Yhdessä oppimista

Kiitos kysymästä Juutalaisellekoiralle! Jetteri on kotiutunut kovin hyvin, vaikka yhä löytyy paljon kaikkea ihmeteltävää ja vähän kauhisteltavaakin. Sitten tää ruunanrupukka on iskenyt silmänsä kauniiseen suokkitammaankin... Oivoi... :D Hyvin ollaan pärjätty tähän saakka, vaikka paskaa en ole vielä kerennyt lappamaan, innostani huolimatta.

Laitsalla

Jetterin liikunnat kuluneelta viikolta: 

Ti - Lyhyt koulutreeni; läpiratsastus taivutellen vanhassa heppakodissa. Uudella tallilla taluttelua.

Ke - Kunnon koulutreeni; teemana pysähdykset kaikissa askellajeissa.

To - Koulua,  ensin kaverin kanssa rennosti, ja mun kanssa hieman ravin ja laukan työstöä.

Pe - VP

La - Reipas maastoreissu metsäpoluilla (Jetterin turbokävely :D)

Su - Kunnon koulutreeni ilman satulaa; teemana kolmiympyräinen kahdeksikko ravissa ja laukassa

Ma - Palautteleva eteen-alas-ratsastus ilman satulaa ja metsäpolulla kävelyä

Huomenna voisi ilmiselvästi olla pikkusten estehyppelyjen vuoro. Jännää, kun on saanut ratsastaa niin paljon, että ratsastusideat voivat vielä loppua. Mitkä rajattomat mahdollisuudet. Nyt pitää tosin alkaa myös pyytää vuokraajaehdokkaita koeratsastuksille, ettei ilo lopu lyhyeen.

Sunnuntaina tuli tehokkaasti opittua uutta omakätisesti. Aloitin ratsastamalla ravissa kuvassa näkyvää rinkulakuviota, ja keskityin erityisesti suoristamaan Jetterin ennen suunnanvaihtoa (punaisten mönttien kohdalla) ja taivutukseen kaarevalla tiellä. Jetteri tuntui hirmu hyvältä, se ei edes louskutellut hampaitaan, vaan haki pehmeästi kuolaimelle.

Jatkoin ravityöskentelyä pienen tauon jälkeen, mutta keskityin Jetterin askeleen pituuteen. Keskimmäiselle ympyrälle tullessani tein puolipidätteen, jolla sekä suoristin että kokosin Jetteriä. Säilytin istunnalla ja puolipidätteiden avulla kootun raviaskeleen seuraavan ympyrän alkuun, jolloin tein jälleen puolipidätteen suoristaakseni heppaani. Jätin pohkeet pehmeästi halaamaan Jetterin kylkiä, ja Jetteri pidensi askelta ponnekkaasti.

Noh, okei, joka kerta tietenkään meidän yhteistyö ei sujunut ihan höyhenenkevyesti. Jetteri kasasi välillä virtaa ja jännittyi karkeista hidastamisyrityksistäni, ja lisäysympyröillä askel ei pidentynyt, ainoastaan kiihtyi ja koko heppa valahti varmaan ihan etupainoiseksi suihkukoneenrotjakkeeksi. Kuitenkin, toistojen myötä ja mun valmistellessa huolella siirtymät ja tiet, onnistuneitakin yrityksiä tuli.

Seuraavaksi mun piti tehdä vastalaukkaa, mutta innostuinkin ratsastamaan kahdeksikkoa laukassa. Eli punasten mönttien kohdille vaan laukanvaihdot käynnin kautta! Keskiviikon koulutreeni oli tehnyt todella hyvää, Jetterin laukkaa sai koottua pirun hyvin ja laukka annettiin kiltisti alas, useimmiten suoraan käyntiin. En nyt tiiä että meneekö lesoilun puolelle, mutta parista taisi tulla oikein... todella hyviä. Jos sellainen oikein hyvä on semmonen, että heppa kokoaa istunnasta ja pikku puolipidätteestä rutosti laukkaa, ja istuntamerkistä siirtyy suoraan käyntiin askelen ajaksi, ja nostaa siitä tarmokkaan keskittyneen laukan. Upee äijä!

