Tough, happy life

Hohoo, nytpä tosiaan taisi löytyä Jetterille satula! Ja mieliala keveni heti. Lisäksi suklaapoikani on terve ja hyvinvoiva. Kaikesta elämän hymyilystä huolimatta ensi viikolla käytän Jetterin varuilta klinikalla sen takajalat kuvauttamassa ja ontumatutkimuksissa.

Olen hirmu kiitollinen ja iloinen jokaisesta heppapäivästä, jona Jetteri on pirteä ja puhtaasti ja reippaasti liikkuva.

Esimerkiksi maanantai-iltana olin taas vaihteeksi vähän puhki, kun olin herännyt aamuvuoroon ennen viittä ja lähtenyt töistä suoraan koululle valmistelemaan seminaariesitystä läheisen järven ja lammen planktontilanteesta. Muutaman tunnin kuluttua mieheni tuli sovitusti hakemaan mua ja lähdettiin siitä sitten salille treenaamaan! Olen muuten mennyt hankkimaan oikein hienon virallisen kuntosalijäsenyyden Kunnonsalille, suosittelen lämpimästi. 

Niin. Ja kun olin selvinnyt töistä, koulusta ja salilta, niin oli aika lähteä liikuttamaan Jetteriä. Melkein nukahdin auton rattiin, mutta en heppani selkään. Kenttä oli tietenkin ihan liisteriä, josta Jetteri kyllä kertoi hienovaraisesti mielipiteensä. Pimeä ehti juuri laskeutua, kun saavuin tallin pihaan, mutta ratsastaa näki tähtien valossa tielläkin. Tähtiä oli niin paljon, etten edes Otavaa erottanut joukosta. Uskomattoman kaunista. Ja Jetteri puksutti turvallisesti pimeällä tiellä eteenpäin... <3

 

Mulla oli myös sunnuntaina tosi mukava päivä, kun käytiin Nean kanssa liinassa juoksuttamassa hänen vuokrahevostaan irlannincob Rolloa, ja sitten Jetteriä liikuttamaan.

Rollon ja Nean yhteispeliä oli mukava katsoa. Rollo selvästi rentoutui Nean seurassa, eikä nyhtänyt liinan päässä mihinkään suuntaan, vaan pysyi kivasti ympyrällä. Äänikäskyt menivät erinomaisesti läpi, ja mustankirjava muhkuheppa haki hienosti pienistä pyynnöistä alas pyöreäksi ja venytti selkäänsä tehokkaasti.

Tällainen paikat avaava jumppaliike

Jäädytin itseni kameran takana tehokkaasti, mutta herajuoman, auton penkinlämmittimen ja vaatekerrosten ansiosta uuteen nousuun. Harjatessa toki tuli myös lämmin... :) Nealla oli kamera toki mukana, hän siis omistaa kaikkien alla olevien kuvien tekijänoikeudet!

Kenttä oli kengät jalasta imaisevaa märkää liejua, no thanks, Jetteri sanoi ihan samaa. Piti sitten käyttää vähän älynystyröitä, ja mentiin hyvin varoen ratsasteleen siirtymiä tien toiselle puolelle kaltevalle ja paikoin epätasaiselle laitumelle. Ylämäkeen välillä reippaammassa askellajissa tahdikkaasti eteenpäin, ja siirtymä ennen alamäkeä. Tarvittaessa pysäytin Jetterin, jos se lähti yhtään kiirehtimään käynnissä tai juoksemaan alta.

"Jayyy Hellu sano että nyt saa laukata!!"

Lisää kuvateksti

Haastaviin olosuhteisiin nähden  saatiin ihan hyvää työskentelyä aikaiseksi. Ainakin pidätteet tulivat tehokkaasti ratsastettua läpi! Alun lämmittelyn jälkeen Jetteri antoi laukastakin kevyesti alas käyntiin istunnalla, sama ravista. Palkinnoksi myötäsin selkeästi, mutta pienimuotoisesti ohjasta.

"Hiiiiidastetaaaann.."

