keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Sunnuntaiheppailua ja -ratsastusta

Sunnuntaina oli vika heppailupäivä, ja sää oli siedettävä, ainakaan ei tullut räkäräntää tai satanut vettä. Ratsastusmahdollisuudet näyttivät aika surkeilta silti. Oli kunnon nuoskakeli, ja kun Anna kävi testaamassa kenttää Rusinan kanssa, tuli semmoiset tilsamöntit kavioihin, että hyvä ettei Rusina lentänyt ihan nurin. Marikan kanssa oltiin jo ihan surkeina, että tänään ei sitten ehkä ratsasteta, ja puuhasteltiin siinä sitten muuta.

Mm. siivottiin kenttä estekalustosta (puomit painaa)
Parin tunnin kuluttua päätettiin kuitenkin vaikka ihan vaan töpöstellä vähän ilman satulaa, ihan varoen. Jynssäsin Jetteriä oikein huolella, sen karva oli niin likainen lumesta ja turpeesta, jotka olivat kuivahtaneet karvan pintaan. Suklaapoika pitäis melkein klipata, ainakin siltä tuntuu kun minä ratsastan sillä. Se tulee usein niin hikeen, että kuivunutta hikeä saa jynssätä pois sen turrukkaisesta karvasta ihan tosissaan. Viikolla Jetterin liikutus on kevyempää (paitsi ehkä Emman vuokrauspäivinä!), että silloin klippauksesta olisi vain vaivaa loimittamisen takia. Pitäs ihastella vähän toppaloimia ja kysellä, oisko jossain lähistöllä olevassa heppapaikassa klipperiä.

Harjailun ja paijailun jälkeen päästiin viimeinkin selkään. Minä keskityin taivuttelemaan Jetteriä oikein huolella, yritin ehkä vähän liiankin tosissaan ratsastaa hyvin. Tasapaino on tainnut sen verran huonontua, että Jetterin takaosaa oli vaikea ratsastaa alle, olin sen verran vempula ja pomppiva selässä. Ois pitänyt ottaa Marikasta mallia; se vain nauroi onnessaan Kamin selässä ja kiljui että tippuu ihan justiinsa :D Kami on fiksu mies, se ravasi niin pehmeästi, että Marikalla ei ollut hätäpäivää. Ja kentän pohjassa oli yllättävän hyvät pidot, uskalsin ottaa laukkapätkiäkin, eikä Jetteri liukastellut kertaakaan.

Kuvat otti siskoni Johanna, kiitoksia! ;)

No löysäilin mieki vähän, Jetteri sai löysää ohjaa 


Yh. Jetteriä ikävä taas. Mokoma lihapulla, miks minä tykkään siitä niin paljon.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Jetterijetterijetteri

Kyllä Wikipedia tietää; peräänanto. Ainakin joskus.

Ihastuttava sää jatkui tänään; lämpötila oli +2 ja koko ajan tihutti vettä. Ei ollut sentään pahimmasta päästä, ja me osataan Marikan kanssa jo pukeutua lämpimästi! Kova saavutus.

Siivottiin talli ja laiteltiin hepat oikein rauhassa ja antaumuksella kuntoon, että päästiin vasta iltapäivän puolella nousemaan selkään ja aloitettiin vajaan kolmen kilometrin matka kohti naapurin kenttää. Kyllä tavaraa piti pakatakin mukaan, kaikki ne heijastimet ja vaatekerrokset... Tiellä kävelimme aika paljon, mutta väliin hömpättiin sitten ravia ja moikkailtiin kohteliaita traktori- ja autokuskeja, jotka hidastivat kohdallamme vauhtia.
Jetteri valmiina lähtöön!
Kentällä oli hyvä aloittaa ratsastaminen maastossa verkkailun jälkeen.

Hippos-lehden valmennussarjassa oli ovela valmennusjuttu "Nyt hevosen lavat uivat perhosta", jossa annettiin vinkki hevosen rentouttamiseen ja askelen pidentämiseen: hevosta taivutettiin ympyrällä, ja ulkolavalle annettiin tilaa taipua taputtamalla ulkokädellä hevosta, jolloin ulko-ohja löystyi. Tosi jännä, yleensä kun terotetaan että ulko-ohjan täytyy aina olla tuntumalla tukemassa hevosta.