Loppuravit meinasivat sitten pilata koko ratsastuksen. Jetteri halusi intopinkeänä laukata vähän lisää, ja mä jäin ohjaan kiinni. Siinä sitten pyörittiin 20 minsaa etsimässä molemmille sopivaa tahtia... Heti kun annoin matalampaan muotoon mahdollisuuden, Jetteri rentoutui. Huoh, aina mun pitää oppia samat asiat uudelleen... x_x

Tänäänkin opittiin jotain uutta. Päätin tehdä tuommoisen palauttavan tuuppaus/maastoilutreenin. Aluksi taas meinasin napata liian napakan ohjan, mutta kun keskittyi antamaan Jetterille tilaa liikkua eteen ja hallitsemaan sitä pehmeästi istunnalla ja pohkeella, se oli paljon, paljon parempi. 

Laukassa sama. Vein sisäkättä selvästi sivullepäin, ja kun Jetteri seurasi kättä taipuen ja pyöristyen, vapautin suun paineen hetkeksi täysin viemällä käsiä eteen. Jetterihän siitä innostui, ja vitsi mitä pyöreää kumipallolaukkaa sieltä tuli! Kun hieman otin ohjia takaisin tuntumalle pitäen sisäkättä yhä sivulla, Jetteri vastasi pyöristymällä uudelleen. Parin toiston jälkeen upean pyöreän muodon ylläpitämiseen riitti pieni puolipidäte ulko-ohjalla, ja muuten annoin ohjien olla ihan löysänä. Ainakin Jetterille tuli hyvä mieli. Ja ratsastajallekin joo, todellakin!!! Miten se yksi ratsastuksen perussäännöistä meni Kyra Kyrklundinkin mukaan? 

"Ratsastajan täytyy myödätä ensin, jotta hevonenkin voisi myödätä".

Lopuksi mentiin maastoon hömppästään. En tippunut enkä siis kuollutkaan, nokkoset vaan poltteli paljaita sääriä. Jetterinkään kimppuun eivät hyökänneet muurahaiset eivätkä naapurilaitumen zombiehevoset. :D

Sitten olen opetellut ratsastamisen lisäksi hevosenhoitoa. Tuota kylmäävää savea on ällö laittaa, eikä se ainakaan tuolleen karvan päälle lätkäistynä ja hierottuna vaikuta helpottavan kummoisesti turvotusta. Se on vain ällöttävää laittaa. Jos opettelisi tekemään hauteen, se voisi olla tehokkaampi.

Nestepatti pullottaa.

Lisäksi olen ahkerasti tylsistyttänyt kynsiäni Jetteriä rapsutellen. Pari päivää sitten huomasin sen karvassa hassuja pikkupatteja, varmaan ovat ötökänpuremia. Niitä kutisee nähtävästi ihan vietävän paljon. 

"I-HA-NAA"

Takaisinrapsutusrefleksi

Nyt kyllä muuten maistuu valkosuklaa... <3 Oli kauhean mukava tallipäivä.

Kuva: myfinfood.blogspot.fi

Ai niin! Mainitsinko Jetterin hurjista viime päivien uroteoista? Siis tämä mun höhlänhöselö jänishousu oli kuin viilipytty maitoauton suhautellessa ja täyttäessä tankkia 7 metrin päässä. Kuskikin ihmetteli, että yleensähän nuo kaikki hepat ovat ihan hepulissa ilmapainejarrujen äänen takia. Entäs ne kaikki moottoriajoneuvojen huudatukset tai hirveä mustavalkoinen zombielehmä puolen metrin päässä? Hönttiponi olisi voinut tehdä lehmämonsteriin lähempääkin tuttavuutta, mutta Hellu ei antanut... Ehkä jänishousu-Jetteri on kasvanut viimein isoksi ja rohkeaksi.

Tai sitten se vaan luottaa muhun. 

Uudessa heppakodissa

Tällä viikolla nää tallipäivät ovat jääneet vähän pikavisiiteiksi. Örgh. Kaksi tuntia tallilla per päivä ei riitä, ei ollenkaan. Pisin visiitti oli silloin keskiviikkona, onnistuin kuluttamaan aikaa kolme tuntia heppaillessa, mutta sekin on aika vähän.