Siirtymä

Tässä opetellaan ratsastamaan. Erityisesti mun pitää kehittää kropan jäntevyyden säilyttämisen lisäksi mun käsien symmetrisyyttä. Kuvista voi kyllä huomata, että joku vaan jaksaa vetää oikeasta ohjasta enempi kun toisesta... Mun oikea käsi on ihan mahdottoman villi. Eilen siis harjoittelin sen rauhallista, pieniliikkeistä käyttöä ratsastamalla kentällä (15x15 m kokoinen kuiva alue!!!) pikku ympyrällä pitäen molemmin käsin kiinni raipasta. Tällöin toinen käsi ei voi lähteä huitelemaan kovin kauas ilman toista. Mun täytyy pitää itselleni raippakuuri. :)

Tämä Fb:stä napattu kuva muistuttaa minua itseänikin, mihin muotoon pitää erilaisten jumppatehtävien kautta pyrkiä:

Ja lopuksi, aivan erityisen lämmin kiitos kaikista Jetteri-kuvista Nealle. <3

Heppapäivä on paras päivä. Ja kerrankin satulalla ratsastusta!

Avainsiirtymät ja Rollo

Monta päivää sitten lauantaina pääsi Wintecin Pro Cair -satula Jetterin selkään. Hitsi, sehän sopi edestä tosi hyvin suorine siipineen ja leveyden puolesta, ja vielä mahtava tuki jalalle. Ihana satula, niin mukava istua ja jätti lavoille paljon kaivattua tilaa.



Noh... selkärangantila oli takaa aivan liian ahdas, ja ratsastajan kanssa satula otti sitten takaa selkärankaan kiinni. Syynä oli väärä malli ja/tai liian pitkä malli. Huooh. Ehkäpä samanmallinen, mutta lyhyempi satula olisi parempi? Hmmm...

Noh satula-asioista joudan lärppäämään toiste lisää. "Se oikea" löytyi ehkä eilen! Mut lauantaina lopputreeni mentiin ilman satulaa, Wintec otti selkään kiinni niin, ettei saanut sormia alle

Tosiaan, eilen olin Nean kanssa liikenteessä heppamaailmassa mun työaamun jäljiltä (neljän tunnin yöunien ja kahvin voimalla!). Ensin ajettiin Jetterin luokse, ja minä innostan kihisten sovittelin tuota Winteciä tallissa ja sitten mutaisella kentällä. No, satula ei sitten sopinut ja kenttä oli yhtä kuramössöä. 

Kun Nealla oli kuitenkin kamera mukana, tein sitten ilman satulaa mitä pystyin:  pehmeästi ratsastin siirtymiä kaarevilla teillä "kuivemmissa" kohdissa. Jetteri liikkui mielellään eteen, ja lopulta laukastakin antoi alas säilyttäen niskan rentouden ja kehon jouston. 

Vain hyvillä ratsastajilla kädet ovat hassussa asennossa, älä ihmettele. Heillä on joku salainen kikka miten hepan saa toimimaan heiluttelemalla kyynärpäitään... Oikeanlainen istunta on aloittelijoille. :D

Taktiikkani oli seuraavanlainen: kun Jetteri alkoi yhtään kiirehtimään ja juosta alta, pidin istunnalla ja pehmeästi ohjalla vastaan, kunnes Jetteri selvästi rauhotti askelta, jolloin annoin edestä tilaa ja mahdollisuuden liikkua rennosti eteen. Jos näin ei käynyt nopeasti, vaadin Jetteriä pysähtymään ja myötäsin vasta, kun poika malttoi rauhassa mua kuunnellen seistä paikallaan.

Sitten taas eteenpäin, ja tarvittaessa heti uus pysähdys. Välitön myötäys ja pehmeät, mutta varmat avut olivat avainasemassa.

Apua kun täti ei pysy kyydissä...

Laukkapätkät uralla olivat parasta, Jetteri aina hypähti laukkaan, ja eteni niin pehmeästi ja mielellään. Voi mun peintä onneani. :) Ravissa ja käynnissäkin oli paljon hyviä pätkiä "kuivemmissa" kohdissa, mutta merialueille saavuttaessa Jetteri aina tietty jännittyi. No silloin ei ainakaan saa sahata hevosta rullalle. Kunpa vaan vielä olisi ollut satula, niin olisin pystynyt tarjoamaan tasaisemman käden. Tai se ratsastuspohja!! Kesää odotellessa... <'3

Nealle valtava kiitos kuvista. Hänellä on taito ja kuvauskalusto kohdillaan! Kuvausportfolio ja yhteystiedot löytyvät osoitteesta Nea Ahtiainen. Suosittelen lämpimästi. :)

Jetterin jälkihoitoihin kuului takajalkojen venyttelyt ja lämpimän melassiveden tarjoilu. Namnam. Pintelit ja jalat olivat ihan kurassa, niissä riitti putsaamista.