Minäpäs kokeilin tälleen ratsastaa Jetteriä. Taivuttelin Jetteriä ympyrällä kaikissa askellajeissa vuorotellen työskennellen ja väistätin välillä takaosaa ulos. Kun Jetteri liikkui tasapainossa ja taipui sekä rungosta että kaulasta, silitin välittömästi ulkokädellä Jetterin kaulaa. Huvitti kun se toimi niin hyvin! Ihan hassua. Jetteri vastasi myötäykseen pyöristymällä ja taipumalla vielä enemmän! Tehtävä auttoi myös minua, kovakätistä ratsastajaa, päästämään irti ohjasta. Ohjilla ei saa kantaa hevosta.

Ja kuvat ©Marika! Laatu johtuu järkkärivanhuksestani ja kurjasta säästä.
Jetterin vastaus myötäykseen

Tässä kuvassa Jetteri naksutti hampaitaan eli aukoi suutaan. Vanha tapa on jäänyt koko ajan enempi pois, tällä ratsastuskerralla suurimmalta osin kokonaan!! Johtuu ratsastajan kehityksestä vai öö?
Jetteri oli tyytyväinen ja rento.

Mulle tekis kunnon istuntavalmennus kyllä hyvää...






Tuntupa hyvältä kivuta Jetterin selkään ekaa kertaa kahteen viikkoon. Heti ekojen käyntiaskelten aika tuntu, että tää se on, mun oma pikku heppa. Tämmöinen hehkuvan lämmin tunne sisälläni :)) Se tihkusadekin unohtui ihan täysin.

Illalla innostuin vielä putsaamaan Jetterin satulan, suitset ja omat kidutussaappaani (jotka ovat nykyään vähän vähemmän kiduttavat ja menevät neljässä minuutissa jalkaan). Puhdistuksen, rasvauksen ja plankkauksen jälkeen hoidin vielä hepat talliin yöpuulle. Vielä käyn heittämässä niille lisää heinää yöksi ja sitten painun itekin pehkuihin! 

perjantai 2. marraskuuta 2012

Oon kotona ja sain tunnustuksen


Post-It -tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post it-lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Sain Post-It-tunnustuksen Eetuperkeleeltä, suuri kiitos hänelle. Eetun blogista löytyy ihan uskomattomia hevospiirroksia. En tajua noita piirtäjänlahjoja, mahtava anatomian halinta ja väritystekniikka. Käykää loksauttamassa leukanne hajalle.

Kuvat  ©Latu!





Ja sitten ne lempiblogini.
1. http://jillanblogi.blogspot.fi/
Upeat suokkiratsut!
2. http://pokaleploki.blogspot.fi/
Täältä saa hyvät naurut.
3. http://kami-samamylittlepony.blogspot.fi/
Marikan ja Kamin blogi!
4. http://projektifitness.blogspot.fi/
Treeniblogi. Syömishäiriöistä hyvin mielenkiintoista asiaa.
5. http://th-valmennus.blogspot.fi/
Treenivinkkejä treenarille... 

***

Mutta nyt jää lenkkeilyt ja kropantälläämiset pois, minä oon kotona ja heppatalli on tästä istumapaikastani 40 metriä vasemmalle! 

Ja ulkona on paras mahdollinen ratsastussää, kylläh.....
1) Pimeää.
2) Sataa.
3) Tuulee
4) ja on muutenkin tarpeeksi kylmä.

No melkein nappasikin lähteä ratsastamaan silloin viiden aikaan iltapäivällä. Mutta Marika on ihan uskomaton, se oli pokkana menossa ulos liikuttamaan tunnollisesti Kamia. Mulle tuli semmoinen olo, että oon ihan pullamössöstä tehty lusmuilija. Meillä on kentällä lamppu, ja sateesta ja kylmästä selviytyminen on vaan pukeutumiskysymys! Kun kerran on päässyt hevosen selkään ja alkaa tehdä töitä, niin se on ihan sama repeääkö taivas vai ei. 

Marikan ihailtavaa esimerkkiä seuraten päätin ainakin irtojuoksuttaa Jetterin, mutta kenttä olikin vieläkin jäässä, huoh! Marikan kanssa tyydyttiin maastakäsittelemään Jetteriä ja Kamia hieman ja paijaamaan ne ihan myydyiksi. Ihana Jetteri.

torstai 1. marraskuuta 2012

Töhryjä

Sain mahtavan inspiraation ja töhertelin. Piirtäminen tekee hyvää, se nollaa aivot ja vapauttaa mielen. 



Mutta hevoset ovat jotenkin paikallee kivettyneitä. Haluan liikettä ja elämää piirroksiini. Jatkossa pitää ottaa lyikkäri käteen useammin kuin kerran kahdessa kuukaudessa...