Jetteri keskiviikkona tallikäytävällä. "Hellu älä vaan jätä mua yksin tähän", muuten alkoi päällä hosuminen ja jalan polkeminen. Rassu :)

Jetteri piti mun joka liikettä tarkasti silmällä, etten vaan eksyisi liian kauas. :D

Torstaina kävin ystäväni Sadun kanssa moikkaamassa Jetteriä. Ihana nähdä hyvää ystävää pitkästä aikaa. Ja sain olla tosissani ylpeä, kun kahden vuoden ratsastustauon jälkeen Satu veti hyvää tasapainoista ravia kenttää ympäri ja sai tehtyä nättejä pysähdyksiä. Upeaa!

Munkin oli ihan paaaakko päästä Jetterin selkään...... Aluksihan se oli ihan jännittynyt, eikä meinannut keskittyä, saati sitten reagoida pohkeeseen. Kun otin siitä hyvän, ison halaavan otteen sekä pohkeilla että erityisesti istunnalla ja pidin vielä huolen tasaisesta ohjastuntumasta, Jetterin askel keveni ja muuttui vähän letkeämmäksi. Ravi jäi tosin vähän kiireiseksi ja etupainoiseksi, lukuunottamatta ehkä viimeisiä loppuraveja.

Jännittynyt Jetteri, ihan kasassa. Ei mulla oo ainakaa jalka koukussa... vaan tuoli-istunnassa...

Laukkaa työstin pitkään laukkaympyrällä, ja sain ratsastettua harvinaisen tasaisen ja rauhallisen rytmin, jonka sain pidettyä loppuun saakka. Hieno jäbä.

Tyytyväinen Jetteri. Kaula ehkä vähän rullattu, vai johtuneeko laukan vaiheesta..

Ja iloisesti juostaan pois alta... Vai oliko se sitä keskiravia?

Satu sai vielä tehdä pitkät loppukäynnit, kun minä juoksin heittämässä Jetterin tekemät hätäkakkakikkareet lantalaan. Minusta on aina hirmu mukavaa jäädä hoitelemaan hevosta rauhassa ratsastuksen jälkeen; silitellä Jetteriä paljon, tarjota lämmintä vettä, harjata/pestä hiet pois, venytellä jalat ja jäädä vielä syöttelemään vähäksi vihreälle, ja ennen kotiinlähtöä käydä kurkkaamassa vielä kerran omaa hepparakasta.

Tänään (tai viime vuorokauden puolella siis) sain ainakin hoitaa Jetterin rauhassa. Iltapäivästä rakas ukkelini kävi heittämässä mut tallille, ja jopa malttoi seurata ja kuunnella heppahölpötyksiäni siihen saakka, kunnes selvisin selkään saakka. Jetteri oli into ja tohinaa täynnä, ja yhdessä yhtä innokkaina suuntasimme seikkailuun ihan vieraille maastoreiteille. Hauskaa päästä valloittamaan maailmaa.

Ihania pikku metsäpolkuja ja kullankeltaisia auringon säteitä. Jetteri tuli hikeen pelkästä innostuksesta. Kauhee toohottaja! :D

Ratsastuksen jälkeen pesin hiet poikkeen, pistin jopa loimen hetkeksi viileään iltaan. Olin ostanut nyt viimein sitä kylmäsavea, niin tungin sitä jalkaan... aamupäivästä sitten näkee, miten hyvin toimi. Kerkesin vielä venytelläkin Jetterin takajalat ja putsata saappaatkin, sekä käydä lopuksi vielä rapsuttamassa poikaa. Voi että, miten sulonen se on...

Syksyyy! <3

Eka päivä,ei mitään löysäilyjä!