Kun Jetteri oli viety karsinaan odottelemaan iltaheiniä, lähdettiin kohti toista tallia, jossa asuu Nean vuokrahevonen Rollo, muhkea irlannincob-ruuna. Piti irtojuoksuttaa poika, mutta kenttä oli kovin huonossa kunnossa, routakuoppia täynnä. Tyydyttiin sitten harjailemaan vaan  Rollo ja minä tietty vähän innostuin siedättämään poikaa päähän koskettamiseen... :)

Käsi ylös hitaasti ja rauhallisesti, katse käännettynä sivuun. Aluksi nostetaan kättä niin vähän, ettei hevonen huolestu, ja lasketaan saman tien rennosti alas. Tätä toistetaan muutama kerta, ja nostetaan korkeutta pikkuhiljaa ja ojennetaan kättä pikkaisen enemmän kohti hevosen otsaa. Jos hevonen jännittyy ja nostaa päätään, pidetään kättä samassa asennossa niin kauan, että heppa rauhottuu ja laskee päätä alas, jolloin myös käsi lasketaan. Eli rauhallisuudesta seuraa palkinto, käden laskeminen (negatiivinen vahviste). :)

Kunnon heppapäivän jälkeen oli ihana päästä syömään, omnom. Nukahdin ennen puolta kymmentä.

Muuten, tykkäisikö porukka, jos tekisin pienen tai isomman satulansovituspostauksen? 

Ystäväkirja

Tässä tallainen ystäväkirjasivu Jetterin täyttämänä! Bongasin tämän Susannan upeasta Puoliverinen prinssi -blogista. Kiitos!

Nimi Ikä Kansalaisuus Isä, äiti, sisaruksia Jouhien väri Mistä pidän Mistä en todella pidä Lempiruoka Lempiväri Harrastukset Lempikouluaine Isona minusta tulee Parhaat kaverit Mottosi

Jetteri, virallisesti ja aina. Ikävä kyllä oon kuullut Hellun kutsuvan mua selän takana lihapullaksi... 15 vuotta Suomalainen Isä Etteri, äippä V. T. Mirkku, molemmat jo edesmenneitä... :( Puolisiskoja ja -veljiä on monta kymmentä, iskä oli aikaansaava mies! Äipän puolelta Tulikuu on isosiskoni, nuorempia sisaruksia ovat Hemohes, Tinosaurus ja Titosaurus. Iskän puolelta puolet sisaruksista ovat päätyneet ratsuiksi, Vihta-Setteri on päässyt pari kertaa käymään suomenratsujen kuninkaallisissakin.  Sinimusta-tummanruskea-kullankeltainen-kullanruskea-punainen.  Ruuasta! Erityisesti porkkana, omena, leipäpalat, pulla, kaura... *kuola valuu* Tylsyydestä. Siitä että pitää seistä paikallaan tai liikkua hitaasti... huooh. Ja varsinkin jos ei oo ruokaa tarjolla! Leipä ja porkkana. Mihinkään ihmeellisyyksiin en koske. Banaania, yök! No ei ainakaan pinkki... en tunnusta... Syöminen on suuri intohimoni. Joskus kun harrastukseltani kerkeän, taluttelen Justusta tarhan aidan yli. Fysiikka, varsinkin Newtonin lain tutkiminen käytännössä on erikoisalaani. Superkuuluisa laukkaratsu! Tai sitten maailman paras kenttähevonen! Tai ainakin ois pitänyt tulla... Mä en ymmärrä miksi tuo täti vaan komentelee mua kentällä... Jupepoika eli Justus! Ööm... Mä en niin paljoa yleensä puhele... Toissapäivänä, lauantaiaamuna sain Nean kuvaamaan tallille satulansovituksia, niistä sitten myöhemmin lisää. Eilisiltanakin tuli tallilla käytyä koulukaverini Nellin kanssa, ja kävimme maagisella kuutamokävelyllä maastossa iltakahdeksan aikaan. Vau!

