Kesän ensimmäinen viikonloppu

... joka tuntuu myös viimeiseltä. Näiden ihanien päivien jälkeen näen Jetterin vasta parin viikon päästä. Mutta vielä ei saa ajatella sitä... vielä on huomisaamu aikaa.

Rakkaus

Eilen illalla treenailin Jetterin kanssa siirtymiä ja otin tuntumaa kahden viikon tauon jälkeen. Tänä aikana Jetteriä oli liikutettu ahkerasti, Emma oli käynyt tosi ahkerasti ratsastamassa poikaa. Silti ukkelilla oli maha päässy turpoamaan, kylkiluita ei meinaa tuntua enää ollenkaan... :D:D Kaura-annos pienennettiin olemattomaksi, kunhan maha ei paisuis enempää, pikemminkin vähän kutistus.

Eilisen ratsastusken alkuverkaksi taivuttelin Jetteriä paljon ravissa matalaa muotoa hakien ja välillä tehden käyntisiirtymiä. Pian lisäsin joukkoon laukkapätkiä, jotka pikkuhiljaa venyivät laukkaympyröiksi. Lopuksi laukkasin kenttää ympäri, ja tein kulmiin napakat 10 m:n laukkavoltit. Marika oli ihana, ja antoi vinkkejä istunnan parantamiseen.

• Pohkeet lepäävät pehmeästi hevosen kyljissä, "ei jätetä hevosta yksin"
• Älä jää vetämään ohjasta, vaikka Jetteri juoksee alta. Käytä ensin istuntaa (vatsalihakset) + puolipidätteet
• "Saat ratsastaa omalla hevosellasi, ajattele miten onnekas sinä oot! Eikö ole ihanaa, nauti ratsastuksesta äläkä irvistele siellä!"
• Anna hevoselle tilaa, kanna kädet ja vie ne eteen.
• Anna olkavarsien levätä vartalossa kiinni --> kyynärpäät ei harota sivuille :D
• TASAINEN, PEHMEÄ KÄSI.

Siirtymissä mun piti painottaa istuntaa, toki. Käynnin ratsastaminen oli haastavinta, mutta kun esim. otti laukasta käynnin, Jetteri malttoi sen vähän aikaa edetä rauhallisesti pyöreänä tasapainossa, kunnes pyysin sitä nostamaan hallitun ravin. Kun käyntiä yritti ratsastaa pidempää pätkää, Jetteri oli niin pinkeänä ötököistä ja menoinnosta, että meno oli aika kamelia. Kun vuorotteli puolipidätteillä ja pohkeella eikä ratsastaja ollut tönkkösuolattu, Jetteri rentoutui.

Alkuraveja. Välillä mentiin noita puomejakin

Huomatkaa miten en osaa rentoutua ja istua satulaan, lol. Jetteri on hieno heppa, yrittää silti parhaansa!

Laukkavoltilla

Jetteri möllää

Ihana kun Jetteri liikkui hyvin, mun takaraivossa ei enää naputtanut pieni ääni "Ontuuko se? Ontuuko se?"

Kahden kuukauden hyppytauon jälkeen rohkaistuin kokeilemaan paria hyppyä. Ensin pieni in-and-out-sarja, ja sitten lisättiin vielä yksi ristikko perään: puomi - 3 m - ristikko 40 cm - 3 m - ristikko 40 cm pari kertaa.

Jo tästä kuvasta näkee, että Jetteri tietää estehyppyjen olevan lähellä. Mikä ilme, hyvä ettei silmät pullahtanu päästä...

Mikä riemu!!!

Toinen yritys oli vähän hillitympi.

Jetteri oli aika hillittömän onnellinen, Marikakin nauroi sen riemukkaalle ilmeelle. Hypyt olivat aika nopeita, minä olin vähän kömpelö ja ruosteessa siellä selässä. Suusta en nyt sentään pahemmin kiskonut.

Loppuraveja. Ärsytti, kun en osannu ja olin ihan krampissa Jetterin selässä. Marika pyysi hymyilemään tuskanirveen sijasta. Ei ollu haluttu ilme?

