeli, perheemme hevonen vuosina 2006-20012. Ehkä olisi aika jo päästä yli surusta..



Hulluin hevonen jolla olen mennyt?
 - Noh nimi jätettäköön mainitsematta. Nuoren ja kokemattoman tytön käsissä kouluttamaton ja vahvaluonteinen lämminveriravuri voi muuttua aika vaaralliseksi. Jänskätti kyllä selässä, kun yritin vähän käydä kouluttelemassa sitä. Heppa kyttäsi koko ajan tilaisuutta ryöstää ja yritti hyppiä sitten pystyyn, kun pyysin menemään sille epämieluisaan suuntaan eli poispäin tallilta. Joskus vanhemmat ostavat liian heppoisesti halpoja ex-ravureita lapsilleen. Usein tarinoilla on onneksi onnellinen loppu. Tämänkin hepan elämä ja ratsastettavuus parantuivat 100-0, kun tytöllä ei riittänyt aika poikakaveriensa ja menojensa takia, ja hevonen siirtyi fiksulle harrasteratsastajalle, joka uskalsi hakea apua hevosensa koulutukseen. Eli tässäkin tapauksessa hevonen ei ole hullu, vaan ollut huonoissa käsissä.

Kiltein hevonen jolla olen ratsastanut?
 - No pitää kyllä sanoa, että tilastoruuna Barney! Tämä pyöreä pieni ruuna on tehnyt pitkän uran tuntiratsuna, mutta jaksaa yhä kantaa ratsastajan kuin ratsastajan turvallisesti niin ensimmäisten raviaskeleiden ajan, kuin 80 cm:n esteradan läpi ja vaativien maastoesteiden yli. Barney on ihan huippu. Hitsi, kun vanhat kuvat ovat kadonneen vanhan läppärin syövereihin.
                                
Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut?
- Noh. Heppa josta en tykännyt yhtään... Ei semmosta taida olla. Kaikissa hevosissa on huonot ja hyvät puolensa, ja yleensä aina ne huonot puolet ovat ihmisen aiheuttamia (esim. ryöstely, pureminen). 

Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä?
- Ikuisesti salainen haaveeni; päästä ratsastamaan Eemelillä vielä kerran... vielä joskus.. edes unessa.



Ensimmäinen lempiponi?
- Ladyn Pegasos! Ah, miten hieno, ärsyttävä ja opettavainen persoonak, ehdoton lempiheppani ratsastustunneilla kauan sitten... Levätköön rauhassa.


Hevonen jonka kanssa olen kehittynyt eniten?
- Rakkaat suokkipoikani Eemeli ja Jetteri. Eemeli opetti mulle hyvän heppatytön perusasenteen ja paljon rohkeutta seikkailla, juosta kovaa ja hypätä esteitä, mutta kaikkein eniten rohkeutta vaatia asioita sopivassa määrin. Hevonen on yksilö, jolta välttämättä ei voi vaatia sulkutaivtuksia laukassa mm. sen rakenteen takia, mutta se varmasti pystyy kantamaan itsensä tasapainossa. Asioita ei kuitenkaan voi pyytää väkisin, vaan uutta asiaa opetellessa tehtävä täytyy pilkkoa palasiin ja tarvittaessa helpottaa entisestään.


Kun Empun kanssa kasvatin luonnetta, Jetterin kanssa olen kantapään kautta oppinut ratsastuksen herkkyyttä ja pehmeyttä. Ohjiin ei saa jäädä roikkumaan, eikä niitä välttämättä tarvitse ollenkaan, jos vain osaa ratsastaa. Joskus enemmän on vähemmän, ja hevoselle annetaan vain yksittäisiä apuja. Olen myös oppinut (toivon mukaan) kantamaan huolella vastuuta hevosen hyvinvoinnista ja tekemään paljon, että hevoseni olisi terve.

Molemmat elämäni hevoset ovat myös opettaneet paljon siitä, millainen eläin hevonen on.


Hevonen jolla en ole mennyt, mutta haluaisin mennä?
- Mun tuleva oma hevonen Jetterin jälkeen. Semmonen superestetykki, joka on tarpeeksi lunki koulutreeniin ja tarpeeksi rohkea maastoesteille! ;)


Uusin hevostuttavuus?
- Tallille tuli muutama päivä sitten Eevi-niminen pv-tamma. En ole vielä ehtinyt tutustella!


Hevonen jolla olen hypännyt isoimman esteeni?
 - Embee. <33 Maailman ihanin Eemeli, ihan liikaa Eemeliä. Sen kanssa tuli hypättyä 90 cm radat niin kotona kuin kisoissakin, ja 110 cm oli korkein, mitä ylitettiin muutamia kertoja.