Viikonloppuna en heppaillut ol-len-kaan, ekaa kertaa sitten... ööm. Pyörähdin sentään kotona ihan pikapikaa, ja paijasin pikku hapannaama-Jetteriäni. Suretti. Kauheasti en kylläkään menettäyt ratsastuksellisesti, silloin viikko sitten torstaina tuli ensilumet ja kaikilla kolmella  Tarjan tallin hepalla oli vielä kesäkengät alla. Nyt tulevana viikonloppuna meen sitten heppailemaan itteni kuoleman partaalle, maltan tuskin odottaa :))) Pidän peukkuja että ei olisi ihan räkäkeli.

Tämän viikon hevostelut rajoittuvat siis piirtämiseen ja ratsastustuntiin. Sain taas mukavan pv-r Pirellin ratsukseni,  ehdittiin harjoitella  vähän ravin ja laukan kokoamista ennen ratsastusleikkejä. Huaaaaah miks on niin vaikeaa. Tuli ihan aloittelijaolo Pilleri-hepan selässä, ei helvetti... Minä tutustun uusiin hevosiin ihan liian hitaasti, tarvin ihan liikaa aikaa ennen kuin saan hepan kulkemaan. Ihan loppuraveissa Pilleri tuntu ja näyttikin  open mukaan hyvältä, ja sain sen sentään taipumaan paremmin kuin viimeksi. Ja miksi? Koska taivutin pohkeilla, ratsastin, ja otin samalla pidätteitä että vauhti pysyy kasassa eikä Pilleri jää kädelle painamaan.  Vitsin aloittelija. Muistin sentään odottaa loppukaarrossa lupaa tulla alas selästä, siitä piste! Wuhuu.... :p

Tällä hetkellä ratsastustaidot tuntuu semmoselta Helppo Ö:n tasolta. Mutta koska muillekin, varmaan ihan kaikille ratsastajaihmisille, tulee tällaisia pikkuhelvetiltä tuntuvia aallonpohjia, veikkaan että mieki onnistun täältä nousemaan jotenkin. Sitä seuraavaa onnellista ratsastushetkeä ootellessa voi piirrellä noita heppoja ja treenata kroppaa. Ja ahkeroida yliopiston ja autokoulun (nolla kolaria tähän mennessä!) saralla

La & su - totaalinen lagaus <3
Ma - Kävely/hölkkä 80 min, 7 km
Ti - Hyötyliikuntaa kävellen joka paikkaan 6-7 km
Ke - Kävelylenkki kaverin kanssa 2 tuntia, 11 km???
To - Hyötyliikuntaa kävellen 6 km

maanantai 29. lokakuuta 2012

Toisenlaista onnea


Minä olen löytänyt täydellisen miehen. 

Elän jo toista vuotta vaaleanpunaisessa pilvessä.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Eemelistä

Vuoden 2005 syyskuussa perheemme ensimmäinen hevonen, suomenhevosori Helperi menehtyi, luultavasti pahaan suolisolmuun. Olin silloin 12-vuotissynttärieni kynnyksellä.

Minä ja pari muuta perheenjäsentä aloitimme pian ratsastustunnit Purolassa Lapinlahdella. Ja sitten tuli talvi, ja äidille iski into hankkia perheeseen uusi hevonen. Pakkasten ollessa -30 °C äiti kävi siskoni kanssa katsomassa yhtä suokkiex-ravuria (minä jouduin esikoisena uhrautumaan ja jäämään kotiin, voi että sitä ärsytystä), joka oli kuulemma tosi kiltti: se nosti kaviot, selväpäinen, ei purrut eikä potkinut, ajettu, voittanut lähes viisi tonnia, hieman ratsastettu. Suokkiruuna "Esa", 12 vuotta, ostettiin kuin sika säkissä pakkasen ja ostajaehdokasvyöryn takia. Viikon kuluttua Esa-Eemeli saapui trailerissa meidän pihaan.

"Eemeli" oli kova ravuri, suoraan radoilta tullut, hoikka ja timmissä kunnossa. Ja tosiaan fiksu jeppe. Seuraavana päivänä äiti jo nousi selkään ja äimistyi: Eemeli lähti peruuttamaan pohjeavuista. Se ei edes osannut pysähtyä tai liikkua eteen! Kuitenkaan se ei hölmöillyt mitään, vaan parissa päivässä me aloittelijat, minä ja äiti, opetettiin Eemelille perusjutut: käynti, ravi, seis ja kääntyminen pohkeista ja ohjalla sekä ääntä käyttäen. Tosi palikka hevonen, kauhean kovasuinen juntti, mutta rauhallinen. Minä ratsastelin sillä enimmäkseen käyntiä, ja jännitti aina kovasti, kun Eemeli oli semmonen jyrätyyppi. Maastossa jos otti ohjat tuntumalle, se lähti ex-ravurimaisesti tarjoamaan ravia, mutta ei kuitenkaan yrittänyt ryöstää. Piti antaa löysät ohjat ja jutella sille.