Ilman varusteita mutahaudassa

Otsikko kertoo oleellisen... kävin tänään pikapikaa tallilla toteuttamassa sen kuuluisan kaljahaasteen, tosin Batterytölkillisen voimalla. Jetteri auttoi mua suht innokkaasti haasteen toteuttamisessa. Poika oli niin innokas, että mielummin jäi pyörittämään takaosaansa ympäriinsä kuin kävelemään tylsästi eteenpäin... <3

Jospa joskus saisi oikein hyvät kuvausolosuhteet ja itselleni vaikka nätin mekon selkään, niin tulisipa materiaalia.. xP Mutta näin tänään!

Viikonloppuna sovitellaan jälleen satuloita, jotka siis ovat aika turhanpäiväisiä tavaroita.

Eteenratsastusta pellolla satularumbassa

Kerro 11 faktaa itsestäsi

Vastaa haastajan 11 kysymykseen

Keksi 11 uutta kysymystä 

Haasta 11 bloggaajaa

Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät

11 Kysymystä haastetuille, haastaja Jilla! jillanblogi.blogspot.fi 
Paljon kiitoksia hyvistä kysymyksistä. Itse olen laiska ja "kiireinen" opiskelija, joten anteeksi, en pistä erityisesti haastetta eteenpäin. Kuitenkin kaikki saavat haasteen tehdä, jotka haluavat, vaikka jokainen tämän blogin lukija. ;)

1. Moderni vai antiikki?

 - Moderni näyttää kauniilta, mutta usein semmonen moderni taide/muotoilu/sisustus on niin kylmän oloista, että itse tykkään kotoisemmasta tyylistä. Antiikista en kyllä oikein välitä, pläh tylsää.

2. Sisällä vai ulkona?
 - Ulos tekee aina mieli, mut se on sitten eri asia, jaksaako sinne lähteä. Lenkkeily kevätauringossa <3 ja ratsastus auringonlaskussa <3

3. Kolme asiaa mitä otat mukaan autiolle saarelle?
 - Mieheni, ehdottomasti, kaiken muun voisin jättää pois. Mut okei, sitten haluaisin puukon ja vesileilin.

4. Kosmetiikkatuote mitä ilman et pärjää?
 - Kulmakynä. Kulmakarvani ovat niin hassun vaaleat, että tykkään hieman tummentaa niitä. Mutta vain hieman, ylikorostetut kulmakarvat ovat turhan hassuja

5. Asia mitä löytyy aina jääkaapistasi?
 - Maustamaton maitorahka, aina. Se on niin nopea, terveellinen ja täyttävä välipala, ja sitä voi käyttää pirtelön ainesosana ja letun täytteenä sekä leivontaan. Vaikka ekan puoli vuotta tungin rahkaa väkisin suuhun, nykyään se maistuu paljaaltaankin hyvältä (ainakin jos on tarpeeksi nälkä).

6. Mäkki vai Hese?
 - Mäkki, paremmat salaatit ;) Ja halvempi.

7. Kannus vai raippa?
 - Pitkä kouluraippa, koska yltää joka paikkaan; pystyy sekä pyytämään takaosaan enempi poljentoa, korjata tietyn jalan asennon seisoessa ja vahvistaa kääntävää apua lavalle raipalla. Ja ainakin itse hallitsen raipan paremmin kuin kannukset...

8. Elämäsi eläin?
 - Suokkiruruna Esa-Eemeli, jonka kuolemasta tuli kaksi vuotta täyteen maaliskuun alussa. Jetteri taisi jäädä niukin naukin kakkossijalle silloin aikoinaan, mutta nyt se on tärkein otus elämässäni.

9. Lyhyt- vai pitkäjänteinen?
 - Pitkäjänteisyys on siis erittäin hyvä ominaisuus... Ja itsekin pyrin siihen, mutta usein luovutan turhan helposti tai jätän vaan hommat levälleen, ja yritän sitten joskus uudelleen.. :D

10. Klipattu vai naturel?
 - Naturelli, hyvällä loimituksella Jetteristäkään ei tullut kauheaa turrukkaa. Klippauskin on ihan ok.