Me olemme selvinneet elossa perille ja jopa hieman päässeet asettumaan taloksi. Matka kapunkikodista tallille on vähän pitkä, ajomatkan viimeiset 10km menevät hokiessa "ollaanko jo perillä, ollaanko jo perillä......." Ja mun pitää olla hirmu varovainen, etten "saastuta" mieheni autoa. :D Tallivaatteet pitäisi vaihtaa pois ennen kotimatkaa ja iskeä takakonttiin eristykseen. Onneksi on kuitenkin auto käytössä, vielä pirun tehokas semmonen, turboahdin ja mitä vielä.

Muuten ei kyllä mitään valittamista. Vielä on vähän semmonen olo, että häh, onko tämä totta, saanko tosiaan TÄNÄÄNKIN tuosta vaan lähteä heppastamaan? En haluu herätä tästä unesta.

Saapumispäivänä taluttelin Jetteriä ympäriinsä pihalla ja esittelin sille tilan lehmät ja pikkuhiehot. Lisäksi tein vähän maastakäsittelyä, että saisin vähän sitä keskittymään ja rentoutumaan, raukka kun pöristeli koko ajan silmät ja sieraimet ammollaan. :D Rassu, se oli niin hirmusen tohkeissaan ja jännittynytkin vähän. Jatkuvaa "prööh, prrrrrööh, prrhhöh"-ääntelä lukuunottamatta poika käyttäytyi mallikkaasti ja kulki löysällä narulla kiltisti vierellä. 

Eilen kävin jo ratsastamassa Jetteriä oikein kunnolla. Kävin moikkaamassa sitä heti tallinpihaan päästyäni, ja sitten myöhemmin hoitelin sen rauhassa paijausten kera kuntoon. Annoin sen kävellä pitkät alkukäynnit, jotta se saisi rauhassa todeta megakokoiset lehmät vaarattomiksi, samoin kuin kenttää ympäröivät kirjainkyltit. Mua meinas naurattaa, Jetteri oli hassu. 

Siitä sitten kokoilin ohjia, aloitin ihan käynti-seis-harjoituksilla. Annoin Jetterin kävellä pitkällä askeleella eteenpäin, kokosin sitä selvästi ensin istunnalla, sitten yksittäisillä pidätteillä ja vähentämällä käden joustoa. Kun halusin sen pysähtyvät, kuvittelin venyttäväni kantapäät oikein kunnolla alas, jolloin istunta taisi tiivistyä tehokkaasti, ainakin Jetterin reaktioista päätellen. Aluksi pysähdykset olivat vähän semmoista ohjassa roikkumista, mutta kun hokasin tän kantapäiden alasvenytyksen ja valmistelin pysähdyhdyksen kokoamalla, sieltä tuli jo tosi kevyillä avuilla stoppi. Tosin yksikään niistä ei tullut tasan neljälle jalalle, aina oli vähintään takaset harillaan.

Tein varsinaisen verkan ratsastamalla kevyessä ravissa kolmiypyräistä kahdeksikkoa, taivutin aina huolella, ainakin yritin ratsastaa huolelliset tiet ja suoristamistakin kerkesi välillä miettimään. Kun Jetteri teki suunnanvaihdotkin jännittymättä ja kuikuilematta lehmien perään, jatkettiin pysähdysharjoituksia hetki käynnissä, josta siirryttiin harjoitusraviin uraa pitkin. Pysäytin Jetterin pitkien ja lyhyiden sivujen keskelle, ja samaa tein laukassa. Muutama tosi kiva tuli pysähdys, mutta se tosiaan vaati huolellisen kokoamisen (ei mitään ohjasta repimistä, vaan kovaa istunnalla ratsastamista) ja se kantapäiden kiskaisu alas toimi hyvin lopullisena pysähtymiskäskynä. Vikan aivan mahtavan laukkapysähdyksen jälkeen annoin hetkeksi pitkän ohjan, ja sitten vain ravailtiin matalassa muodossa, myös hetki ihan löysin ohjin. Ja oli aika tyytyväinen ja hikinen ratsukko! Jotain uuttakin heti opittiin toisena päivänä uudessa paikassa. 

Hihi ja tänään taas mennään!