Lopuks Jetteri tuntu todella hyvältä.

Venyttelin poikaa vielä vähän tallissa, kylmäsin jalan vedellä ja tarjosin laimeaa mellavettä. Sitten laitsalle rapsutusten kera, ja katsomaan Marikan ja Kamin treeniä :)

Jetteri leikki karsinan ovella.

Jetterin liikuntapäiväkirja, uusi sivu odottamassa täyttämistä!

Tänään kävin itsekseni hölkkäilemässä aamun helteessä (hikoilin varmaa 2 litraa), ja iltapäivällä tehtiin Marikan kanssa kevyt maastoratsastuslenkki. Illan viiletessä pidin Emmalle ratsastustunnin tapaisen Jetterillä. Aiheena kokoamiset & siirtymät. Pirun hyvää laukkaa volteilla, käynti löytyi myöskin ja lopuksi kolmikaariset ravikiemurat oli hienoa katsottavaa. Mitäs huomenna??? :)))

PS. Suurimmat osan postauksen kuvista on ottanut Marika! Ja hyviä kuvia ottikin.

Söpöilyä

Siellä se odotti minua. Tuli portille hyvissä ajoin vastaan, kun minä saavuin yläpellon laitumen reunaan.

Se oli vierelläni koko ajan. Kun olin rapsutellut hetken verran tarpeeksi, lähdin kävelemään keskemmälle laidunta. Hevoseni seurasi vierelläni prikulleen oikeassa kohtaa, vaikka kävellä lampsin hitaasti. Kuin näkymätön naru olisi ollut meidän välillämme.

Ainakin rapsutin Jetteriä antaumuksella.

Täydellistä. Tämä on hevostytön onnea <3

Itkupostaus

Tiiättekö, miten ikävä mulla on Jetteriä.

Tänään soittelin äidilleni heppakotiin ja hän kertoi pitäneensä tuntia uudelle potentiaaliselle heppanaiselle. Minä tavallaan tietty tykkäsin, hyvä, hieno homma. Samalla melkein pillahdin itkuun siinä puhelimessa, kun mietin, että olisin minäkin voinut olla siellä Jetterin selässä.

Painajaisia, ikävää ja kipua..... Ja kohta alkaa kesäkuu. Kolme kuukautta entistä kauempana toisistamme. 

Eniten huolettaa, jos sille sattuu jotain. Tulee joku typerä pikkuvamma, jota ei huomata ja sitten se kuolee käsiin tms. yhtä dramaattista.

Penteleen poni. Se on vienyt mun sydämen ihan... täysin.

Onko mahdollista, että voi tykätä hevosesta näin paljon?

Perjantaina matkustan heti aamusta heppakotiin, ja olen siellä "viimeiset" kolme päivää. Musta tuntuu, että nukun yötkin Jetterin vieressä. 

Kuolematon rakkaus

Mun ja Jetterin suhde on kuin kielletty rakkaus. 

Meistä kahdesta riippumattomien syiden vuoksi emme näe toisiamme usein, ja ikävöimme toisiamme matkojen päästä. Mutta ne harvat kerrat, joina tapaamme, ovat täynnä intohimoa ja rakkautta...

No vitsi vitsi (ainakin osaksi). Oli kuitenkin lähellä, että minä raukka en ihan liikuttunut kyyneliin, kun näin rakastani hetken verran perjantaina, vähän vajaan viikon tauon jälkeen.

Jetteri töllötti minua tarhassa hiljaa ja töpsötti luokseni, vaikka sillä olikin heinää mutustettavana. Siinä se seisoi vieressäni korvat suloisesti höröllä koko ajan... Jetteri kertoi omalla hiljaisella tavallaan, että siinä mun vieressä oli niin hyvä olla. Ja minä silitin, rapsutin, paijasin, pusukin piti tuikata turvalle. Pikkuvikoja, kun edustusvaatteet menivät karvoihin ja kuolaan.

Viiden minuutin tapaaminen jätti mulle kestohymyn huulille ainakin tunnin ajaksi.