11. Korkkarit vai ballerinat?
 - Korkkarit! En ole yhtään ballerinaihminen, mut toisaalta ei korkkaritkaan mulle ihan täydelliset ole pituuteni takia... eli siis hepankakkaiset kumpparit sopivat mulle parhaiten? .D

11 faktaa:

1. Olen miettinyt enemmän tai vähemmän salaa, olisiko Jetterin aika palata lapsuudenkotiini pikkusiskojeni ja äitini luo eläkepäiviä viettämään, ja etsisin itselleni nuoren ja ehjän hepan, jonka kanssa mulla olisi mahdollisuus kehittyä sekä esteillä ja koulussa. Joko nuori ja höpsö suomenhevonen (ori kiitos kyllä joo), vaikkapa entinen ravuri tai sitten nuori, mutta osaavampi puoliverinen. Olisihan tuossa Jetterin nykyiselläkin talilla nuori pv-ruuna myytävänä...

2. ...mutta kun Jetteri on mun Jetteri. Se ei ole mikään harrasteväline, se on lemmikki, ehkä vähän elämänkumppanikin, erittäin tärkeä osa elämää. Vähän kuin mun toinen mies... ;)

3. Mun saliharrastus meinaa muuttua harrastelusta pikkusen vakavammaksi, kun se mun virallinen poikaystäväkin innostui treenaamaan mun kaverina. Nyt on herajauheet tilattu, oikein virallista salijäsenyyttä ei tosin vielä ole, mutta ehkäpä jossain välissä on!

4. Asun Kuopiossa, ylläriii...

5. Oon kykyään kouluhommien kanssa aika laiska ja saamaton. Olen päättänyt hakea syksyksi fysioterapiaa opiskelemaan, riippuu sitten, jäänkö yliopistolle vai pääsenkö sisään ammattikorkeaan.

6. Tämän hetken ehdoton hittibiisi omassa maailmassani on Jujun Onnelliseksi-kappale, joka kertoo jotain mun parisuhteesta.

)

7. En ole syönyt mitään makeaa... noh, kolmeen päivään. :D Sunnuntaina piti maistaa äitini tuomia ja pikkusiskon leipomia vihreitä muffinseja pari.

8. Tänään mulla on seuraavanlainen päiväohjelma: klo 12:30 koululle syömään kasvisruokaa, sitten labroihin analysoimaan eilisiä vesinäytteitä, sitten miehen kanssa salille ja ehkä käydään söpösti yhdessä syömässäkin jossain. Illalla sitten jotain kivaa yhdessä..

9. Pitäs oikeasti tehdä noita ionisoivan säteilyn laskuharjoituksia, mut ei jjjjaksa. No, vielä kerkeää, kunhan oon saanut tämän postauksen valmiiksi!

"Pärsk!"

10. Etsin edelleen Jetterille satulaa edullisesti. Tähän mennessä on kokeiltu Wintec 2000, Stubben Tristania ja vanha Kieffer läpi, mutta ei tietenkään ole tärpännyt, kaikki menevät liian eteen. Näissä kuvissa esiintyvä Wintec on ollut lähinnä sopiva mustan kaaren kanssa, mutta kuten huomaa, satula on valunut joka kuvassa pikkuisen eteenpäin. Tässä viimeisimmässä verkkakuvassa satula on jo liian edessä. xP 

Saa tarjota edullista Prestigeä tai rungotonta koulusatulaa sovitukseen.

11. Söin aamiaiseksi pari omenaa ja ruisleivän sekä juustoa. Nam. :)

Kuvat on otettu sunnuntaiaamuna, kun äitini tuli mun luo yökylään, ja käytiin ennen töitten alkuja tallilla Jetteriä katsomassa. Kenttä oli tietty luistinrata, joten suosiolla lähdettiin pellolle päin. Annoin äidin ensin vähän ratsastella siinä, ja sitten itse hyppäsin hetkeksi Jetterin selkään. Kauheasti virtaa, mutta hyvin poika kyllä taipui! <3 Heppani on vetreämpi kuin pitkään aikaan. Harmi tuota pohjan laatua ja vielä enemmän harmittelen sopivan satulan puuttumista...

Toipumista hieronnan avulla

Nina Tuhkanen ja potilas sh-r. Jetteri

Tänään taas hierottiin heppa läpi. Ja minä sain suuren synninpäästön, sillä jumeja ei löytynyt oikeastaan koko hevosesta, voiko tätä uskoa?? Suurin kiitos menee Nina Tuhkaselle ja hänen hierontataidoilleen. Kuitenkin veikkaan, että vetreymisen reseptiin kuuluu myös...