Viimeinen päivä

Illalla tuuppasin räkäsäässä koulua ilman kummempia suunnitelmia. Istuin paljon harjoitusravissa ja jankkasin ympyrällä taivutusta ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi vähän aikaa laukassa. Lisäksi Jossu kävi välissä Jetterin selässä, ja harjoittelimme laukan valmistelua ja kokoamista.

Aktiivisessa käynnissä tehdään puolipidäte vakauttaen ja tiivistäen istuntaansa vajaan sekunnin ajan ja antaen ohjalla pienen impulssin. Eikö kuulosta hienolta. :D Jossua neuvoin pienen hetken jännittämään vatsalihaksiaan ja vähentämällä käden joustavuutta hieman ja tekemällä samalla pienen pidätteen. Näin jälkikäteen olisi voinut lisätä, että venytä jalat alas, jolloin ne olisivat olleet lähempänä Jetterin kylkiä ja istunta olisi tiivistynyt.

Sieltä sitten nosteltiin suoraan käynnistä laukkoja sateessa kuraisella kentällä. Laukka-käynti-siirtymät vaativat tosin hiomista, mutta kyllä isosiskonkin pitää niitä harjoitella... XP Samoin kuin istuntansa vakautta yms. yms.

Kuvien laatu parasta ö-luokkaa, siksi näitä on niin vähän. Kiitos kuitenkin Jossu! :)

Heh, pinteli meinas valua ja se oli sitten niin hiekkainen, ettei kehdannut pistää jalkaan enää takaisin hankaamaan. Ei se niin haittaa, kun ei ollut romujalka kyseessä.

Lopuksi matalammassa muodossa loppuravit

Eilen meinasi harmittaa, kun tämän päivän lähtö siirtyikin iltaan, mutta eihän siitä voi ketään syyttää. Minua vain harmitti. :D Mutta ehdinpähän lukea ekologiaa... tajun paksu kirja englanniksi, 2. vuoden yliopisto-opiskelijaa hirvittää. Ja vieläpä kerkeän käymään lenkillä, ratsastamaan Jetterin (voisi harjoitella niitä laukka-käynti-siirtymiä...) ja putsata varusteet vielä uudemman kerran. 

Aamu oli todella kaunis.

Tappajahevonen tuli ja melkein puri mun kaulan poikki

Pian laidun on tyhjä...

Kenttä autioituu...

Ja talli hiljenee.

Voi hitsi. Minä en tiiä, palataanko me enää Jetterin kanssa tähän pieneen hevosmaailmaan. Tuntuu että elämä on mullistumassa, mutta ei se ehkä niin iso juttu oikeasti ole... On vaan niin jännää. Seuraavan kerran postaan sitten uudesta paikasta!!!

Kumarrustemppu

Huomennaaaaaa!!! 

Se on sitten menoa... vielä jos harjaämpärin saisi edustuskuntoon, saisi kaikki nahkakamppeet putsattua ja niitä voisi nimikoidakin, niin sitten aika hyvin pitäisi olla hommat kasassa... 

Huomenna siis aamusta tai iltapäivällä talutan Jetterin traileriin, ja lähdetään yhdessä kohti uusia seikkailuja. Uusi kotitalli odottaa 90 kilometrin päässä, josta on vartin ajomatka mun kaupunkikotiin. Vähän jänskättää, mitä tulee tapahtumaan. Hitsi kun kipristää mahanpohjaa.

Tarjan talli jää tyhjäksi, täysin hevosettomaksi. Kami lähti eilen iltapäivällä uuteen ylläpitokotiin. Itse tulin juuri pihaan, kun tyypit käynnistelivät autoa. Vaikuttavat kuulemma hyviltä ihmisiltä, joten luottavaisin mielin voi olla.

Haikea mieli kyllä jäi ihan Kamin lähdönkin takia, mutta myös siksi, että tämä heppakoti ei ole sitten enää heppakoti. Toivon, että äiti jaksaisi ottaa vaikka vuokraheppoja tai jotain, että perushyvä kenttä, talli ja laitumet eivät ihan jäisi pystyyn mädäntymään. Ei tiedä, mitä täällä elämässä tapahtuu.