Kesällä laitettiin Emppu ratsuttajalle, joka opetti sille laukan alkeet ja vähän taivuttamisesta. Parissa kuukaudessa sen edistyminen jäi vähän laimeaksi.


torstai 25. lokakuuta 2012

Opetuskeikka kotikentällä ja Pirelli!

Viime sunnuntai oli sentään vähän kevyempi kuin se lauantain +10 tunnin heppailupäivä, huah. Vänkäydyin ylös puoli ennen kahdeksaa ruokkimaan hepat. Rusina ja Kami hörisivät suloisesti korvat hörössä, ja yleensä aamuyrmyltä Jetteriltäkin irtosi hyväntuulinen, tuhiseva tervehdys.

Aamutallin urakoitua saapuivat tuntilaiseni, Maria ja Mirka. Tuntuu, että viimeisimmästä "virallisesta" opetuskerrasta on pitkä aika. No siitä se vertyy ja mukava se on aina kiljua. Varsinkin kun oppilaat tekevät hyvää työtä! :) Maria sai kokeilla Rusinaa ekaa kertaa, ja yhteisyö sujui mukavan rennosti, että hyvä mieli sitä menoa katsoessa. Ratsukko sai ottaa pari hyppyäkin ristikolle. Mirka puolestaan sai mennä Jetterillä, joka oli kuulemma ihan uudenlainen tapaus, ainakin lupsakoihin ja eteenpäinpotkittaviin tuntihepoihin verrattuna. Jetteri kyllä olikin oikein erityisen... ööm... herkällä ja energisellä tuulella, ja singahti jossain välissä näpsäkkään laukkaankin ihan vahingossa. Kun Mirka vain keventeli ravia ihan hiljaa ja malttoi pitää kädet paikoillaan rentoina, Jetteri esitti pikku pätkiä aika nättiäkin askelta ja rentoutui.

Kuvan ottaja Vici, Pinteli.net.
Tällä viikolla minä ite taistelin taas kidutussaappaat jalkaan hurjassa kymmenessä minuutissa ja lähdin ratsastustunnille. Sain tällä kertaa keskikokosen pv-ruuna Pirellin alias Pillerin, jonka kanssa pääsin harjoittelemaan vastalaukkoja, sulkuja ja avoja! Voi kuulostaa jossain määrin hienolta, mutta Pilleri oli tosi hyvin koulutettu, asiat olivat sille helppoja, mun ei tarvinnu kuin antaa oikeat avut. Harmitusfiilis vähän jäi. Kun oli uusi heppa alla, jäin hiljaa tutustelemaan eli lagailemaan sen selkään, ja vasta lopputunnista mie ehkä silleen vähän tein jotain oikein. Mutta hei, ehkä sitä heppaa vois heti tunnin alusta ratsastaa ihan kunnolla pohkeilla, puolipidätteillä ja istunnalla ja taivuttaa?

Jos minusta tuleekin kehonrakentaja ratsastajan sijaan.
Su: Tallihommia muutama tunti <3
Ma: Vatsalihastreeni; "linkkuveitsi", sivullekierrot sekä lankku niin pitkään kuin jaksaa, tuommosia 3 sarjaa
Ti: Kävely 90 min
Ke: Salitreeni 30 min, tuli liian kova nälkä
To: Salitreeni 50 min + venyttelyt + lenkki 80 min

No ei nyt sentään :) Hepat forever.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Muistoja

Löysin vanhan sähköpostini kätköistä sanataidetta. Rakkaan, jo edesmenneen Eemeli-pojan kanssa ei aina mennyt asiat niin putkeen. Tulee niin hyvin mieleen se ajoittainen epätoivo sen kanssa.

26. huhtikuuta 2010 6:40:45

Olet niin ärsyttävä!

Kiukku roihahtaa päähäni, kun näen harhakuvasi
Vuoksesi vuotavat katkerat pisarat
    usein
Voisin satuttaa sinua,
mutta nielaisen tulen
Vaivun harmauteen illaksi enkä nouse
    en haluaisi taistella
Pimeydessä
    aistini tavoittavat vain sinut
    Koko viisikko
Aivoissani pyörii lyhytelokuva,
jossa petyt minuun taas kerran
Kysyn miksi minä
    miksi sinä
    miksi me

Viimein laahustan luoksesi
Silmäsi kysyvät otsatukan alta uteliaina:
    mitä nyt?
Astun hieman lähemmäs
Vastaan
    kukaan muu ei saa kuulla
Kuiskaan sen korvaasi
    hiljaa
mitä olen aina halunnut sanoa.