• Lukuisat rauhalliset maastolenkit ilman satulaa
• Lumihangessa rennot ja kevyet eteenratsastukset antaen hevosen itse hakea tasapainonsa
• Ylälinjan lihasten venyttäminen ratsain houkuttelemalla hevonen rentoon ja matalaan muotoon
• Vähintään joka toisen liikutuskerran jälkeen suoritetut venyttelyt, erityisesti takaosan ja takajalkoja venyttävät liikkeet
• Huolellinen loimitus ja lämpölinimentti

Näillä pärjää. 

Nina hieroi Jettein läpi, ja tosiaan joutui toteamaan, että eipä oo jumeja! Edes pakarat, jotka yleensäkin ovat enempi tai vähempi kireällä ratsuilla, olivat ihan vetreät. Jaloissa oli edelliskertaa vähempi nestettä, ja kintereiden lämpötila oli sama: viileä! Myöskään oikean puolen lapa ei ollut kipeä tai edes kireä, ja viimeksi jäykkä oikea takajalka oli yhtä vetreä mobilisoidessa ("niveliä vetreyttäessä") kuin vasenkin. Kaikkein tärkein merkki oli, että Jetteri oli koko hieronnan ajan rento ja hirmu tyytyväisen oloinen. Ou jea ja huh. En tainnut mainita, että viime hierontakerralla Jetteri heilutteli vähän väliä päätään kärsimättömän oloisena, mutta toisin oli tänään!

Nina käsitteli vielä laserilla lanneselän alueen, ainoa paikka jossa oli vielä sanomista. Selkä on edelleen hieman turvoksissa, mutta nesteen määrä on vähentynyt tasaisesti viime hieronnan jälkeen aina tähän päivään saakka. Laserhoito vielä nopeuttaa aineenvaihduntaa, joten ehkäpä heppani alkaa olla jo terve. Tai ainakin hoito on tepsinyt, selän rasituksen aiheuttajasta en ole kyllä varma. 

Maanantaina eräs ihastuttava hevosihminen toi elämää nähneen, mutta hyväkuntoisen Stübben Tristanin. Selän muodon osalta se istui justiinsa, ja muutenkin vaikutti hyvältä... Mutta taitaapa tämäkin asettua turhan eteen. Jetteri kuitenkin liikkuu tämän kanssa mielellään ja topakasti eteenpäin.

Stübben Tristan. Kuvasta näkee, miten satula asettuu lapojen päälle sekä takakenoon. Myös lanneselän turvotus näkyy selvästi; neste näyttää nousevan selkärangankin alueelta, mutta tässä maanantaina otetussa kuvassa turvotus on edelleen pahin vähän sivummassa.

Jetteri tänään ennen hierontaa. Kyllä tuolla selässä on vielä ylimääräistä, mut onneksi ei ole kuitenkaan ole kipeä. Ja tuo röllykkämaha ei ole niin röllykkä kuin miltä näyttää. Kylkiluut tuntuvat kyllä... :'(

Eilen mulla oli mukavat hömpöttelyt sileällä Jetterin kanssa. Kentän kunto oli taas niin ja näin, mutta uralla lumi oli mössööntynyt mukavan pitäväksi ja suht pehmeäksi pohjaksi, jolla uskalsin ottaa vähän raviakin. Voe kun Jetteri on kiva. Ravissa se on niin helppo ratsastaa, vaikka se on vähän jäykänpökkelö ja epävakaa maastoilun ja laiskottelun jäljiltä. Mutta kun ottaa huomioon saikkukauden ja mun tämähetkisen hyvin varovaisen ratsastustyylini, Jetterin selässä on nautinto olla. Kunhan poika kunnolla kuntoutuu, niin sitten vasta ilo repeää. Nyt toipumisvaiheessa ei passaa yhtään koota tai vaatia mitään matalaa muotoa kummempaa, eikä varsinkaan kun oikea satula on löytynyt. 

Kaikesta huolimatta, nautin jokaisesta letkeästä raviaskeleesta ja ruskean pikkuponini tuhinasta. Hevosenomistaminen menee harvoin samoin kuin unelmissa, mutta se antaa paljon enemmän, kuin olisi voinut kuvitella. Ei tässä muuten oltaisi.

Ai niin. Onneksi Jetteriä ei saa huomenna liikutella pahemmin hieronnan takia, sillä mun vatsalihakset ovat kuolemassa... minä ja ukkoni olemme ihan hulluina kuntosalitreeniin, ja mun hulluus on vain kasvanut, kun on treeniseuraa. Kyllä kelpaa!