Kauheaa, kun tykkään tuosta nelijalkaisesta ihan liikaa.

Maailman ihanin Jetteri. 

Kuvat otti elämäni toinen rakkaus, se kaksilahkeinen sellainen.

Vissiin joo tapahtunut kehitystä

Alla olevan videon kuvasi Emma nyt perjantaina 17.5.2013. Mietin, että tästä videosta saisi hyvän opetusvideon aiheena "ratsastajan tiedostamattomat virheet ratsailla", mut jätin infotekstit pistämättä... :D ehkä joku käden heilunta ja ohjista nykäisy jää huomaamatta. Vielä puuttuu paljon tasaisuutta meidän menosta. Viimeisimmästä kunnon koulutreenistä on varmaan lähes puolitoista kuukautta Jetterin takajalkaepisodin takia. Videossa on ravitaivuttelua, tosi jänskää...

Tämän alla olevan videon on kuvannut Marika reilu vuosi sitten 28.04.2012.

Heppatytöillä oli muuten hauskaa opiskelijacityssä viime yönä. :) Eilen aikaisemmin päivällä käräytettiin Marikan kanssa olkapäät, kasvot, käsivarret yms., kun rakennettiin porukalla kesälaidunta hevosille. Kympin sää. Aamulla saatiin vielä lisäannos aurinkoa, kun Marika sai houkuteltua minut maastoreissulle Jetterin ja Kamin kanssa. Neuroosini Jetterin jalan kanssa alkaa parantua. Vissiin on Jetteri kipeä, kun maastossa se innostui niin, että meinasi väkisin pomppia raville/laukalle tai ihan mihin suuntaan vaan, kun oli niin innoissaan. Ihanaa, en harmistunut villiytymisestä, olin vaan iloinen, kun Jetterin hyperkäynti oli taas löytynyt. :D

Oli muuten just semmonen ihana viikonloppu. Pitää nauttia elämän pienistä ihanista asioista. <3 Kiitos kaikille ihanille ihmisille ja ihanalle hevoselle olemassaolostaan. 

Jalat tärisee

Aijaa, tää bloginpitäjäkö on muka melkein viimeisen puoli vuotta treenannut ahkerasti salilla ja lenkkipoluilla? Heh, niin varmaan joo. Kun tänään reippaan kolmen vartin koulutreenin jälkeen kipusin alas Jetterin selästä, jalkaraukkani tärisivät. Lol :D Ratsastus todellakin on aika erilaista ja rasittavaa liikuntaa.

Sain kotitallille seuraa Marikasta ja Jetterin vuokraajasta Emmasta. Oli niin hehkuvan hieno päivä, että väkisinkin oli hyvällä mielellä. Laiteltiin Jetteri Emman kanssa kuntoon ja Marikakin alkoi varustaa Kamia ratsastusta varten. Minä katselin taas Jetterin värin asteittaista vaihtumista huuli pyöreänä. Viereinen kuva on otettu takajalasta, jossa kesäkarva on väriltään hurjan paljon tummempaa. 

Marika oli ehdottanut aikaisemmin mulle tehokasta siirtymätreeniä, jota hän oli harjoitellut heppakoulussaan: Ravi - suoraan seis - peruutusta muutama askel - laukannosto. Ennen varsinaista harjoitusta taivuttelin Jetteriä paljon ravissa matalaan muotoon ratsastaen, ja pyrin saamaan kaiken tasaiseksi. No eihän se tietenkää täydellisen vakaata menoa ollut :P Emma huusi kippuraistunnastani, ja kun sain keventäessä heitettyä lantiota eteen ja pidettyä keskivartalon tiukkana, Jetterikin reagoi positiviisesti ofc. Liiankaan helläkätinen ja varovainen ei passaa olla tämän jepen kanssa, sillä sain Jetterin herkäksi pohkeelle ja oikeasti taipumaan vasta avustamalla pohjetta kiltisti kouluraipalla.

Kiitos vielä Emmalle. Ihan vapaaehtoisesti raahautui pitämään tallille seuraa, ja vielä otti näin paljon kuviakin ja vielä komensi minua, kun röhnötin selässä...