Hevonen jolla on ollut onnistunein tunti?
- Jos miettii näitä viimeaikaisia... sanotaan puolen vuoden sisällä! Jetterin kanssa olen saanut suurimmat ahaa-elämykset valmennuksissa, esimerkiksi tuo viime kerran valmennus lokakuussa, jossa harjoiteltiin kovasti pohkeenväistöjä ja malttamista.



Hevonen jolta olen pudonnut pahiten?
- Puoliveriruuna Livingston. Mokoma pukitti mut alas vuosia sitten, se oli suuri pieni henkinen isku. Hemmetti, se tahallaan tiputti mut! :D Ei kuitenkaan sattunut pahemmin.


Mahtavia hetkiä, kiitos ikuisesti
Marikalle ja Kamille.


Yritteliäinen hevonen jolla olen mennyt?
 - Marikan ihana Kami. Siitä pitivät kaikki, se oli aina niin kiltti ja nöyrä. Siinä oli kyllä tulinenkin puoli. Varsinkin ensimmäisenä kesänä Kamin kanssa piti olla välillä vähän varovainen, kun e saattoi suutahtaa, kun ei kiinnostanut tehdä töitä. Viimeisinä vuosina musta pikku ruuna oli mitä hienoin, herkin ja taitavin este- ja kouluratsu. Marika saa olla ikuisesti ylpeä, kun onnistui kouluttamaan pikku tuitusta noin kiltin ja yritteliään hevosen.














Hauskin hevonen jolla olen mennyt?
- Kaikki ponit. Tuntuu kuin istuisi leluhevosen päällä, kun itse olen niin pitkä!
Ra-Pe Nekku
Hevonen jolla on ihanimmat askeleet?
- Jetteri!


Pienin hevonen/poni jolla olen mennyt?
- Emt... Pekka-poni alias Ladyn Pegasos on ollut pienimpiä, joilla olen ihan kunnolla ratsastanut. Säkä oli varmaan 130-140 cm:n välillä.
Näin pienillä poneilla ei oikein voi ratsastaa näin isot ihmiset.
Usvametsän Sade vuonna 2011, kävin vähän aikaa naureksimassa selässä.

Suurin hevonen jolla olen ratsastanut?
- Ööö... Oisko tuo puoliveriruuna Livingston eli Viljo tai Walar, "Vallu".
Vallun kanssa tunnilla loppukesästä 2013
Itsepäisin hevonen jolla olen ratsastanut?
- Eemeli. Lol, mikä junttura. Joskus oli niitä ratsastuksia, että koko tunti tai ainakin 80 % keskusteltiin siitä, voiko oikeaan kierrokseen ympyrällä taipua lainkaan.

Hevonen jonka haluaisin omaksi?
- Joku komea suomenhevonen, erikoisvärinen, kuten kimo, myös musta tai tummanrautias olisi ihana. Suurikokoinen, suuriliikkeinen. Esimerkiksi Silvolan Elmeri olisi oikea haaveideni hevonen.

Elämäni tärkein hevonen?
- Eemeli ja Jetteri. <3

***

Tällaista tänään.


Aamu meni orgaanisen kemian tehtäviä tehdessä, seuraavaksi lähden kipittämään koululle kemiallisen ympäristötieteen labroihin. Määritämme kloorifenoleja, ihmisen terveydele vaarallisia ympäristömyrrkyjä vanhaa sahaa ympäröivästä maaperästä. Jännää.

Eilen kävin ratsastamassa Jetteriä, tehtiin vähän sulkuja lävistäjällä ja taivuteltiin kentällä. Ratsastuspohja oli kuin yksi valtava kuralammikko!!!

Nää pintelit olivat, siis OLIVAT ennen siniset. Semmoiset kirkkaan syvänsiniset.

Uusi kännykkä ja uusi taustakuva, jee :) Kiitos poikaystävälle synttärilahjasta.

6 kommenttia:

  1. Ahah, mää luulin että noi on ne valkoset pintelit, enkä meinannu uskoo tota kuvatekstiä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole uskomatonta. :D Hauskaa saada vaihtelua pinteleiden väritykseen, tuommonen ihana beige eiku...

      Poista
    2. Haha :D Ei oo varmaan ikinä ollu NOIN kurainen ja märkä ratsastusalusta.

      Poista
  2. Toi Nekku OLI mun hoitsu, ratsastelin sillä 4-6 vuotiaana talutuksessa ja se näykkäs mua vahingossa... HARMI: Nekku on lopetettu viime keväänä... Jäi enemmän kuin ikävä sitä jekku pommia! :(

    T: Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, voi Nekkua... Olihan sillä jo ikää ja ne jalat olivat niin kipeät. Hyvä kun pääsi lepäämään, mutta oli se kyllä suloinen...

      Poista