Et kuule sitä koskaan kunnolla
    tarpeeksi kovaa
et vaikka huutaisin Jerusalemiin asti 


Oli se silti niin rakas hevonen, ehkä juuri vastoinkäymisten takia. Emppu oli vahva ja itsepäinen hevonen, jolla oli tosiaan aivot päässä. Ei se häijy ollut, vaan oikeasti sen sydän oli ihan kullasta tehty. Mutta kun siitä oli niin hauska tehdä miten itse halusi. Eikä perkeleessä mitään vaikeita laukannostoja tai asetuksia halunnut harjoitella!

Oli se tuskaista, niin tuskaista. Mutta se kannatti. Ravurinkopukanjääränjuntturasta tuli hidastakin laukkaa kulkeva pieni estetykki. Eemeli jätti tämän maailman "saappaat jalassa", siitä tuli niin hieno. Ja niin monien rakastama.

Kesä 2011


Jasmin ja Eemeli 2011.
Mie ja Emppu 2011
Uskomaton jäärä. Vielä viimeisinä hetkinäkin Eemeli piti luonnettaan yllä. Lopetusainetta piti piikittää moninkertainen annos, ennen kuin Eemeli kaatui maahan ja suostui lähtemään luotamme. 

Nyt... lepää rauhassa.

6.3.2012 klo 17:00

lauantai 20. lokakuuta 2012

Tallipäivä!

7:15 Ylösnousu parin torkutuksen jälkeen, aamukaurat ja vähän heinää hevosille, sitten itelle aamiaista!

8:20 Pistin Rusinan ja Kamin ulos, vippasin reilusti heinää ja vaihdoin veden vesisaaveihin. Jetterin hoidin tallissa; harjaus, annoin aamuheinät ja puhdasta vettä.


9:20 Jetterin kanssa lähtö maastoon Jonsantielle, wuhuu!


Jetteri nautti ja tuli ihan hikiseksi pitkistä, mutta rennoista laukka- ja ravipätkistä.


10:40 Takaisin tallilla hengissä, hikisinä mutta hyvin hyväntuulisina. 20 min kylmäsin etujalkaa vesisaavissa ja vaihdoin loimen pari kertaa. Samalla huomasin pienehkön haavan takasääressä, jonka pesin vedellä ja desinfioin.


11:20 Jetteri ulos, lissää heinää hepoille ja ihminen tallia siivoamaan!


12:00 Pakollinen ruokatauko :D Ja tallinsiivous jatkuu.

Mun sörsselit: kahvin ja ompun lisäksi pähkinä-omena-jugurtti-puuromössö. Mm nam. Ja pari kinkkusiivua proteiininlähteeksi.
Nana piti seuraa lähes koko päivän. Ja räkytti välissä..


Kami otti vähän lepiä
13:00 Emma ja Rusinan vuokraaja Henna-Riikka saapuivat Rusinaa liikuttamaan. Ihana Emma haravoi pihan heinänkorsista puhtaaksi, ja minä pidin Rusinalle ja Henna-Riikalle estetunnin. Hieno Rusina-poika, hyppelyt sujuivat yleisesti ottaen hienosti, myötäystä vain hiottiin tarpeeksi isoksi! Lisää löytyy pian Henna-Riikan omasta blogista: http://rusinajalillu.blogspot.fi/

Henna-Riikka leikkaamassa niskasiiliä ratsastuksen jälkeen
 15:10 Jetterin selkään uudestaan, tällä kertaa ilman satulaa koulua. Treenattiin avoja, takaosan väistämistä ympyrällä kaikissa askellajeissa ja sulkutaivutusta. Mahtavat askellajit taivuttelujen ja väistöjen välissä! Huu! Kyllä mamma oli aika ylpee pikku suklaapojustaan :)

16:00 Jetterin jalan kylmäys, lämmintä vettä ja loimi niskaan. Takajalan haavan uudelleenpesu ja desinfionti haavasuihkeella

Jetterin jalka saavissa
16:45 Marika saapui liikuttamaan Kamia ja Nananpentele karkasi. Onneksi se tuli Marikan maastoillessa vastaan, ja koira palasi kotiin torujen saattelemana.

17:30 Syömään ja saunaan ja lämpimään syliin. <3
          Eipäs kun vain ruokaa. Vielä pitää käydä hoitamassa iltatalli: loimet pois, kaurat, iso kasa heinää ja vettä ja ehkä yöpusut niille ihanimmille hevosille, kaikille.