Hei mimmi ryhdistäydy ja anna hevoselles tilaa!!

Ite ravi-seis-peruutus-laukka-harjoitus meni hienosti. Hyvä että sain Jetterin vetreäksi verkassa, sillä kulmissa ja volteilla/ympyröillä riitti pehmeä pohje kääntämään ja taivuttamaan. Tällöin sain keskittyä täysin rauhassa siirtymissä tarvittaviin apuihin, eikä Jetteri seonnut ylimääräisestä informaation määrästä.

Tein pitkien sivujen puoleenväliin pysähdykset ravista valmistellen Jetterin vatsalihaksia jännittämällä. Se auttaa paljon, koska koko keho (paitsi kädet) hieman jämäköityy ja pistää liikettä vastaan, jolloin Jetteri automaattisesti lyhentää askeltaan. Sitten puolipidäte, istun satulaan ja pidätän istunnalla ja ohjilla. Useimmilla kerroilla Jetteri stoppasi hienosti suoraan ravista, mut vaati jämäkän pidätteen. 

Peruutukset vaativat keskittymistä varsinkin Jetterin kuumuessa, mutta tuli sieltä askelia. Ekat laukannostot olivat tosi makeita, Jetteri oikein singahti laukkaan :D Minä vain keskityin olemaan kiskomatta ohjista, ettei Jetterille tulisi väärää negatiivista palautetta. Hemmetin hieno heppa. Ekalla nostolla kiljuin vähän liiankin innokkaasti "hyvähyvähyvähyvä!"

No ei ny ehkä ihan  peräänanto tms., mut takaosasta löytyy potkua! Minä keskityin vaan pysymään ihan hiljaa paikallani...

Vaihdettiin hetkeksi raippaa. Jetteri meinasi syödä sen ja ihmisiä naurattaa

Hyvän suorituksen jälkeen annoin Jetterin venyttää itseään palkinnoksi. Ratsastaja ois kyllä vielä voinut tehdä töitä istuntansa eteen...

Marika ja Kami

Lopetin reenailun vähän aikaisemmin kuin Marika, ja jäin kentälle taluttelemaan Jetteripoikaa. Ja voi niitä jalkojani... mua nauratti, mun jalat tärisivät kuin rankankin treenin jäljiltä. Mutta mieli oli hyvä. Jetterikin töpösteli perässäni niin kiltisti turpa kiinni mun pepassa.

Hihii :> 

Tällanen "edustuskuva"

Lopuksi Jetterin jalka ämpäriin reiluksi vartiksi. Emma vielä harjasi Jetterin mun puolesta, kun minä vielä napsin parit kuvat Marikasta ja Kamista. Valokuvat ovat tärkeitä itsekseen ratsasteleville heppatytöille ja varsinkin bloggaajille :)

Postauksen teossa vähän venähti, huomenna pitäs olla aamukasin aikaan viimistään ylhäällä... luvassa aidantekoa ja hevosia! Voi että minä nautin. Ja huomisiltana opiskelijacityssä heppatytöt villiintyy viihteelle.

2 upeaa hevosentäyteistä päivää edessä

Kesä on tullut, ihan mahtava sää tulossa ja menossa! Täydellistä, aivan täydellistä. Ja minä lähden tänään heppakotiin rustaamaan kesälaitumia Jetterille ja Kamille.  Siis kunhan olen selvinnyt fysiikan propedeuttisen kurssin tentistä... öhöh en osaa enkä haluu...

Täytyy yrittää nauttia näistä pienistä hetkistä hevosten kanssa, koska kesällä tilanne ei nähtävästi parane. Sain 3 kuukauden kesäduunin mieheni kotipaikkakunnalta, josta on 140 km heppakotiin... joten viikonloppuvierailutahti jatkuu. Yksi mahdollinen pelastus on muutaman kilometrin päässä sijaitseva pieni hevostalli.... On sitä kaikenlaisia haaveita. Jos käärin tosi isot rahat hommista ja otan Jetterin kuukaudeksi työpaikkakunnalle mukaan? Hmm...