Jetteri otti Kamin lähdön yllättävän lunkisti (ehkä ylimääräistä höselyyttä huomattavissa). Annoin poijalle vapaapäivän, mutta puuhasteltiin kuitenkin yhdessä maastatyöskentelyn muodossa. Jetteri oli aluksi vähän keskittymiskyvytön, kun aivot yrittivät raksuttaa, että mihis hemmettiin se Kami meni. Lyhyen spurttipätkän jälkeen pojan aivotoiminta keskittyi leipäpalojen bongailuun. Valitettavasti harva nameista tuli täysin ilmaiseksi! :D

Kuvat otti nuorin pikkusiskoni.

Emt tykkääkö tuo heppa musta oikeasti, luulen että se on vaan herkkujen perään...

Takaosan väistö käsimerkistä.

Ei tarvi käytellä voimaa!

"Noni olit hieno joojoo"

Herkkujen kerjäämisestä ei tuu mitään palkintoa tai rankaisuakaan. Ainoastaan hamuilusta ärähdän.

Jetteri keskittyy: "Mitä se haluu multa seuraavaksi, mitä mun pitää tehdä että saan leipää?"

Vaativa etuosanväistö, jossa Jetteri lähtee helposti liikkumaan liikaa eteenpäin tai väistää vain takaosaa

Hetki aivotaukoa, käppäiltiin vaan ympäri kenttää. Temppujen harjoittelu on hevosen aivoille kovaa hommaa, taukoja pitäisi pitää hyvin tiheästi, 5 minuutin välein.

  

Peruutus

Seisomistemppu, opetusohjeet löytyvät täältä

OPETETAAN HEVONEN KUMARTAMAAN

1. Sanotaan käskysana, aina. Jetteri on oppinut reagoimaan pelkkään "kumarra"-sanaan, mutta tarvitsee vielä namikannustimen tehdäkseen tempun loppuun.

2. Nostetaan etujalka ilmaan ja tarjotaan namia etujalkojen välistä. Jetteri osaa käskysanasta nostaa jalan ja tietää, mistä nami löytyy.

3. Pikkuhiljaa houkutellaan hevosta herkun avulla viemään päätä syvemmälle etusten väliin, ja samalla viedään ilmassa olevaa jalkaa alas- ja taaksepäin, kavio kohti takasia. Jetteriä ei tarvitse pitää jalasta kiinni, eikä namia tarvitse pitää ihan turvan ulottuvilla. Ekoilla harjoituskerroilla jo tässä vaiheessa voi antaa herkun ja kehua.

4.  Tässä vaiheessa ollaan jo pitkällä, kun kavio koskettaa maata. Herkkua suuhun vaan  ja ylös, ja uusia toistoja!

5. Täysi kumarrus vaatii hevoselta hyvää tasapainoa ja useamman koulutuskerran. Jetterille en anna namia vielä tässä vaiheessa...

7. Kun heppa osaa käydä kunnon kumarruksessa, voi viedä käden jalan etupuolelle, jotta hevonen joutuu hieman nostamaan päätänsä ja odottamaan. Sitten tuleekin paljon kehuja. Joskus annan useita nameja parin sekunnin välein niin kauan, kuin hevonen malttaa pysyä kumarruksessa. Tästä jatkuvasta herkkujensyötöstä hevonen oppii, että heti ekan herkun saatuaan ei kannata ryykätä ylös, vaan odottaa, jos sitä saisi vähän lisää nannaa.

  

6. Kun heppa malttaa pysyä maassa pari sekuntia ilman, ettei saa heti herkkua suuhunsa, voi kokeilla nousta rauhallisesti ylös ja samantien kyykätä antamaan hevoselle palkintonamia. Pikkuhiljaa kouluttaja voi seistä pidempään, ja aina välillä antaa hevoselle herkun. Lopuksi voi jonkinlaisella käskyllä pyytää hevosta nousemaan ylös. Minä taidan vain nostaa kättä ja maiskuttaa.. :D

Hieno äijjä.

Nyt olen taas täällä heppakodissa. Nyt on datistettu tarpeeksi, lähden tuonne ulos järjestelemään tavaroita ja ratsastamaan... vesisateeseen. x__x